keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Zombi-mummi ja muita sattumuksia

Noni rakkaat, rikkaat, köyhät ja kipeet lukijani, se on joulut vietetty. Tai nyt on kyllä virallisesti vasta Tapaninpäivä, eli joulu jatkuu mutta koska mie oon viettäny sitä jo alkaen 21.12, ni miu pyhät alkaa olla siinä pisteessä, kun puoliso ajetaan lumihankeen ja ite sammutaan perässä samaan kasaan. Miula on kyllä myös sellanen tilanne että olin eilen töissä, joten katkes nää pyhät sillee just kriittisestä kohdasta ja puoliso saa olla rauhassa. Sitäpaitsi mie tykkään (salaa)joulusta. Töissä oon aina iha että "Nyt tää RadioNova pois ja City tilalle" mutta heti ku istun omaan autoon, ni äkkiä vaan Radio Aalto päälle ja joululaulut soimaan :D Tänä aamuna havahduin kyllä siihen, että joulu on ohi, koska Aalto soitti taas sitä samaa vanhaa humppaa ku aina ennenki. No, aika aikaansa kutakin. (Meneeköhän se sanonta ees noi? En edes tiiä mitä se tarkottaa mutta miusta se sopii nyt tähä hetkeen.)

No, mitäs jouluna? Miula oli tosiaan sellanen pieni missio tässä vielä enne joulua, kun sen perhanan pikku-een-suoritus. (Jos liityit vasta tässä kohtaa miun blogin pariin, niin lue hetki sitten tehty päivitys aiheesta "Jenni autokoulussa".) Onneks en taas tienny sitäkää etukäteen kui vaikeeta voi olla hankkia yks pikku-e-merkintä omaan ajokorttiin. VAIKEETA! Kaikki muu meni ykkösellä läpi mutta pikkueeajokoe ei. En osannu liikennesääntöjä. Kaiken lisäks se inssiukko oli oikeesti tosi asiaton. Aion ehkä laittaa sinne sellasen semiasiallisen palautteen, että jos ajot menee nii päi persettä, että siitä ei voi sanoo MITÄÄN hyvää, niin sanois nyt edes,että "On siula kuitenki ihan hienon värinen auto." (Tai jotai.) No, nyt se kortti on taskussa, perhana. Kuka lähtee miu kaa karavaanarireissulle ens kesänä?? Anyone? 

Mie kävin suorittaa sen (loppuun) samassa legendaarisessa autokoulussa, jossa oon ajokorttiniki saanu joskus aikanaan. (Piti mennä tääki asia hoitamaan Lepraan asti mutta tulipa hyvä syy käyä samalla tapaamassa vähä ystäviä siellä :) Kävin varuiks yhellä ajotunnilla enne sitä ja kui hauskaa meillä olikaa miu entisen autokouluopettajan kanssa. (Se oli vähä vanhentunu. Toisaalta en ihmettele yhtää, ku miettii mitä työtä se tekee!) Miu teki ihan tositositosi paljo mieli kysyä siltä muistaakse miuta tai möläyttää jotain tyyliin "Siehän se miut opetit aikanaan ajamaan autoo.." mutta en sit viittiny. En ehkä ollu mikää kaikkein paras oppilas aikanaan :D Mutta kyllä siinä taas huomas kuinka lepposia Karjalaiset ihmiset on! Oli niin hauskaa. No, sain kortin ja kaikki on nyt hyvin. 

Tehtii miu siskon kaa sellanen pikareissu Lepraan siinä joulun kunniaks. Meillä oli huippuhauskaa, ku kruisattii nostalgiareittiä Hki-Kuvola-Lepra. Pysähyttii oikee Pukarossaki ja kaikkee. Äitin Kirnulla mentii. Se on samanlaine ku miu muna oli aikanaan, ihana, urhee pikkuauto, joka on helppo parkkeerata supertäyteen Citymarketin parkkihalliin mutta jonka kanssa ei haluu lähtee yrittämää liian pieneen rakoseen, että kiihtyykö se enneks rekka ajaa yli.. 

Noni, no Pukaron Paronista vähä matkaevästä, eli lehmäkarkkeja, Raffeleita, Muumilimsaa ja Nessuja. 


Sit miu ajojen jälkee lounasruokailua..


Tuo tonttu tuossa kuvassa on se miu sisko. :D Miu ihanat ystävät K ja N (N=miu terapeutti mutta käytän tässä hänen omaa nimeään ihan vaa, että ette luule että sen oikee nimi on terapeutti. Miule oli nimittäi lapsena yllätys että mei mummin nimi ei oikeesti ole "mummi".. Mummista kohta lisää.) tuli meille lounasseuraks. Olivat molemmat kaivautuneet kotikoloistaan ihan vaan tullakseen moikkaamaan, ihanat <3 (Sillä ei ollu asian kaa mitää tekemistä, että houkuttelin niitä paikalle tarjoomalla lounaan. Ei, ne tuli ihan vaan hyvän seuran takia :D) Tässä myös lounasvinkki, jos joskus syystä x liikutte Leprassa lounasaikaan. Kehruuhuone on siihen hyvä mesta!

Seuraavaks suunta oli sitte Helsinkiin ja miu rakkaiden siskonpygmien luo. Ne alkaa olla aika hauskassa iässä. Tehtii niitten kaa pipareita, tässä mei tuotoksia:

Kuvan nimi: "Kuinka monta ranskanpastillia saan mahtumaan yhteen lumiukkopipariin?"


Tässä vähän ylivalottuneessa kuvassa meiän lopputuotos. Meinattii eka tehä piparitalo mutta totesin tässä, että kuinka paljon helpommalla pääsee, ku liimaa noita tyyppejä vaan tollee toho alustaan. Saa tehä ja koristella ilman sitä *#(%#RQ)R#""(/W/!!!: aa* Ton nimi on "Yksisarvistaikametsä." (Tai jotai sen suuntasta..)



Sitte on ihan miu oma tuotos. Tää on miu alter ego, se edustaa kaikkee sitä mitä mie haluisin olla mutta en oikeesti oo. Eli sillä on isot tissit, mekko ja kruunu :D Holger kutsui sitä tissiprinsessaks ja sehän se miu supersankari-minä olis. 


Holger 5v on myös käsittäny ihmisen kuolevaisuuden miusta aika hienosti. Se totes, että kun mei mummi nyt kerta on kuollu, niin siitä on tullu zombi. Joskus nää asiat naurattaa ja toisaalta en kadehdi yhtään aikaa, jolloin noille pygmeille tulee se varsinainen kyselykausi ja niille joutuu selittää että missä kärpäsen lapset on, kun niitä ei koskaan näe, kuinka iso avaruus on ja miks naapurin Penalla on aina isompi auto kun meiän isillä. No, toisaalta ootan aikaa, kun voin viettää noitten kaa pari päivää laatuaikaa ihan ilman vanhempia. Voidaan sit käyä loppuun se tänä jouluna vähän kesken jääny keskustelu aiheesta "kuka on Nasu-possu, jonka reisipala on sinapilla peiteltynä iskän lautasella" ja todeta, että Pandan konvehtirasia o ihan hyvä aamupala joulupäivän aamuna. 

Tähä välii yks kuva. Maailman pehmeimmät pehmolelut! Ei meinattu päästä pois jostai kaupan leluhyllyltä, ku piti vaa kosketella näitä ihania möttösiä..


Meillä yritetään pitää perinteitä yllä ja vieteltii sitte jos jonkinlaisia sukujouluruokailuja. Jostai syystä puheenaiheet meinaa aina karata johonki höpöjuttuihi.. Ei siinä sillee mitää, jos on ihan vaa oman perheen kanssa liikkeellä. Tai toisissa perheissä varmaan tyyliin syyään pöydän ääressä, istutaa nii kaua ku kaikki on syöny ja lautanen syödään tyhjäks. Meillä voi vaikka työntää viinirypäleen nenään ja leikkiä ravunkuorilla. Ei, alkoholilla ei ollu (kovinpaljon)tekemistä asian kanssa. Tää ei liittyny aiheeseen muuten, kun että huomattiin keskusteluissa ja vanhoja muistellessa, että mite se onki, että kaikki hauskat jutut ja puheenaiheet liittyy jollain tavalla alkoholiin ja sen vaikutuksiin? Meiän lapsuus oli ehkä vähä vapaamielinen. Tänä päivänä ois lastensuojelu oven takana jo aika paljon vähemmästä :D Mutta toisaalta, meiän suvussa ja tuttavapiirissä ei koskaa juotu rähinäviinaa, aina oli hauskaa.. Mutta mitä jos ei aina niitä viinajuttuja? Kai sitä nyt hauskoja juttuja tulee jostai muustaki aiheesta? *Pöytään laskeutuu hiljaisuus..* "No oli sellanen hassu juttu, ku Holgeri oli pieni ja se väänti sellaset ripulit, että sitä oli jokapaikassa ja siellä sitä huoltsikan vessassa yritettiin minimoida vahinkoja.." Haha. Eli kaikki hauskat jutut liittyy joko viinaan tai.. niin no. Tällästä joulua meillä.

Tässä vielä tiivistettynä tän joulun väsyneet tunnelmat. 




Onneks Sakke kävi peittelemässä väsyneen juhlijan. :)

Viininaama-Viivi ja Silmäpussi-Simo toivottaa R&ES-groupin puolesta hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta. Tää kaksikko suuntaa nimittäi seuraavaks Tallinnaan Bon Jovin keikalle! HA!

It's my life 
It's now or never 
I ain't gonna live forever 
I just want to live while I'm alive… 

Bon Jovi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti