Heij vaan heij tyypit! En o ollu linjoilla aikoihin mutta nyt täällä taas! Haluutteko tietää miu autokoulusta? Joo, ette, hyvä.. Kerron siitä sit ehkä, ku käyn vielä koittaa iha vihoviimestä ajo-osiota sen pikku-een puolesta. Pitää seki mennä Lepraan asti suorittamaan, ku eihän se niin vaan onnistukkaan näillä leveysasteilla! Mitää dramaattista ei tapahtunu, vaikka se inssiäijä oliki sitä mieltä, että oon tosi hasardi kuski, eikä se lainais miule peräkärryään, eikä oikeestaan haluis muutenkaa olla miu kaa missää tekemisissä. Noh, sillä oli kai joulustressi tai jotai? Aion laittaa ajovarmalle palautetta mutta vasta jos saan joskus sen kortin haltuuni :D Muistuttelen heitä hampurilaispalautteesta, joka on siis ollu päivän sana ainaki sillo, ku mie opiskelin psykologiaa joskus lukiossa.
No, kerron mei Leprareissusta sit ehkä omassa tekstissä. Aiotaa lähtee rakkaan siskoni kanssa sinne ens to-pe. Otetaa äitin Kirnu alle ja ajellaa sillä. Ollaa yks yö ja tullaa sit joulun viettoon. Kiva nähä kavereita, tai ainaki osaa, ku eihän kaikkia ehi millään, Leprassa sillee pikaseltaa. Kavereihin ja siihen aiheeseen tässäki vois nyt vähä viitata (tai tviitata. Eiks tvitterii kirjottamine o tviittausta? Kirjottaako kukaa enää tvitteriin?)kun oltii siis just tuossa Helsingin sykkeessä juhlimassa miu lauman sisäisiä pikkujouluja. On niin huippua, että elämässä säilyy ihmisiä, joitten kanssa on kasvanu. Vaikka kaikilla on omat kiireet, eikä sitä ehi aina soittelemaan, menee pitkiäki aikoja että ei nähä mutta silti aina on sitte niin ihanaa ku ehitää näkemää, istumaa alas, juomaa vähä viiniä ja kaikilla on nii paljo asiaa, ettei meinaa ehtiä kertoo kaikkee mitä haluis :D
No, jouluun kuuluu pikkujoulujen lisäks joulukortit. Miulekki on tullu laatikkoon jo muutama aivan huippuvedos! Tässä pari niistä:
No, kerron mei Leprareissusta sit ehkä omassa tekstissä. Aiotaa lähtee rakkaan siskoni kanssa sinne ens to-pe. Otetaa äitin Kirnu alle ja ajellaa sillä. Ollaa yks yö ja tullaa sit joulun viettoon. Kiva nähä kavereita, tai ainaki osaa, ku eihän kaikkia ehi millään, Leprassa sillee pikaseltaa. Kavereihin ja siihen aiheeseen tässäki vois nyt vähä viitata (tai tviitata. Eiks tvitterii kirjottamine o tviittausta? Kirjottaako kukaa enää tvitteriin?)kun oltii siis just tuossa Helsingin sykkeessä juhlimassa miu lauman sisäisiä pikkujouluja. On niin huippua, että elämässä säilyy ihmisiä, joitten kanssa on kasvanu. Vaikka kaikilla on omat kiireet, eikä sitä ehi aina soittelemaan, menee pitkiäki aikoja että ei nähä mutta silti aina on sitte niin ihanaa ku ehitää näkemää, istumaa alas, juomaa vähä viiniä ja kaikilla on nii paljo asiaa, ettei meinaa ehtiä kertoo kaikkee mitä haluis :D
No, jouluun kuuluu pikkujoulujen lisäks joulukortit. Miulekki on tullu laatikkoon jo muutama aivan huippuvedos! Tässä pari niistä:
Harmi, että en osaa käyttää miu kameraa nii hyvi, että saisin tarkkoja kuvia, mutta tuo tonttuhahmo sanoo tossa lähteestä joudessaan: "En enää ikinä.." Haahahaa, tää on nii huippu! Jokaine voi mielessää miettiä mitä ja kenelle se siinä lupailee.
Sitte tuli toinen:
Tää on aika liikkis. :´) Ite tehty!
Tein perinteisiä(?)pipareita. Ajatuksena oli herätellä miu koristelutaitoja, että voin tänä vuonna voittaa meiän asemien välisen piparitaloskaban ni eikös käyny nii, ettei kukaa julistanu sitä kisaa tänä vuonna?? Enkä miekää voinu sitä tehä, koska sitä ois epäilty sopupeliks, jos(kun)mie oisin sen voittanu. Tälläsiä pipareita kuitenki puuhasin ja ei, ei perinteistä joulukikkelipiparia tänä vuonna. Toki vielähän tässä kerkee..
Nyt seuraa sitte äänestys, johon toivon vastauksia. (Ei liity jouluun, että jos et ole jouluihminen, niin voit kyllä lukea pidemmälle!) Eli kuvitelkaa tilanne, että ootte haaveillu jostai mättöruoasta ja monen mutkan kautta päädytte aasian bistroon syömään kärvähtänyttä leipää(siis ei mikään "vähän tummaksi paahtunut" vaan ihan musta! En tiiä onks se joku hipsterijuttu polttaa ruoka kunnolla mut eiks se ollu nii, ettei se o iha terveellistäkään? Karsinogeenit ja sillee..) ja pala mozarellaa. Nälkä jää, meette kauppaan ja päädytte ostamaan paprikan makusia tuc-keksejä ja brie-juustoa. Hotellilla ei ole kuitenkaan veistä, jolla tuhota juusto, joten päädytte käyttämään sellasta eräjormailuun tarkoitettua haarukka-lusikka-yhdistelmää. Noni, nyt tulee se kysymys, eli kummalla puolella on loogisempaa ottaa sitä juustoa, haarukka- vai lusikkapuolella??
Koska itsehän olen vahvasti sitä mieltä, että EI NÄIN:
Se kaikki möhnä jää tuonne lusikkaan kiinni. Mutta jokainen tyylillään, vai? :D
Tän tyylin lisäks K:lla on ainutlaatuinen ruokavinkki aamupalalle. Eli täysjyväsämpylä, siihen päälle juustoa, graavilohta ja mansikkahilloa. On kuulema se suolasen ja makean liitto, joka on omiaan tuossa yhdistelmässä. Hans Välimäki, saa ottaa listalle!
Harmi,että miula ei ollu kameraa mukana, että oisin saanu tuosta kuvan mutta tässä yks toinen tähä ruoka-aiheeseen liittyvä kuva. Mikä ei kuulu joukkoon:
Näin meillä. Tähän loppuun vielä Bärtilin ja kavereiden joulutervehdykset myös teille, jotka ette ole heitä postilaatikkoonne tänä jouluna saaneet. Olkaa kilttejä ja muistakaa tää lauantaiyönä Zetorin vessassa kuultu elämänviisaus: "Sie et voi olla kenenkään kanssa, jos et voi olla yksin." (Joku tyttö lohdutti toista, ku sillä oli jotai poikaystävähuolia.)
Olkaa varovaisia ja hyvää joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti