maanantai 15. huhtikuuta 2019

EiMitäänAsiaa

Noni karvakorvat, tässä teille sekalainen postaus eri asioita.

Asia 1. Äidit, vinkkinä teille, että jos harrastatte jotai yleismaailmallista kaiken kansan lajia, kuten vaikka ratsastusta ja siellä tallilla käy teiän jälkikasvun kanssa samalla luokalla olevia ihmisiä, niin älkää olettako, että he ovat automaattisesti ystäviä keskenään. Koulussa, varsinkin yläasteella, vallitsee tiukka hierarkia, joka menee näin:

-Nörtit, joitten kanssa kukaan ei taho leikkiä mutta jotka on oikeesti mukavia ja pärjäävät koulussa. Menevät lukiosta suoraan jonku ison firman palvelukseen ja tienaavat ekan miljoonansa, kun muut vielä miettii mitä sitä elämällään tekis.

-Sitte on suositut. Ne on niitä, jotka päättää mitkä vaatteet on muodissa, mikä musiikki on jees, jaksaako tänä iltana lähtee bileisiin vai nou(koska jos suositut ei saavu juhliin, ne oli ihan huomionarvottomat kemut!) ja onko kalapuikot hyvää ruokaa vai ei. Suosittujen suosio karisee heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun kaikki luokkakaverit, joita tarvitaan kannattelemaan suosikkeja, on kasvattanu selkärangan ja opetellu vähä itsetuntemusta.

-Oudot. Niillä on selkäranka jo imeväisikäisenä. Outoja ei paskaakaan kiinnosta mikä on muotia tai mitä musaa pitää kuunnella. Oudot on oman tiensä kulkijoita, joita se marimekko-paituliin pukeutuva Marjukka-ope vähän pelkää. Ihan suotta tosin, sillä oudot ei taho kenellekään mitään pahaa, kunhan saavat olla omissa oloissaan.

-Tavikset. (Ite kuuluin näihin vielä yläasteella, myöhemmin miusta tuli outo.) Ne on sitä täytemassaa, jotka ei jää yhenkään opettajan mieleen, ei edes Marjukan. Tavikset eivät saa hyviä tai huonoja numeroita, eivät ole suosittuja mutta suorittavat yläasteen oppivelvollisuuden täyttääkseen. Heistä voi tulla mitä vain.

Noni, no on sanomattakin selvää, että jos olet tavis, niin et voi hengailla suosittujen kanssa. Eli äityli, jos yrität innoissasi joskus tuoda lapsesi ja saman harrastuksesi kanssasi jakavan taviksen jotenkin yhteen vapaa-aikanaan vain, koska he ovat samalla luokalla, niin vinkkinä vaan, ei kannata. (En tiiä saiko kukaa tästä nyt mitää selvää?)

Tuli joku lapsuusajan trauma mieleen..

Sit asia kaks: Mie liityin just instagramiin ihan vaan, koska kävin eile ottaa hienoja kuvia kallosta ja keväästä. Miula oli hieno nimiki valittuna: "Pikkukallo". No tietty joku tavis oli jo varastanu miu "instanimen." Että haistakoot paska vaan. No, ei se mitään, keksin paljo paremman mutta ku aloin innoissani sitte lataamaa kuvia ni kuinka ollakaan, ei onnistu. No, tapojeni vastaisesti menin ja luin ohjeet, kyllä, uskokaa tai älkää! Sielä oli kerrottu, että "paina sitä pikku plussymbolia sielä ruudun alareunassa ja jaadajaadajaada.." Mie etin pikku plussaa, ei löydy? Mutta löysin pienenpienellä fontilla painetun tekstin jostai ruudun alimmasta, pölyisimmästä nurkasta että: "Pöytäkoneelta ei voi ladata kuvia." ETTÄ HAISTAKAAPA VAAN ITE! Ihan paska sovellus oliki. :D En osannu poistaa sitä tiliä, joten pidän kettuillessani varattuna miun hienon käyttäjänimen, ettei kukaa muu varasta sitä. Nih. Nyt miula on instagram-tili, johon ei saa yhtää kuvaa. Tää on kyllä iha tyypillistä miulle, että ei sillä :D

Tästä päästään aiheeseen kolme, eli älypuhelimet. Miula oli heikko hetki ja mietin, että oisko ostanu älyluurin. Siis jos sen ois saanu ilman puhelintoimintoa, pelkällä netillä. Se ois kätevä, vois kuunnella spotify´ta, kuunnella äänikirjoja ja käytää google mapsia ja joskus guuglea. Puhelin ois sit tietty ihan erikseen. (Loppuis se kavereille soittelu, että "katotko netistä missä voi ennakkoäänestää..") Tulin sit kuitenkin järkiini ku muistelin, että miule kettuillaan vieläki satunnaisesti ku ostin paskiaisen ja siitä on kuitenki jotai 4 vuotta aikaa. Luovuin ajatuksesta. Kuuntelen sittenki mielummi radiosta biisejä kuten vaikka: palavaa vettä ja suomen muotoisen pilven alla. (Kirjotin ne tarkotuksella pienellä, koska en oikeesti oikee enää jaksa niitä ralleja mutta täällä Torniossa ei kuulu kovinkaa moni radiokanava, eli valinnan varaa ei oikee ole..).

Nii, ja vielä aihe neljä eli kerrottakoon, että ostin käsisaippuan. Siinä ei sinällää o mitää ihmeellistä mutta tiiätte kui kiva on ostaa uus saippua, ku edelline loppuu. Voi ostaa jonku uuden, ihanan tuoksun! Mie arvoin jonku kuusenhavunhajun ja tyrni-mikälie välillä. Aattelin, että tyrni on nii eksoottine, otetaa sitä. Oli vielä oikee luomua ja kaikkee. Hmm..joo, se on totta tosiaan tosi luomua. Ei haise mitenkää teolliselle kuusenhavu-hajuaineelle vaan ihan rehelliselle kevätillassa mouruavan kollikissan kuselle. Ja miula on sitä koko purkillinen! Enskerralla otan sitä teollista apilanhajusta saippuaa..

Ah! Ihanaa ku sain avautua! :D Laitan teille nyt tähä nää miu "instakuvat" ku ei niitä sinne instaakaan saa. Olkaapa hyvät:






tää viimenen on neljän kuvan kollaasi:






Haahahaa!

Palataan linjoille. Miu perhe tulee tänne huomenna. Ehkä kerron teille mitä myö tehtii niiten kaa :D



lauantai 6. huhtikuuta 2019

Päivän pähkinä

Tässä kuvassa on 6 ihmistä, löydätkö ne kaikki?


Entäs löytyykö pöllöjen joukosta kissa?


Ha, tällästä täällä vähä viinipäissäni teille laittelen. Kerrottakoon tässä, kun nyt en jaksa tehä siitä erillistä postausta, että käytii tänää K:n kanssa meksikolaisella brunssilla Oulussa. Ei ollu mikää kutuloma, niinku miu terapeutti epäili, vaan ihan vaan kunhan keksittii tekemistä. Se brunssipaikka oli sellanen baari-ravintola-klubi, jossa on tosi boheemi meininki. On räsymattoja lattioilla, erilaiset pöydät ja mikä tärkeintä, erilaiset tuolit ja ruokana on myös vegaanivaihtoehtoja. Lautaset on jostai mummon varastoista kaivettuja, kaikki keskenään erilaisia, tietty! K:n mielestä ne oli ihan hanurista eikä se ehkä ihan ymmärtäny miu selvitystä aiheesta. Onhan jotku perus-Pentikin lautaset kivoja ja isoja mutta ne on liian valtavirtaa. Erilaiset, vähä pienet ja erikokoset on se juttu. Sama kahvikupeissa!

Tänä iltana siellä mestassa esiintyy "Risto". Ja ei, Risto ei soita regee-musaa, vaikka mie nii luulinki! No, enivei, otin tän boheeminäkökohdan huomioon etukäteen ja pukeuduin niin, etten vahingossakaan erotu joukosta. Yhdistin pelottomasti pinkit silmänrajaukset, miu isoäidin perintörannekorun ja muovisormuksen, sekä kirpparilöytöhameen, nintendo-kalsarit ja oranssit maiharit. Nuo maiharit on ollu miu lapsuudenkodissa sellasina jokapaikan kenkinä. Niillä o voinu mennä lenkille, baariin tai pulkkamäkeen. Nyt miu oli kuitenki viime reissulla pakko ottaa ne messiin, koska siellä kämpässä on käynnissä kokonaisvaltainen kon maritus ja villi veikkaus, että miu kengät saatto olla seuraavana sen listan kärjessä, jossa lukee: "Mitähän helvettiä näitäki o täällä säästelty??". 

No, enivei. Perillä havaitsin, että olin jo vähä liianki boheemi paikan muuhun asiakaskuntaan nähden. Onneks vessassa oli meikkaamassa joku goottipunkkari, että en ollu iha ainut. Muut oli iha normaaleja ihmisiä. Parhaiten ois soluttautunu joukkoon, jos ois ollu tukka ylänutturalla ja niki-verkkarit jalassa. Harmi ettei miula o tukkaa ja mustamäen torin niki-verkkarit on laitettu kiertoon jo enne milleniumia. Eli tää oli siis vähä ku ois ampunu hyttystä norsupyssyllä. Mut ei se mitää, ei ollu eka kerta. Eikä vika. 

Ei miulla muuta :D




perjantai 5. huhtikuuta 2019

Historian havinaa

Käsi pystyyn kuinka moni on lukenu satavuotta vanhaa sanomalehteä kaverin keittiössä??

No miepä sain käsiini muutamat sanomalehdet vuosilta 1915, 1917 ja sit loput tais olla tyyliin 50-60-luvuilta. Tässä parhaita paloja:







Yritin googlata tuota Valkoinen sulka-elokuvaa mutta löytyy vaan huomattavasti tuoreempaa matskua..



"Tikka-takki on nyt ajankohtainen. Se on nykyaikainen "nappula-takki", joka on saavuttanut reippaan nuorison ja miesväen suuren suosion. Tikka-takki on kevyt mutta silti tuulenpitävä. Irroitettava pannofix-kaulus, "nappula-napit", viistosuiset taskus- siinä on tyyliä ja mukavuutta! 

Kysykää kauppiaaltanne Tikka-takkia."

Että siinä teille kaikki Zalandot ja Elloksen postimyynnit :D



Orvo-saippua tuntuu olleen myös kova juttu. Huomatkaa, että se poistaa kasvoja vanhentavan harmauden ja sisältää Fo vitamiinia. Varma hittituote sadan vuoden takaa!

Mites työpaikkailmoitukset tuohon aikaan? Ei ollu mee too-kamppanjointia, oli sukupuoliroolit, oli tyttöjä ja poikia ja tyttöjen ja poikien työt :D


..onneks töitten ohella ehittiin sitte pitää vähä hauskaaki:

 



Joskus tarvittiin tohtoria. Ei ollu vielä Mehiläisen siipien havinaa havaittavissa:


..ja aina se lääkärikään ei osannu auttaa..


Eikä marketitkaan palvellu..


Oli myös havaittu, että jäkälällä ei ole ravintoarvoa. Hyvä, että tämä tuli selväksi, vaikka syötävistä asioista oli varmana aika kova pula!


Viipurikin oli vielä ihan saavutettavissa..


..ja eräs italialainen nainen, joka on ollut eräässä neuvostoliittolaisessa laboratoriossa alttiina radioaktiiviselle säteilylle, olisi synnyttänyt lapsen, jolla ei ole silmiä..

Liekö alkukantaista scifiä vai totisinta totta?


Pekan ja Katrin taidenäyttelykin vetäny varmana porukkaa! Tuossa ei kerrottu paikkaa sen tarkemmin mutta ilmeisesti kaikki Lappeenrantalaiset sitte vaan tietää sanomattakin?


Ja tässä vielä pari mukavaa uutista:



Huippua :D

Historia on kyllä jännittävää!















maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kotimatkalle

Miu suomimatkailureissu lähenee loppuaan. Oon tässä just junassa matkalla kotia kohti. Kohta Ylilvieskassa. Tää juna pysähtelee hauskoilla asemilla kuten Pännäinen, Kannus, Oulainen, Vihanti ja Ruukki. Ois tässä maassa vaikka mitä paikkoja vielä mitä pitäs nähhä! Mut tälläkertaa tällästä.

Miu vipojen hetkien aikana ehdin vielä kyllä vaikka mitä..

Tässä nyt vielä pari mielikuvaa siitä, miks suomimatkailu on ihan jees. Täällä saa herkkuja ja voi juoda päiväkahvit muumimukista:



Kanadassa voi tavata harmaakarhuja, suomessa muuten vaan näppäriä peto(?)eläimiä (joista osa suorastaan innostuu poseeraamaan..):





Ja kun tää sukupuolineutraalius nyt on tosi in ja joskus voi olla tositosi vaikee päättää mennäkkö naisten vai miesten vessaan baarissa, niin Leprassa tää asia on ratkastu tosi selkeellä viestillä:



Sittenhän näihin blogiteksteihin kuuluu varsinki tällee matkailuaiheena mainostaa kaikkia hyviä ja käymisen arvosia kohteita. No, Leprassa on sen Pulsan aseman lisäks sellanen ihana ruokapaikka kun Avot sie, sijaitsee ihan ytimessä, sopii hipstereille ja vegaaneille mutta mukaan mahtuu myös ihan tavallisia massan mukana kulkevia tuulipuku-cuccilaukku-päänpäällänuttura-nilkatpaljaana-legginssit-tyylisiä ihmisiä. Siellä on kaikkee hauskaa, hyvää ruokaa, taidetta ja tunnelmaa, eikä ole ketjuravintola :)

Toinen käymisen arvonen mesta on kulttuuritila Nuijamies. Käytii kattoo stand uppia siellä. Se on siis vanha elokuvateatteri, joka on kivasti muutettu tollaseks monitoimitilaks. Toimii!

Sit tietty jo aiemmassa postauksessa mainitsemani Toteemi, jonka baarimikko oli sitä mieltä, että mie olin "se outo" asiakas :D Otin tän niiiiin kohteliaisuutena mutta samalla se o vähä surullista, että se mikä oli aiemmin "normaalia" on nyt "outoa." Toteemissa siis. No, niin se maailma muuttuu, ei voi mitää. Pääasia kuitenki, että se on ylipäätään olemassa koko baari!

Noni, kohta näen millasta porukkaa tulee vr:n kyytiin Oulaisista. Läksin aamulla Tiksin asemalta 6:40. Aattelin eka, että se on joku aprillipila, ku juna tuli ajoissa mutta ehei, se oli iha todellisuutta :D Toivottavasti ehin ajoissa Ouluu, ku siellä ois vaihto.

Täällä o jo iha hitoksee lunta. Torniossahan sitä vasta onki. Mietin aina välillä että eihän se nyt o yhenkään tervejärkisen ihmisen paikka asua mutta jostai sairaasta syystä mie viihyn siellä. :)

Noh, tässä vielä miu siskonlapsen näkemys Jenni-tädistä. Miusta se o iha näköne, vai mitä mieltä ootte? Näihin tunnelmiin!


Enskerralla ihan muut aiheet, jätetään matkailu hetkeks..