Se tapahtui taas

nimittäin miuta luultii taas joksku Norjalaiseks urheilijaks :D

Juttu meni niin, että saatii Wolverinen kanssa jostai joku loistoidea, että uiminen järvessä keskellä talvee ois jotenki mukava ajatus. Laitettii kello oikee soimaa aamulla ja riennettii aamupalan jälkee järvelle. Kuusijärvelle. Maalla asuessa on sillee kiva, ku järveä ja rantaa on joka paikassa mihi katseensa kääntää, joten myös mahollisia uimapaikkoja on enemmä. Tää koskee myös kaikkea muutaki luontoilua ja eräjormailua. Täällä suuressa maailmassa on ne tietyt paikat, joissa kaikki valveutuneet Helsinkiläiset käy rentoutumassa. No, koska oon nyt Helsinkiläinen, niin toimin täälläki tutulla filosofialla, eli "maassa maan tavalla" = tunge joukkoon vaan, nii ne muutki tekee.

Eli mentii sinne kuusijärven järvelle, ostettii liput saunaa ja mentii mummojen mukaan. Ite istuin eka jonku 23minuttia ihanan tyhjässä saunassa ja katoin pikku ikkunasta, ku ihmissusi paineli uudet tatskat iholta loistaen kohti hyytävää vettä. Siellä se kauho menemään muutamat metrit ja enneks mie olin saanu ees kourallisen rohkeutta kerättyä että poistusin ihanasta lämmöstä, näin sen jo painavan uudestaan kylmyyteen.

No, mieki meen, perhana. Tätä päätöstä innoitti ylisosiaalinen mummeli, joka viritteli innoissaan juttua siitä, kuinka maastopyöräily tuhoaa metsäpolkuja. Päätin, että hyiseen veteen upottautuminen on pienempi paha, kun yrittää keksiä jotain sanottavaa tästä aiheesta. Vedin jotku tohvelit jalkaan(kuten kunnon avantouimarin kuuluukin!)ja painelin reippaasti ovesta ulos. n.100 asteen lämpötilavaihtelu heti siinä pukkarin kynnyksellä meinas saaha miu veren seisahtumaan ja eka sydäri uhkas siinä kohtaa ku uitin varpaat veteen. Ei puhetta että oisin UINU siinä helkkarin kylmässä vedessä mutta kastauduin kuitenki sen verran, että tukka kastu. Sit äkkiä puoleks tunniks saunaan. (yritin kävellä sillee rennosti sieltä järvestä, ihan ku miula ei ois ollu yhtää kylmä..)

Jooh, avantouinti varmaan virkistää, jos siitä sattumoisin selviää hengissä ilman hengenvaarallista rytmihäiriötä!!

Ei siinä. Ryömin pukkariin ja tapasin maastopyörämummelin jälleen. Käytiin seuraava keskustelu:

Mummo: Saako kysyä että miks..

(Miu ajatus tässä kohtaa lausetta oli, että lause jatkuu: ..miks siula on tollasia pääkallotatuointeja...
Mietin aivot sauhuten mitä mie sanon sille mummolle, ku se oli kuitenki ihan herttanen, enkä viittis olla ikävä häntä kohtaan ja laukoa jotain tyyliin: "Jokainen kerätköön sellasta taidetta kun tahtoo. En miekää kysele keltää miks joku laittaa jonku hiton ruman, tumman maisemamaalauksen seinälleen vaan koska se o jonku kuuluisan taiteilijan maalaama..")

Mummo: ..norjan lippu?

Mie: ?? Ööö..Kääntyilen ympäri ja mietin missä kohtaa se näkee norjan lipun. Hetkessä tajuan, että miu naulassa roikkuvien pieruverkkarien reiteen on ommeltu kyseinen merkki. "Nii, joo. Emmietiiä. Se o vaa joku merkki."

Mummo: Aijaa. Minä tässä jo ajattelin, että mikä urheilutähti sinä olet.

Suomea puhuva Norjalainen urheilijatähti, kyyyllä :D Se mummo oli ehkä sen verran sokea ettei tajunnu miuta kattoessaan, että miu haba ja reisilihakset saattais kyllä kuulua enemmänki entiselle urheilutähdelle, nykyiselle hyvää vauhtia alkoholisoitumassa olevalle outolinnulle, joka ei sopeudu tähän maailmaan ja kaiken lisäks inhoaa kylmää vettä. Mummon onneks hän oli vähän likinäkönen..

Tällästä täällä. Onneks K tulee huomenna. Miu luona o käyny täällä enemmä vieraita muutaman kuukauden aikana, ku mitä Torniossa melkei kuudessa vuodessa :D Huippua.

Ollaa tutkalla.

Miksi googlemaps kiusaa viattomia ihmisiä?

On asioita, jotka tiedostetaan mutta niistä ei puhuta tarpeeksi ääneen. Näin ne saavat yleisössä hiljaisen hyvänksynnän ja he, jotka painivat näiden ongelmien kanssa, jäävät yksin. Heille nauretaan, heidän ongelmiaan vähätellään ja pahimmassa tapauksessa heitä ei uskota tai heidän kertomustaan luullaan liioitelluksi. Onneksi on eiolluasiaa-blogi, joka tuo pienen ihmisen äänen kuuluviin sieltä syvimmästäkin kallionkolosta ja niemen notkelmasta.

Tämän päivän aiheeni on: Miksi googlemaps kiusaa viattomia ihmisiä? Haastattelin tätä artikkelia varten erästä henkilöä, joka haluaa tämän teknologiamyönteiseen nykypäivän ihmismassaan sulautumattomana pysyä anonyyminä. Tai no eikai häntä nyt voi ihan anonyymiksikään kutsua koko tekstin ajan, joten sanottakoon häntä nyt vaikka Pipsaksi. Pipsa haluaa kertoa oman tarinansa, uskoitte häntä tai ette. Minä kyllä uskon, sillä Pipsa on minulle läheisempi kuin uskottekaan..

Tuuli puskee edellään lentäviä ylikansallisen pikaruokaketjun roskia pitkin tietä. Aurinko ei ole noussut puoleentoista kuukauteen ja vettä sataa. On ilmastomuutoksen aatto, tiistai. Kävelen Pipsan kotiin, hän tarjoilee minulle tummaa kahvia ja istahtaa sitten matalalle sohvalle helvetinkallis muumimuki käsissään. Pipsa on vetänyt hihat sormiensa peitoksi. Hän pyörittelee kuppia käsissään ja katselee kuinka jo aikapäiviä sitten vanhentunut soijamaito kiemurtelee kahvin päällä ilman aikomustakaan sekoittua mutta tehden siitä kuitenkin mukavan kermaisen makuista.

Pipsa on yksi guuglemapsin uhreista. Niistä, joita ei uskota ja joille nauretaan mutta joiden ongelma on todellinen, ankea ja jopa arkielämää vaikeuttava.

"Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun muut ympärilläni olevat hankkivat älypuhelimen. En pysynyt enää kehityksen kärryillä, sähköposteihini ei vastattu, vaikka minulle sähköinen kirjoittelu reaaliajassa oli suuri loikkaus. Jouduin siirtymään sähköpostin käyttöön kun kirjekyyhkyni ei enää palannut matkoiltaan milleniumin alussa. Mietin yhä tänä päivänäkin meniköhän viimeinen kirjeeni koskaan perille tai jäikö siihen odottamani vastaus matkan varrelle." Pipsa pyörittelee nyt kahvikuppinsa lisäksi myös päätään niin lujaa, että tunnen rutinan omassa niskassani. Juttu tuntuu rönsyilevän mutta annan hänelle aikaa. Aihe on kipeä.

"Kirjoitin pitkiä posteja mutta kaikki käyttivät tsättiä ja muita yhä nopeampia viestimiä. Jäin pikkuhiljaa paitsi juhlista, yhteisistä illanvietoista, kaverini hääjuhlasta ja lähi Prisman remontin valmistumisen kunniaksi ilmaiseksi tarjotuista kakkukahveista. Kaikesta tiedotettiin sosiaalisessa mediassa." Pipsa on lopettanut päänsä pyörittelyn ja raapii nyt harvoja hiuksiaan keskittyneenä. Odotan hänen pääsevän päivän aiheeseen.

"Ostin ensimmäisen älypuhelimeni osittain juuri siksi, että en eksyisi joka helvetin kerta lähtiessäni kotipihasta roskakatosta kauemmas." (Jes, hihkaisen mielessäni, ehkä Pipsan rönsyilevästä puhetulvasta tulisi sittenkin hyvä tarina!) Kehoitan Pipsaa jatkamaan ja hörppään mustaa kahviani. Se polttaa ruoansulatuselimistööni välittömästi mustan reiän, mustan kuin Pipsan sielu. "Puhelin kesti käytössäni puoli vuotta ennen hajoamistaan." Pipsa huokaisee ja juo kahviaan tottuneesti. Pipsan ruoansulatuselimistökin on musta. Ja palanut. "Olin nähnyt kuinka google maps toimii muiden käyttämänä, joten uskoin että se voisi auttaa minuakin löytämään tieni paikasta toiseen. Ulkomailla ollessani seuralaiseni on vain näppäillyt osoitteen ja seurannut pientä kartalla liikkuvaa täppää, joka on näyttänyt tien hotellille, kuin kirkas tähti Beetlehemin taivaalla jo niin monta tuhatta vuotta sitten." Pipsa huokaisee. Ehkä hän on hieman uskonnollinen?

"Vaikka tiesinkin, ettei teknologialle saa näyttää pelkoaan ja vaikka kuinka yritin olla jämäkkä, google maps ei koskaan taipunut tahtooni. Ongelmat alkoivat heti ja ovat jatkuneet siitä saakka." Pipsan silmänurkassa kimmeltää kyynel. Tarjoan nenäliinaa, jossa on viime influenssakaudelta jäänyttä, kuivunutta räkää. Pipsa niistää nenänsä ja jatkaa. "Kun laitan opastuksen päälle, ongelmat alkavat saman tien. Ivallinen naisääni käskee minun "lähteä länteen." Aivan kuin minulla nyt olisi kompassini mukana!" Pipsa huudahtaa äänekkäästi saaden minutkin hätkähtämään. "Eikö tämä ohjelma ole suunniteltu juuri sitä varten, ettei kompassia tarvittaisi?" Hän nyyhkyttää ja kuivaa kyyneleitään nenäliinaani. Influenssaräkä on taas juoksevaa. Mietin kuinka kauan bakteerit elävät kuivuneessa rää´ässä ja voivatko ne herätä uudelleen eloon saatuaan kostuketta.

"Kun lähden liikkeelle, täppä ei liiku samaa tahtia. Uudessa risteyksessä joudun aina kävelemään monta sataa metriä eri suuntiin nähdäkseni mikä on oikea tie. Sitten maps käskee naureskellen minun kääntyä ympäri. Ymmärtäisin tämän jos olisin huomattavan ylipainoinen ja karttaohjelma haluaisi hyvää hyvyyttään saada minut liikkeelle mutta tämän ongelman kanssa painittuani ruokakaan ei ole maistunut." Pipsa puhuu nyt hiljaisella, sulkeutuneella äänellä. "Toisinaan ajaessani pyörällä maps käskee minun kääntyä oikealle tai vasemmalle vaikka kummassakaan suunnassa ei ole muuta kuin kivistä peltoa. Uskon sen tekevän niin vain saadakseen keskeyttää musiikin. Jos uhmaan sen ohjeita ja jatkan suoraan, se hiljenee, eikä enää ohjaa minua mihinkään. Yleensä tässä kohtaa soitan siskolleni tai terapeutilleni. Saan samalla itkeä pahaa oloani, joka johtuu tien reunaan kupsahtaneen oravan mieleeni tuomasta elämän raadollisuudesta."

Pipsa hakee lisää kahvia ja minä alan pakata laukkuani. Tuo nainenhan on selvästi hullu. Oho, hyi minä, sanoinpa nyt rumasti. Korjataan tilannetta vähän.. Eli muistakaa, että koskaan ei saa sanoa nainen vaan henkilö. Ja ei, tämä ei johdu siitä, että sanomalla häntä naiseksi paljastaisin osan haastateltavani identiteettiä vaan siitä, että tänä päivänä on väärin olettaa ihmisten olevan miehiä tai naisia. Se ei ole 2020-lukua se. Tänä päivänä on vain henkilöitä ja osaa heistä guugle maps kiusaa, osasta se vain tekee jatkuvaa profiilia jonka sitten kauppaa sopivasta summasta mainostajille ja joillekin se tekee molempia.

Foliohattu päähän ja baanalle rakkaat!

Tässä vielä aiheeseen sopimaton kuva:

Leivontaexpertti täällä päivää

Nii, että mitenkö meni joulut ja uudetvuodet? No siinähän ne. Juhlat on juhlittu ja arkeen on palattu ja ryminällä sittenki. Haluun erityisesti kertoo, että miula on ollu jännät kaks päivää, oon vetäny nimittäi Jenni-tädin roolia kovempaa ku Kylli-täti aikoinaan. (rauha hänen sielulleen.)

En aio tässä nyt avautua Jenni-täti-uroteoistani, koska vedin ne nii rutiinilla, ettei siitä o tähä hätää kauheesti kertomista. On kuitenki yks toine aika huomionarvoinen asia, jonka haluun mainita.. Eli miu melkei koko perhe tuli tänä iltana miu luo syömää (olin siis kutsunut ne. Lupasin jossai mielenhäiriössä tehä ruokaaki..) ja syömiseen kuuluu olennaisena osana jälkkäri. Havaitsin, että vaikka oon leiponu viimeeks au pair-aikoinani, ei se taito o mihinkää tässä reilussa kymmenessä vuodessa hävinny! Ha! Siksipä, rakkaat lukijani, päätin tehä tälläsen leipomisen UKK:n (Ei siis mikää Kekkosaiheinen visa vaan Usein Kysytyt Kysymykset). Moni siellä kuitenki kotisohvalla ettii guugle punasena tietoa aiheesta, joita ei kehtaa kaverilta kysyä. Noh, ei hätää, minä kehtaan ja vastaan tässä nyt muutamaan mieltä ja sielua askarruttavaan kysymykseen. (Ei tartte kiitellä, teen tätä ihan puhtaasta myötätunnosta muita kanssakulkijoitani kohtaan ja ootan koska alan saaha sponsorirahaa..)

Jos mielesi sopukoissa hautoutunut kysymys ei löydy tästä, olethan yhteydessä ja kerrot huolestasi, niin minä selvitän asian puolestasi. Kaikki kysymykset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, kun kyse on leivonnasta! Tässä nyt kuitenkin yleisimpiä ongelmia:

Kuinka tarkkaan ohjeen mittasuhteita ja muita määriä tulee noudattaa, vai voiko soveltaa?

Voi rakkaat, tätä kysytään paljon ja voin kokemuksen syvällä baritoniäänellä todeta, että joko siitä tulee pahaa, kuivaa, se ei hyydy tai jää raa´aksi kuitenkin, ihan sama mitä teet, joten ei se ole niin justiinsa. Aina voi lisätä vaniljakastiketta, jäätelöä tai marjoja päälle! Jos ei muuta, niin viimeistään epätarkka uunisi pilaa muuten niin ohjeen mukaan tehdyn leivonnaisen, joten miksi tuhlata kallista aikaa turhaan mittaamiseen? Elämä on kuitenkin lyhyt, muista se.

Kumpi on pahempi, se, että valkuaista menee keltuaisen joukkoon vai toisinpäin?

Tää on taas näitä ikuisuusongelmia, samaa kastia kun että kumpi oli eka, muna vai kana. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos ohjeessa käsketään erotella ne ja olet niin tura, ettei tämä asia onnistu ilman että sekoitat toista vähän toisen kanssa, niin parempi että ostat sen tortun kaupasta. Säilyykin pidempään, joku arviolta 16 vuotta.

Mikä ero taas olikaan kuohu- ja vispikermalla ja onko väliä kumpaa käyttää? 

No tää on sitte vähä kinkkisempi juttu. Eräs asiantuntija ihmetteli, että vieläkö siellä kaupan hyllyllä ylipäätään on molempia vaihtoehtoja? Tässä on ehkä joku vaahtoutumisaspekti, mutta lähtökohtaisesti saman mansikin utareesta ovat tulleet ja näin ollen käyvät kyllä kumpikin kaikkeen. Ehkä?

Mikä juttu se oli, että vanilja-aromi tulee majavan hanurista? Uskaltaako vaniljan makuisia tuotteita syödä turvallisesti, varsinkin jos on taipuvainen kaikenlaiseen eläinallergiaan?

No tää ei ole mikään urbaani legenda vaan totisinta totta. Mie lohdutan kuitenki teitä samalla asialla, joka itselleni on joskus todettu, että se vaniljan makuinen(pakastealtaan halvin rainbow-)jäätelö ei ole makeutettu millään majavan peräaukkohikirauhastuotteella, vaan ihan vaan jollain vaniljan kaltaisella aineella. Se on nimittäin aika tosipaljon halvempaa jäljitellä sitä makua teollisella liemellä, kun uida majavan perässä ja yrittää lypsää sen anaalirauhasista jonkinlaista eritettä. Kaiken lisäksi majava ei allergisoi, koska se elää vedessä, sen turkki on koko ajan vähä kostee, eikä sen hilse näin ollen pääse levittäytymään mihinkään. Se, miten se liittyy leivontaan, sen aasinsillan voitte kaikki ite keksiä.

Kakku/pulla jäi raa´aksi sisältä, mitä teen?

Laita se mikroon mutta älä liian pitkäksi aikaa, se nimittäin kovettuu. (testattu!)

Anoppi tuli yöllä salaa meille ja söi jääkaapista Anneli-Johanneksen ristiäiskakun jämät, vaikka olisin halunnut säästää sen muistona. Kuinka estän tämän seuraavan lapseni kohdalla?

Tässä voi toimia kahdella tavalla. Joko otat palan kakkua talteen heti ristiäisvieraiden lähdettyä(tai ennen kakun leikkausta, jos ovat ahneita vieraita ja vaarana on, ettei kakkua jää yhtään yli.) ja jätät lopun anopille ihan hyvää hyvyyttäsi, tai sitten leivot valekakun, jonka väliin laitat jotain ikävää yllätystä. (Sinappi ja sipulin makuinen laksatiivi toimivat ainakin mainiosti.) Tämä toiminee siinä tilanteessa, jos suunnittelette kolmannen lapsen hankkimista ja on vaarana, että anoppi on vielä hänen ristiäistensä aikoihin elossa. Muista kuitenkin koristella valekakku ristiäiskakun väreillä, sillä anopit voivat olla joskus hyvinkin ovelia ja haistavat huijauksen.

Kerma ei vaahdotu, mitä teen?

Vatkaa kovempaa, yleensä se auttaa. (..kuten lievä väkivalta kaikissa elämän pikku ongelmissa.) Jos ei auta, niin osta ensikerralla valmista kermavaahtoa tai vastaavasti tehokkaampi vatkain. Kannattaa myös varmistaa että tuote on todella kermaa, eikä esimerkiksi naapuri Erkin ladon karmilautoihin keittämää liimamaalia.

Voiko makean piirakan tehdä suolaiseen pohjaan?

Tottakai voi. (testattu) Se voittaa itsetehdyn pohjan joka tapauksessa, joten makuaistimuksen suunta ei voi olla kuin ylöspäin!

Kutsuin kaverit vohvelikesteille, mutta vohveleista tuli raakaa kuraa, miten toimin?

Menkää Hesburgerille syömään. (testattu)


Jäikö joku asia askarruttamaan? Ei hätää, sillä Jennin leivontalinja palvelee kellon ympäri. Jos en tiedä vastausta kysymykseesi, etsin sen sinulle. Jos jaksan.

Tää leivontapostaus ei sisällä kuvaa, koska miu kitisevä kakkiainen hajos ja vei mukanaan kaikki miu hienoimmat kuvat. Alan huomenna ottaa uusia, joten sitte taas sitä kuvallista ilmaisua..

Leipokaa rakkaat!