Toukokuun vika päivä..

..Ja kesä on ihan tässä näin! Voi kun kaikkee tätä alkavan kesän tuoksua ja tunnetta sais pieneen purkkiin, jota vois sitte sydäntalvella raotella ja muistella näitä ihania hetkiä :) Tiiättekö sen tunteen, ku tulee myöhään illalla kotiin jostai (vaikka töistä, koska miulahan ei nykysi o muuta elämää. Uskoakseni joskus oli?) ja on iha tyyntä, tuoksuu ruoho, pöly, tuomi, kevät. Ei tuule. Sellanen ihana rauha. 

Sitte on ne hetket, ku on päivä, aurinkoista ja haluu lähtee kaverin kaa eräjormailee. Se vaatii oikeesti kaikenlaista härpäkettä. Eräjormailu siis. Pitää olla ties minkälaista kauhaa ja kapustaa, keitintä ja levyä, laavua ja alustaa. Se o iha samanlaista välineurheilua nykyään ku kaikki muukin, josta on tullu muodikasta. Myö mietittii pitkään mitä kaikkee tarvittiin meiän päivävaellusreissulle.. (Lue: Läheteltii 8 min enne sovittua lähtöaikaa vielä viestejä, tyylillä: "Onko siula istuinalustaa, vesipulloa, reppua, kyypakkausta, rakkolaastaria, karhunkaatoon tarkotettua jouskaria, kenkiä joilla voi kävellä metsässä..?")

Päädyttiin tekemään päiväreissu Hyvinkäälle ja sieltä löyty sopiva kohde, vajaa 13km pitkä Mustan kiven kierros. Päädyttiin tähän retkikohteeseen tietty hienolta kuulostavan nimen takia ja toisaalta, koska sen kuvauksessa kerrottii sen nimenomaisen pätkän olevan haastavakulkuista. Ajateltii, että tää karsii enimmät lapsi- ja mummoperheet meiän reitiltä. (Koska meistä kumpiki vihaa nykysi ihmisiä. En tiiä mite tähä on tultu??)

Noh, eka pikku ajelut Hyvinkää-cityllä. Sehän on kuuluisa siitä ammuskelusta, joten aateltii, josko siitä kaupungista sais jotai muutaki mielikuvaa. Paikallisesta Jounin valinnasta eväät mukaan ja ei muuta ku pösön nokka kohti tuntematonta.

Kuten sanottu, itse vihaan kaikkea ennakkosuunnittelua ja tähän lasketaan siis myös kartan lukeminen. Onneks miu matkaseura C on vähä kokeneempi eräjorma ja tiedostaa, että karttaan on ihan hyvä tutustua etukäteen. Kerrasta oppineena ollaan havaittu, että siitä lähtöpaikalla olevasta kartasta kannattaa ottaa kuva omalla älypuhelimella, joten siitä voi sitte matkan varrella tarkistaa onko vielä oikeella reitillä. Nerokas vinkki, jota kehotan käyttämään!

Reitin varrella oli vaikka mitä jännää.. Esim (ryypät)kääpä:

..vai mikä lie sieni olikaan?

Upeeta suoaluetta:

ja tietty joku runkkari oli halunnu kieltää meitä menemästä JUST tohon risukkoon. Noh, pitäköön puskansa.

Eväät on tietysti retken tärkein osa. Tässä tulee the eräjormien vinkki nro 2. Tikkucroissant. Eli osta kaupasta sellanen valmiscroissant-pakkaus (löytyy ainaki Hyvinkääläisen marketin valmiskakkuosastolta, kylmähyllystä siis.) avaa nuotion äärellä, kääri löyhästi tikun nokkaan ja eikun paistamaan! Makeassa versiossa väliin voi kääriä loppuvaiheessa vaikka suklaata. Itse testasin Japp-patukkaa mutta ehkä joku perus Fazerin sininen toimis paremmin. (En saa rahaa tästä mainoksesta mutta Fazer, olen avoin yhteistyölle!)

Toki joku setä kävi kertomassa, että nyt on metsäpalovaara ja kaikenlainen avotulen teko on kielletty. Myö kerrottii sedälle, että tässä oli hiillos jo ku myö tultii, joten jatkettii sitä vaa siitä. Setä meni menojaan puhisten ja myö tytöt jatkettii grillaamista kaikenlaisia kipinöitä vahtien. Lopulta notskille tuli ruuhkaa, joten kerättii kamat ja jätettii tulet sityhipstereille. Heillä ei ollu eräjormatarviketta, vaan olivat enemmän sellasta marimekko-kansaa, joilla oli vauva (joka ei saanu olla savussa) ja koira, joka teki järvellä jotai tyhmää ja vauvan (ja varmaa sen koiranki) äiti, joka kuulosti olevan vähä vielä vauvahormoonihuuruissa ja isi, joka kanto vauvaa(joka ei saanu olla savussa)eturepussa ja sitte oli joku, joka söi soijanakkeja. Juttuun liittyy myös ylikallis pienpanimo-olut. (Jos joku siitä porukasta nyt tunnistaa itsensä tästä tekstistä, tältä päivältä, ni ei, en kirjota tätä millää pahalla teistä vaan sai mukavan lisämausteen tähä muutoin niin tyhjään erätarinaan..)

Tää liittyy miun ja C:n eväisiin. Se on ihan vaan peruslonkeroa, ei mitää hipsterimaustetta siinä.

Matka jatku tankkaustauon jälkeen. Bongattii vaikka mitä erilaisia metsätyyppejä. Oli peikkometsä, röllimetsä ja tässä kuvassa näkyvä keijukaismetsä. Tuo keijukaiselta näyttävä hahmo tuossa on C ja tuo on joku ihana virkistävä metsäpuro, jonka solinan saatte nyt vaa päässänne kuvitella. (Kuvitelkaa myös, että jossain tuolla ylempänä on keijujen huussi, sellanen pieni sienen mallinen puucee, jossa joku käy kusella ja sitte se jätevesi valuu alaspäin ja myö täällä ihastellaan raikasta puroa.. Ha!)

Ihana päivä, ihana retki! En miettiny kertaakaan työ- enkä miu tulevaisuusahdistusasioita KOKO päivän aikana, eli ihana nollaustauko. Kotiin päin tullessa haettii vielä huoltsikalta burgerit ja mentii paikalliseen pulsupuistoon syömään niitä. Siellä oli suihkulähde ja kaikkee. Oi sitä tunnelmaa! 

Päivän suurin ajatus oli kuitenki se, ku keksittii missä kimalaiset asuu! No tietenki hyönteishotelli air B´n´Bumblebeessä :D

Noni, nyt sitte jättäkää se iänikuinen Nuuksio rauhaan ja suunnatkaa välillä Hyvinkäälle. Siellä oli rauhallista ja myös metsäistä. Ja kallioita. Ja keijuja. 

Nih.

Tässä vielä päivän pääkallo:

Päivän sarjis

Kaikkee sitä toivoo mutta muistakaa, että toiveet saattaa joskus toteutua, joten olkaa varovaisia 😳

Niistä lasten nimistä taas..

Ihan tässä yövuorokrapuloissani lueskelen iltapäivälehtien tarjontaa ja bongasin jälleen yhen suosikkiartikkelini, eli lasten nimet, joita nimilautakunta ei hyväksynyt. Nyt siis täytyy tässä ihan lapsettomana, mistään mitään ymmärtämättömänä todeta, että ehkä tuo nimilautakunta on aikanaan perustettu ihan syystä. Ja hyvä niin! Ei sillä, saatan olla vähä katkera, koska haluisin ite olla uniikki lumihiutale ja mitä teki miu vanhemmat? Anto miule yhen maailman mielikuvituksettomimmista nimistä, joita 80-luvulla syntyny tyttölapsi voi saada. No ainakaa miuta ei kiusattu sen takia koulussa :D

Meillähän ei siis ole eikä tule perinteistä jälkikasvua mutta ollaa ajateltu perheenlisäystä nelijalkasten muodossa. Esim karvaton kissa, jonka nimeks tulis Göbbels, maakilpikonna, jonka nimi ois Päällikkö ja viimesimpänä mietin tossa just, että oispa kiva sellanen sileäkarvanen mäyräkoira, jolle antasin nimeks Raivo Lusifer L---i.

No näistä ajatuksista oon toki kirjotellu ennenki mutta hyvä vähä muistutella!

Tässä siis kuitenki taas näitä ajatusmaailman kukkasia vanhemmiksi tulleilta ihmisiltä. Toivon, että ainaki osa näistä on heitetty iha läpällä, kokeiltu kepillä jäätä. Että oikeesti ei ois sitte kuitenkaa nimetty lasta esimerkiks..



-Quorthon (Mite tuo ees lausutaa?)


-Marihuana (Oikeesti, vähä nyt mielikuvitusta! Spiidi ois sentää ollu ees vähä omaperäisempi!)


-Perusinssi (Mitäh??)


-Kapteeni (Tässä ei nyt sinällää mitää kauheeta, muuta ku miks joku haluis antaa lapselleen just tollasen nimen. Miksei vaikka matruusi tai perämies?)


-Bandida (Onks tää nyt sitte tytön vai pojan nimi? Vai sukupuoleton?)


-Kele (Tuleeko teille tästä enemmän mieleen Perkele vai sitte Keke??)


-Aqu (No tässäkään ei muuta ihmeellistä, en tiiä miks ei o menny läpi mutta herättäähän tuo sellasta myötähäpeän tunnetta, kun joskus 2000-luvun alulla oli muotia korvata K C:llä, esim Marco, Jannica.. niin nyt sitte K Q:lla. Omaperäistä? Ei, ei vaikka sinä Mirca Marjaana niin ehkä kuvittelit..)


-Hommahopo (Tää on varmana tällä listalla iha vahingossa. Eihän kukaan nyt OIKEESTI o aikonu nimetä lastaan tolleen. Tietenkään. Eihän?)


-Rufio Of The (Onko tästä jääny nyt jotai puuttumaan? Rufio on the..mikä? Ilmankos ei o menny läpi nimenä.)


-Jalofina (Tää rakkauden hedelmä on varmasti saanu alkunsa, ku vanhempansa ovat olleen Jalofiinan vaikutuksen alaisena..Mutta että pitääkö lasta rangaista siitä sitte?)


-Hoito Virhe (Tässä haettu Hoito etunimenä, Virhe sukunimenä.) (Niin että kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan vihata?)

Rakastaisko lastaan, vai tekiskö siitä ihan vaa oman ihmiskokeen. En tiiä. T: vanhemmat. 

DIY makramee

DIY=Do it yourself. Opin tän just joku aika sitten, siis että mitä tää lyhenne tarkottaa. Innostuin myös tässä iha hetki sitten aiheesta makramee. Jos joku ei tiiä mitä se tarkottaa, ni kannattaa tässä kohtaa googlata. Sattuneesta syystä miula ei nyt o kuvaa aiheesta..

Kaikki alko siitä, ku työkaveri näytti tyttärensä tekemiä ihania solmutöitä. Mie siinä sitte innostuin, että kuinka kiva, kerranki tollanen käsityö joka ei vaadi sen kummempaa tavaraa eikä matskuja, lankaa vaan ja ehkä joku keppi jonka ympärille alkaa tekemää sitä. Sitäpaitsi kui vaikeeta voi joku solmujen tekeminen olla?? No ennenku ryntäätte innolla tekemään "rentouttavaa käsityötä", ni miepä kerron pari faktaa aiheesta Mite Meni Noi Niinku Omasta Mielestä..

Harjottelin perussolmua käsityöorientoituneen äitini luona. Kaikki meni kivasti ja rennosti puolikkaan viinipullon jälkee ja suorastaan hyvi ku pullo oli kokonaan tyhjä. Käteen jäi hieno, suunnillee Saken ranteen ympäri menevä lenkki, joka oli tehty vaativalla perussolmutekniikalla. (Tää homma ois jäänyt kyllä kolmen sekasolmun yritteeksi, jos äiti ei ois pakottanu jatkamaan. Onneks pakotti. Miu aivot nimittäi nyrjähti vähä heti aluks.. Eli meni hermo.)

Tästä riemastuneena kotiutin äitiltä aiheeseen liittyvän kirjan, joka oli painettu kultaisella 80-luvulla. Siinä oli lisää hienoja solmuja tarkoissa mustavalkokuvissa. Selasin kirjaa kotona sen mitä viiinipäissäni harottavilta silmiltä pystyin. Aamulla herätessä inspiraatio iski pahemmin ku krapula. Nyt on se hetki, ku teen sen upeen makrameetyön!

Ylläri sinällään, varastoista ei löytyny lankaa sen enempää ku keppiä, rengasta tai mitää muutakaa matskua. (Meni hermo osa 2) Olin toki saanu äitiltä jotai alottelulankoja, joilla "ois voinu harjotella niitä solmuja enneks alkaa tekemään mitää oikeeta työtä." Koska kyse on miusta, minkäänlainen suunnittelu tai harjottelu ei tuu kysymykseen, siinä karisee inspiraatio pahemmi ku lateksimaali ladon seinästä. Ei muuta ku kaupasta kilotolkulla lankaa, metsästä keppi ja tekemään. Sen verran jaksoin, että mittasin määrän x samanmittasia lankoja.

Että mitenkö se sitte meni? Etin juutuubista ohjeita ja havaitsin,että jokaisella itseään kunnioittavalla mirkulla ja mirjamilla ja annelilla on oma juutuubikanava, jossa he näyttää mite just he tekee tälläsen ihanan amppelin tai seinävaatteen.

Näppäränä tyttönä laitoin työn roikkumaa keittiön kaappien ovista, koska roikkuvaa työtä ois toki helpompi solmia. Muistin tässä kohtaa, että eihä miu tietokonetta saa siihen keittiön pöydälle, koska miu nettipiuha ei riitä. (Meillä tulee netti talon puolesta, ni se o tällänen ei-langaton malli..) Yritin virittää kitisevästä kakkiaisesta siihe vieree opetusvideota mutta eihän siitä tullu mitää. (Meni hermo osa 3) Arvostan synnyttäneiden, pienten lasten äitien lisäksi niitä ihmishermoja, joitten psyyke kestää sen, että ainut netti on puhelimessa. En tajuu mite selviitte? Onneks C tuli just ovesta sisää ja kitisevä kakkiainen säästy fyysiseltä väkivallalta ja ainooks vaurioks jäi googlen agenttien kuulemat kirosanat..

No, tänä aamuna uus yritys. K näytti mite juutuubivideota saa hidastettua megahitaaks, siis sillee että ei tartte koko aikaa painaa pausea nähdäkseen mitä kautta se solmii niitä solmuja siihen, vaan video voi pyöriä aina vaikka 15 sekuntia kerrallaan ja silti ehtii mukaan.

Istuin koneen äärellä kaikkine lankoineni ja keppeineni.. Yks solmu, puretaan kaks, sit taas pari solmua, kelataa juutuubia takas, puretaan solmu, avataan lankojen päästäki yks mytty, solmitaan taas pari ja todetaan että eihän tästä tuu paskaakaan. Työ ei näytä lähimaillekaan samalta, ku mirkun kässäkanavan "helpot makrameetyöt aloittelijoille" videolla oleva solmutaide. Ja en ollu päässy siis kunnolla ees alkuun. (Meni hermo osa 4 3/4)

Sitte ei muuta ku yritetään työntää työ sellasenaan roskikseen mutta eihän se paskalta haiseva keppi mahu edes roskakaappiin. Ei muuta ku kunnon raivoa peliin, keppi katki keskeltä, tiukka ranneheilautus ja tadaa, "rentouttava solmutaidetyö" uppoaa sinne minne päivä ei paista. (Oon melko varma että tästä tulee vielä joku palaute Wolverinelta ku se huomaa ton mutta oon ehkä vähä rauhottunu siihe mennessä ja jaksan kierrättää miu "makrameen" osat oikeisiin jäteastioihin. Toistaseks olkoot siellä.)

Juu, ei kyllä tullu Zenistä hävittäjälentäjää, leipuria, kokkia, autonasentajaa eikä näköjää makrameetaiteilijaakaan. Miula ois täällä vajaa kilo makrameelankaa, kuka tahtoo??

Paistaako tästä päivityksestä se, että miu pitäs mennä suihkuu, mutta hiki on jo kuivunu. Miu jalkaa koskee, en o saanu tänää suklaata, oon juonu viimeaikoina liikaa alkoholia vaikka miu lääkitys vähä niinku ei tykkää siitä ja kaiken hyvän lisäks ostin helvetin kallista hoitoainetta, joka haisee iha steriileille haavataitoksille. Oon nukkunu huonosti yövuorojen jälkee ja miu aivot räjähtää kohta iha vaa koska en tiiä mihi miu elämä on menossa. Oon tuuliajolla, keskittymishäiriöinen, outo, laiska enkä tiiä mikä miuta vaivaa??


Huomatkaa, että miu sisko on miettiny tätä asiaa jo 11.12. 2004. Otos miu ystävänkirjasta:

En tiiä, pitäskö alkaa normaaliks? Hankkia joku siisti päivätyö, oikee koti jostai muualta ku täältä tuppukylästä ja kirjovehka joka asuis altakasteluruukussa. Nyt miula kasvaa joku, ehkä mandariini, pakasterasiassa. Ei jeesus sentää.