DIY=Do it yourself. Opin tän just joku aika sitten, siis että mitä tää lyhenne tarkottaa. Innostuin myös tässä iha hetki sitten aiheesta makramee. Jos joku ei tiiä mitä se tarkottaa, ni kannattaa tässä kohtaa googlata. Sattuneesta syystä miula ei nyt o kuvaa aiheesta..
Kaikki alko siitä, ku työkaveri näytti tyttärensä tekemiä ihania solmutöitä. Mie siinä sitte innostuin, että kuinka kiva, kerranki tollanen käsityö joka ei vaadi sen kummempaa tavaraa eikä matskuja, lankaa vaan ja ehkä joku keppi jonka ympärille alkaa tekemää sitä. Sitäpaitsi kui vaikeeta voi joku solmujen tekeminen olla?? No ennenku ryntäätte innolla tekemään "rentouttavaa käsityötä", ni miepä kerron pari faktaa aiheesta Mite Meni Noi Niinku Omasta Mielestä..
Harjottelin perussolmua käsityöorientoituneen äitini luona. Kaikki meni kivasti ja rennosti puolikkaan viinipullon jälkee ja suorastaan hyvi ku pullo oli kokonaan tyhjä. Käteen jäi hieno, suunnillee Saken ranteen ympäri menevä lenkki, joka oli tehty vaativalla perussolmutekniikalla. (Tää homma ois jäänyt kyllä kolmen sekasolmun yritteeksi, jos äiti ei ois pakottanu jatkamaan. Onneks pakotti. Miu aivot nimittäi nyrjähti vähä heti aluks.. Eli meni hermo.)
Tästä riemastuneena kotiutin äitiltä aiheeseen liittyvän kirjan, joka oli painettu kultaisella 80-luvulla. Siinä oli lisää hienoja solmuja tarkoissa mustavalkokuvissa. Selasin kirjaa kotona sen mitä viiinipäissäni harottavilta silmiltä pystyin. Aamulla herätessä inspiraatio iski pahemmin ku krapula. Nyt on se hetki, ku teen sen upeen makrameetyön!
Ylläri sinällään, varastoista ei löytyny lankaa sen enempää ku keppiä, rengasta tai mitää muutakaa matskua. (Meni hermo osa 2) Olin toki saanu äitiltä jotai alottelulankoja, joilla "ois voinu harjotella niitä solmuja enneks alkaa tekemään mitää oikeeta työtä." Koska kyse on miusta, minkäänlainen suunnittelu tai harjottelu ei tuu kysymykseen, siinä karisee inspiraatio pahemmi ku lateksimaali ladon seinästä. Ei muuta ku kaupasta kilotolkulla lankaa, metsästä keppi ja tekemään. Sen verran jaksoin, että mittasin määrän x samanmittasia lankoja.
Että mitenkö se sitte meni? Etin juutuubista ohjeita ja havaitsin,että jokaisella itseään kunnioittavalla mirkulla ja mirjamilla ja annelilla on oma juutuubikanava, jossa he näyttää mite just he tekee tälläsen ihanan amppelin tai seinävaatteen.
Näppäränä tyttönä laitoin työn roikkumaa keittiön kaappien ovista, koska roikkuvaa työtä ois toki helpompi solmia. Muistin tässä kohtaa, että eihä miu tietokonetta saa siihen keittiön pöydälle, koska miu nettipiuha ei riitä. (Meillä tulee netti talon puolesta, ni se o tällänen ei-langaton malli..) Yritin virittää kitisevästä kakkiaisesta siihe vieree opetusvideota mutta eihän siitä tullu mitää. (Meni hermo osa 3) Arvostan synnyttäneiden, pienten lasten äitien lisäksi niitä ihmishermoja, joitten psyyke kestää sen, että ainut netti on puhelimessa. En tajuu mite selviitte? Onneks C tuli just ovesta sisää ja kitisevä kakkiainen säästy fyysiseltä väkivallalta ja ainooks vaurioks jäi googlen agenttien kuulemat kirosanat..
No, tänä aamuna uus yritys. K näytti mite juutuubivideota saa hidastettua megahitaaks, siis sillee että ei tartte koko aikaa painaa pausea nähdäkseen mitä kautta se solmii niitä solmuja siihen, vaan video voi pyöriä aina vaikka 15 sekuntia kerrallaan ja silti ehtii mukaan.
Istuin koneen äärellä kaikkine lankoineni ja keppeineni.. Yks solmu, puretaan kaks, sit taas pari solmua, kelataa juutuubia takas, puretaan solmu, avataan lankojen päästäki yks mytty, solmitaan taas pari ja todetaan että eihän tästä tuu paskaakaan. Työ ei näytä lähimaillekaan samalta, ku mirkun kässäkanavan "helpot makrameetyöt aloittelijoille" videolla oleva solmutaide. Ja en ollu päässy siis kunnolla ees alkuun. (Meni hermo osa 4 3/4)
Sitte ei muuta ku yritetään työntää työ sellasenaan roskikseen mutta eihän se paskalta haiseva keppi mahu edes roskakaappiin. Ei muuta ku kunnon raivoa peliin, keppi katki keskeltä, tiukka ranneheilautus ja tadaa, "rentouttava solmutaidetyö" uppoaa sinne minne päivä ei paista. (Oon melko varma että tästä tulee vielä joku palaute Wolverinelta ku se huomaa ton mutta oon ehkä vähä rauhottunu siihe mennessä ja jaksan kierrättää miu "makrameen" osat oikeisiin jäteastioihin. Toistaseks olkoot siellä.)
Juu, ei kyllä tullu Zenistä hävittäjälentäjää, leipuria, kokkia, autonasentajaa eikä näköjää makrameetaiteilijaakaan. Miula ois täällä vajaa kilo makrameelankaa, kuka tahtoo??
Paistaako tästä päivityksestä se, että miu pitäs mennä suihkuu, mutta hiki on jo kuivunu. Miu jalkaa koskee, en o saanu tänää suklaata, oon juonu viimeaikoina liikaa alkoholia vaikka miu lääkitys vähä niinku ei tykkää siitä ja kaiken hyvän lisäks ostin helvetin kallista hoitoainetta, joka haisee iha steriileille haavataitoksille. Oon nukkunu huonosti yövuorojen jälkee ja miu aivot räjähtää kohta iha vaa koska en tiiä mihi miu elämä on menossa. Oon tuuliajolla, keskittymishäiriöinen, outo, laiska enkä tiiä mikä miuta vaivaa??
Huomatkaa, että miu sisko on miettiny tätä asiaa jo 11.12. 2004. Otos miu ystävänkirjasta:
Kaikki alko siitä, ku työkaveri näytti tyttärensä tekemiä ihania solmutöitä. Mie siinä sitte innostuin, että kuinka kiva, kerranki tollanen käsityö joka ei vaadi sen kummempaa tavaraa eikä matskuja, lankaa vaan ja ehkä joku keppi jonka ympärille alkaa tekemää sitä. Sitäpaitsi kui vaikeeta voi joku solmujen tekeminen olla?? No ennenku ryntäätte innolla tekemään "rentouttavaa käsityötä", ni miepä kerron pari faktaa aiheesta Mite Meni Noi Niinku Omasta Mielestä..
Harjottelin perussolmua käsityöorientoituneen äitini luona. Kaikki meni kivasti ja rennosti puolikkaan viinipullon jälkee ja suorastaan hyvi ku pullo oli kokonaan tyhjä. Käteen jäi hieno, suunnillee Saken ranteen ympäri menevä lenkki, joka oli tehty vaativalla perussolmutekniikalla. (Tää homma ois jäänyt kyllä kolmen sekasolmun yritteeksi, jos äiti ei ois pakottanu jatkamaan. Onneks pakotti. Miu aivot nimittäi nyrjähti vähä heti aluks.. Eli meni hermo.)
Tästä riemastuneena kotiutin äitiltä aiheeseen liittyvän kirjan, joka oli painettu kultaisella 80-luvulla. Siinä oli lisää hienoja solmuja tarkoissa mustavalkokuvissa. Selasin kirjaa kotona sen mitä viiinipäissäni harottavilta silmiltä pystyin. Aamulla herätessä inspiraatio iski pahemmin ku krapula. Nyt on se hetki, ku teen sen upeen makrameetyön!
Ylläri sinällään, varastoista ei löytyny lankaa sen enempää ku keppiä, rengasta tai mitää muutakaa matskua. (Meni hermo osa 2) Olin toki saanu äitiltä jotai alottelulankoja, joilla "ois voinu harjotella niitä solmuja enneks alkaa tekemään mitää oikeeta työtä." Koska kyse on miusta, minkäänlainen suunnittelu tai harjottelu ei tuu kysymykseen, siinä karisee inspiraatio pahemmi ku lateksimaali ladon seinästä. Ei muuta ku kaupasta kilotolkulla lankaa, metsästä keppi ja tekemään. Sen verran jaksoin, että mittasin määrän x samanmittasia lankoja.
Että mitenkö se sitte meni? Etin juutuubista ohjeita ja havaitsin,että jokaisella itseään kunnioittavalla mirkulla ja mirjamilla ja annelilla on oma juutuubikanava, jossa he näyttää mite just he tekee tälläsen ihanan amppelin tai seinävaatteen.
Näppäränä tyttönä laitoin työn roikkumaa keittiön kaappien ovista, koska roikkuvaa työtä ois toki helpompi solmia. Muistin tässä kohtaa, että eihä miu tietokonetta saa siihen keittiön pöydälle, koska miu nettipiuha ei riitä. (Meillä tulee netti talon puolesta, ni se o tällänen ei-langaton malli..) Yritin virittää kitisevästä kakkiaisesta siihe vieree opetusvideota mutta eihän siitä tullu mitää. (Meni hermo osa 3) Arvostan synnyttäneiden, pienten lasten äitien lisäksi niitä ihmishermoja, joitten psyyke kestää sen, että ainut netti on puhelimessa. En tajuu mite selviitte? Onneks C tuli just ovesta sisää ja kitisevä kakkiainen säästy fyysiseltä väkivallalta ja ainooks vaurioks jäi googlen agenttien kuulemat kirosanat..
No, tänä aamuna uus yritys. K näytti mite juutuubivideota saa hidastettua megahitaaks, siis sillee että ei tartte koko aikaa painaa pausea nähdäkseen mitä kautta se solmii niitä solmuja siihen, vaan video voi pyöriä aina vaikka 15 sekuntia kerrallaan ja silti ehtii mukaan.
Istuin koneen äärellä kaikkine lankoineni ja keppeineni.. Yks solmu, puretaan kaks, sit taas pari solmua, kelataa juutuubia takas, puretaan solmu, avataan lankojen päästäki yks mytty, solmitaan taas pari ja todetaan että eihän tästä tuu paskaakaan. Työ ei näytä lähimaillekaan samalta, ku mirkun kässäkanavan "helpot makrameetyöt aloittelijoille" videolla oleva solmutaide. Ja en ollu päässy siis kunnolla ees alkuun. (Meni hermo osa 4 3/4)
Sitte ei muuta ku yritetään työntää työ sellasenaan roskikseen mutta eihän se paskalta haiseva keppi mahu edes roskakaappiin. Ei muuta ku kunnon raivoa peliin, keppi katki keskeltä, tiukka ranneheilautus ja tadaa, "rentouttava solmutaidetyö" uppoaa sinne minne päivä ei paista. (Oon melko varma että tästä tulee vielä joku palaute Wolverinelta ku se huomaa ton mutta oon ehkä vähä rauhottunu siihe mennessä ja jaksan kierrättää miu "makrameen" osat oikeisiin jäteastioihin. Toistaseks olkoot siellä.)
Juu, ei kyllä tullu Zenistä hävittäjälentäjää, leipuria, kokkia, autonasentajaa eikä näköjää makrameetaiteilijaakaan. Miula ois täällä vajaa kilo makrameelankaa, kuka tahtoo??
Paistaako tästä päivityksestä se, että miu pitäs mennä suihkuu, mutta hiki on jo kuivunu. Miu jalkaa koskee, en o saanu tänää suklaata, oon juonu viimeaikoina liikaa alkoholia vaikka miu lääkitys vähä niinku ei tykkää siitä ja kaiken hyvän lisäks ostin helvetin kallista hoitoainetta, joka haisee iha steriileille haavataitoksille. Oon nukkunu huonosti yövuorojen jälkee ja miu aivot räjähtää kohta iha vaa koska en tiiä mihi miu elämä on menossa. Oon tuuliajolla, keskittymishäiriöinen, outo, laiska enkä tiiä mikä miuta vaivaa??
Huomatkaa, että miu sisko on miettiny tätä asiaa jo 11.12. 2004. Otos miu ystävänkirjasta:
En tiiä, pitäskö alkaa normaaliks? Hankkia joku siisti päivätyö, oikee koti jostai muualta ku täältä tuppukylästä ja kirjovehka joka asuis altakasteluruukussa. Nyt miula kasvaa joku, ehkä mandariini, pakasterasiassa. Ei jeesus sentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti