Juhannusta

Kenellä kaikilla teillä rakkailla lukijoillani tulee aina juhannuksesta mielee juhannussima juhannussima? Tää oli siis jossai Fingerporissa varmaan ja nyt mie en pääse sen asian yli. 

Noh, ei miula taaskaan tässä ollu sen kummempaa mutta koska jokainen itseään kunnioittava sometähti(kuten minä!) tekee tietty juhannuspostauksen lukijoilleen, niin tässä tämä. Nää todelliset blogitaivaan tähtöset on tietty ollu viettämässä juhannusta niitten räppäripoikaystävien mökeillä jossai veden äärellä, jossa he ovat käyskennelleet kedolla kukkaseppele päässä, istuneet mummon vanhassa nojatuolissa ja grillanneet vegemakkaroita. Näistä on sitte ihania tilannekuvia, sellasia "huolettomia" otoksia. Taustalla juoksee vaaleatukkainen lapsi(joka ei o koskaan kiukutellu) pellavapaidassaan ja pöydällä on suomalaisia luomumansikoita.

Ha! No tässä o miu juhannus. Tää o nyt sellanen köyhänmiehen versio.

Kukkasepelettä en vielä ainaka ehtiny tekee, ehkä tänää? Mut kävin kerää ojasta villejä lupiinejaaa.. (Miettikää mielessänne tähä se piisi piisinen, ei kuitenkaa Jorma Piisinen, hän on se remontti-reiska!)

Yritin lavastaa juhannuskuvan perheen ja sangria-lasillisen kanssa mutta ensinnäkin tuo asettelu meni iha munille (miu perhe ei käyttäydy nii hyvi ku sometähtösten lapset, en tiiä miks?) ja varjoki tuli kuvan tielle koko aja. Tätä ei siis voinu julkasta muute missää somessa mutta tähä sopinee sen verran, että pääsette tunnelmaan.

Sit C tuli tähä mei luo ja otettii vähä lisää sangriaa ja pikku syömistä:

Tästä voitte havaita kuitenki Pentikin astiat ja Ultima thule-merkkiset juomalasit. Lisäksi Arabian (muumi-)kannu :D En jaksanu asetella tätä nyt sellaseks hienoks asetelmaks, koska oon iha liian suurpiirteinen sellaseen hienosteluun. Tarkkasilmäisimmät voi bongata C:n kuvasta.

Noh, sitte sitylle. Käytii päivänä eräänä ostamassa samiskengät. Oon nii onnelline, että asun taas iha hitoksee monen vuoden jälkee paikassa, jossa miula on shoppailuseuraa tarjolla iha tosta noi vaa ex tempore! On tässä tuppukyläasumisessa puolensakki..

Nuo on kivat monot, suosittelen, jos paljasjalkakengistä tykkää!

Sity-juhannus on tietty aina vähä riski siinä mielessä, että ei tiiä kuinka moni mesta on auki. Oltas menty meiän kantakapakkaan(kyllä, meillä on jo sellanen!) mutta jostai syystä rokkaritki mökkeilee keskikesän juhlan aikaan, joten mesta oli kiinni. Jatkettii vähä pidemmälle ja löydettii avoin pubi. Mikä sen parempaa ku perinteinen lonkero tarjoiltuna perustuopista, jonka olutlogo on jo vähä haalistunu. Jotenki se juoma maistuu joskus vaan niin parhaalle just näin tarjoiltuna:

Tehtii tässä ehkä pikku alottelijoiden moka ja mentii seuraavaks puistoon juomaa mei juomat. Ois tietty pitäny jatkaa vielä terdelle ja ku ne meni kympiltä kiinni, ni SIT juua ne omat kantamukset pois. Varsinki ku oli superlämmin ilta ja miula o loma. Noh, tätä se on ku tälläset yli-ikäset perheenäidit ja muute vaa tähä maailmanaikaan sopeutumattomat hahmot lähtee liikenteeseen.. Enne myö osattii tääki. 

Mut ei siinä. Nyt mie siis oon aika vakuuttunu, että tiiän mikä ja suunnilleen missä on Kaivopuisto eli "Kaivari." Siellä oli paljon teinejä, jotka kuunteli sitä yhtä väsynyttä räppäriä. Katottii yhet luennat taroista ja poistuttii paikalta..

..tähtitorninmäelle. Se on siis iha siinä vieressä. Siellä oli tollanen symppis pikku möksä, jonka ovessa lukee Ursa. Lienee joku tähtien tähystyspaikka.

Näistä kuvista ei millään välity se ihana auringonlasku, jota saatii seurata..

Noni, no kuten sanottu, mei ilta loppu ku rosee loppu. Hinauduttii kiltisti kotiin. Miule jäi tästä maagisesta juhannusyöstä käteen paljon ihania muistoja ja yks elämänohje bongattuna jostai sähkökaapin seinästä:

Miehä siis myös tulkitsen kaikenlaisia pikku merkkejä ympärilläni. Väitän olevani aika hyvä ihmistuntija, siis että pystyn haistelemaan ihmisten tunnetiloja ja oloja ja näin. Sit esim ennustan tulevan työpäiväni sujuvuutta liikennevaloista työmatkalla. Eli jos pääsen helposti vihreellä aallolla, uskon, että työpäivä menee joutuisasti ja toisaalta jos koko aja tökkii, ni se ei ennusta hyvää. 

Palattii siis C:n kanssa kotiin ja se jäi matkasta vähä aikasemmin, koska sen kotitalo tuli ekana reitillä vastaan. Mie jatkoin vielä vajaan kilsan verran yksin ja kuinka ollakkaan ihan melkei jo kotipihassa miule valkeni miu elämän tosiasia ja se, miks en jotenki meinaa sopeutua tänne:

Siinä se oli selitys, suoraan nenän eessä :D Yritän tässä nyt loman aikana päässä jotenki linjalle.. Tuun sit raportoimaan miten se menee.

Nyt mie meen kastelee miu siskon kukkaset. Se valtuutti miut tekemää tän asian juhannuksen aikana, kun ite meni mökille. Oon iha ripulilla tän vastuun kanssa. Kerron ehkä teille huomenna mite meillä meni ja voitinko C:n frisbeegolffissa! :D