Lomalla Leprassa ja Tampereella

Tää on nyt tätä OIKEETA blogikulttuuria. Eli siis mie kerron mitä mie puuhaan ja työ niinku luette sitä iha että "Vau, vähä tolla on jännä elämä!" Nih. Eli miula oli huikeet kaks viikkoo lomaa. Olin jo loman tokana päivänä huolissani, että kohta pitää palata töihin. Nyt ku tätä joutenoloa on enää pari päivää jälellä, miusta tuntuu että oon ehtiny tehä vaikka mitä, nähä vaikka ketä ja kesääki on vielä jälellä, eli ehkä mie selviän?

Palataan nyt kuitenki hetki taaksepäin, ei iha juhannukseen kuitenkaan mutta mutta aikaan jälkee sen, eli Lepraan. Lepra on miu kotikaupunki, joka ei muka tarjonnu miule mitään vielä jokunen vuosi sitte. Ei haasteita, ei töitä, ei mitään varsinaista syytä jäädä sinne. (Ystävät ei kuulu tähä ei syytä-kategoriaan, sillä ne tulee kyllä miu luo vaikka asusin missä ja pysyy ystävinä vaikka mitä tapahtuis.) Mutta kai se on mitä vanhemmaks tulee, sitä enemmän sitä alkaa miettiä että millasta ois muuttaa takas kotikonnuille..

Leprassa on paljo hyviä puolia. Tässä muutama niistä:

Kanava. Vanha ja en tiiä sitte onko niitä uuski olemassa mutta kanavan varsi nyt noi yleisesti. Harmi ettei meiän lapsuuden ajan pelastaja, eli Mustolan kioski, ole enää voimissaan mutta vesi virtaa kyllä kanavassa edelleen ja sen reunoilla voi vaikka geokätköillä.. (Siitä ehkä lisää myöhemmi!)

..ja onhan se Saimaan ranta muutenki tosi kaunista. Tätä ei oikeesti aattele enneks muuttaa tuppukylään, jossa ainut vesialue on samea Vantaanjoki. Tai Keravanjoki. En o varma kumpi haara se tossa virtailee. Mutta siinä ku istuskelin lämpimänä kesäiltana kotikaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevan mattolaiturin reunalla ja uitin räpylöitäni kirkkaassa vedessä mietin, että ompa täällä vaan kaunista. Vielä kauniimpaa asiasta teki se, ku seurasin terapeutin hikoilua mattolaiturilla :D Sillä oli sellanen pystypesuasento ja pitkävartinen harja. Tuli vähä niinku kokovartaloliikuntaa samalla. (Paitsi miule.)

Sittenhän Lepra on siitä kiva mesta, että siellä on tilaa ihmisen olla! Verrataan tätä pihaa:

..tähän meiän takapihaan:

Älkää nyt rakkaat ymmärtäkö väärin, meillähän on täällä tuppukylässä toki enemmän nurmikkoa ku mitä normi kerrostaloasujalla, eli ei sillä. K hoitelee tota länttiä tosi säntillisesti. (Sisko, teiän harava on palaamassa varmaa ensviikolla takas kotiin.. x)

Toki Leprastaki löytyy tiettymän taipaleen paikkoja, kuten kuvasta voi havaita:

Päihänniemi, tuo kadotettu helmi Saimaan rannalla, paikassa, johon yleiset tiet eivät vie. Olin SATAVARMA, että miu navigaattori kiusaa miuta taas mutta ei, tää oli se maailman eka kerta, ku se oikeesti johdatti miut oikeeseen paikkaan :D Siellä oli hieno ranta ja mikä parempaa, kaimani ja tämän upouusi telttasauna suoraan Siperiasta! Siellä oli paremmat löylyt ku mitä täällä Gummelin kotisaunassa on ikinä ollu.

Saimaan lisäksi itärajan pikkukaupunki tarjoaa kauniita kesämaisemia:

Joojoo, tiedän, lupiinit on ikävä vieraslaji, joka tuhoaa maapallon mutta ei se fakta tee niistä yhtää vähemmän kauniita!

Ja mikä parasta, täältä on lyhyt matka ulkomaille:

No, ei iha nii lyhyt ku Torniossa mutta Pietari on sentää miljoonakaupunki..

Ettei menis iha läskiks, niin mainittakoon, että vaikka rock-kulttuuri kukoistaa enemmänkin naapurikylässä Lemillä, on täällä kotopuolessakin pientä raggarimeininkiä:

Ha ha ha!

Ja hei, ihana Majurska:

Tunnelma, paikka ja ilmaki oli kohillaan. Majurskan omenakakkutorttumikäolikaan oli kyllä ihana lounas :D Ei se siis tietenkää terapeutin kinder-kakkua voittanu mutta iha hyvillä pistesijoilla kuitenki.

Tässä vielä Lepralainen alkuperäiselänlajistoon kuuluva noutaja:

Tän jälkeen suutasin hetkeks kotiin ottaakseni uutta vauhtia kohti Tampere-cityä. C ja Sisko takapenkillä, siiderit kourassa ja road trip-henki kohillaan :D

T asuu siis ihan tälläsen ihanan rantaidylin vieressä:

Siinä vähä fiilistelykuvaa ja kassissa lämmennyttä viiniäki..

Vesi oli lauantaina päivällä 27-asteista. Siis eihän siinä o mitää järkee??

Käytii suppailemassa. Innostuin aiheesta nii paljon, että haluisin oman laudan. Pelkään kyllä vaan sitä, että se ei o yksin, myrskyävällä merellä +16 asteen lämpötilassa (sekä meren että ilman lämpö) läheskää yhtä idylistä ku kavereitten kaa tyynellä järvellä hellepäivänä.. Noh, katotaa. Ehkä mie innostun kohta jostai muusta :D

Sitte ravintolaan nimeltä Kumma. Kas kummaa vaan :D

Ruoka oli superhyvää, voin suositella :)

Sitä voi hyvillä mielin reissata, ku K oli kotona ja piti huolta Killestä. Kille on meiän kurpitsa. Tai ei se vielä o kurpitsa mut toivottavasti siitä tulee. Killellä oli näi rento meininki:

K oli vastaanottamassa sitä, ku C toimitti sen meille. Luulen, että Kille on jotenki leimautunu K:n enemmän. Ehkä vähä niinku eläinlapset leimautuu niitten äitii heti syntymässä. 

Noni, no tällästä.