sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Luonto tulee lähelle ja muita tosielämän sattumuksia

Noni, tälläkertaa miula ei o mitää yksittäistä asiaa. (Yleensä miula on. Eiku..) Tässä on nyt vähä tälläset keräilyerät, enneks alotan miu kesätarinan. Siitä saattaa tulla vähä häiriintyny, ni tässä nyt tällästä vähä älyllisempää matskua vielä enne sitä..

Eli, eka kuva liittyy aiheeseen "Hanhet rannalla." Kaikki, jotka asuu hanhien valtaamalla sityllä tietää, että se hanhen paska on todellinen ongelma. Siitä kirjotetaan melkei yhtä paljon ku koiranpaskasta sillä erolla, että koirankakkakeskustelu käy kuumimmillaan keväällä lumen häivyttyä ja hanhet taas paskoo kesäisten piknik-hipstereiden niityille. 

Eräänä päivänä luonto tarjoilee ratkaisun hanhenkakkaongelmaan ketun muodossa. Tämä viekas repolainen käy nappaamassa itselleen lounaan aivan rannalla makoilevien ihmisten edessä. Ei siinä mitään, mutta sattumoisin tuo epähannuhanhi oli patsastelemassa viimeisinä hetkinään Helsinkiläisellä uimarannalla ja joukko äityleitä näki koko tapahtuman. Lapset itkivät äitien yrittäessä peittää heidän silmiään tapahtuneelta. Joku ehti napata kuvan. Soitettiin Iltalehteen ja -sanomiin. Otsikko kuului: "Kettu nappasi pörröisen hanhenpoikasen uimarannalla." Ei esimerkiksi että: "Ketun ansiosta puistoissamme on nyt yhden hanhen paskan verran vähemmän sitä itseään." Ehei, voi pörröistä maanvaivaa. Luonto tulee lähelle ja äityli järkyttyy. 


Ei hitto. Tähä välii nyt toinenki luontokuva. Se on tältä päivältä ja liittyy vahvasti geokätköilyyn. Mie teen siitä kyllä tosiaan joku päivä oman postauksen mutta tässä nyt vaan tällänen maistiainen. Kuvan nimi on "Pikkukallo kannossa." (Ei tuossa ei ollu geokätköä, se oli vaan tollanen hieno, reikänen kanto..)


Sit tulee seuraava irrallinen asia, eli miu taide. En o viime aikoina kauheesti maalaillu mitää, koska tässä meiän madonreiän kokosessa asunnossa ei mahu levittelemään mitää maaleja mihinkää. Sain kuitenki toimeksiannon yhestä taulusta ja pienten alkukankeuksien jälkee sain sen maalattua. Siitä tuli oikeesta iha liikkis. Tän maalauksen nimi on: "Under the sea of imagination." En tiiä miks se tuli enkuks?  


Sit on näitä lapsiriemuja.. Eka kuva kertoo siitä, ku Jenni-täti oli viettämässä jännääkin jännempää synttäripäivää Vantaalaisen kirjaston leikkipuistossa ufoja ammuskellen. Tunsin itteni ikinuoreksi :D Katoin kyllä kertaalleen, kun toinen pennuista laski mäkee eka sellasen kiipeilykukkulan päältä ja seuraavaks skeittirampista. Arvaako kukaa miltä sen perse näytti pari tuntia myöhemmi?

Kyllä..


Lisäks tuo samainen rääpäle mietti sellasta, että jos kerta kammiovärinään isketään sähköä defibrillaattorilla(kyllä, käytti juuri tuota ammattisanastoaki!) niin mitä tapahtuis jos siihen kammiovärinän saaneeseen henkilöön iskis salama? Että voisko se pelastua? Hyvä kysymys, en osannu kylläkään vastata. Tätä vois kuulema kokeilla ihmisillä, joilla ei o enää mitää käyttöä. Tätiinsä ovat tulleet rääpäleet, ihanat :D

Sit kuulkaa tiedättekö sen tunteen, ku niillä on niitä pikkuleluja JOKA paikassa? Edes vessassa ei saa istua rauhassa, ku koko aja on tunne, että joku tuijottaa? 

Kuvan hahmo liittyy vahvasti tapaukseen..


Sitte vielä tällänen ihana tilannekuva. Tiiättekö mite kivaa on ku on elämässä joku, joka tekee ruokaa ja käy ostamassa oikeeta, ranskalaista siideriä? Sitte voi vaa istuu sen kesäterdellä, kuunnella etelä-Karjalan radioo ja syyä jotai herkkuruokaa. Kesätraditio vailla vertaa!



Tällästä. Enskerralla alkaa kesäjatkis, ei kannata odottaa liikoja :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti