Potilastyypit

 Mie olin vielä ensihoitokouluun hakiessani eli vuonna 2010 sitä mieltä, että haluisin tehä töitä ihmisten kanssa, koska oon ollu niin paljon eläinhommissa. Että ois niinku vaihtelua ja sillee. Pidin itseäni ihmisläheisenä henkilönä ja olin varma, että miula ois jotai annettavaa hoitoalalle. 

Heti ekan lanssiharkan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että miusta ei taida olla sairaanhoitajan hommiin, vaan nimenomaan sillä pullapakulla ympäri maakuntia ajelu ja juoppojen kuskailu on se miu juttu. Sairaalassa on liian siistiä, liian hierarkista, liian hygieenistä, liian kiire, liian monta potilasta ja kuten tuo vajaa vuosi päivystyshoitsuna osoitti, enhän mie pärjää siellä ylipäänsä noin niinku alkuunkaan! Onneks palasin siis juurilleni pakukuskiks ja vaikka puolivakavissani kattelen restaurointialan töitä aina silloin tällöin mol:n sivuilta, niin täällä sitä vielä ollaan. (yllättäen koskaan ei tule kovinkaan montaa osumaa haulla "erikoismaalari". Sanalla "artesaani" tulee vähä enemmän ja alkuun innostuinki siitä osumien lukumäärästä kunnes havaitsin, että keittiöhommissakin on jonkinlaisia artesaaneja töissä, että se ei ookkaa pelkkien käsityöläisten ala..)

Niiin, siis että sitä vaan, että en o enää nykyisin niin ihmisläheinen enkä empaattinen. Miula saattaa olla myötätuntouupumus? Tää ei nyt siis liittyny juuri oikeestaan mitenkään päivän aiheeseen. Päivän aihehan oli potilastyypit. Tää kategorisointi koskee nyt siis nimenomaan ensihoidon asiakkaita. Oletko joskus soittanut itsellesi ambulanssin? Kuulutko johonkin näistä ryhmistä?

Tyyppi 1, poliitikko-potilas

Ei vastaa suoraan yhteenkään kysymykseen, vaan kiertelee, kaartelee, välttelee ja vastaa tyylillä: Noseeeon, jooo seeeon sellasta. Ei osaa myöskään antaa vastausta haluaako hän nyt lähteä sairaalaan vai jäädä kotiin. Onko vaiva edelleen päällä tai helpottanut. Poliitikko-potilas sanoo lopulta, kun asiaa on jankattu suuntaan ja toiseen, kysytty vaimolta, mieheltä, naapurilta, siskonpojalta ja enovainaan kissalta mielipidettä "No tehän sen parhaiten tiedätte." Näin hänen ei tarvitse tehdä itse vaikeaa päätöstä.

Tyyppi 2, Matti Nykänen- potilas

Alkoholin käytöstä kysyttäessä vastaa "Ehkä otin, ehkä en."

Tyyppi 3, pieni merenneito Ariel-potilas

Omista jaloista ei ole tietoakaan ja puhekykykin on mennyt. Saattaa haista lisäksi fisulta.

Tyyppi 4, Harry Potter- potilas

On nähty varmuudella vielä aivan hetki sitten ihan tässä näin istumassa. Harry Potter-potilas on kuitenkin vetänyt näkymättömyysviitan ylleen ja kadonnut. Tätä potilastapausta esiintyy eniten yöaikaan, kun ensihoitaja olisi oikeastaan mielummin nukkunut asemalla edes sen parin tunnin pätkän mutta minkäs teet, kun kansalainen on toisesta huolissaan. Harry potter-potilas saattaa löytyä muutaman tunnin päästä maasta makoilemasta, jolloin viitan teho on hävinnyt ja potilas on helpommin havaittavissa.

Tyyppi 5, Lasarus-potilas

Häken lisätietojen mukaan potilas ei hengitä, ilmavirta ei tunnu ja ihan on kankeakin. Eli käytännössä ollaan menossa katsomaan ruumista. Kohteeseen päästyä ovella vastaan tulee mummo, olkkarissa pappa ja keittiössä iloinen kotihoitaja, joka kertoo kuinka "ruumis" ei sitten ollutkaan "ruumis" vaan ihmepelastuksen kokenut asiakas. Tätä tapahtuu myös ei-uskovaisten kodeissa, eli ei liittyne millään tavalla Jeesukseen, pääsiäiseen, kolmanteen pääsiäispäivään, haudanryöstäjiin tai saatananpalvontaan.

Tyyppi 6, prinsessa Ruusunen-potilas

Hieman samaa kastia Lasarus-tyypin kanssa mutta tässä kohtaa potilas ei ole ilmoittajan mukaan varmuudella kuollut, hän ei vain ole heräteltävissä. Mikään mahti maailmassa ei saa prinsessa Ruusunen-tyyppiä nousemaan, näin soittaja kertoo hätäkeskuksen tädille. Entisaikoihin tähän vaivaan tehosi prinssin suudelma, tänä päivänä riittää yleensä ihan jo se, että väsynyt ensihoitaja tulee ovesta sisään. Jos Ruusunen ei tähän havahdu, viimeistään kun häntä puhutellaan nimellä ja kosketetaan kevyesti olkapäähän. 

Tyyppi 6, Suomalainen mies-potilas

Älkää antako otsikon hämätä, sillä tämä potilas voi iältään, sukupuoleltaan, sotilasarvotaan tai kansalaisuudeltaan ihan mitä tahansa mutta ryhmä on saanut nimensä yleisimmän potilastyypin mukaan. Suomalainen mies-potilas on se, jonka omainen soittaa lopulta (salaa vessaan lukkiutuneena, potilaan vastustuksesta huolimatta) 112, kun potilaalta on vuotanut verta kurkusta jo kolmatta päivää, eikä tämä enää pysy jaloillaan tai kun tämän päässä oleva 26cm pitkä ja 9cm syvä haava ei vaan ota parantuakseen. Ensihoidon kohdatessa potilaan, tämä on harmaan kalpea, hikinen, pitelee rintaansa eikä pysty liikkumaan. Ainoat sanat, joita potilas pystyy sanomaan ovat: "Ei tässä ole mitään hätää, eikai tässä nyt sentään sairaalaan tarvitse lähteä."

Tyyppi 7, normaalit ihmiset

Normaalin ihmisen koti on niin siisti, että sohvallekin uskaltaa istua ilman että tarvitsee vaihtaa housuja kun menee takaisin autolle. Normaali ihminen vastaa kysymyksiin parhaan kykynsä mukaan, on asiallinen, sanoo päivää ja kiitos. Normaalin ihmisen kanssa kommunikointi on helppoa ja mutkatonta ja heidän kanssaan päästään järkevään, kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Normaali ihminen soittaa kun on hätä mutta ymmärtää että kynnen alle mennyt tikku, oven väliin jäänyt sormi, nyrjähtänyt nilkka tai unettomuus eivät ole syitä soittaa 112. Jotkut ensihoitajat kertovat kohdanneensa työssään useitakin normaaleja ihmisiä! Hieno juttu!

Ei, en vihaa työtäni, enkä vähättele ihmisten hätää. (mutta kuitenkin.)