Liftaten,matka jatkuu

  "Pitäskö ostaa pari kaljaa?" Inka kuiski Elviiralle heidän kävellessään huoltoaseman tahmeaa käytävää pitkin kohti edessä siintävää markettia. Elviira kääntyi Inkaa kohti mutta ei sanonut muuta kuin: "Nii joo.." "Tai äh, sitten tulee vaan kauhee vessahätä!" Inka totesi ja nosti kättään laiskasti kohti tiskiä, jonka takana seisoi hyvin nuoren oloinen tyttö järjestelemässä lottokuponkeja. "Otetaan ne kahvit ja jotain syömistä ja tutkitaan sitten vähän karttaa, eikö?" Elviira oli samaa mieltä, joten he nappasivat valkoiset kahvikupit telineestä ja valitsivat vitriinistä vähiten kärsineen näköiset sämpylät. Kassatyttö ei kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota, rahasti tottuneesti ja katosi sitten takahuoneeseen. 

"Jos päästäisiin tästä suoraan Kuopioon, voitaisiin ehtiä vielä ennen kasia mökille." Elviira nojasi pöytään ja piirsi sormellaan reittiä suunnilleen sinne, missä he epäilivät tämän iltaisen määränpäänsä sijaitsevan. "Eiköhän tästä saa helposti kyydin ainakin Kuopioon asti, siellä pitää sitten miettiä pitääkö meidän ottaa vaikka taksi tai jotain." Inka puhui kasvatuksensa vastaisesti suu täynnä sämpylää ja hörppi sitten kitkerää kahvia huuhdellakseen suunsa. "Mennään tohon samaan kohtaan, johon se Ukkosmaine-kuski meidät jätti, niin siitä varmaan pääsee kohti Varkutta ja siitä sitten eteenpäin." Elviira totesi ja taitteli heidän pöydälle levittämänsä kartan taitavasti ensimmäisellä yrittämällä siistiin nippuun ja laittoi sen kassiinsa. 

"Huoltotauko ohitse, matka jatkuu." Inka julisti heidän työntäessään painavaa wc:n ovea ja tunkiessaan siitä yhtä aikaa ulos. He kävelivät parkkipaikat läpi ja päätyivät samaan paikkaan, johon olivat hetki sitten jääneet. Aurinko oli mennyt pilveen ja pieni tuulenvire viilensi ilmaa. 

He seisoivat tien vieressä peukalot pystyssä. Muutama auto ajoi jälleen ohise mutta kauaa kaksikon ei tarvinnut tien vieressä seisoskella, sillä jättimäinen rekka kääntyi ensin huoltoaseman pihasta tielle ja laittoi saman tien vilkun merkiksi aikeistaan pysähtyä. Elviira ja Inka katsoivat toisiaan epäuskoisina. "Siis pysähtyikö tuo nyt meitä varten?" Inka kysyi ja Elviira kohautti vastaukseksi olkapäitään. "Ehkä?" "No mennään kysymään." Inka totesi ja he kävelivät ohjaamoa kohti. Vielä ennen oven avausta he vilkaisivat toisiinsa. "No kyllähän se nyt näki meidät tossa liftaamassa, miksi se ois muuten pysähtynyt?" Inka tsemppasi itseään ja haki vielä Elviiralta hyväksyvää nyökkäystä. Inka kiipesi portaalle yltääkseen korkealla sijaitsevaan ovenkahvaan ja aukaisi oven hieman epävarmana. 

"Hei, tota, oliko täällä tilaa parille liftarille?" Inka kysyi ja onnitteli saman tien itseään loistavasta keskustelunavauksesta. Ratin takana istui lyhyehkö, Inkan arvion mukaan noin kuusissa kymmenissä istuva viiksekäs mies, joka hymyili leveästi. "Juu, kyytiin vaan tytöt! Minulla on matka Varkauteen, että sinne asti pääsee tällä kyydillä." Kuski jutteli leppoisasti ja katsoi uusia matkaseuralaisiaan. Inka kiipesi rekan hyttiin ja Elviira työnsi alhaalta heidän matkatavaransa Inkan ulottuville ja kiipesi sitten viimeisenä istumaan paukautaen oven kiinni. Kuski jatkoi hymyilyään ja alkoi etsiä sopivaa väliä, johon kiihdyttää rekkaansa ohi ajavaa liikennettä hidastamatta. 

Heidän päästyään liikkeelle, mies alkoi jutustella tuttavallisesti. "Kuulin äsken sivukorvalla tuossa huoltoasemalla, että tytöt ovat lähteneet reissuun tuolla tavalla seikkailumielessä. Olisin tullut tarjoamaan kyytiä jo tuossa kahvin lomassa mutta olitte ehtineet poistua paikalta sillä välin kun itse kävin marketin puolella. Tuli sitä itsekin nuorena liftattua aika paljonkin ja nykyisinkin otan kyllä aina kaikki matkalaiset kyytiin jos heitä matkan varrella näkyy mutta harmittavan vähän teitä enää nykyisin näkee. Ulkomaalaisia enimmäkseen, joo, niitä on kyllä. Saksalaisia ja muita keski-eurooppalaisia, niitä enimmäkseen." "Joo, tää nyt oli meilläkin vähän tällänen päähänpisto, kunhan päätettiin kokeilla päästäänkö Helsingistä Kuopioon tämän päivän aikana." Elviira kertoi ja he kertasivat pikakelauksella päivänsä tapahtumia. "Että aikamoista säätämistä tämä matkustustapa on mutta samalla tosi hauskaa!" Inka hymyili lähes yhtä leveästi kuin heidän tämän hetkinen kuljettajansa. 

Kolmikko keskusteli matkailusta ja nopeasti juttu kääntyi siihen, millaista rekkakuskin työ oikeastaan on. Pitkiä päiviä, ajopäiväkirjan täyttämistä ja pakollisia taukoja, jotka osuivat usein juuri siihen saumaan kun kuski itse olisi halunnut edetä vielä sata kilometriä. "Kai tämä jonkinlainen kutsumusammatti on, vaikka ala onkin muuttunut aika lailla siitä, kun pikkupoikana kuljin isän matkassa työkeikoilla." Mies jutusteli ja Inkasta tuntui että tämä oli todellakin juttuseuran tarpeessa. Pitkiä kilometrejä maantiellä, huoltoasemakahvia ja koko ajan kasvava aikataulujen perässä ajaminen. "Eipä sillä, ei meikäläisestä olisi kyllä mihinkään toimistoon istumaan!" Rekkakuski nauroi ja alkoi jarruttaa hiljalleen lähestyviä liikennevaloja varten. 

Inka ja Elviira vaihtoivat muutaman sanan siitä, pitäisikö heidän pysähtyä vielä Varkaudessa vai yrittää saada suoraan kyyti Kuopioon. "Loppusuora, yritetään päästä jatkamaan ja pidetään sitten vaikka Kuopiossa vähän taukoa. Laitan Suskille väliaikatietoja." Elviira sanoi ja kaivoi puhelimen taskustaan. Rekkakuski vilkaisi heitä mutta ei sanonut mitään. He alkoivat lähestyä Varkautta. "Jätän teidät tähän nyt vähän hassuun paikkaan, tähän rampille, mutta kun menette tuosta tuon sillan ali, pääsette takaisin tähän tielle ja siitä sitten jatkamaan kohti Kuopiota. "Juu, ei haittaa, ihan miten on helpointa!" Inka ja Elviira vakuuttelivat miehelle tämän hidastaessa vauhtia. 

Rekan pysähtyessä Elviira avasi oven ja valmistautui ottamaan Inkan ojentamat rinkat vastaan. Lopuksi Inka kiipesi alas ja toivotteli rekkakuskille turvallisia kilometrejä. Tämä heilautti kättään tuttavallisesti ja antoi jättimäisen ajoneuvon lähteä hiljalleen lipumaan ylös mäkeä. 

"Hyvä,hyvä." Inka totesi ja Elviira kuuli samalla puhelimensa piippaavan. "Siellä ne meitä edelleen oottelee." Hän sanoi työntäen puhelimensa takaisin. "Voiton puolella jo." Hän jatkoi ja katseli edessä matelevaa rekkaa. "Eikö se sanonut, että tuon sillan yli?" Inkakin katsoi samaan suuntaan. 

Päästyään takaisin tielle, Elviira nosti reippaasti peukalonsa pystyyn kuullessaan auton äänen. "Nyt vedetään tää reissu loppuun tällä kyydillä!" Hän kääntyi sanojensa vakuudeksi katsomaan ensin naamansa polttanutta matkaseuralaistaan ja sitten lähestyvää autoa. "Napataan tuo meille kulkupeliksi ajatuksen voimalla." Inkaa nauratti mutta hän ehti juuri ja juuri nostaa peukalonsa pystyyn Elviiran avuksi, kun auto hurahti ohitse. "Äh, en ehtinyt mukaan. Yritetään seuraavaa. Sieltähän se jo tuleekin!" Inka keskitti ajatuksensa tulevaan autoon ja heidän riemukseen se pysähtyikin heidän kohdalleen. Etuikkuna avautui ja nuori mies katsoi heitä kiinnostuneena. "Moi, ootte liftaamassa?" Hän totesi. Elviira katsoi Inkaa hölmistyneenä ja käänsi sitten katseensa takaisin valkoisen Volvon kuskiin. "Öö, joo. Ootko mihin päin menossa?" "Petoseen." Kuski vastasi lyhyesti ja katsoi edelleen kaksikkoa päätään kääntämättä. "No meillä on matka Kuopioon, joten kiitos tarjouksesta, jatketaan kyydin etsimistä." Elviira ojensi selkänsä ikkunasta ja oli valmistautunut siihen, että kuski kiihdyttäisi autonsa renkaat vinkuen mutta tämä korotti ääntään moottorin melun yli: "Ai keskustaan? No ei siitä ole kyllä enää pitkä matka ja voin ehkä viedä teidät sinne asti. Siitä on alle kymmenen kilsaa." "Petonen?" Elviira katsoi Inkaa, joka pyöritteli päätään. "Siis onko se Kuopion lähellä?" Elviira nojautui uudelleen avoimeen ikkunaan. "Ai, sori, luulin että se on teille tuttua seutua. On, se on siinä vähän ennen Kuopiota, kun tästä suunnasta ajellaan." 

Päivä oli pitkällä ja väsymys alkoi painaa molempia matkalaisia. Jos heillä olisi ollut hieman enemmän energiaa ja varmuutta valita järkevämmin, he olisivat varmasti kieltäytyneet epämääräisen nuoren miehen kyydistä mutta koska tilanne oli mikä oli, he tekivät nopean yhteisen sanattoman päätöksen ja tarttuivat tarjoukseen. "Voidaanko heittää nää rinkat takakonttiin vai?" Elviira kysyi vielä ja kuski katsoi häntä hetken aivan kuin ei olisi ymmärtänyt kysymystä. "Ai, joo, no se on lukossa. Mahtuuko ne sinne takapenkille?"

Elviira sulloutui takapenkille kahden rinkan, järjettömän roskamäärän, hinausköyden, ja pienen työkalupakin keskelle Inkan istuutuessa rennossa takakenossa olevalle etupenkille. Mies, tai tarkemmin lähentä tarkasteltuna, nuori mies, poika jopa, painoi kaasua välittömästi kun etuovi oli kolahtanut kiinni. Irtokivet sinkoilivat sileistä renkaista, kun tämä kiihdytti autoaan. Inka tarkkaili kuskia varovaisesti sivusilmällä. Tämä oli pukeutunut vaaleisiin farkkuihin ja jonkinlaiseen bändipaitaan. Hiukset olivat hieman ylikasvaneet ja roikkuivat vallattomina yltäen lähes olkapäille. "Eikai teitä haittaa jos poltan? Palaako?" Kuski avasi samalla ikkunaa ja tarjosi sitten ruttuisesta tupakka-askista vuoroin Inkalle, sitten Elviiralle. Kumpikin kieltäytyi tarjotusta savukkeesta kohteliaasti. Hetken päästä tilanne toistui mutta nyt kuski ei tarjonnut enää kyytiläisilleen vaan sytytti tottuneesti oman tupakkansa. Inka yritti viritellä keskustelua keksimistään aiheista. Kävi nopeasti selväksi, että kuski oli tulossa vanhempiensa kesämökiltä, jossa ei enää kestänyt olla. Hän ei käynyt töissä mutta yritti opiskella. Alaa Inka ei saanut enää ongittua vähäsanaisesta kuskista. Tämä ei ollut myöskään kiinnostunut Inkan ja Elviiran reissusta, joten suurimman osan matkasta he istuivat hiljaa auton kiitäessä reilua ylinopeutta hiljaisella tiellä. 

Kuopion lähestyessä kuski muuttui hieman puheliaammaksi ja kysyi aikoiko hänen kyydissään istuva kaksikko lähteä illalla katsomaan Kuopion yöelämää. Jos näin olisi, hän lähtisi mieluusti oppaaksi. Inka mietti sadasosasekunnin ajan mitä hän vastaisi ja päätyi sitten kysymään: "Onko jotain suosituksia missä on paras meno?" Nuori mies mietti hetken ja mainitsi sitten nimeltä muutaman joka paikassa pitkin suomenmaata vaikuttavan yökerhon. "Okei, no hyvä tietää. Mennää sitten käymään niissä, jos tulee lähdettyä radalle." Inka hymyili valloittavasti ja havaitsi sitten kyltin, joka ohjasi Petosen kaupunginosaan. "Hei, voit jättää meidät tähän, tähän on hyvä pysähtyä ja päästään tästä jatkamaan kivasti matkaa." Kuski jarrutti reippaasti mitään sanomatta ja pysäytti autonsa bussipysäkille. "Kiitos tosi paljon kyydistä" Inka suorastaan pomppasi pois etupenkiltä, kun Elviira nosteli heidän rinkkojaan ulos. "Voin antaa mun puhelinnumeron, ootas." Kuski kumartui hansikaslokeron puoleen ja kaivoi sieltä ruttuisen kuitin, jonka taakse oli liimaantunut jotain tahmeaa. Hän repäisi tahmaisen osan pois ja raapusti jäljelle jääneen paperilappusen taakse jotain ojentaen sen sitten Inkalle. Tämä tuijotti lappua hetken, kuin se olisi ollut ydinjätettä mutta ei viitsinyt olla epäkohtelias vaan otti sen vastaan. "Kiitti hei vielä kyydistä ja hauskaa iltaa. Me soitellaan jos ollaa tulossa yökerhoon!" Inka hymyili vielä kuskille ja sulki sitten etuoven. Auto suti hetken paikallaan ja kiihdytti sitten renkaat savuten. Inka ja Elviira tuijottivan vielä hetken Volvon perävaloja, kun se kaahasi oranssia, käytännössä punaista liikennevaloa päin ja katosi mutkan taa.

"Yäk!" Inka pudotti lapun käsistään. "Mitä se siihen kirjoitti?" Elviira katsoi maahan pudonnutta lappusta. "Mitä tossa lukee?" "En tiedä, enkä halua tietää!" Kylmät väreet kulkivat pitkin Inkan selkää mutta Elviira oli tässäkin kohtaa järkevämpi. "Ota nyt se siitä maasta, eihän sitä nyt voi toisten puhelinnueroita sisältäviä lappuja jättää pitkin pihoja." "Totta." Inka totesi kuivasti ja nosti lappusen maasta ottaen siitä kiinni varovasti kahdella sormelle. "Tero.." Elviira tavasi ja yritti saada selvää sukunimestä. "Onko tuo Heikkilä? Heikki..nen? Heikin.. jotain?" Inkakin kiinnostui ja he yrittivät yhdessä tulkita äskeisen kuskin käsialaa. "Etunimi on melko varmasti Tero mutta sukunimi jäänee nyt historiaan. Eikä tuo numerokaan ole ihan selvä, 0404 on ekat numerot mutta sitten on kyllä epäselvää." Inka pyöritteli päätään ja Elviira nauroi jo melkein ääneen. "Siinä voi olla jommankumman meidän elämän mies ja nyt ei saada selvää edes sukunimestä!" He nauroivat ja Inka heitti paperilappusen läheiseen roskikseen. "Hei hei Tero, ehkä nähdään tänään yökerhossa." " Tai sitten ei." Elviira lisäsi ja kaivoi jo karttaa repustaan. "Mitäs nyt?"