Jenni epsanjassa ja muita surkeita sattumuksia

 No siis joo,teoriassa ihan kiva lähtee Espanjaan keskellä synkeintä syksyä. Että vois olla vaikka lämmin ja sillee. Sit ainaki Finnairin lennot, se o tähä maailman aikaan luotettavin lentoyhtiö. Kuka lähtis mukaa? Joku joka pystyy suht spontaanisti tosta noi vaa lähtemään reissuun?

Kaima lähtee! Ja Finskiltä saatii lennotki järjestymään kivasti. Majotus Almuñecarista, se on vähä niinku Fuengirola mutta ruotsalaisten ja paikallisten kohde, ei tartteis suomea paljo kuunnella. 

Näin tehtiin ja matkat varattiin. Koska VR on boikotissa niin bussilla Varsinais-suomen sydänmailta, Salon seudulta kohti Helsinkiä. Se(kin) vaikutti hyvältä idealta, bussiin voisi hypätä ihan siitä kotiovelta. Tottumattomana bussimatkaajana en kuitenkaa tajunnu että siinä on HELVETIN ISO ERO loikkaako bussinkyytiin Salosta vai Salosta. (Halikon kiertoliittymästä vai parin km päästä linja-autoasemalta) Bussi tuli ja otti miut kyytiin. Käytiin seuraava keskustelu: 

(Itseäsi huvittaaksesi lue bussikuskin repliikit mielessäsi vaikka Kimi Räikkösen tai ärsyttävän naapurisi äänellä)

Mie: Miu nimellä oli lippu, se oli kyllä vasta salon asemalta mutta ku tää bussi nyt tulee tästä ohi ni..

Kuski: ******

Mie: se oli miu nimellä

Kuski: ***  

Mie: ? 

Kuski: Se pitäis kyllä nousta kyytii sieltä mistä se lippu on, se on kalliimpi tästä.

Mie: okei, no paljo se on, voinko maksaa siule sen erotuksen? *kaivaa rahapussia*

Kuski: **** njää...

Mie: oottaa ku kuski räppeltää sitä laitettaan

Kuski: kun se normihinta tästä pysäkiltä on x euroa ja tosta salon asemalta y euroa. (Alle euron ero hinnassa)

Mie: no paljo se erotus on,mie maksan sen ni päästää tästä eteenpäi?

Kuski: Nooooo.. menköö nyt tän kerra mutta ENSKERRALLA muistat sitte!?

Mie: (enskertaa ei kyllä tuu..) juu,kiitos! 

Jälkikäteen aateltuna ois pitäny vaa nousta siitä bussista ja sanoo että tuun sit omalla kyydillä toho parin kilsan päähän. Nähdään! Ihme kyykyttäjä! 

Boikotti numero 1: Vainion liikenne

Siitä sitte matkaan. Onneks Siltamäen majoituspalvelu pelaa mut sitä enne piti käydä ruokailemassa. Päädyin sieluttomaan Hesburgeriin. Siinä jonossa ootellessa tuijotin veke-burgeria ja miu vuorolla tilasin veke-aterian. Ranskikset oli iha jees mutta kun se aneeminen lätty napsahti siihe pöytää aloin henkisesti itkee. Näköjään ateria=auton takarenkaan alle jääny hamppari, jossa o vähä ketsuppia väriks. Ois pitäny osata tehä ero veke-juuston ja veke-kerroshampparin välille.(koska molempia ei voi saaha,jos saat salaattia sinne välii ni sit et saa juustoa) Se harjoittelijalapsonen siinä tiskin takana ei kyllä ees kysyny että kumpi hamppari mutta kai se ois pitäny ite tajuta? 

Boikotti numero 2: Hesburger

Helkkarin aikasella lennolla matkaan ja lopulta näihin maisemiin

Pikkusen tuulista meinas olla mutta viini oli halpaa, ylläpito täys 10 ja paellaaki sai kasvisversiona! 

Meille mainostettii kovasti paikallista "kiinakauppaa" josta sais kaikkee tärkeetä. Päätin ostaa ihanan värisiä maskeja. (Kyllä, teen tätä tekstiä puhelimella, ei,kuvia ei pysty kääntämää tällä paskalla)

 

Ostin nuo siis ihan vaan värin takia. Kun mentii testaa paikallisbussi, jossa piti olla maski naamalla, nauroin että näähän o iha lapsikokosia. Että " ei siinä kyllä lukenu mitää että niños". No eipä..

Boikotti numero 3:  Jennin lukutaito

No, eihän siinä sitte. Hyvi pääsin noilla bussiin 😃 

Reissu läheni loppuaan ja meiän oli aika suunnata päiväks Malagaan. Iltapäivälehdet otsikoi finnairin lakosta. Ei oltu huolissaan, koska sen piti koskee vaan hesasta lähteviä lentoja. Iltapäivällä totuus alko paljastua ja just ku saatii ylihintaset höpöhöpö huijausmojitot eteemme tympeän tarjoilijan heittäminä, saatiin myös viesti että meiän lento on siirretty pari päivää eteenpäin ja kulkee reittiä malaga-madrid-pariisi-helsinki. Perillä suomessa puolenyön aikaa. No sehän riittää, siinä o koko 8 tuntia ehtiä helsinki-vantaalta turkuun aamuks ja siitä laivalla kohti ruotsia. Toki ei ehi pestä pyykkiä, purkaa kasseja, käyä kirjastossa, pakata tai mitää muutakaa sellasta epäolennaista mutta periaatteessa ehtii kyllä torstaiks töihi. 

 

Boikotti numero 4: Finnair

Onneks olin tietty ostanu myös junalipun itselleni helsingistä saloon maanantaille, iha vaa siks että se pitää kuulema ostaa hyvissä ajoin.. laittaisin VR:nki boikottiin mutta se oikeestaan on sielä jo. Sinne meni seki 15euroa. Syytän tästä VR: ää vaikka ei se varsinaisesti sen vika ookkaa. Ainaka paljon.

Tiiättekö sen tunteen ku alkaa miettiä onko matkustamisessa mitää järkeä? Onneks seuralainen on sillee leppoisaa eteläkarjalalaista mielenlaatua edustava hahmo, jolla ei mee hermo tälläseen säätämiseen. Juotii siinä terdellä mojitot loppuun, varattii hotla ja majotuttii. Kaupasta vähä viiniä ja..

 

 

Niinno.. piti ottaa sellanen missä o kierrekorkki.. ja vaikka oltii vähä että kalliskallis(melkei 7e!) ni päätettii nyt kuitenki tukea paikallista viininvalmistajaa. 

Boikotti numero 648: malagalaiset makeat jälkiruoka(?)viinit

Ei miula muuta. 😵

Mitä sitä tekis..

..muuta ku töitä siis. Tukholmassa meinaan. 

Rakas blogi, päivä 56, olen viettämässä vapaapäivää suomessa. Tai vapaata viikkoa oikeestaan.. Aattelin alkuun että 75% työaika o iha huijausta, että ei anna luonto periks alkaa moiseen. Oon aina tehny töitä kirjaimellisesti sata lasissa. Eräässä työpaikassa tein töitä kuukauden putkeen ilman yhtään vapaapäivää. No, se ei ollu kyllä millään tavalla hyvä idea mutta nuorena sitä jakso.. Nyt miula on tunne että varsinki tää kahen maan välillä seikkailu ottaa veronsa ja vajaa työaika on oikeesti iha mahtava keksintö!

Oonko sopeutunu uuteen työmaahani? Asteikolla 0-10 kuinka todennäköisesti suosittelisit kokemusta muille suomalaisille, joiden ruotsinkielentaito on sama kuin itselläsi, eli mallia puolivahva C? Hmm.. -1? (Kohta miu suositus saattaa päästä jo +-0:aan, siis huomioikaa että asteikko on tosiaan nollasta kymppiin)

Positiivisina puolina tässä mainitsen toki, että saan ite päättää työaikani, eli esim yövuoroja ei ole pakko tehä ollenkaan, JIPII ja hallelujaa ja aamen ja vaikka mitä! Lisäksi.. no hitto, oli miula joku toinenki asia kyllä mutta en nyt just muista mikä se oli :D Enivei. Stressinsietotaso on noussu taas pari (sataa) pykälää, ei kuitenkaan vielä niin paljon, että jaksaisin olla selvinpäin Viking Linen lautalla kännäävien suomimatkustajien joukossa yhtään enempää kun mitä pakolliset tax freessä pyöriminen ja ruokailu laivan (umpisurkeassa) buffetissa vaatii. Vinkki vitonen Tukholmaan reittimatkaaville, apgreidaa hyttisi sellaiseen, jossa on tv. Sielä näkyy niin suomen ku ruotsinki kanavia ja sitä voi näppärästi viettää kaikki 10/12h matkan kestosta hytissä makoillen ja ylen laatuviihdettä katsellen. 

Ha, kuten sanottu, miusta on tullu lähiviikkoina Tukholman turismitarjonnan supertietäjä. Edellisessä postauksessa oonki maininnu jo parista museosta ja tässä vähän lisää mielenkiintoista vinkkiä.. (Postaus sisältää myös ihan muuten vaan tähän valikoimiani kuvia.)

Lelu- ja sarjakuvamuseo. Paikka itsessään on jo näkemisen arvoinen, koska se omaa jännittävän historian. Eivät tuossakaan bunkkerissa aikanaan työskennelleet sotilaat varmaan arvanneet että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sielä ois näinkin hilpee tunnelma :D Ehdottomasti käymisen arvonen paikka ihan kaiken ikäsille! 

Paljon kaikkee yksityiskohtasta nähtävää, uutta ja vanhaa..

ihanan tarkasti rakennettuja nukkekoteja..

oikeesti.. 😲 Lieko jonku hullua huumoria vai ihanko tosissaan mutta pidän!

Hihi, luurankoja kaapissa 😅

Mitä kaikkee tääki nukke on nähny.. ehkä juuri siksi sillä on noi kauhistunu ilme?

..kaksinaamaisuus on ollut tunnettu ominaisuus lasten leikeissä jo vuosisadan alusta asti..

Kyllä, hän istuu pöntöllä. Ei, missään ei kerrottu miks tälläsiä nukkeja on aikanaan valmistettu! Eihän tuolla pysty leikkimään mitään muuta ku kakkaleikkejä?

Kalasteleva jääkarhu, piknikillä oleva panda.. 

..piippua poltteleva isoisä (smoking grand pa).. Iha normaalia? 

No itseasiassa oli sielä aika creepy meno.. 

Äh, kyllä sinne kannattaa lasten kanssa mennä. Sielä saa kokeilla ja tehä ja koskea, eikä ne o vielä nähny yhtää kauhuelokuvaa jossa nukke hyökkää jonku kimppuun :D Suosittelen siis lelumuseota kaikille!

Toinen näkemisen ja kokemisen arvonen kohde on tietysti Gröna Lund. Se on siis se huvipuisto. (Djurgården on se saari jolla se sijaitsee. Junibacken on paikallinen legoland tai muumimaailma, eli siinä missä legot on tanskasta, muumin suomesta, niin Junibackenissa voi tavata ruotsalaisia lastenkirjojen sankareita. Ja Skanssen o se ulkoilmamuseo, jossa on vanhoja taloja ja elukoita. Tämä siis vaan selvennyksenä, ku nuo kaikki menee aina ilosesti sekasi. Iteltäni ainaki.)

Eli, Gröna Lund, paikallinen Linnanmäki. Se on tuntunu olevan auki koko syksyn ja nyt kun kekri koputtelee ovelle, niin sielä on perinteiset kauhuviikot menossa. Mie yritin houkutella kaikkia ihmisiä mukaani mutta jostain syystä en saanu ketää innostumaan syksyisen huvipuistoilun ja kauhun yhdistelmästä. Vaikka oon tositosi huono tekemään mitään itekseni, tässä kohtaa mielenkiinto vei kuitenkin voiton ja sinnehä mie suunnistin eräänä tuhnuisena sunnuntaina. 

Sielä sai kyllä nauraa ja kirkua iha sydämensä kyllyydestä ja voin kertoa, kun mielessä oli pyöriny jo hetken aikaa ajatus että katoan pohjoiselta pallonpuoliskolta, liftaan meksikoon ja liityn paikalliseen huumekartelliin sillä ajatuksella, että siinä saa rahaa paljo vähemmällä stressillä ku mitä ensihoitajana Tukholmassa, niin tämä huvipuistoelämys sai kyllä mielen jälleen vahvasti plussalle! 

Noni. Sielä nyt kaikki kotiruutujen eessä miettii millasta se työ mahtaa olla suurkaupungin sykkeessä.. Tässä näkymää miun kotiaseman (jolla en kyllä juurikaan ole töissä) vierestä:

Tässä näkymää miun asuinpaikan takapihalta..

ei, kuvaa ei ole manipuloitu, joki on oikeesti vihree.. Haluun uskoo että se on keijujen pissaa :D

metsän siimeksessä..

Miu uusimmat tunnelmat:

Harvinainen näky ambulanssin ikkunasta: Kotihallin ovet!

Onko Tukholma jo niin nähty? (On!) Mitäpä jos suuntaisitkin Uppsalaan? Sinne pääsee Tukholmasta junalla tai vaikka omalla autolla, kuten myö asia suoritettii. 

Miula ei ollu mitää tietoa Uppsalasta, ainoastaan mielikuvia vanhasta kaupungista (mieti vaikka Porvoota tai Raumaa..), puisten talojen muodostamista kujista tai kivikaduista. Ekana vastaan tuli kyltti vanha Uppsala. Jes, sinne, sehän myö tietty halutaan nähä!

Näky oli siis tämä:

Kyllä, vanha on. Suorastaan kivikautinen. Paikalla oli lisäksi kirkko:

..ja joku semisti kuppanen museo, jossa oli näytillä kumpareilta löytyneitä keihäänkärkiä. 

Tässäkohtaa kahvihammasta kolotteli jo, joten päätettiin poiketa kahville. Mukava puutalo houkutteli ulkonäöllään ja ovessa mainostettiin oikeen belgialaisia vohveleitakin! Tiskille päästyä arvoin kyllä vielä Daim-kakun ja vohvelin välillä mutta koska samaa kakkua saa prismankin pakastealtaasta, päädyin vohveliin.

JÄLLEEN, en tiiä miks miula oli ajatus, että nää vohvelit jotenki paistettais paikan päällä? Toki, jos listalla lukee "Belgialainen vohveli" pitäishän sitä tajuta, että vohveli on tosiaan paistettu belgiassa (joitain kuukausia sitten. Ja että sitäkin saa prismasta, valmisherkkuosastolta..)

   

Uppsalan keskustaan oli vanhasta osasta jokunen kilometri. Se taittui mukavasti hybridiauton kyydillä. (Varmaan sinne jotku julkisetki kulkee?) Uusi osa Uppsalasta ei tarjonnu kyllä äkkinäkemältä mitään sen kummempaa, kun mitä esim oma kotikaupunkini Villmanstrand tarjoaa. Leprasta on tosin helpompi löytää parkkipaikkaa..

                                                           

Päätä ite haluutko mennä käymään mutta tee se ainaki kesäaikaan..

Heräsikö kysymyksiä? Vastaan mieluusti mieltäsi askarruttaviin aiheisiin! Blogi on ja pysyy, vaikka en sitä aina pysty niin usein päivittämään. Syynä tähän että en ole raahannut tietokonetta mukaan reissuilleni ja kitisevällä kakkiaisella jo ihan vaan tekstiviestin kirjoittaminen on verrattavissa juhlaillallisen valmistukseen vaatimustasoltaan, tuskaltaan ja onnistumisprosentiltaan. Eli, paskaa.

Ollaan kuulolla! Kohtaha se o taas joulukalenterikin tulossa! Ha!

 

Tapahtui Tukholmassa

En nyt aio mennä tässä sen syvemmälle aiheeseen "Jennin masokistiluonne", vaan yritän valaista miu verisuoni poksahtaa päästäni-stressiarkea ihan vaan yleisesti täällä suurkaupungissa. 

Tukholmassa, vaikka onki isompi ku Helsinki, on silti sama ongelma: ne on liian isoja ollakseen mukavia ja liian pieniä ollakseen mukavia 😄

Esimerkkinä vaikka Tornio on mukava pikkusity, tai Lepra tietysti mutta toisaalta esim Lyon on sellanen tarpeeks iso kaupunki, jossa voi olla oma itsensä ja hukkua massaan ilman että näyttää siltä että haluis vaan erottua joukosta (mustat kontiot jalassa talvipakkasella ja liian kevyt,puolestavälistä kroppaa superkireelle kiristetty, second händ shopista ostettu takki päällä). Ei tässäkohtaa en aio antaa periks ja taipua siihen että mie oon vaan se outo vaan oon vakaasti sitä mieltä että tässä asiassa oon oikeessa. 

Enivei, tästä semisuurkaupunkiin asettumisesta siis..

Ruotsihan on suomea tositosi paljon edellä about kaikessa. Siis kaikessa muussa paitsi ensihoidossa. En o vielä ees kunnolla alottanu duuneja ja nyt jo ahistaa seuraavat asiat(pahoittelut ammattikielestä ja tylsistä lyhenteistä):

-En osaa kieltä, enkä ymmärrä hittojakaan ku joku puhuu paikalliseen virveen eli rakeliin. 

-Vammapotilaan tukeminen=kuljetus rankalaudalla ja vilteistä taitellaan vähän tukea niskalle. (ei o siis kaulureita tai tyhjäreitä, lantiovöistä puhumattakaan) Kanyylin voi laittaa matkalla mutta ringeriä ei laiteta tippumaan, koska ei haluta laimentaa viimesiä veripisaroita jota sielä kropassa virtaa. (Tää on siis iha ymmärrettävää, näin suomessakin toimitaan, siis että ei hulluna nesteytetä vammapotilasta mutta kyllä se neste hiljalleen laitetaan tippumaan. Jännittää vaan nähä kui helposti se kanyyli menee tukkoon..)

-Deffa löytyy, mutta sillä otetaan ainoastaan ekg ja ehkä joskus jopa verenpaineet. Jos tarvitaan joku laite, jolla mahdollinen kammiovärinä saahaa käännettyä, se on sitte erikseen.. tästä hommasta tulee siis sinällää helppoa, ku täällä ei selvästi tartte miettiä mitää ulkoisia tahdistuksia tai kammiotakyn kääntämistä kentällä. Kyytii vaa ja sairaalaan.

-RR tarkottaa regelbund radialis, ei suinkaan verenpainetta. Myös ISBAR oli jotenki muunneltu totuus totutusta. Lyhenteitä on ylipäätään enemmä ku Saimaan amkn ensihoitajaopiskelijan taskuoppaan välissä olevissa muistilapuissa IKINÄ!

 

 

-Täällä o kymmene eri sairaalaa ja miule on edelleen epäselvää saako se potilas valita hoitopaikkansa vai ei. 

-x-kulttuuria ei ole. Kuulin tästä juttua jo enne lähtöä mutta nyt se on siis iha konkretisoitunu. Jos hyvävointinen teini on oksentanu yöllä, kyllä, hänet viedään sairaalaan, ambulanssilla 🙄

 

Mut hei, hienot vaatteet meillä! Huomaa myös työnantajani tarjoaman asuinkommuunin imuri, joka näkyy kuvan yläreunassa.

 

 

Tässä o nyt kaks päivää ajeltu erivärisillä Renault Clioilla pitkin Tukholmaa vuoden 2017 karttakirjat käsissä ja etitty sairaaloita. Voin vakuuttavasti kertoa, että en o yhtää sen viisaampi reittien suhteen nyt, ku mitä olin sunnuntai-iltana. Yllättikö tää ketään? Aivan..

Sellasia tuntemuksia ekojen viikkojen ajalta. Että jos sanotaan, että joku pudotetaan syvään päähän ja katotaan oppiiko se uimaan, ni tässä on nyt sellanen hetki, ku miut o heitetty aluksesta suoraan jäiseen Norjanmereen pelkät speedot jalassa, jääkarhu jahtaa maalla ja mursu vedessä ja sit katotaan jaksaako se hoitaja uida 100km takas rantaan toistellen matkalla ruotsin epäsäännöllisiä verbejä. 

Toisaalta, aina kun ahdistaa niin luen uutisista mite kivasti suomen hallitus kohtelee hoitajia miu kotimaassa, niin alkaahan ne verbitki sieltä löytyä eikä se jääkarhukaan nyt oikeesti ollu ees nii nälkäne. Ja mikä parasta, mursuki oli menny Kymenlaaksoon kuolemaan! 😆

No hei, ettei menis iha vaa paskanjauhamiseks tääki, ni laitan tähä vähä vinkkejä mitä muuta täällä voi tehä ku ajella ambulanssilla!

Jäikö psykankurssit käymättä lukiossa tai jäikö koko lukio käymättä? Paradox-museossa voi kokea kaikkia niitä 'tuijota täplää kolme minuuttia ja katso sitten seinää, näet sielä jeesuksen' -juttuja. Sopii kaiken ikäsille. Muista varata paikka etukäteen! Onko hinta-laatusuhde sitte ihan kohillaan, en tiiä, mutta jos oot(te) esim ihanasti perheen kanssa ruotsinlaivoilla (täällä päi se on suomenlaivoilla) ja pitää keksiä joku mesta johon koko perhe voi ahtautua, niin tää on sellanen. Kyllä, google mapsin kanssa sinne(kin) on perhanan vaikee löytää mutta jos löytää Sergelin torin, niin siitä reunalta vaan Avicii-museon ohi menevää kävelykatua ja sitte sellasista lasiovista sisään kauppakeskuksen aulalta näyttävään tilaan ja siitä portaat alas.

  

  

 

  

Sit täältä löytyy tällänen arkeologinen museo. Se on heti siinä jossai jonku turistialueen reunalla, sillan yli ja siitä alas. Saatto olla jossai kuninkaanlinnan lähistöllä. Ehkä. Enivei, löytynee kartoista. Tässä on sellanen kiva puoli, että se on ilmanen. Tää ei o iha nii hieno ku se mitä Turussa on, mutta ihan jees. Oli sielä jonku hahmon luuranko näytillä, joka erityisesti kiinnosti.

 

 

Sit sielä djurgården-södermalm-slussen-skanssen-mitänäitänyton, museoalueella on ABBA-museo. Tätä voin myös suositella ihan kaikille, jotka ei nyt ihan suoranaisesti vihaa kyseistä bändiä. Sielä pääsee näkemään, tekemään ja kokeilemaan, jotenki sellanen hyvän mielen mesta :) Myös tänne kannattaa varata aika ja ostaa lippu etukäteen!

Tekisikö mielesi erittäin hyvää, lähes yhtä hyvää meksikolaista kun aikanaan Oulun coyocanista sai? No sitte kannattaa suunnata mestaan nimeltä Chelas. Laittasin tähä jonku kuvankaappauksen googlesta jos a) osaisin b) en ois K:n koneella. Mutta tuolla hakusanalla löytyy! Ja kyllä, kannattaa varata pöytä.

 

Vähän vielä tällästä yleistä kiva tietää-tietoa..

 

Eli:

 Kaikkeen ja kaikkialle tarttee ladata joku appi. Siis ihan kaikkeen. Varsinki parkkeeraukseen on joka nurkalla omansa. 

 

Ruotsissaki väärinkäytetään alkoholia:

 

 

Täällä on tosiaan uniseks-vessat joka paikassa. Ei siinä muuten mitään, pienemmät jonot, kun on enemmän kusipaikkoja eikä tartte aina oottaa kun se Martta-Annikki vaihtaa ekaa kertaa sitä tamppooniaan sielä kopissa mutta siitä seuraa se, että joutuu kävelemään kusisella lattialla. Siis kun jostai syystä puolet ihmisistä ei vaan osu sinne pönttöön? Kumpi sitte on pahempi tai parempi..

 

  

Ja tässä kauniiksi lopuksi, viimeisimmät Jennin tunnelmat aiheesta "voisinko vaan olla normaali ja kasvaa aikuiseksi, ostaa talon ja asettua aloilleni."

Aamen. En tiiä mitä se on på svenska. Pysykää tutkalla.



 

Voishan sitä joskus..

 ..koittaa vaikka elää niinku normaalit ihmiset, eikö? 

Se on kuulkaa mussukat sellanen tilanne, että pukkaa niin kovaa stressiä päälle, että en o oikeestaa ees stressaantunu :D Tiiättekö sen tunteen ku tietää, että jos nyt antaa sille tunteelle vallan, joka siinä on just tulossa, niin sitä ei saa enää hallintaan. Noi niinku vaikka pelko, kun oot alle 150 senttisen ipanan kanssa jossai ihan liian hurjassa huvipuistolaitteessa ja kaarteessa ite niitä turvalaiteita vasten painuessa mietit mitä jos se pentu nyt lentää siitä turvakaaren välistä taivaan tuuliin sillä välin, ku sen äiti on toisen ipanansa kanssa ostamassa hattaraa? Että jos siinä antaa pelolle periks, niin saa kyllä käyä vaihtamassa kalsarit saman tien.. (Pentua ei tietenkään pelottanu, sillä ei o itsesuojeluvaistoa ollenkaan. Ite yritin teeskennellä iloa ja riemua ja vau olipa mahtavaa-tunnetta, mutta vasta sen jälkee ku olin käyny vessassa tarkistamassa tartteeko lähtee Lindexille kalsariostoksille..)

Nyt on sellanen jännäkakka-tunne just päällä. Mietin koska oon viimeeks saattanu itteni tälläseen tilanteeseen, niin tulee kyllä muutama hetki mieleen, jolloin pelotti enemmän ku nyt. Niitä on kolme:

-Olin häissä kaasona ja sielä kirkon takahuoneessa seisoessa mietin että mitä jos mie nyt vaa ryssin tän homman. En ollu päässy harjottelemaan (koska lahjattomat harjottelee ja olin sattumoisin tuolloin töissä..) joten menin ihan vaa kylmiltään tilanteeseen. Onneks oli toinenki kaaso, jonka vastuulla oli esim raamatunlauseiden luku paperista. Ois varmaa syttyny pyhä kirja tulee siinä kohtaa jos miu ous pitäny sitä tulkita!

-Olin vastasyntyneiden teholla harkassa. Onneks sielä ei ollu yhtää hätätilalasta miun aikana mutta sielä oli niitä tositosi pieniä keskosia, joita jouduin syöttämään pullosta. Miut jätettii myös yksin sen kilon painosen ipanan kanssa. Pelotti. Ehkä eniten näistä kaikista tilanteista.

-Kolmas, mutta ei ehkä vähiten pelottava hetki, kun jäin kaksin siskon lasten kanssa, kun ne oli REILUSTI alle kouluikäsiä. Siis ainakaan toine ei ehkä kauheesti ees osannu puhua? Niitten äiti meni kauppaan, no siis vaan lähikauppaan mutta kävellen, eli se oli pois melkei puol tuntia ja mie viihdytin pygmejä pihalla. Elämäni pisimmät puolituntiset siinä sitte. 

Nyt on sitte taas tää tilanne päällä. Mie oon nopeesti laskettuna olla töissä ainaki.. 27 eri työpaikassa (eiks niitä tosiaa o sen enempää? Tuoho o laskettu kaikki kesätyöpaikatki?) joten voi jo varovasti arvioiden sanoo, että en o ekaa kertaa uudessa duunissa ja SILTI miula on päivittäi sellanen tunne että päässä tykyttävä aneurysma puhkee hetkenä minä hyvänsä! 

Ne ketkä esim ensihoidosta mitään ymmärtää tietää, että joka paikassa on omat hoito-ohjeet, toimintatavat, rutiinit, autot,lääkkeet, kuka menee mihinki sairaalaan, ketä konsultoidaan ja millo, kuka tulee lisäavuks ku paska osuu tuulettimeen, eri laitteet ja välineet. Jos tämän kaiken opettelu aina uudessa duunipaikassa ei itsessään tunnu tarpeeks haastavalta, voi kaiken aina tehä ruotsiks!

En o enää iha varma onko pelkästään se vakipaikka ja vihreet työvaatteet kaiken tän stressin arvosta? Ehkä onki..

 Jeij på mig vaan!

Paimion parantola

Ha, mikä sen mukavampi tapa viettää kylmenevää elokuun päivää, kun lähteä kavereiden kanssa Paimion parantolaan kattomaan miltä se Alvar Aallon kädenjälki näyttää keskellä Paimiota. 

Jos joku sielä nyt kuvittelee, että tämä paikka tai tämä postaus sisältäis jotain jänniä kummitustarinoita tai synkkiä ihmiskohtalaloita niin ei, skippaa yli vaan. Tässä on pelkkää kulttuuria!

Paimion parantolassa on siis aikanaa hoidettu tubipotilaita. Niitä olikin aika paljon vuosisadan vaihteen jälkeen, jolloin tautiin ei oikeen ollu muuta parannuskeinoa kun mäntymetsäisen ilman haistelu ja lepäily. 

Paimion parantolassa oli otettu kaikki tällänen huomioon. Vaikka tän retken päätarkotus oliki nyt vaan ihastella Aallon muotokieltä, pistää tässä väkisinkin silmään kuinka nykyisin kaikenlaisten kriisien päällä taistelevan terveydenhuollon alle on aikanaan kuulunu tälläsiä parantoloita, joissa on kaikki mietitty ja suunniteltu viimesen päälle ja ihmiset on voinu makoilla täällä valtion laskuun parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jopa vuosia! Ei tänä päivänä.. se on kotia vaan, koska paikkoja ei ole.. Noh, ehkä se onki se ongelma, kun on kehitelty liikaaki parannuskeinoja, eikä sitä luonnollista poistumaa o ihan samalla tavalla ku joskus 30-luvulla..

Noni, no nyt siihen muotoiluun sitte :D

En tiiä oliks tää kello jotenki vanha mutta hieno se on. 

Värimaailma jatkuu ruokasalin katossa.. 

Salin ja muidenki paikkojen lattialinoleum on uusittu aikojen saatossa mutta alkuperäistä kunnioittaen. Ruokasalin tuolit on kuitenki edelleen samat, joissa tuberkuloosin turmelevat ihmisraukat istu syömässä (viimeistä)ateriaansa..

Joka paikassa oli isoja ikkunoita ja avaria käytäviä. Luonnonvalon uskottiin myös auttavan potilaita tervehtymään, eikä se oletus varmaan kovin kaukana olekaan todellisuudesta.

Täällä parvekkeella sitä maattiin muutama tunti päivässä, myös talvisin makuupusseissa, nauttimassa raikasta ilmaa. Ja tääki oli siis ihan suunniteltu yksityiskohta!

Kuinkahan moni hyppäs tästä seitsemännen kerroksen parveketasanteelta.. Ei tullu puheeks, enkä uskaltanu kysyä oppaalta. Se vaikutti enemmänkin arkkitehdiltä, ku kummitustarinahakuiselta haamunmetsästäjältä.

Potilashuonekäytäviin ei päässy. Mitä niissä lienee nyt? 

Potilashuoneet oli sisustettu ja seinien sävyt oli mietitty niin, että ne oli samaan aikaan rauhoittavia ja parantavia..

Myös valaistus oli ajateltu täyttämään tarpeita mutta kuitenkin niin, että se heijastui seinästä, ei silleen että se paistais kylmästi suoraan silmiin.

Äänetön lavuaari. Siis ettei häiritse huonetoveria turhalla veden lorinalla..

Tänä päivänä satsataan hygieniaan ja siihen, että sairaalat ois mahdollisimman epämukavia paikkoja olla. Lastenosastolla saattaa olla karhun kuva seinällä ja muutama muumipeikkotarra ovenkarmissa, sekä vanhoja Nakke Nakuttaja-lehtiä pinossa sivupöydällä. 

No, eihän noita voi verrata, kun tää oli siis aikanaan parantola, ei varsinaisesti mikään sairaala. Harmi että niitten ruumishuone oli romahtanu, sielä oisin halunnu vierailla..