Joulukalenteri 1.12

 Noni, karvakorvat, tässäpä tämä!

Jos tää kuulostaa jonkun korvaan tutulta, niin KYLLÄ, tää on se sama teksti, jonka piti päästä ilmoille jo viime vuonna. Sillo näitä aikoja oli kuitenki sellaset energiat päällä, että tästä hommasta ei tullu mitää ja se poistui yhtä nopeesti ku oli tänne tullukki.. Ehkä tää tarina saa tänä vuonna onnellisen lopun..

En ota kantaa millaselle yleisölle tää on suunnattu. Aiemmat kalenterit ovat olleet aikalailla kaikelle joulumieliselle kansalle, ehkä tääki sit on.. Jos joku tunnistaa itsensä, tapahtumat, asiat tai jotain muuta tarinasta, se on sattumaa. Vai onko.. 😁 Jouluiloa! Tästä lähtee: 

                                                          ¤¤¤¤

”Iskua ei suositella, jos ei pulssia, jatka elvytystä.” Defibrillaattorin monotoninen ääni kaikui muutoin hiljaisessa asemarakennuksessa, jossa tilannetta seurasi vierestä vain muutama kyytiään odotteleva matkustaja. Suurin osa uteliaista silmäpareista oli jatkanut matkaansa edellisen junan kyydissä sen saavuttua lopulta Viljakylän asemalle puolisen tuntia aikataulustaan jäljessä. Siinä mielessä lattialla makaavalla hahmolla oli ollut tuuria, sillä jos tämä olisi ehtinyt nousta junaan, niinkuin tarkoitus oli, sydänpysähdys olisi tapahtunut keskellä pimeää metsätaivalta, eikä apu olisi ehtinyt näinkään nopeasti paikalle. 

Tuurista puheen ollen, ensimmäinen paikalle muutamassa minuutista ehtinyt ambulanssi oli viereisen isomman kaupungin hoitoyksikkö, joka oli palaamassa edelliseltä tehtävältään. Ensihoitajia oli kaksi ja lisäksi heillä oli mukanaan toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. 

Yksikön kuski, Miko Miettinen, oli välttämättä halunnut pistäytyä matkan varrelle osuneeseen Viljakylän kuuluisaan karkkikaupaan, sillä joulu oli tulossa ja Mikon pojat tulisivat tänä jouluna vuorostaan hänen luokseen viettämään pyhiä. Hän halusi tehdä joulusta erityislaatuisen ja tarjota jotain, jota poikien äiti Ennea entinen Miettinen, nykyinen Laitila, ei pystyisi mistään loihtimaan. Sitä  herkkua sai vain Viljakylän makeispuodista, eikä Ennea varmasti edes tiennyt moisen herkkukaupan olemassaolosta!

Ajatus siitä, että Ex-vaimo saisi tyytyä olemaan yksin aattona, samalla tavalla kun hän oli ollut viime jouluna, sai Mikon hykertelemään. (Jostain syystä tämä ajatus lämmitti ensihoitajan synkkää mieltä enemmän kuin tieto siitä, että lapset tulisivat pyhinä hänen luokseen.) 

Viljakylän karkkikauppa oli toiminut samalla paikalla jo yli sadan vuoden ajan tarjoten joka vuosi jotain uutta herkkua niin jouluun, juhannukseen, pääsiäiseen kuin ihan tavallisen arkiseen viikonvaihteeseenkin. Perttulasta Viljakylään oli kuitenkin niin helvetisti matkaa(ensihoitajan mietteissä ainakin) että eihän sinne noin vain lähdetty makeisia hakemaan. Kohtalo oli kuitenkin heittänyt heille kuin ihmeen kaupalla keikan Viljakylän kunnantalon takana sijaitsevalle asutusaluelle, jossa oli tietojen mukaan suuri tulipalo. Viljakylän oma ambulanssi oli toisella tehtävällä joten "nakki napsahti" lähimmälle ambulanssille, Perttulan autolle, eli heille. Matkaa oli muutama metri yli kolmekymmentä kilometriä. Keikan piipatessa Mikoa oli alkuun ahdistanut lähteä ajelemaan pikkuteitä jonnekin metsän keskelle mutta ajatus karkkkikauppaan poikkeamisesta oli saanut mieheen uutta puhtia. Hän oli jopa jättänyt huomiotta innokkaan opiskelijan kommentit, jotka liittyivät jollain lailla käsillä olevaan ensihoitotehtävään. Opiskelija oli kollegan vastuulla ja hänen tuli vain sietää tämän läsnäoloa.

Pahoittelut, eksyin aiheesta. Palataan takaisin siihen vihreällä puuverhoilulla vuorattuun puiseen asemarakennukseen, jonka lasiset heiluriovet ja tahrainen linoleumlattia todistivat ensihoitajien ponnistelua. Jostain kaukaa kuului helikopterin tylsistynyt mörinä, joka sekoittui joulukuisen pohjoistuulen henkäisemään viimaan. 

”Toinen adrenaliiniannos meni kello kuustoista kolmeviis.” Ella, yksikön hoitovastuussa oleva ensihoitaja kirjasi ajan sinisen vinyylihansikansa selkäosaan muutaman muun merkinnän viereen. Hän tulisi heittämään niin sanotusti hanskansa tiskiin tai tässä tapauksessa roskiin ja joutuisi kaivamaan muistiinpanonsa aseman jäteastiasta energiajuomapullon ja myslipatukkakääreiden seasta mutta hän ei vielä itse tässä kohtaa tiennyt sitä. (Vaikka jokainen vinyylihanskaansa muistiinpanoja tehnyt hoitaja oikeasti tiesi, että näin tulisi tapahtumaan. Asiaa ei kuitenkaan koskaan ehtinyt miettiä sen tarkemmin, ennen kuin hanska oli jo lentäny roskikseen käsien toimiessa lihasmuistista, jotta aivojen ei tarvitsisi ajatella niinkään paljon.)

Ihan v*tun Zen

EI hitto, tekis melkei mieli laittaa kuva miu joulupannasta tännekki, koska paljastin sen pahimmalle(?) kilpailijallenikin jo (hyvässä kisahengessä puoliks juodulla valkkarilla ja kahella ginitonicilla oli osuuttaa paljasteluasiaan..) mut ei, se ois huijaamista! Sen verran voin kyllä mainita aiheesta, että kyllä, tästä tulee verinen taistelu, jälleen! Ja oon samaa aikaa sekä vähä huolissani, että tosi ylpee miu siskon huikeeta vauhtia kehittyneistä käsityötaidoista! Kuka ois uskonu, että sieltä se askartelija kuoriutuu kovan, siis kivikovan kuoren alta :D

No, se siitä. Stay tuned (käytinks mie tätä sanontaa jo edellisessä postauksessa.. apua, noloo jos käytin!) aiheesta mutta nyt mennää tän päivän juttuihin, eli.. 

V*tuttaako? (Vähä niinku se lapsuusajan sarja Pelottaako?) Jokaisella on omat keinonsa selvitä vaikeista ajoista, mielen sumuisista hetkistä ja siitä henkistä pääomaa kuluttavasta ketutuksesta. Miula on ihania ystäviä, jotka on kulkenu miu rinnalla kyllä läpi sellasten elämän myrskyjen että huh! Ne ihmiset kyllä tietää tämän, joten ei mennä tässä nyt siihen. Sensijaan miula on tässä nyt tarjolla ihan lyömätön hyvänmielen kirjasuositus teille, joita v*tuttaa!

Kirjan nimi on :

Tuo kuva on kirjan alkuaukeamalta. Taustalla miu batman-lakanat, joten tästä voikin arvata, että täytän tätä kirjaa aina sängyssä, illalla enne nukkumaan menoa. Eli sillo viimeistää pitää käsitellä kaikki aiheet, jotka vielä mieltä painaa. Viimeks eilen kirjottelin tätä, luin noita välitekstejä ja hymyilin :)

Kirjassa on tosiaan paljon kohtia, joihin kirjotellaan ite ja sit on kaikkia tälläsiä tärkeitä elämänohjeita: 

En nyt hirveesti paljasta miu syvimpiä vi*utuksen aiheita mutta tässä nyt tälläsiä haaveita, jotka voi kertoo koko maailmalle. Ja kyllä, aion toteuttaa nuo, ihan hetikohta kun saan rahaa ja lomaa :D 

Suosittelen tätä opusta kaikille, joilla riittää huumorintaju ja jotka on valmiita käsittelemään omia kyrpiintymisen tuntemuksiaan ja kirjottamaan niitä paperille. Ikäviä asioita kun pitää käsitellä, tavalla tai toisella. Ne ei mee pois sillä että niitä ei ajattele tai että yrittää vaa unohtaa ne. Ha, mikä klisee, vähä niinku Carpe diem ja sielä sekin vaa miu mukana kulkee..

Jätän nyt surut, murheet, huolet, vitutukset ja muut ikävät asiat taakse ja suuntaan salille nyrkkeilemään. Toivottavasti sielä ei olis ketää muuta! Haloo, kohtalo, puhun siule, toteuta tämä toive!

Tosiaan, nyrkkeily ja esim body combat on myös superhyviä tapoja työstää vihaa ja surua! Kokeilkaa..

Enskuussa alkaa Zenin legendaarinen joulukalenteri, joten olkaahan tutkalla!

Aini, ps ja sillee, miulahan on myös "salaisuuksien kirja". Se pitää laittaa miu mukaa hautaan, eikä kukaan saa lukee sitä. Sielä on suurempia salaisuuksia ku miu lapsuuden päiväkirjoissa.. 👀 Siitä ei tuu postausta mutta iha vaa halusin kertoo jos joku nyt innostuu lähtemään kirjakaupoille. Myös salaisuuksien paperille kirjaaminen keventää sydäntä :D

Näin.

 

Näin tehtiin vuoden 2023 voittajajoulupanta

 Noniin, tässä paljastetaan kuinka tämän vuoden voittajapanta kasattiin. Kaikki tarpeet löytyvät ihan suomalaisista kaupoista, tarvitset vain helvetisti hermoja ja teippiä, siis sellasta normaalia teippiä. Ei sillä, pakkausteipin kanssa taiteilu onnistuu todistetusti myös mikäli se iänkaiken mukana kulkenu teippi päättää loppua JUST SILLÄ SEKUNNILLA kun siula on inspiraatio päällä..

Oon tässä miettiny jo juhlapäivityspuheenki valmiiks, kiitän siinä kaikkia äänestäjiäni ja kanssakilpailijoitani (joita on ilmeisesti tänä vuonna enemmä ku aiemmi..?) ja otan vastaan tän voittopokaalin, joka on kaikkina aiempina vuosina suhmuroitu pois miu ulottuvilta. No, okei, ehkä viimevuonna saatto olla selkee homma mutta se johtu siitä että yhellä ei ollu tukkaa!! Varmaa se panta sit jotai erottu paremmin sieltä tai en tiiä. Mut tänä vuonna ei säälipisteitä jaella! Ehkä laitetaa kylän vanhin (tai nuorin) esittelemään kaikki pannat, se vois olla hyvä!

No, vielä enne miu voittoa on ratkaistava sellanen pieni ongelma ku äänestystapa. Kaikkina aiempina vuosina siinä on ollu jotai häikkää, ku vaikka kuinka selkeesti yrittää laittaa ohjeet niin suurin osa ei niitä osaa lukee. Kai se on tää somekäytös, kun ei enää ees keskitytä siihen mitä siinä näkyy tai lukee tai mitään, katotaan vaa että ai tuo on postannu jotai, siitähän pitää vaan periaatteesta tykätä. Ja sit mie ainaki, joka saan yleensä 5-11 tykkäystä oli postaus mikä tahansa, saan aina tuplamäärät jos kuvassa esiintyy joko ihmissusi tai vanhus ni johan räjähtää tykkäysmäärät puolella! On se vaan..

Mutta joo, aiheeseen, näin tehtiin voittajapanta..

HA HA HA, ettehä oikeesti luullu että paljastaisin miu hienot ideat kaikelle kansalle enne jouluaattoa! :D Tiedän että ainakaa osa kisaajista ei o vielä saanu pantaansa valmiiks, joten pysykää kuulolla, tää postaus päivittyy joulun pyhinä! ..tai tulee kokonaan uus.. 

Tässä odotellessa voitte toki miettiä oisko joku aihe josta haluutte lukee eiolluasiaa;n joulukalenterissa.. Viime vuonna just niitä aikoja puski sellanen stressi että kalenterista tuli niin paska, että se piti poistaa kokonaa kesken kaiken. Ehkä tänä vuonna siitä tulee hyvä :)

Stay tuned!