Ahvenanmaa, Åland

..ja mitä sielä voi tehhä. No vastaus on, että eipä juuri mitään :D

No, ei kai nyt. Mutta heti tähän alkuun sellanen varotuksen sana, että ainakaa minkää tunnettujen nähtävyyksien perässä sinne ei kannata reissata, että lähtisin ehkä sit enemmä sellasella luontoretki-pyöräily-seikkailu-asenteella. PAITSI, jos oot tositositosi kiinnostunu kalastuksesta ja veneilystä ja merenkulusta. (En tiiä, ehkä tää oli taas kaikille muille maailman ihmisille iha selvä juttu, siis kaikille muille paitsi miule. No, nyt se on sit miulekki iha selvä.) 

Miulahan on siis vahva Ahvenanmaareissaustausta, oon käyny sielä 6-luokan luokkaretkellä ja joskus kymmenen vuotta sitte parin päivän reissulla. Miula on molemmista retkistä vaan hataria muistikuvia, joten johan se oli korkee aika lähtee virkistää tilannetta. 

Ei muuta ku vuoronvaihtoa kehiin, jotta sain neljän päivän vapaat. Kolmessa päivässä sinne ei oikei ehi, koska laivat kulkee nii kuppasesti. Ajettii siis ekana iltana Turkuun, josta aamulla pakattii Paavo tuttuun ja turvalliseen viikkarin paattiin ja lähettiin matkaan. En ees muistanu että Turku on totta tosiaan ihan maailman laidalla noi niinku tästä perspektiivistä nähtynä ja siitä johtuen matka sinne on pitkä ku ensihoitajan hermo lauantaiyönä. 

Tässä alkuun tällänen hassunhauska muistutus siitä, mite ihmiset on edellee iha apinan tasolla. Siis että TÄLLÄSESTÄ ASIASTA PITÄÄ HUOMAUTTAA OIKEE ERILLISELLÄ KYLTILLÄ?!

Tää ei nyt siis ollu R&Es groupin seuramatka, vaan miula oli K matkaseurana. Sehän tarkottaa sitä, että matkalla kulutetun viinin määrä vähenee noin 74% ja herkkujen kulutus lähes saman verran. Toki tässä nyt ainaki laivamatkalla vaikutti myös se, että miula oli Paavo huollettavana (se on siis miu auto, jos joku sielä nyt asiaa miettii, ei mikää alaikänen ihmishobitti..) eikä sen kanssa oikein sovi tuo laivan viihdetarjonta. Laivallahan ei lähtökohtasesti siis o mitää muuta tekemistä ku olla kännissä. Tai pelata bingoa. 

En tiiä miks aina meen toho bingohalpaan ja oon sielä iha liekeissä pelaamassa ja ruksailemassa numeroita ruudukosta. Tuo maksaa siis vitosen ja suurin voittosumma mitä joku tuola sai oli 12 euroa. No, jäähän siinä voitolle mutta enemmä se "PAF" tuossa kyllä voittaa. 😳

No, se siitä. Taxfreestä vähä kaikkee jännää (mikä siinä onki, että en ikinä pääse laivan täxfriistä ulos ilman että ostan vaikka ja mitä, sit hytissä ihmettelen että mitähä sitä tuli taas hankittua.. sieluttomista hajuvesihankinnoista oon toki yrittäny nyt päästä eroon, että onkai seki jo jotai.) Huomioikaa rakkaat lukijani, että oikeestihan sieltä laivojen karkkihyllyiltä ei saa tänä päivänä mitään sellasta spessua, mitä ei sais ihan lähialepanki valikoimasta. Tai ainaki lähikookaupan, koska ne kauppiaat saa hankkia sinne kauppoihinsa kaikkee oman mielensä mukaan. Alepat ei saa hankkia. En tiiä miks tiiän tälläsiä liikesalaisuuksia? Nii, siis sitä vielä piti sanomani, että karkit ei ainaka o yhtää sen halvempia myöskään, joitai satunnaisia tarjouksia lukuunottamatta. 

Joojoo, nyt mennää siihe Ahvenanmaan kulttuuritarjontaan, sillä sitähä myö sielä harrastettiin. Onneks on museokortti, sitä tuli kyllä vinguteltua iha urakalla 😁

Miu ajatus oli ajaa suoraa laivalta hotellille mutta K käytännön Vantaalaisena päätteli, että nii tekee kaikki muutki (seittemän ihmistä, jotka oli meiän lisäks tällä paatilla matkalla Ålandiaan) että kannattaa olla nokkela (vai voisko tässä käyttää sanaa noheva? Se oli jotai inttislangia, enkä iha tarkkaa muista oisko tää oikee paikka käyttää sitä sanaa..) ja ajaa EKA mei yhtee kulttuurikohteeseen, eli Kastelholman linnaan ja SIT vasta hotlalle. Näi minimoitais kohtaamiset muiden turistien kanssa. 

Näin tehtiin ja linnalle ajeltiin. Sinne kai pääsee jollai paikallisbussillaki mutta suosittelen ehdottomasti ottamaan oman auton messiin, kaikki on vaa nii paljo helpompaa ja lisäks tulee hyvä mieli ku tuhoo vähä ympäristöä. EI jää sit turhan puhdas hengitysilma tuleville jälkipolville.

Tässä tää linna nyt sit on.

Siinäpä ne parhaat palat oikeestaa oliki. Oikeesti, ihan joo jees, jännä historiallinen mesta ja sillee, eikä maksanu paljon mutta suurin huvi tässä kohteessa oli oikeestaan lipunmyynnissä työskennelly mies, joka oli iha peruskaunis katsella. Pantene-Anssi (vai Antti? Kuka muistaa tämän vähä mystisen hahmon, T? C? Mikä mies se oli, mistä se tuli ja mihin meni? Miks se ei ollu kuitenkaa nii mielenkiintonen, vaikka sillä oli ne ihanat pitkät hiukset??) ois saattanu olla jopa vähä kateelline tälle hahmolle. Harmi että hänen aksentti (tän Kastelholma miehen siis, Antti/Anssi oli iha kantasuomalainen.) oli niin kovin ruotsalaisen ruotsalaista, että en voinu jäähä häntä siinä sen enempää jututtamaan esim hiustenhoitovinkeistä, koska jo pelkästää lipun hankkimine på svenska oli tarpeeks haastavaa. Ihailin hänen kauniita kiharoitaan (jotka oli siis ihan vaan suora tukka mutta kuulostaa tollee hienommalta) vaan vähä kauempaa, kun tämä keskiaika-asuun pukeutunut hahmo esitteli senioreille jotai miekkailuliikkeitä. En tiiä miks näissä tälläsissä kohteissa henkilökunnan pitää aina pukeutua johonki naamiaisasuun ja sit vetää joku roolileikki aina tasatunnein. Toisaalta, jos näissä ois joskus joku pyövelinäytös, ni sitä menisin salettii kattoo 😁

Samalla maksulla pääs sitte vankilamuseoon, joka oli siis sellanen pieni mökki siinä parin sadan metrin päässä. Sielä oli joskus jotai vankeja pidetty :D 

Jos miule ei ois taas sattunu flunssanen matkakumppani (yleensä se oon ollu kyllä mie, joka on taudissa joka jumalan reissulla mut nyt o näköjää vaaka kääntyny toisee suuntaa) ni oltais niin suoritettu Bomarsundin linnotus tähä samaan syssyyn. Mutta koska alko tulla nälkä ja siideriäki teki mieli (miula siis) niin päädyttii tän linnakokemuksen jälkee että nyt riittää, raunioille palattaisiin huomenna. Mutta, vinkki vitonen, ne linnotuksen rauniot kantsii käyä tsuumaa samalla reissulla, ihan siinä lähistöllä kun ovat.. Niissä parhaat palat näette tässä:

Kauniina kesäpäivänä toki ihan lepposa paikka saapastella eestaas mutta ihan yhtään kotiinpäin vetämättä voin todeta, että Lepran linnotuksen muuritki tarjoo jännempää näkemistä.. Sielä voi lisäks istua iltaa, käyä puskakusella ja piiloutuaki sinne puskaan housut kintuissa. Ei sillä että oisin ite joskus moista kokenu, isot tytöt on kertonu.. 🙈

No mut siis hei, ei anneta kulttuurin masentaa! Onneks meillä oli meripierumuseo:

Kyllä, sisälläni asuva Jenni yheksän vee jaksaa aina innostua kaikesta pieruhuumorista. Tai no lähes kaikesta. 

 

Jep, mie muokkasin näitä kuvia puhelimella (tällä paskaohjelmalla sitä ei voi tehhä) mutta näköjään just nää kaks kuvaa näyttää siltä ku ne ois otettu kännissä ja läpällä.. Noh, tällä rahalla saa tälläsiä blogipostauksia.

  

Miina (ehkä lavastettu) ja tällee terveydenhuollon ammattilaiselle kiintoisa väline, eli jonkunlainen hengityskone 😂 Kaikkeen on merillä pitäny varautua..

Sillä samalla meripierumuseolipulla (tai museokortilla) pääs sitte myös tähän superkuuluisaan Pommern-laivaan. 

En nyt taas tiiä miks aattelin, että se ois jotenki mielenkiintosempi? Ehkä mie en sit ookkaa ollu edellisessä elämässäni sen enempää avuton linnanneito, kun mikää merimieskään, koska tääki kohde oli vähä sellanen että ompaha nyt nähty.. (Kyllä esim jokunen kesä sitte ku pääsin työvuorossa rajanvartioitten veneen kyytiin, ni se oli paljo jännempää mutta ei kerrota sitä Ahvenanmaalaisille.. 😀)

Ahvenanmaa on sellanen paikka, siis ainaki tälläsenä lämpimänä kevätpäivänä tulee fiilis, että sielä ei ikinä tapahdu mitää luonnonkatastrofeja, tappoja, murhia, perheväkivaltaa.. sielä ei riidellä, naapurille moikataan ja syksyisin on sadonkorjuujuhlia. Siis vähä niinku sellanen käpylämeininki mutta vaan maalla. 

 

 

Kahvila Viktorissa kantsii käyä syömässä, juomassa, kahvilla ja shoppailemassa!

Tähä välii huumoripläjäys:

 

Tätä asiaa pohdittiin K:n kanssa:

K:n mielestä tuo Pamelan "keskeinen osa pelastustoimissa" oli jotain sellasta kun että "Se salee otti jostai hytistä koristetyynyt mukaansa" ja mie taas uskon että se pelasti puolet miehistöstä, kapteenin, pöytähopeat, laivakoiran, piti laivan sen aikaa pinnalla että kaikki ehti pelastusveneeseen, souti sen veneen rantaan, teki sielä kaikille ruokaa ja pesi vielä vähän pyykkiä enneks apujoukot tuli. Tiiä sitte kumman ajatus on oikee.. 

Muistatteko Japokin Wroklavilaisessa luonnontieteen museossa? Tässä teille sen kaukainen sukulainen Pasi Norppa. Ei mee silläkää kovin kummosesti..

Älkää hyvät ihmiset uskoko miuta, vaan menkää ite kokemaan ja näkemään ihana Ahvenanmaa! Sielä ei sitte kyllä juuri kukaan puhu suomea, eikä kaikissa museoissa o tekstejä suomeks mutta kai se o niitten kosto, ku ehkä mantereellakaan ei kaikkialla puhuta ruotsia :D Ja totta tosiaan, Ahvenanmaa on osa suomea, eli sielä on ihan sama aikavyöhyke, valuutta, ajosuunta, alkoholilaki ja ilmasto. Sielä vaan puhutaan ruotsia ja ihmiset on kauniimpia ja onnellisempia ja sielä paistaa aina aurinko. 

Nih. 

 

Näin teet simaa

Ootko aina aatellu että siman valmistus ois jotenki vaikeeta tai työlästä? Ehei, ei se ole. Ota tästä parhaat vinkit joilla onnistut!

Joojoo,vappu meni jo mutta kai sitä simaa saa silti tehhä ja juua vaikka kesäjuomana? Puolustuksena täytynee kuitenki sanoa että mie kyllä pyysin simaa jo iha ajoissa mutta jostai syystä saan sitä vasta nyt 🙄 

Jos sielä o joku muuki myöhäisherännyt, ni tässä siule kaikki mitä pitää tietää simanvalmistuksesta, oleppa hyvä vaan! (Ja jos oot niin ahdasmielinen, että et voi juua simaa muute ku vappuna,ni palaa tähän postaukseen sitta vajaan vuoden päästä.)

Eli,tarvitset:

Hedelmiä. Meillä on tässä siis sitruunaa, appelsiineja ja veriappelsiini. Nyt ei oikeesti ees taia olla minkään sitruksen sesonki, ei varsinkaa (veri)appelsiinin mutta kiitos tän globaalin maailman, kaikkee saa kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Huomioi, että kuvaa rajatessani jätin kuvan hämybanaanista taustalle. Jos joku o nii urpo että laittaa banaania simaansa tän kuvan perusteella ni sit saa laittaa 😆

Sit tarvitaan tietty Hemmo. Eli Hemmo-hiiva. Hemmo o esiintyny aiemminki miu postauksissa, joskus vuosia sitte, ehkä jotai vuonna 2018? Kaivele siis sieltä ja lueskele samalla ikivihreitä ajatuksia menneiltä vuosilta..(ei kyllä ehkä kannata mut arvioi ite riskit..)

Siiiit meillä o listalla ämpäri. Käytii keskustelua kumpi on pienempi paha, "liata" meiän varautumisämpäri, siis se, jolla haetaa vettä järvestä ku apocalyptinen kriisi iskee vai yrittää pestä siivousämpäri. Kyllä, siis tää keskustelu käytii iha oikeesti.. onneks sain K:n vakuutettua että sima on mukavampi ja helpompi pestä vesikäyttöön tarkotutusta ämpäristä ku tolujäämät tulevasta simakiposta 🙄🙈

Etkö omista ämpäreitä? Ei hätää, niitä kannattaa kyylätä markettien avajaisista. Muista ottaa ämpärinhakuretkelle omat eväät ja joku astalo mukaan, sillä sielä pitää jonottaa ja paikastaan ämpärijonossa joutuu ymmärtääkseni taistelemaan. Jos urheiluhenki,fysiikka tai aika ei riitä, voit myös ihan vaan ostaa ämpärin. (Mutta oha se nyt vähän tylsää..)

Sit tarvitaan vettä, sitä saa hanasta, en ottanu siitä nyt kuvaa. 

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tarvitset miehen(se voi ehkä olla nainenki, tai nais-tai miesoletettu tai joku vaan hahmo) joka tekee sen siman.

Nyt vaan ootellaan että se valmistuu!! 😁

Helppoa ku hevosen koulutus..

 

Go ahead and jump

Nih, että arvatkaan vaa mitä mie tein viikonloppuna..?! No pidän teitä vielä vähä jännityksessä enneks kerron, siis aivan normaalisti 😃 

Iha eka miu pitää kertoo teille miu vapusta. Tai ei siinä vapussa sillee o paljonkaa kerrottavaa, siis sellasta mitä nyt voisin tällee julkiseen levitykseen laittaa, vaan lähinnä haluun kertoo miu kotiinpaluusta. Miu hsl-sovellus oli jumissa, eikä se näyttäny mite pääsisin Siltamäessä sijaitsevaan varakotiini mutta ei hätää, oon nimittäi saanu tietooni sellasen näppärän keinon ku guuglemäps. Se o sillee muute aika hanurista mutta tässäkohtaa se suostu kertomaa miule kiltisti millä bussilla ja monelta miu ois hyvä lähtee tekee yötaivalta kotia kohti. Läksin onneks iha ajoissa baarista etenemään, ni ei tarvinnu juosta asemalla pörräävän juhlakansan seassa kulkuvälineeseen ehtiäkseni.

Seurasin koko bussimatkan yhtä beibeä, joka nuokku pää painuksissa puhelin käsissä ja siinä ruudulla pyöri varmaa joku tiktak-video. Jäin siis tuijottamaa tätä hahmoa iha vaa siks, ku tajusin että se nukkuu ni miusta oli kiehtovaa mite se sai silti sen luurinsa pysymää käsissään. Tän täytyy olla 2000-luvulla syntyneiden supervoima. Siinä missä meillä kasarin lapsilla oli moro-refleksi ja tartuttii lähimmän aikuisen sormeen, nykysukupolvi tarttuu suoraan kohdusta pullahtaessaan lähimpään aifouniin ja se ote jos mikä pitää vaikka ois kuinka simapäissään vappuyönä! 

Mietin myös että kuuluuko etikettiin herättää joku joka nukkuu yöbussissa ja kysyä millä pysäkillä sen pitäis jäähä pois? Toisaalta, oon kuullu erinäisiä tarinoita siitä mite ajellaa yöbussilla päättärille ja soitetaa sieltä sit vihasena puolisolle että: "Kivavaan, nukuin bussii ja ajoin pysäkin ohi.. tuut tuut.. aifounin akku loppu." Niin siis ihan vaa en halunnu riistää tältä haalarihahmolta tätä riemua herättelemällä häntä ennen aikojaan :D

Se mikä tässä tarinassa oli nyt se juttu, eli aihealue, eli pääasia, eli pointti oli tää:

Miule oli jätetty takaovi auki (menetin miu avaimen hallinnan tähän kiinteistöön sinä päivänä ku muutin pois Vantaalta. Ne on niitä valintoja, valintoja..) ja hiivin sieltä lasiovesta ku paraski murtovaras. Siinä oli sitte takkahuoneessa miule jätetty yövalo palamaan, pedattu peti valmiiks ja peiton alla lämmitteli ystäväni Sami "Maapähkinä" Sambuca. (Tuttu aiemmistakin postauksista) ja mikä ihaninta, vieressä oli vielä vesipullo 😁 Ei puuttunu ku Burana ja ämpäri mutta kuten tässä havaitaan, miu sisko tuntee miut nii hyvi että ehä mie moisia tartte vaikka tulisin mistä humpalta kotii. Olin nii liikuttunu aiheesta, että tein samoin tein feispuuk-päivityksen asiaa sen kummemmin miettimättä!

Sisko 💓

Nonni, no se vapusta. Onneks vappu on vaa kerran vuodessa. 

Nyt siihe viikonloppuu. Eli lyhyesti, vähä niinku nollasta sataan mentii. Siis kirjaimellisesti.. Lauantai näytti tältä:

..ja sunnuntai tältä:

Lauantaista sen verran, että miut ja puolet miu sukulaisista houkuteltiin talkoilemaan Olavinpuiston takana sijaitsevaan metsään. Tai nii miule luvattii, että pääsisin käyttää raivaussahaa metsässä. Tässä o kuitenki hurjin ase mitä sain pidellä ja tääki kuva on oikeesti vähä lavastettu, sillä puiden pillkominen suoritettii sellasilla biltemasta hankituilla hydraulisilla laitteilla. Ja ei, en päässy painamaan edes vipua, ku se oli näemmä miesten homma. Ainut mitä mie sain tehä oli mättää puolimätiä havuja traktorin kauhaan 😖 Miu rakas sisko oli sentäs saanu käyttää (akkukäyttöstä)moottorisahaa aiemmin päivällä mutta mie en ehtiny niihi rientoihi, koska miu piti hinautua sivistykseen suoraan töistä, Vantaalta ja tekemällä vieläpä mutka Lahden kautta. (Kyllä, asun sielä mutta EN OLE LAHDESTA! Iha vaa toim.huom. koska joku selitti miule tässä keväällä jotai Pelicans-asiaa enkä ehtiny korjata että mie kannatan kyllä Saipaa!) 

Viihdytin sit itteäni pisteyttämällä kahen alaikäsen pellehyppyjä. (Ne on ne samat alaikäset, jotka esiintyy tossa alemmassa tekstissä kohta, kunhan luet sinne asti). Sanoin että se joka hyppää puusta alas sillee että nilkka murtuu saa 10 pistettä. Harmi että toine niitten vanhemmista ehti kuulla tän ja estää niitä enneks kerettii alottaa hyppelyt puusta.. Siirryttii sit naapurin trampalle mut ei sielä saanu iha nii hienoja loikkia aikasiks kuitenkaa. 

Sunnuntaina sitten..

Sain tässä tosiaan pari kuukautta sitte lahjaks tandem-laskuvarjohypyn. Siis synttärilahjaks. Vaikka miula o synttärit keskellä kesää. Syy oli kuulema se, että ehin sitte varata sen hypyn ja käyttää ajoissa, ku hyppykausi nyt kuitenki on suht lyhyt. 

Päätin että otan sen sitte heti tähä kauden alkuu, etten ala turhaa jännittää asiaa. Jos iha rehellisiä ollaa, mie en o sillee varsinaisesti mikää jännittäjä. Oon jännittäny tosissaan kahta asiaa sillee kunnolla, toinen oli ensihoitajakoulun pääsykokeet (en siis yhtää tiiä miks??) ja toinen oli kirkon takahuoneessa just enneks miu kaason tehtävät oli alkamassa. (Vaikka miu ei ees tarvinnu lukee raamattua, tämä varmaan siks, koska en kuulu kirkkoon ni se o miulta kielletty. Ehkä. Ainaki kirkossa, kai sitä kotona saa lukee, eikai jumala sitä tiiä? Tai ehkä tietää mutta ei välitä. Tai että siis kotona saa tehä mitä tahtoo. En o siis lukenu sitä kotona enkä missää, ku miula o nii paljo muutaki luettavaa, esim seuraavaks listalla tuo 2000 sivunen Taru sormusten herrasta-teos.) Oha miuta sit lisäks toki joskus aidosti pelottanu. Se oli ku jouduin vahtii kahta alle kouluikästä yksin pihalla sen aikaa ku niitten äiti kävi yksin lähikaupassa. Se jos mikä pelotti sillee iha aidosti. Ei siitä nyt kuitenkaa sen enempää.

No, siis, tää hyppy tapahtu sellasen firman ku "Skydiving" kautta. En tiiä onko se joku Kuvolalainen juttu vai iha kansallinen tai vaikka kansainvälinenki. Tää hyppypaikka oli kuitenki Utissa. Eli Kuvolassa. Vähä mietitytti noi niinku säävarauksen kannalta, kun aina ku Mordorin ohi ajaa sielä sataa, tuulee ja salamoi. Tässä lajissa kun ei kai sillo oikee voi hyppiä.. 

Sain varatessa ties mitä linkkejä jutuubiohjevideoihin ja kaikenlaisiin tulostettaviin vastuuvapautuslomakkeisiin. Opettelin töissä käyttää mei tulostinta, että sain ne laput ulos. Olin jo lähössä kotoa ku K muistutti, että se lahjakortti pitää olla mukana. Siis tulostettuna. Tääki asia luki aika monessa paikassa. Mie otin joo lahjakortin mukaa.. harmi vaan että se on miu joululahjaks saama paint party-lahjakortti, joka on siis sellaseen maalausiltaan, jossa juuaa viiniä ja maalataa akryyliväreillä. 🙈 

Onneks, onneks, onneks se tiskin takana istuva tyttö oli tosi ystävällinen, eikä tästä hätkähtänyt vaan hyväksy että mie kaivoin jonku varausnumeron netistä ja sillä se miu laskuvarjohyppylahjakortti sitte löyty. 

Olin toki aatellu, että tässä käyää sellanen parin tunnin perehdytys aiheesta: "Näin hyppäät neljästä kilometristä turvallisesti." Noh, se perehdytys oli sellanen, että mukava mies ohjas miut ja yhen toisen iha yhtä kusessa olevan hyppääjän takahuoneesee, anto meille haalarit (värin sai valita ite!) kerto ohjeeks että laitetaan valjaat, pipo ja lasit voi laittaa koneessa. Sit ne valjaat kiristetää enne hyppyä. Ku ollaa saavutettu neljän kilometrin korkeus, mennää koneen lattialle istumaan, siitä hivuttaudutaan ovelle, työnnetää jalat ulos ja pidetää ne yhessä, otetaa käsillä valjaista kiinni ja hyppymestari, joka oli siis kiinnitettynä selkäpuolelle, tyrkkää meiät ulos koneesta. Kun tunnet taputuksen olkapäällä voit vapauttaa kädet sivuille. Sitte varjo laukee ja sen jälkee voiki ihailla maisemia. Laskeutuessa 10 m enne maata nosta jalat ylös ja laskeutuminen perseelleen. Kysyttävää? Hyvä, sitte mennää koneeseen. 

...

En tiiä mite kuvaisin tunnetta miltä tuntuu hypätä neljästä kilometristä ja tuijottaa sieltä maata ku tuuli viuhuu korvissa. Tai se, kun se varjo laukee ja sieltä voi katella maisemia kun leijailee alas. Kysyin siltä hahmolta, että kui pitkää pitää hypätä että se ei enää sillee jännitä niin vastaus oli että hänellä n.5000 hyppyä takana ja nyt o jo iha rento fiilis :D Että kai se o iha normaalia että tollanen hemmetin korkeelta kurkkupurkin kokosesta lentokoneesta hyppääminen tuntuu vähä.. jännältä. 

Mutta, uskokaa tai älkää, se ei o YHTÄÄ nii kamalaa kun miltä se saattaa ajatuksena tuntua. Se "hyppymestari" pitää kyllä kirjaimellisesti lähes kädestä kiinni, kertoo koko ajan mitä tehää ja mitä tapahtuu ja antaa siun vielä ohjataki sitä varjoa hetken aikaa! En voi muuta ku suositella kokemuksena IHAN KAIKILLE!!

Aini, vinkki, puhe kuuluu ilmeisesti aika korkeeltaki jo maahan.. Miu tukijoukot oli jostai syystä kuullu miu tulon pilvien läpi jo enneks miu yksikköä ees näky missään.. Ja ei, en siis kiljunu enkä kiroillu :D Ehkä vähä ilosta korkeintaan.

Yks elämäni mahtavimmista kokemuksista, ehdottomasti. 😎

Tästä oli joku videoki todistuksena mutta ei se näköjää latautunu tähä. Sitäpaitsi kuka niitä nyt jaksaa katella, toisten hyppyvideoita enivei.. 

Tähän loppuun vielä parit kiitokset, eli kiitos K tästä ainutlaatuisesta lahjasta, oli todellinen yllätys ja ihana sellanen! (Ei siis sillä, kaikki aiemmatki lahjat on ollu tosi..käytännöllisiä, oikeesti mutta oli kiva vaihteeks saaha iha tällänen kokemus!)

Kiitos mukana olleille sekä kyydistä Uttiin, että mukanaelämisestä tän tapahtuman läpi. Kokemus ois ollu ehkä n. 35 prossaa tylsempi, jos en ois saanu jakaa sitä fiilistä heti jonku kanssa!

Kiitos terapeutille hyvistä viimehetken ohjeista, jotka meni sanasta sanaan näin: 

Tsemppiä!

Muista jäähä henkiin. Ja kuuntele kerranki mitä siulle sanotaan😘

(😁)

Että tällästä täällä tänään! ..ja eilen..