Nih, että arvatkaan vaa mitä mie tein viikonloppuna..?! No pidän teitä vielä vähä jännityksessä enneks kerron, siis aivan normaalisti 😃
Iha eka miu pitää kertoo teille miu vapusta. Tai ei siinä vapussa sillee o paljonkaa kerrottavaa, siis sellasta mitä nyt voisin tällee julkiseen levitykseen laittaa, vaan lähinnä haluun kertoo miu kotiinpaluusta. Miu hsl-sovellus oli jumissa, eikä se näyttäny mite pääsisin Siltamäessä sijaitsevaan varakotiini mutta ei hätää, oon nimittäi saanu tietooni sellasen näppärän keinon ku guuglemäps. Se o sillee muute aika hanurista mutta tässäkohtaa se suostu kertomaa miule kiltisti millä bussilla ja monelta miu ois hyvä lähtee tekee yötaivalta kotia kohti. Läksin onneks iha ajoissa baarista etenemään, ni ei tarvinnu juosta asemalla pörräävän juhlakansan seassa kulkuvälineeseen ehtiäkseni.
Seurasin koko bussimatkan yhtä beibeä, joka nuokku pää painuksissa puhelin käsissä ja siinä ruudulla pyöri varmaa joku tiktak-video. Jäin siis tuijottamaa tätä hahmoa iha vaa siks, ku tajusin että se nukkuu ni miusta oli kiehtovaa mite se sai silti sen luurinsa pysymää käsissään. Tän täytyy olla 2000-luvulla syntyneiden supervoima. Siinä missä meillä kasarin lapsilla oli moro-refleksi ja tartuttii lähimmän aikuisen sormeen, nykysukupolvi tarttuu suoraan kohdusta pullahtaessaan lähimpään aifouniin ja se ote jos mikä pitää vaikka ois kuinka simapäissään vappuyönä!
Mietin myös että kuuluuko etikettiin herättää joku joka nukkuu yöbussissa ja kysyä millä pysäkillä sen pitäis jäähä pois? Toisaalta, oon kuullu erinäisiä tarinoita siitä mite ajellaa yöbussilla päättärille ja soitetaa sieltä sit vihasena puolisolle että: "Kivavaan, nukuin bussii ja ajoin pysäkin ohi.. tuut tuut.. aifounin akku loppu." Niin siis ihan vaa en halunnu riistää tältä haalarihahmolta tätä riemua herättelemällä häntä ennen aikojaan :D
Se mikä tässä tarinassa oli nyt se juttu, eli aihealue, eli pääasia, eli pointti oli tää:
Miule oli jätetty takaovi auki (menetin miu avaimen hallinnan tähän kiinteistöön sinä päivänä ku muutin pois Vantaalta. Ne on niitä valintoja, valintoja..) ja hiivin sieltä lasiovesta ku paraski murtovaras. Siinä oli sitte takkahuoneessa miule jätetty yövalo palamaan, pedattu peti valmiiks ja peiton alla lämmitteli ystäväni Sami "Maapähkinä" Sambuca. (Tuttu aiemmistakin postauksista) ja mikä ihaninta, vieressä oli vielä vesipullo 😁 Ei puuttunu ku Burana ja ämpäri mutta kuten tässä havaitaan, miu sisko tuntee miut nii hyvi että ehä mie moisia tartte vaikka tulisin mistä humpalta kotii. Olin nii liikuttunu aiheesta, että tein samoin tein feispuuk-päivityksen asiaa sen kummemmin miettimättä!
Sisko 💓
Nonni, no se vapusta. Onneks vappu on vaa kerran vuodessa.
Nyt siihe viikonloppuu. Eli lyhyesti, vähä niinku nollasta sataan mentii. Siis kirjaimellisesti.. Lauantai näytti tältä:
..ja sunnuntai tältä:
Lauantaista sen verran, että miut ja puolet miu sukulaisista houkuteltiin talkoilemaan Olavinpuiston takana sijaitsevaan metsään. Tai nii miule luvattii, että pääsisin käyttää raivaussahaa metsässä. Tässä o kuitenki hurjin ase mitä sain pidellä ja tääki kuva on oikeesti vähä lavastettu, sillä puiden pillkominen suoritettii sellasilla biltemasta hankituilla hydraulisilla laitteilla. Ja ei, en päässy painamaan edes vipua, ku se oli näemmä miesten homma. Ainut mitä mie sain tehä oli mättää puolimätiä havuja traktorin kauhaan 😖 Miu rakas sisko oli sentäs saanu käyttää (akkukäyttöstä)moottorisahaa aiemmin päivällä mutta mie en ehtiny niihi rientoihi, koska miu piti hinautua sivistykseen suoraan töistä, Vantaalta ja tekemällä vieläpä mutka Lahden kautta. (Kyllä, asun sielä mutta EN OLE LAHDESTA! Iha vaa toim.huom. koska joku selitti miule tässä keväällä jotai Pelicans-asiaa enkä ehtiny korjata että mie kannatan kyllä Saipaa!)
Viihdytin sit itteäni pisteyttämällä kahen alaikäsen pellehyppyjä. (Ne on ne samat alaikäset, jotka esiintyy tossa alemmassa tekstissä kohta, kunhan luet sinne asti). Sanoin että se joka hyppää puusta alas sillee että nilkka murtuu saa 10 pistettä. Harmi että toine niitten vanhemmista ehti kuulla tän ja estää niitä enneks kerettii alottaa hyppelyt puusta.. Siirryttii sit naapurin trampalle mut ei sielä saanu iha nii hienoja loikkia aikasiks kuitenkaa.
Sunnuntaina sitten..
Sain tässä tosiaan pari kuukautta sitte lahjaks tandem-laskuvarjohypyn. Siis synttärilahjaks. Vaikka miula o synttärit keskellä kesää. Syy oli kuulema se, että ehin sitte varata sen hypyn ja käyttää ajoissa, ku hyppykausi nyt kuitenki on suht lyhyt.
Päätin että otan sen sitte heti tähä kauden alkuu, etten ala turhaa jännittää asiaa. Jos iha rehellisiä ollaa, mie en o sillee varsinaisesti mikää jännittäjä. Oon jännittäny tosissaan kahta asiaa sillee kunnolla, toinen oli ensihoitajakoulun pääsykokeet (en siis yhtää tiiä miks??) ja toinen oli kirkon takahuoneessa just enneks miu kaason tehtävät oli alkamassa. (Vaikka miu ei ees tarvinnu lukee raamattua, tämä varmaan siks, koska en kuulu kirkkoon ni se o miulta kielletty. Ehkä. Ainaki kirkossa, kai sitä kotona saa lukee, eikai jumala sitä tiiä? Tai ehkä tietää mutta ei välitä. Tai että siis kotona saa tehä mitä tahtoo. En o siis lukenu sitä kotona enkä missää, ku miula o nii paljo muutaki luettavaa, esim seuraavaks listalla tuo 2000 sivunen Taru sormusten herrasta-teos.) Oha miuta sit lisäks toki joskus aidosti pelottanu. Se oli ku jouduin vahtii kahta alle kouluikästä yksin pihalla sen aikaa ku niitten äiti kävi yksin lähikaupassa. Se jos mikä pelotti sillee iha aidosti. Ei siitä nyt kuitenkaa sen enempää.
No, siis, tää hyppy tapahtu sellasen firman ku "Skydiving" kautta. En tiiä onko se joku Kuvolalainen juttu vai iha kansallinen tai vaikka kansainvälinenki. Tää hyppypaikka oli kuitenki Utissa. Eli Kuvolassa. Vähä mietitytti noi niinku säävarauksen kannalta, kun aina ku Mordorin ohi ajaa sielä sataa, tuulee ja salamoi. Tässä lajissa kun ei kai sillo oikee voi hyppiä..
Sain varatessa ties mitä linkkejä jutuubiohjevideoihin ja kaikenlaisiin tulostettaviin vastuuvapautuslomakkeisiin. Opettelin töissä käyttää mei tulostinta, että sain ne laput ulos. Olin jo lähössä kotoa ku K muistutti, että se lahjakortti pitää olla mukana. Siis tulostettuna. Tääki asia luki aika monessa paikassa. Mie otin joo lahjakortin mukaa.. harmi vaan että se on miu joululahjaks saama paint party-lahjakortti, joka on siis sellaseen maalausiltaan, jossa juuaa viiniä ja maalataa akryyliväreillä. 🙈
Onneks, onneks, onneks se tiskin takana istuva tyttö oli tosi ystävällinen, eikä tästä hätkähtänyt vaan hyväksy että mie kaivoin jonku varausnumeron netistä ja sillä se miu laskuvarjohyppylahjakortti sitte löyty.
Olin toki aatellu, että tässä käyää sellanen parin tunnin perehdytys aiheesta: "Näin hyppäät neljästä kilometristä turvallisesti." Noh, se perehdytys oli sellanen, että mukava mies ohjas miut ja yhen toisen iha yhtä kusessa olevan hyppääjän takahuoneesee, anto meille haalarit (värin sai valita ite!) kerto ohjeeks että laitetaan valjaat, pipo ja lasit voi laittaa koneessa. Sit ne valjaat kiristetää enne hyppyä. Ku ollaa saavutettu neljän kilometrin korkeus, mennää koneen lattialle istumaan, siitä hivuttaudutaan ovelle, työnnetää jalat ulos ja pidetää ne yhessä, otetaa käsillä valjaista kiinni ja hyppymestari, joka oli siis kiinnitettynä selkäpuolelle, tyrkkää meiät ulos koneesta. Kun tunnet taputuksen olkapäällä voit vapauttaa kädet sivuille. Sitte varjo laukee ja sen jälkee voiki ihailla maisemia. Laskeutuessa 10 m enne maata nosta jalat ylös ja laskeutuminen perseelleen. Kysyttävää? Hyvä, sitte mennää koneeseen.
...
En tiiä mite kuvaisin tunnetta miltä tuntuu hypätä neljästä kilometristä ja tuijottaa sieltä maata ku tuuli viuhuu korvissa. Tai se, kun se varjo laukee ja sieltä voi katella maisemia kun leijailee alas. Kysyin siltä hahmolta, että kui pitkää pitää hypätä että se ei enää sillee jännitä niin vastaus oli että hänellä n.5000 hyppyä takana ja nyt o jo iha rento fiilis :D Että kai se o iha normaalia että tollanen hemmetin korkeelta kurkkupurkin kokosesta lentokoneesta hyppääminen tuntuu vähä.. jännältä.
Mutta, uskokaa tai älkää, se ei o YHTÄÄ nii kamalaa kun miltä se saattaa ajatuksena tuntua. Se "hyppymestari" pitää kyllä kirjaimellisesti lähes kädestä kiinni, kertoo koko ajan mitä tehää ja mitä tapahtuu ja antaa siun vielä ohjataki sitä varjoa hetken aikaa! En voi muuta ku suositella kokemuksena IHAN KAIKILLE!!
Aini, vinkki, puhe kuuluu ilmeisesti aika korkeeltaki jo maahan.. Miu tukijoukot oli jostai syystä kuullu miu tulon pilvien läpi jo enneks miu yksikköä ees näky missään.. Ja ei, en siis kiljunu enkä kiroillu :D Ehkä vähä ilosta korkeintaan.
Yks elämäni mahtavimmista kokemuksista, ehdottomasti. 😎
Tästä oli joku videoki todistuksena mutta ei se näköjää latautunu tähä. Sitäpaitsi kuka niitä nyt jaksaa katella, toisten hyppyvideoita enivei..
Tähän loppuun vielä parit kiitokset, eli kiitos K tästä ainutlaatuisesta lahjasta, oli todellinen yllätys ja ihana sellanen! (Ei siis sillä, kaikki aiemmatki lahjat on ollu tosi..käytännöllisiä, oikeesti mutta oli kiva vaihteeks saaha iha tällänen kokemus!)
Kiitos mukana olleille sekä kyydistä Uttiin, että mukanaelämisestä tän tapahtuman läpi. Kokemus ois ollu ehkä n. 35 prossaa tylsempi, jos en ois saanu jakaa sitä fiilistä heti jonku kanssa!
Kiitos terapeutille hyvistä viimehetken ohjeista, jotka meni sanasta sanaan näin:
Tsemppiä!
Muista jäähä henkiin. Ja kuuntele kerranki mitä siulle sanotaan😘
(😁)
Että tällästä täällä tänään! ..ja eilen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti