lauantai 25. toukokuuta 2024

Ahvenanmaa, Åland


..ja mitä sielä voi tehhä. No vastaus on, että eipä juuri mitään :D

No, ei kai nyt. Mutta heti tähän alkuun sellanen varotuksen sana, että ainakaa minkää tunnettujen nähtävyyksien perässä sinne ei kannata reissata, että lähtisin ehkä sit enemmä sellasella luontoretki-pyöräily-seikkailu-asenteella. PAITSI, jos oot tositositosi kiinnostunu kalastuksesta ja veneilystä ja merenkulusta. (En tiiä, ehkä tää oli taas kaikille muille maailman ihmisille iha selvä juttu, siis kaikille muille paitsi miule. No, nyt se on sit miulekki iha selvä.) 

Miulahan on siis vahva Ahvenanmaareissaustausta, oon käyny sielä 6-luokan luokkaretkellä ja joskus kymmenen vuotta sitte parin päivän reissulla. Miula on molemmista retkistä vaan hataria muistikuvia, joten johan se oli korkee aika lähtee virkistää tilannetta. 

Ei muuta ku vuoronvaihtoa kehiin, jotta sain neljän päivän vapaat. Kolmessa päivässä sinne ei oikei ehi, koska laivat kulkee nii kuppasesti. Ajettii siis ekana iltana Turkuun, josta aamulla pakattii Paavo tuttuun ja turvalliseen viikkarin paattiin ja lähettiin matkaan. En ees muistanu että Turku on totta tosiaan ihan maailman laidalla noi niinku tästä perspektiivistä nähtynä ja siitä johtuen matka sinne on pitkä ku ensihoitajan hermo lauantaiyönä. 

Tässä alkuun tällänen hassunhauska muistutus siitä, mite ihmiset on edellee iha apinan tasolla. Siis että TÄLLÄSESTÄ ASIASTA PITÄÄ HUOMAUTTAA OIKEE ERILLISELLÄ KYLTILLÄ?!


Tää ei nyt siis ollu R&Es groupin seuramatka, vaan miula oli K matkaseurana. Sehän tarkottaa sitä, että matkalla kulutetun viinin määrä vähenee noin 74% ja herkkujen kulutus lähes saman verran. Toki tässä nyt ainaki laivamatkalla vaikutti myös se, että miula oli Paavo huollettavana (se on siis miu auto, jos joku sielä nyt asiaa miettii, ei mikää alaikänen ihmishobitti..) eikä sen kanssa oikein sovi tuo laivan viihdetarjonta. Laivallahan ei lähtökohtasesti siis o mitää muuta tekemistä ku olla kännissä. Tai pelata bingoa. 


En tiiä miks aina meen toho bingohalpaan ja oon sielä iha liekeissä pelaamassa ja ruksailemassa numeroita ruudukosta. Tuo maksaa siis vitosen ja suurin voittosumma mitä joku tuola sai oli 12 euroa. No, jäähän siinä voitolle mutta enemmä se "PAF" tuossa kyllä voittaa. 😳

No, se siitä. Taxfreestä vähä kaikkee jännää (mikä siinä onki, että en ikinä pääse laivan täxfriistä ulos ilman että ostan vaikka ja mitä, sit hytissä ihmettelen että mitähä sitä tuli taas hankittua.. sieluttomista hajuvesihankinnoista oon toki yrittäny nyt päästä eroon, että onkai seki jo jotai.) Huomioikaa rakkaat lukijani, että oikeestihan sieltä laivojen karkkihyllyiltä ei saa tänä päivänä mitään sellasta spessua, mitä ei sais ihan lähialepanki valikoimasta. Tai ainaki lähikookaupan, koska ne kauppiaat saa hankkia sinne kauppoihinsa kaikkee oman mielensä mukaan. Alepat ei saa hankkia. En tiiä miks tiiän tälläsiä liikesalaisuuksia? Nii, siis sitä vielä piti sanomani, että karkit ei ainaka o yhtää sen halvempia myöskään, joitai satunnaisia tarjouksia lukuunottamatta. 

Joojoo, nyt mennää siihe Ahvenanmaan kulttuuritarjontaan, sillä sitähä myö sielä harrastettiin. Onneks on museokortti, sitä tuli kyllä vinguteltua iha urakalla 😁

Miu ajatus oli ajaa suoraa laivalta hotellille mutta K käytännön Vantaalaisena päätteli, että nii tekee kaikki muutki (seittemän ihmistä, jotka oli meiän lisäks tällä paatilla matkalla Ålandiaan) että kannattaa olla nokkela (vai voisko tässä käyttää sanaa noheva? Se oli jotai inttislangia, enkä iha tarkkaa muista oisko tää oikee paikka käyttää sitä sanaa..) ja ajaa EKA mei yhtee kulttuurikohteeseen, eli Kastelholman linnaan ja SIT vasta hotlalle. Näi minimoitais kohtaamiset muiden turistien kanssa. 

Näin tehtiin ja linnalle ajeltiin. Sinne kai pääsee jollai paikallisbussillaki mutta suosittelen ehdottomasti ottamaan oman auton messiin, kaikki on vaa nii paljo helpompaa ja lisäks tulee hyvä mieli ku tuhoo vähä ympäristöä. EI jää sit turhan puhdas hengitysilma tuleville jälkipolville.

Tässä tää linna nyt sit on.


Siinäpä ne parhaat palat oikeestaa oliki. Oikeesti, ihan joo jees, jännä historiallinen mesta ja sillee, eikä maksanu paljon mutta suurin huvi tässä kohteessa oli oikeestaan lipunmyynnissä työskennelly mies, joka oli iha peruskaunis katsella. Pantene-Anssi (vai Antti? Kuka muistaa tämän vähä mystisen hahmon, T? C? Mikä mies se oli, mistä se tuli ja mihin meni? Miks se ei ollu kuitenkaa nii mielenkiintonen, vaikka sillä oli ne ihanat pitkät hiukset??) ois saattanu olla jopa vähä kateelline tälle hahmolle. Harmi että hänen aksentti (tän Kastelholma miehen siis, Antti/Anssi oli iha kantasuomalainen.) oli niin kovin ruotsalaisen ruotsalaista, että en voinu jäähä häntä siinä sen enempää jututtamaan esim hiustenhoitovinkeistä, koska jo pelkästää lipun hankkimine på svenska oli tarpeeks haastavaa. Ihailin hänen kauniita kiharoitaan (jotka oli siis ihan vaan suora tukka mutta kuulostaa tollee hienommalta) vaan vähä kauempaa, kun tämä keskiaika-asuun pukeutunut hahmo esitteli senioreille jotai miekkailuliikkeitä. En tiiä miks näissä tälläsissä kohteissa henkilökunnan pitää aina pukeutua johonki naamiaisasuun ja sit vetää joku roolileikki aina tasatunnein. Toisaalta, jos näissä ois joskus joku pyövelinäytös, ni sitä menisin salettii kattoo 😁

Samalla maksulla pääs sitte vankilamuseoon, joka oli siis sellanen pieni mökki siinä parin sadan metrin päässä. Sielä oli joskus jotai vankeja pidetty :D 


Jos miule ei ois taas sattunu flunssanen matkakumppani (yleensä se oon ollu kyllä mie, joka on taudissa joka jumalan reissulla mut nyt o näköjää vaaka kääntyny toisee suuntaa) ni oltais niin suoritettu Bomarsundin linnotus tähä samaan syssyyn. Mutta koska alko tulla nälkä ja siideriäki teki mieli (miula siis) niin päädyttii tän linnakokemuksen jälkee että nyt riittää, raunioille palattaisiin huomenna. Mutta, vinkki vitonen, ne linnotuksen rauniot kantsii käyä tsuumaa samalla reissulla, ihan siinä lähistöllä kun ovat.. Niissä parhaat palat näette tässä:


Kauniina kesäpäivänä toki ihan lepposa paikka saapastella eestaas mutta ihan yhtään kotiinpäin vetämättä voin todeta, että Lepran linnotuksen muuritki tarjoo jännempää näkemistä.. Sielä voi lisäks istua iltaa, käyä puskakusella ja piiloutuaki sinne puskaan housut kintuissa. Ei sillä että oisin ite joskus moista kokenu, isot tytöt on kertonu.. 🙈

No mut siis hei, ei anneta kulttuurin masentaa! Onneks meillä oli meripierumuseo:


Kyllä, sisälläni asuva Jenni yheksän vee jaksaa aina innostua kaikesta pieruhuumorista. Tai no lähes kaikesta. 

 

Jep, mie muokkasin näitä kuvia puhelimella (tällä paskaohjelmalla sitä ei voi tehhä) mutta näköjään just nää kaks kuvaa näyttää siltä ku ne ois otettu kännissä ja läpällä.. Noh, tällä rahalla saa tälläsiä blogipostauksia.

  

Miina (ehkä lavastettu) ja tällee terveydenhuollon ammattilaiselle kiintoisa väline, eli jonkunlainen hengityskone 😂 Kaikkeen on merillä pitäny varautua..

Sillä samalla meripierumuseolipulla (tai museokortilla) pääs sitte myös tähän superkuuluisaan Pommern-laivaan. 


En nyt taas tiiä miks aattelin, että se ois jotenki mielenkiintosempi? Ehkä mie en sit ookkaa ollu edellisessä elämässäni sen enempää avuton linnanneito, kun mikää merimieskään, koska tääki kohde oli vähä sellanen että ompaha nyt nähty.. (Kyllä esim jokunen kesä sitte ku pääsin työvuorossa rajanvartioitten veneen kyytiin, ni se oli paljo jännempää mutta ei kerrota sitä Ahvenanmaalaisille.. 😀)

Ahvenanmaa on sellanen paikka, siis ainaki tälläsenä lämpimänä kevätpäivänä tulee fiilis, että sielä ei ikinä tapahdu mitää luonnonkatastrofeja, tappoja, murhia, perheväkivaltaa.. sielä ei riidellä, naapurille moikataan ja syksyisin on sadonkorjuujuhlia. Siis vähä niinku sellanen käpylämeininki mutta vaan maalla. 

 

 

Kahvila Viktorissa kantsii käyä syömässä, juomassa, kahvilla ja shoppailemassa!


Tähä välii huumoripläjäys:


 

Tätä asiaa pohdittiin K:n kanssa:



K:n mielestä tuo Pamelan "keskeinen osa pelastustoimissa" oli jotain sellasta kun että "Se salee otti jostai hytistä koristetyynyt mukaansa" ja mie taas uskon että se pelasti puolet miehistöstä, kapteenin, pöytähopeat, laivakoiran, piti laivan sen aikaa pinnalla että kaikki ehti pelastusveneeseen, souti sen veneen rantaan, teki sielä kaikille ruokaa ja pesi vielä vähän pyykkiä enneks apujoukot tuli. Tiiä sitte kumman ajatus on oikee.. 

Muistatteko Japokin Wroklavilaisessa luonnontieteen museossa? Tässä teille sen kaukainen sukulainen Pasi Norppa. Ei mee silläkää kovin kummosesti..


Älkää hyvät ihmiset uskoko miuta, vaan menkää ite kokemaan ja näkemään ihana Ahvenanmaa! Sielä ei sitte kyllä juuri kukaan puhu suomea, eikä kaikissa museoissa o tekstejä suomeks mutta kai se o niitten kosto, ku ehkä mantereellakaan ei kaikkialla puhuta ruotsia :D Ja totta tosiaan, Ahvenanmaa on osa suomea, eli sielä on ihan sama aikavyöhyke, valuutta, ajosuunta, alkoholilaki ja ilmasto. Sielä vaan puhutaan ruotsia ja ihmiset on kauniimpia ja onnellisempia ja sielä paistaa aina aurinko. 

Nih. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti