Kotitonttuilua

Hahaa, nyt kaikki luulee että tää on sellasta kotoilua, tää miu päivitys. Sellasta, jossa on kynttilöitä jollai raakalaudasta tehdyllä pöydällä ja sitte viereisellä sohvalla viltti. Ja kaikki on valkosta. No voin kertoo, että tässä on nyt kauneus ja harmonia kaukana :D Tää on sitä aitoa ja oikeeta kotitonttuilua. Ja nyt tässäkohtaa taas varotus, tää juttu sisältää pieruhuumoria. Eli jos koet, että kyseinen taiteenala ei ole sinua varten, niin älä lue pitemmälle, ihan vaa, etten menetä niitä viimesiäki lukijoita.

Noni, teille muille, ni tästä se taas lähtee!

Eli, rakas siskoni ainaki muistaa, mite meiän lapsuudenkodissa asu saunatonttu. Tai varmaa sielä asusti vaikka mitä menninkäisiä mutta saunatonttu oli ainut joka teki itsensä tunnetuks. Se asusti jossai kiukaan alla ja aina ku kiukaalle heitti vettä, se alko ammuskella pikkusella konekiväärillä. Kuulu vaan sellanen tasanen "ratatatatatata.." Myö ei koskaa nähty tätä tonttua, eikä se pitäny muute itestää meteliä (hihi, hyvä sanavalinta!)mutta saunapäivinä sen olemassaolon kyllä huomas. Miusta tuntuu, että se muutti sen vanhan kiukaan mukana, ku saunaremontin yhteydessä tää ääni katos. Aika harmi tavallaa.

Nonni, no mikä hauskinta, meillä asuu täälä Tornion kämpässä kans kotitonttu. Tää on tosin vähä sellanen oudolla tavalla kieroutunu tapaus. Tai en o varma onko se vaa asunu meiän kanssa liian pitkää? Mie en o tavannu häntä noi niinku kasvokkain, mutta jonkulainen mielikuva miula on. Se on kutakuinki tällänen: (erityisen pikaisesti piirretty, pää jäi näköjää vähä pieneks..)

No mitä se sitte täälä tekee? Nohitto, nyt on heti pakko mennä siihe pieruasiaan! K avas tossa aamulla jääkaapin ja totes, että mikä täällä haisee. Eka aattelin, että se o paripäivää avattuna ollu homejuusto, joka on kääritty vaa hätäseen muovipussiin mutta sit tajusin, että se perhanan kotitonttu on käyny pierasemassa mei jääkaappii! Mie en tiiä pitäskö miu itkee vai nauraa ku mietin mielessäni tätä tapahtumaa. (En o juurikaan nukkunu viimeyönä, työyö, joten siks miuta vaa naurattaa iha hallitsemattomasti tää juttu. VOi olla, että tää postaus poistuu jossai vaiheessa, ku saan univelat nukuttua, joten jos ehit lukee tän, oot onnekas :D)

Mei jääskäri on siis sijoiteltu sillee, että toisella puolella on siivouskaappi ja toisella tollanen apupöytä. Eli sen on täytyny keikkua tossa apupöydän reunalla ja päästellä siitä! Näen sen sieluni silmin, ku sellanen pieni, harmaahapsinen hahmo keikkuu tuossa pöydänreunalla. Se on sellanen vähä tukeva, sillä on harmaat sarkahousut, jotka roikkuu vähä persauksien kohalta. Vanhat henkselit, ruudulliset kalsarit ja joku iha tavallinen paita, mitä nyt kotitontut normisti käyttää. No, se on siis raottanu jääskäriä, pierassu sinne housut kintuissa ja laittanu oven kiinni! Miettikää nyt kui härski tyyppi! On varmaa oikee vääntäny silmät sirrillään siinä ja sit tyytyväisenä hymyilly, kun o saanu pointtinsa selväks. Ties mokoma, että se päästö jää sinne nalkkiin ku myö ei oltu vuorokautee kotona. En tiiä oliks se nyt suuttunu, ku oltii taas töissä vai oliks tää joku halloween-kepponen vai mikä nyt oli. Empä tajunnu kattoo oliks se nurkan takana kattomassa ja hykertelemässä, ku avattii ovi vai oliks se jossai kehittelemässä uusia kepposia. Aikamoinen vekkuli ettenkö sanois! Ja arvatkaa vaa, sen nimi on kuulema Toni.

Ei tää kyllä ollu sen ainut koiruus. Välillä se pöllii tavaroita. K:lta on hävinny ainaki lyijykynä ja sateenvarjo. Tosin se varjo oli kai sille liian iso, ku se otti ja palautti sen. Rikkinäisenä tosin! Ei aukee varjo samaan tapaan, ku  ennen kotitontun "lainailua". Sit se jättää välillä hirveitä vauhtiraitoja vessanpönttöön. Iha ku joku ois laskenu vähä reipasta liukurimäkeä ja pulkan pohjassa ois ollu ruskeesävyset liukkarit. Ja sit se heittelee pieniä pölypalloja mei nurkkii ja leivänmurusia SOHVAN ALLE! Ja nyt ku mietin, että miu lähes kaikki kasvit kuoli viime keväänä, ni varmaa se teki jotai pahaa niillekki. Mokomaki kiusankappale! :D

No ei, mukavaahan se on, että on tollasia kotihenkiä. Ei käy tää elämä tylsäks. Ei varsinkaa tällee ylihysteerisenä työvuoron jäliltä. On seki perhana, ku ei saa töissäkää rauhassa nukkua!

Tässä kirjotellessa miu hysteria on kovasti helpottanu. Asiaa saattaa helpottaa ihanalta ystävältä saatu pikku lahjoitus. Marabou ja caramel samassa levyssä ni eihä se voi olla ku hyvää! (Ja onhan se.) Tästä tää elo taas lähtee, enskerralla lupaan olla taas iha vakavissani.

Siitä liikenneraivosta vielä..

Hip hei vaan saakeli! Nyt on taas pakko vähä avautua liikennekäyttäytymisestä. En nyt väitä mikää ammattikuski itekää olevani (aini, oonha mie tavallaa! :D) mutta kuitenkin kun pitkääki matkaa välillä ajelee ni tuola tiellä näkee kyllä kaikenlaista meininkiä.. Viimeeks viikonloppuna, ku ajeltii Ouluun ja takas. Matkaa on siis vaan reilu sata kilsaa ja johan siihenki välille mahtuu jos jonkinmoista kuskia! Oonki keränny tähä nyt parhaat palat..

1. Ohittelija

Tuo teiden kiireinen kuningas, raskaan kaasujalan omaava hahmo, joka kiitää peltiratsullaan kohti ääretöntä. Kiire on niin kova, että ohi on päästävä, oli se oman tai muiden tienkäyttäjien henkisen tai fyysisen terveyden kannalta järkevää tai ei. Ohittelijalla on tarve ehtiä seuraavalle Nesteelle pullakahveille ennenkuin muu ruuhkajono saavuttaa saman pysähdyspaikan. Kerran olivat Berliininmunkit päässeet loppumaan ja tätä riskiä ohittelija ei aio enää ikinä ottaa. Sielä sitä jonotellaan samaan vessakoppiin kun kaksi muuta henkilöä, joiden autot tämä teiden ritari ohitti matkalla mutta hei, pääseepä käymään ekana hotelli helpotuksessa! Tätä menoa saa seurata välillä huvittuneena, välillä kauhistuneena. Ja mikä siinä on, että kaksikaistainen ohituspätkä kun alkaa, sieltä takaa tunkee joku heti ohi? Siis jos edellä menee rekka ja oot henkisesti varautunu ohittamaa sen heti kun kakskaistanen pätkä alkaa, alat kiihdyttää ja.. Ha, huomaat takapeilistä vilahtavat bemarin valot ja sieltä sitä tullaan jonon ohi. Sitä seuraava auto lähtee kanssa ja tadaa, oot jumissa sen perhanan rekan takana, kun viereiseltä kaistalta tunkee porukkaa! Onneks tästä vaivasta päästää ihan kohta, ku ostin (vahingossa)uuen auton, jolla ei ainakaa autokaupan mukavan miehen mukaa jää jalkoihi. Nähtäväks jää..

Ja mikä ihme on se tarve koukkia sielä kilometrejä pitkässä jonossa? Häh!? Ei miuta se ohittelija ja sen elämäntarina niinkään haittaa mutta muistan miltä tuntuu, kun tälläsen ohittelijan urhi vetäsee viimesen henkäyksensä miu potilaana 10km ennen sairaalaa. Mukana ollu tohtori tokas kuskille: "Laita vilkut pois, tällä potilaalla ei o enää kiire." Ei ollu kivaa, ei. Eipä sillä, ohittelijalleki kävi huonosti. Toivottavasti ne viattomat sai edes etuilla taivaan porteilla.

Ohittelijoihin kuuluu myös ne tavan vuoksi ohittavat. Että on pakko päästä bemarilla pösöstä ohi mutta ei sitte varsinaisesti kuitenkaa uskalleta ajaa kun just ja just sitä sallittua nopeutta.

Ja vinkiksi teille ohittelijoille, se hassu pätkä siinä miun ja miuta edeltävän auton välillä ei ole mikään "Sinua varten jätetty tyhjä tila" vaan sitä kutsutaan TURVAVÄLIKSI! Perkele. En jätä tyhjää tilaa hidastaakseni kenenkään menoa vaan ihan vaan itsekkäästi oman turvallisuuteni takia. Jos Hissu-Hirvi päättää hypätä edelläni ajavan Skodan etulasiin itsemurhatarkoituksessa, olen onnellinen, että miulla on ees muutama metri aikaa tajuta mitä just tapahtu ja yrittää hidastaa vauhtia. Parhaassa tapauksessa saan oman moponi pysäytettyä ja estettyä sen, ettei juuri manalan majoille siirtyneen Hissu-paran maallinen jäännös paiskaudu Skodan katon yli vielä miunki auton konepellille. Sinä ohittelija, joka olet jo hetken hiillostanut takanani, et ehdi edes tajuta mikä sinuun osui kun jo törmäät pikku siittiöni takapuskuriin. Tästä hyvästä minä saan niskavamman törmäyksessä. Kiitosta vaan.

2. Hidastelija

Tämä tienkäyttäjä aiheuttaa jopa enemmän rattiraivoa meissä muissa autoilijoissa, kun ohittelija tai kaahailija. Hidastelijalla ei ole kiire, koska sitymarketin tarjouskahvit ovat jo turvallisesti Kian takakontin kahvipaketeista punotussa korissa. Sattuipa niin kivasti, että naapuri oli samaan aikaan ostoksilla ja suostui ostamaa oman satsinsa tarjouskahvia vielä hidastelijan laskuun. Mokomat kun laittavat niitä ostorajoituksia niihin tarjouksiin! Onneksi naapuri ei juurikaan juo kahvia, joten tarjouksen tuplahyödyntäminen onnistui. Tästä syystä tyytyväisyyttään hymisevä hidastelija ajaa ihan-liian-hitaasti kylätiellä. Onhan sielä toki 80km/h rajoitus mutta ehtiihän tuota. Uutisten alkuun on vielä reilusti aikaa, joten ei kiirettä kotiin. Parempi ajella varmuuden vuoksi myös keskellä tietä, ettei vaan auto pääse luiskahtamaan ojan puolelle. Peruutus- tai sivupeileihin hidastelija ei ole vilkaissut vuosiin. Katse eteenpäin, niinhän ne sielä autokoulussakin opettivat 40-luvulla..

3. Nopeusvalvontakameraan jarruttelija

Hei rakkaat, ihan oikeesti, nyt tulee tiukkaa faktaa: Jos siinä alueella on 60:n nopeusrajoitus, se tarkoittaa sitä,että siinä kohtaa saa ajaa kuuttakymppiä, ei tartte seisoa jarrupolkimen päällä kameran kohalla niin että vauhti tippuu 46km/h:iin.

4. Eteenkääntyilijä

Tiiättekö sen Sami Hedbergin sketsin bussikuskista?

https://www.youtube.com/watch?v=mj_igZsVxNQ

En tiiä mite tuon saa linkittymään mutta leikkaa-liimaa-kopio-tyylillä saatte sen näkymää :D No, enivei, tuossa on se Ei vielä, ei vielä..NYT!-kohta. Se kuvaa oikeinkin mallikkaasti sitä tapaa, jolla eteenkääntyilijä toimii. Tie on tyhjä ja taustalla soi se autiomaata kuvaava villinlännen musa. (Jos siula on hyvä mielikuvitus, voit ajatella vielä sen tuulessa kieppuvan kuivan oksakasan tähän.) Ajat eteenpäin. Siu eessä eikä takana o liikennettä, PAITSI sieltä yhestä risteyksestä siu eteen kääntyvä auto. Siihen se on tultava putputtamaan, vaikka ois ollu mahdollisuus odottaa että ehin eka alta pois. No ei siinä, kestän sen kyllä, että joku kääntyy etee. Mie kestän jopa sen, että joudun löysäämään kaasua, että se eteenkääntyilijä ei saa perseeseensä pösön leijonakuosia miu siittiön etupuskurista. Sitä mie en kuitenkaa oikee kestä, että joudun JARRUTTAMAA tän urpon takia. Ja siinäkohtaa miula menee yöunet, kun se putputtaja ei saa sitä mopediaan noi niinku millään kiihtymään siihen sallittuun nopeuteen, vaan jää siihen eteen haaveilemaan niistä tarjouskahveista. Näille hahmoille antaisin vinkiksi, käyttäkää julkisia, vaikka tähän tyyliin:

5. Kännykänräplääjä

Tiedän, että feispuukki, hästäggi, insta, blogi, bugi, juutuubi, periskooppi ja älämölömoodi vaatii kaikki tässähetinytjust-päivitystä mutta voisko sitä asiaa MITENKÄÄN hoitaa niin, että pysäyttäis sen auton tienlaitaan siksaikaa? Tai tietystihän se ois ärsyttävää, kun kokoajan pitäis pysähdellä mutta oisko se nyt kuitenki loppupeleissä nii kauheeta vaikka vaan keskittyä siihen ajamiseen? Enskerralla soitan poliisille (no en oikeesti, ei miula o nii paljo munaa mut fantasioin moisesta) ja ilmotan, että täälä ajaa joku kännikala, kun auto seilaa puolelta toiselle. Ei pysytä oikeessa nopeudessa, ei pysytä omalla kaistalla, ei huomata hirviä eikä hirviöitä mutta hei, saatiinpa blogiin upea päivitys uusista kynsistä! Jeij! Mitä siitä, että tää kaikki tapahtu muiden kuskien henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Vielä illallaki kädet tärisee ku miettii kui lähellä se oli, ettei se beibe kurvannu kylkeen. Beibe ei tätä enää mieti, koska ei huomannut koko tilannetta. Hän kylpee tykkäysten valossa, jotka johtuvat uusista kynsistä. AH!

Tässä vielä lisävinkkejä, jos tuntuu, ettei autoilu onnistu, koska se ajokortti on oikeesti löytyny purkkapaketin kylkiäisinä tulleen karkkiaskin pohjalta, eikä siinä ollu liikennesääntöjä mukana.. Eli:

Apostolikyyti. Tuo jo Raamatun ajoista tunnettu kulkemismuoto, jota voi soveltaa monilta osin niin matkareitin, varustuksen kuin matkaseurankin osalta. Vain mielikuvitus on rajana. Itselläni tässä esimerkkikuvassa jo edesmennyt koirakaveri, jota tuttavallisesti Chewbaccaksi kutsuimme järkälemäisen karvoituksensa innostamana. Itselläni jouluiseen Espanjan ilmastoon soveltuva tuulitakki (Prismat n.29euroa) ja siskolta perityt housut, jotka ovat olleet monessa mukana. Takin alla olevaa vaatetusta en muista mutta koska oltiin jossain ihan perhanan korkeella, pilvissä(kirjaimellisesti)niin kylmähän sielä oli ku hitto ja vaatetus oli riittämätön. (Kuten miula yleensäki..)

Jalkineet on kanssa jostai marketista ja ne jäi tuolle reissulle räjähtäneisyytensä ansiosta. Kassi on luonnollisesti Benettonin merkkilaukku, koska en käytä muita kuin merkkikasseja. (hahaha! Mutta Benetton ei ollu vitsi. Äiti toi sen jostai reissusta mutta Benettonia tärkeempi ominaisuus on sen kyljessä oleva pääkallokuva ;) Kyrvähtäny ilme johtunee valokuvaajan osaamattomuudesta, ei reissun, matkaseuran tai maisemien ankeudesta.

Turistibussi. Eikö apostolikyyti kuljeta? Vaivaako nivelreuma, niveltulehdus, nivelrikko, nivelkipu tai ihan vaan laiskottaako? Etkö ole löytänyt apua Voltareenista tai vitaeprosta? Ja se oli siis niin, ettei se autoilukaan nyt ihan onnistu omin voimin? Ei hätää, sillä turistibussi palvelee! Tämä nimenomainen kuva on sateisesta Glasgowsta Skotlannista mutta muutamassa Euroopan maassa kierreltyäni voin todeta, että näitä löytyy kyllä ihan joka paikasta! Bussin henkilökunta eroaa normaalista bussilinjan ajurista positiivisen ja iloisen asenteensa ansiosta. He vastaavat kysymyksiisi ja hymyilevät sinulle poistuessasi kulkuvälineestä. Kukaan ei ole varma mitä he aamupuuronsa joukkoon laittavat eikä kukaan oikeastaan edes tahdo tietää vastausta.

Turistibussissa aika menee kuin siivillä. Voit kuunnella kivojen pikku kuulokkeiden kautta selkokielistä selostusta matkan aikana, eikä sinun tarvitse välittää muusta liikenteestä, koska iloinen kuski tekee sen puolestasi. Instan päivittäminenkin käy turvallisesti! Parasta on, että voit pitää kivat pikku kuulokkeet muistona riemukkaasta matkasta ja päivittää tämän vastaavanlaisen kuvan sosiaalisen median kaikkiin tileihin. <3

Smurffina töihin

Se o hieno tunne, kun teet asian x vaikka just samaan aikaan voit olla varma, ettei se o hyvä idea..

Kaikki lähti siitä, kun miu hiusväri, siis sellanen kevytväri, jota käytin ylläpitämää miu sinisenmustaa tukkaa, loppu. Se nimittäin sai tän värin kestämää yllättävän kaua yllättävän hyvänä, joten aattelin, että jatkan samalla linjalla. Tätä nimenomaista väriä en nyt kuitenkaa jaksanu lähtee metsästämään vaan ostin ihan ronskisti Sitymarketista sellasen mustan tuubin, jossa on sen eukon kuva, jonka tukka on tiukasti pystyssä. Niitä on kaikissa sateenkaaren väreissä, paitsi tietysti mustana. (Tornion citymarketissa ei ainakaa ollu..) No aattelin sitte näppäränä tyttönä (ja koska se hiton väri oli saatava just sillä siunaaman sekunnilla, just siitä kaupasta)että kun tää väri nyt taittuu kuitenki siniseen, ni ostan sinistä mönjää. Hihi..

Noh, ei siinä mitää. Tähä asti oon siis aina laittanu sitä vähä hoitoaineen joukkoon ja hyvä on tullu. En (tietenkää)käytä mitää kumihanskoja. Tähän on pariki syytä: En ikinä muista tuua niitä töistä tai jos oonki muistanu, oon käyttäny ne kaikki. Sitäpaitsi niitten kanssa on vaikee toimia, pitäs tulla suihkuverhon takaa eriksee pois noukkimaan ne vessan hyllystä ja sit se suihkuverho näkee tilaisuutensa tulleen ja tarraa kii miu paljaaseen ihoon ja se tuntuu ällöltä. Lisäks siinä välissä tulee kylmä. Nii ja sit jos ne hanskat jättäis sinne suihkukoppii valmiiks, ni ne ois aina iha märät ja parissa päivässä niissä ois varmana sellanen kuumankosteenviileenvihree kasvusto, että varmana imeytyis joku kuppa sormeen, kun laittais ne käteen. Eli, kuten arvata saattaa, laitoin sitä väriä paljain käsin.

Mie kyllä katoin, että aika tiukan väristä kamaa mut nii se edellinenki oli.. Laamin sen miu päähän ja samalla hetkellä tajusin, että se tarttuu miu kuiviin käsiin yhtä nopeesti ja tehokkaasti ku influenssa syöpäpotilaaseen. Neljällä eri saippualla, yhellä kuorinta-aineella, kynsiharjalla ja suihkusienellä pesujen ja hankauksien jälkee miu sormet oli enää haaleesti sinisen smurffin väriset. Sellasen ysikympin pesussa haalistuneen smurffin. Tosin kynnet on tietysti edelleen iha siniset :D Eikä sillä, ettäkö tää ois päättyny siihe, vaan kun tulin suihkusta ja laamin pahimmat höyryt peilistä, havaitsin, että tietysti miu hiusraja ja siitä alaspäin puoleenväliin otsaa näyttää siltä, kun siihen ois räjähtäny yks sellanen ylikylpsä pappasmurffi.. Ja ei, se väri ei juurikaan näkyny miu tukassa mutta otsarajan lisäks korvassa ja päänahassa. Ja tää tietysti aamukiireessä, töihin pitäs lähtee. Onneks huivit on keksitty :D

Tästä tulee mieleen hassunhauska sattumus vuosien takaa.. Miula oli siis ystävä. Tai on se kai vieläki, ei meiän kaveruus nyt tähä tarinaan ainakaa kaatunut :D Mentii yhessä ostaa sille hiusväriä. Mie sitte vanhana hennavärjääjänä olin asiantuntia, kun etittiin tällästä ei-keinotekosta, mahollisimman luonnollista väriä. Ystäväni halus kuitenki tumman tukan, ei hennanpunaista, joten päädyttiin ottamaan sitte "musta" väri. Kuten arvataan, luonnonväreillä ei saa oikeesti mustaa mutta josko sinnepäin.. (haha!)

Kaveri osti värin ja kaikki hyvin. Kotona sitten alettiin lukea ohjeita ja sielä sanottiin, että tää väri käy jo olemassaan mustille tai tumman ruskeille hiuksille. Tästä hieman hämmentyneenä kaveri tulee ihmettelemään asiaa miule. Mie siinä asiantuntijana tuhahdan, että joo, aina noissa pitää lukee tollasia varotuksia, kun ne on noita luonnonvärejä, eikä niistä ehkä tuu niin kovin tumma lopputulos. Että et sitte pety, ettei siu vaaleenruskeesta tukasta tuukkaan yhellä kerralla pikimustaa.

No, eipä siinä, väri päähän ja jännittämään. Naureskeltiin, että täähän näyttää ihan aika vihreeltä.. Siinäkään ei vielä hälytyskellot soi, mie vaan hihittelen hienoa väriä ja totean, että aina ne näyttää tossakohtaa vähä hassulta..

Pesu ja tadaa! Lopputuloksena upea, hyvin persoonallinen, vanhan homeen värinen tukka! Siis sinivirheän homeen värinen.. Aaahahaa! Kuka niitä ohjeita o ennenkään lukenu x)

Ei, miusta ei tuu kampaajaa. Ei tässä elämässä, eikä kai iha vielä seuraavassakaan.. Keskityn tässä vaan ihmisten pelastamiseen. Mainittakoon tässä että alotin aamuni kattelemalla, kun metsästäjät nylki auton kanssa osumaa ottanutta hirveä. Höyry vaan nous sen sisuksista, ku sen suolia kiskottii ulos siinä tienlaidassa. Hirvellä oli sellanen tyhjä, lasittunu katse. Tulin surulliseks. :( Ihmisille ei ollu onneks käyny pahemmin mutta jotenki en totu koskaan siihe, että elukoita sattuu..

Joogatunnilla

Joo, siis tässä oli tosiaa meikäläisen päivän jäniskevennyksen aika.. Mie rohkaistuin ja menin kuin meninki joogatunnille! Miula on siis sellanen salikortti, joka sisältää kaikki jumpat ja muut ryhmäliikuntahässäkät(joilla on kaikilla tosi vaikee nimi!) ja sielä on tarjolla myös joogaa. Esittelyssä luki, että sopii kaikille kehonsa hyvinvoinnista kiinnostuneille (ei siis mainintaa, että pitäs jo jotai osata..) joten päätin olla tosiurheilija ja ottaa jumppakärpästä siivistä kiinni.

No, mikä mielikuva miula on joogasta, niin muistan että se oli vielä joitain vuosia sitten tosi muodikas laji. Tuli uusia joogakouluja, niitä kursseja oli joka paikassa ja joogan lajela oli joka sormelle. (On niitä siis varmaan vieläki.) Nykyisin miu ajatus on se, että ne ketkä käy joogaamassa tai sanoo harrastavansa joogaa, on ne, ketkä on oikeesti innostuneita lajista ja osaavat sitä. Eli ne wannabe-joogaajat, hetken kasvisruokavaliota noudattavat hipsterit on historiaa. Rastat on leikattu, Kallion yksiö vaihtunu sivukylän omakotitaloon, Jopo-pyörä farmariVolvoon ja HK:n sininenki maistuu taas. Heille jooga ei ole enää statussymboli, vaan pala historiaa. Ne, ketkä jatkaa tätä harrastustaan vielä tällee 2010-luvulla, on niitä "aitoja" harrastajia. Niitä, jotka ei saa kramppia jalkapohjaan, vaikka raapis oikeen jalan isovarpaalla vasenta jalkapohjaa. (Tiiättekö, ku joutuu kipristää sitä varvasta ja koko jalkaa->kramppi) Ja nää tosijoogit pystyy myöski laittamaan jalat lootusasentoon, ne pääsee vaivatta kyykkyyn ilman, että jalkapohjat irtoo lattiasta ja niillä pysyy selkä suorana, jos ne istuu ilman tukea lattialla.

Eli miula ei varsinaisesti ollu ajatusta kuitenkaa sellasesta partasuisesta n.110-vuotiaasta papparaisesta, joka istuu kepin nokassa ja meditoi mutta aika lähelle.. Oon käyny varmaa kaikilla mahollisilla muilla ryhmäliikuntatunneilla. Tanssia, pumppia, jumppia, pyöräilyä.. Body pumpissa joutuu tekee töitä, ni sitä yleensä vähä välttelen :D Mut muute. Käyn siis myös kaikenmaailman tanssitunneilla välittämättä siitä, että en o ehkä se parkettien terävin partaveitsi mutta sielä on sentäs niitä mummeleita, jotka pysyy aina vähä vähemmän mukana ku mie. Nostaa itsetuntoa. Nyt päätin kuitenki rohkaistua ja lähtee joogailemaan. Miula on siis ainaki kaks kaveria, jotka harrastaa sitä. Ne on siis niitä tosiharrastajia. Ne on kumpiki joskus koittanu opettaa miule vähä lajin saloja ja molemmilla se jäi siihe yhteen kertaan. Kummallista. Ei, mie en oikeesti pääse kyykkyyn, enkä saa jalkoja lootusasentoon. Edes toista :D

Otin oman jumppamaton mukaan. Kuten kaikessa nykypäivän liikunnassa kyse on aina varusteista. Se on sellanen ensimmäinen askel. Ei o nii väliä osaatko lajia (tässä tapauksessa taivutko mihinkään suuntaan)mutta jos on oma jumppamatto mukana, se tuo jo sellasta pientä tosiurheilijaa tähän toimintoon. (Tässä kohtaa piti muuten olla kuva jonka nimi on "Jenni lähdössä joogatunnille" mutta näytän valitettavasti nii pälliltä niissä jumppatrikoissa ja se matto kourassa, että joudutte nyt vaa kuvittelemaa sen kuvan.) No kasvavan kauhun vallassa astelen saliin ja mitä näen, sielä on naisia (suurimmalla osalla oma matto!) jotka näyttää kaikki siltä, että niillä ei tuu olemaan minkäänlaista vaikeutta saaha jalkaa niskan taakse! Jaiks. Seuraavaks tajuun, että osalla on villasukat, joillakin joku lämmin viltti, toisilla omia tyynyjä.. Tietty, perhana, joogaan kuuluu kai myös jonkinlainen rentoutusharjoittelu! Onneks tajusin sentäs olla laittamatta kenkiä jalkaa, se ois ollu iha viimene virhe.

Asetun tietysti takariviin, niin kauas ku mahollista. Vieressä hurisee joku tuuletin, puhaltaa vieläpä kylmää ilmaa suoraan kohti mutta se on pieni hinta siitä, ettei tartte mennä kaikkien eteen iha ohjaajan nenän alle. K tuli myös joogaan. Se on nii äijä, että se voi tehä sellasta. No, oli sielä yks toinenki mies. Se oli sen vaimon(?) kanssa vierekkäi. Ne oli tullu ajoissa ja saanu sellasen hyvän reunapaikan, ei edestä mutta kuitenki sillee, että siitä näkee hyvin. K halus mennä sinne kaikkien keskelle. Myö ei oltu sillee pariskuntana vierekkäin. Ehkä iha hyvä.

No, hei, onneks miule oltii kerrottu joskus (toinen miu joogaavista ystävistä, kiitos K!)että sielä tunnilla voi käyttää sellasia pikku vaahtomuovipökäleitä persauksen alla, jos ei iha pysty olee jalkojen varassa jossai istuntatehtävässä. Kävin hakee itelleni sellasen, iha varuiks. Kerroin myös K:lle (eri K, ku miu ystävä) mitä varte miula se pökäle oli. Se koki, ettei tartte moista. No, se onki mies.

Sit se opettaja käppäili sisään. Se näytti ihan normaalilta ihmiseltä! Jes, ehkä tästä selvittäis. Siinä sitä sitte aloteltii, hengiteltii, unohdettii päivän murheet selällään maaten. Sit heiluteltii päätä ja pyöristeltii selkää. Ha, helppoa ku heinän teko! Vaikeinta oli saaha ne liikkeet menemää hengityksen tahtiin. Tiiättekö, ku se ohjaaja sanoo: "Sisäänhengityksellä nosta käsi.." *Nostaa käden* Mitäs nyt? *Pidättää edelleen hengitystä* *Alkaa sinertää* "..jaaa uloshengityksellä laske käsi." Huh! Miule jäi vähä epäselväks, et saako siinä välillä hengittää salaa, vai pitääkö se kaikki mennä oikeeseen tahtiin ilman välihengenvetoja?

Sit kävin sen tunnin jälkee vielä kysyys, et onks ne kaikki siinä lukkarissa olevat joogat sellasia, että käyvät tälläselle vähä vähemmän harrastaneelle, joka ei just oikeen taivu mihinkään suuntaan? "Joo, ne on suunniteltu just sellasille rautakangille, jotka pumppaa ittensä salilla ihan jumiin, eivätkä ikinä venyttele." Poistuin vähin äänin. Mie ku luulin osaavani jotai mutta tosiasia oli, että se joogatunti oliki suunniteltu just miu tyylisiä "rautakankia" varten :D Mut hauskaa ja rentoa se oli ja teki kyllä hyvää rangalle! Menen toisteki.

Tässä vielä päivän fiilis "Minä tein sen!" :

Matkalla

Jau! Ootte möttöset varmaa kaivannu miu älynystyröitä hierovia päivityksiä ja "postauksia" ja olen pahoillani, että en o kahteen viikkoon tai jotai ollu linjoilla. Tää johtuu siitä, että olin syyslomalla, eikä miula o ollu nettiä. Tai oli meillä paskiainen mukana, mutta siinä o vaa joku prepaid-mobiilidata ja se on vaa hätätapauksia varte. Ja sit mitä nyt superhitaita wifi-verkkoja käytin muutamassa hotellissa mut se on raskasta ensinnäki just sen hitauden takia ja paskiainen on raskas käyttää. (Se on miu Samsung-kosketusnäyttö-tabletti. Ostin sen toissajouluna, koska ajattelin virheellisesti, että kyllähän minä nyt yhden kosketusnäyttölaitteen taltutan tahtooni. Niino, kyllä mie sen kaa vuoden verran taistelinki, et en heti luovuttanu :D Nyt se kerää pölyä nurkassa..)

No ei miu netittömyydestä pitäny varsinaisesti kertoa, vaan päätin jo reissun alussa, että nyt teen AIDON ja OIKEEN matkapäivityksen tänne. Sellasen, missä on paljonpaljon kuvia. (Viimesen kuvan tätä tarkotusta varte otin tänää tien varrelta. Siinä on poron perse. Tai kaks oikeestaa. Se on otettu auton ikkunasta ja jollai ihme asetuksella, ni siks se ei o kovin tarkka..)

Noni, no kaikki alko kohta kaks viikkoa sitte torstaina, ku pakattii pari taulua, pari matkalaukkua, pari synttärilahjaa ja muuta pientä sälää miu siittiöön. Oltii just lähössä, ku K bongas, että yks taulu oli vielä auton katolla. Opetus: Älä IKINÄ laita mitää auton katolle siks aikaa, ku puuhaat jotai muuta. Se jää sinne. No, tässä nyt eka kuva. Tää tuli miu terapeutin huussin seinään. Tää ei näköjää o kyllä se iha lopulline versio, koska tuolta vasemmalta puuttuu yksi pieni ankkuri. Se on vähä niinku sen iskän kunniaks, ku terapeutti asuu sen edesmenneen isukin kämpässä ja isukki kävi paljon Saimaalla veneilees. Tän lisäks oli yks äitin synttärilahjataulu(jonka maalasin n.minuutissa :D) ja ne siskon pygmien maalaukset.

Katottii, että ollaa yötä Kuopiossa. Tosiaa, pitiks miu kertoo eka mihi oltii menossa? No Helsinkii, sieltä retkelle Britteihi ja sieltä Lepraan.. No, lähettii kuitenki siis ajelee kohti Hesaa, yöks Kuopioon. Katoin sieltä kivan mestan, Kylpylähotelli Kunnon paikka. K kyllä kysy ku oltii lähössä, että onko miula nyt käsitys missä se paikka on. Mie siinä sitte itsevarmana, että "Ei harmaankirjavaa ajatusta, aattelin vaa että laitan sen osotteen navigaattoriin ja se vie meiät perille." Ha, VIRHE!

Ajeltii Kuopioon ja navi käski kääntyä sinne ja tänne. Tuli maaseutua. Ei soinu mitkää hälytyskellot, ku eiks tollaset kylpylähotellit o aina vähä maaseudun rauhassa? Tuli traktori vastaa.. Tuli toinen. Lehmä tuijotti meitä ihmetellen. Ei sillee pahasti mutta näkihän se jo heti, että pikkusiittiössä matkustava pariskunta oli pahasti eksyny.. "Käänny oikealle ja kohde on siinä." "ÖÖÖÖ" Kun tää näyttää nyt kyllä jonku maalaistalon pihaan? Ei kylttiä, ei uimarenkaissa hilluvia pygmejä, ei edes lähelle sen näköstä rakennusta, joka ois kylpylähotelli. Ei edes bed and breakfastia löytyis..

Tässäkohtaa käyn läpi kaikkia vaihtoehtoja: Oonko kattonu osotteen väärin, oonko kirjottanu sen väärin, onko koko hiton hotelli edes Kuopiossa? Alan soitella ihmisille. Kukaa ei vastaa puhelimeen.. Tietenkää. Saan vihdoin viimein jonku langanpäähän ja esitän asiani: Voisitko mulkasta netistä, että onhan tällänen mesta Kuopiossa? Selviää, että on. Ja osoteki on oikein. Nettisivulta ei löydy puhelinnumeroa, eikä asiaan saaha nyt oikeen muutenkaan selvyyttä.

Seuraavaks tulee itkupotkuraivari. Pakko ajaa auto tiensivuu ja kaivaa paskiainen ja käyttää hätätapausmobiilidatanettiä. Sieltä selviää, että tämä KUOPIOSSA sijaitseva hotelli sijaitseekin SIILINJÄRVELLÄ. Ajetaan lossiin. Ajetaan ABC:lle hakemaan Suomen kartta. Se on sellanen laminoitu, helposti taiteltava. Hyvä, ei jaksa enää yhtää hermoilua. Ja sitte vähä suklaata. Kunnonpaikka löytyy. K menee salille, mie meen baarii juomaa lonkeroa. Olo alkaa helpottua. 

Oisin halunnu ottaa aamulla selfien kurjen kanssa mutta joku urpo ajo autolla just siihe parkkikselle, ni en sitte kehannu. Miettikää, mie en kehdannu tehä jotai! Oonko tulossa vanhaks?

Nooo, siitä sitte Helsinkiin. Kävin moikkaamassa Sakkea ja Holgeria, siskon pygmejä. Vein niitten taulut. Holger oli illalla kuulema todennu, että se leijona vahtii hänen uniaan. Aika liikkistä :)

Superaikasin aamulla sit lentsikkakentälle. Tässä kuvassa miu perässävedettävä aikuislaukku ja miu käsilaukku. Ei aikuismalli :D Tietysti ois kuulunu ottaa kuva jossa näkyy lentoliput ja joku (ylikallis)alkoholijuoma jossai lentsikkakentän baarissa mutta tää onki miu näkemys tästä reissusta.

..ja matkaeväät. Nuo caramel-vohvelit on vaa niin hyviä!

Lento meni torkkuessa. Ehdin taas pohdiskella koneeseen noustessa sitä, mitä miu yks superviisas ystävä kerran sano huomanneensa: Finnairilla on selkeesti laitettu niitä nuoria tyttösiä pakkolomille ja sielä on ne varttuneemmat lentoemot töissä. Ne, jotka oli sielä eka. Ja myös ne, joitten haluut olevan töissä matkustamossa, jos se kone oikeesti tekee pakkolaskun ja jonku täytyy ohjata se panikoitunu kanalauma ulos varauloskäynnistä ja alas jotai liukumäkeä pitkin lautalle. Ne tyttöset ottais selfieitä ja ois huolissaan ripsistään, nää varttuneemmat lentoemot evakuois koko koneen lentäjiä myöten, täyttäis kumiveneen, ottais vielä matkustajille huopia ja giniä uppoavasta koneesta evääks ja kaiken tän ne tekis hymy huulilla hiuskarvankaan karkaamatta nutturasta. Tuli turvallinen olo, Finnair <3 Oispa aina varaa lentää sillä!

Noo, sit tultii Manhcesteriin. Käytii kahvilla enneks mei juna lähti kohti Edinburgia. Junassa torkuin. Oon nykysi jo aika mestari torkkumaan erinäisissä kulkuvälineissä. Paitsi henkilöautossa. Kerran nukuin, heräsin ojasta. (En ollu ite ratissa sentäs :D)senjälkee ei o kauheesti nukuttanu.. Mut junat, bussit, lentsikat,laivat.. kaikki muu käy. Noni, no siis, tultii perille ja hotelli löyty helposti. Sen portailla vartioi tällänen kaunotar:

Ei muuta ku kamat huoneeseen ja kohti keskustaa ja LINNAA! Sitävartenhan tänne tultiin. Se oli aika hieno näky tuola kukkulalla. Mietiskelin, että eipä o sen rakentajia paljon korkeanpaikan kammo vaivannu, ku se on osittain iha hirveen jyrkänteen reunalla. Mutta toisaalta, eipä niiltä rakentajilta varmaan paljon kyselty?

Noni, noh, lauantai-iltapäivä, päästii linnalle 5 yli 5 vaan kuullaksemme, että Linna oli suljettu siltä päivältä. DEEM! No, huomenna uusiks. Lähettii pettyneinä maleksimaa pois linnan kummituksen ulottuvilta mutta onneks heti ekoilla metreillä eteen sattu mesta nimeltä "Camera obscura." Se oli käytännössä niinku "Väärinpäintalo" Lintsillä. Tässä vähä näytteitä sieltä..

Perspektiivit kohillaan?

Hihi, peilitaloissa riittää AINA hauskaa!

Ruoka on katettu!

Lapsen kahdet kasvot? Tunnistan tuon jälkimmäisen ilmeen jostain.. Nii, se taitaa olla miu siskon nälkäkiukkuilme! :D

Tän kuvan moni tunnistaneekin tyyliin jostai psykankirjasta tms? Onko siinä pääkallo, vai pianoa soittava nainen?

Tässä pakollinen pääkallo pakollisen hautausmaavierailun tuloksena.. Miu haudalle tollanen sit kanssa, kiitos!

Sit käytii tietysti ruokailemassa.. Toivottavasti tästä kuvasta välittyy nyt se pakollinen viini ja aperitiivit-vaikutelma ja ennenkaikkea tuo upee näköala!

Jeij, päästii Edinburgin linnalle. Tosin ei ilman, että oltais kävelty sitä vartioivan hahmon ohi.. En muista tän nimee, hups. Mutta kovin oli vakavissaan siinä portilla!

Tää oli tosi liikuttavaa! Sotilaiden koirien hautausmaa!

Kaikkinensa tuo "linna" oli miusta enemmänki linnaKE. Missä se linnalinna oli? Missä kummitus? Missä kapeat salakäytävät? Linnanneitojen kamarit? Ei sillä, käymisen arvonen paikka, tottakai, jos Edinburgissa liikuskelee. Käytii myö vielä museossaki mutta mie olin jo nii kulttuuriähkyssä ja alkoholin tarpeessa, että en jaksanu kovasti innostuu aiheesta nii paljo, ku ois voinu. Oon nähny muumion, vanhoja haarniskoja ja kaksipäisen koiran sekä jättimäisiä dinosauruksen jämiä Lontoon, Wienin,Vilnan ja Riian museoissa, ni oon jo nähny kaiken mielenkiintosen :D (noot!)

Käytii myö kattomassa stand up´a su-iltana. Vaikka sitä aika hyvi enkkua tajuaa, ni ei siihe tarvita kun se yks sana, joka menee ohi ja koko vitsi menee ohi ja sit sitä vaa nauraa hermostuneena muitten mukana, vaikka ei yhtää tajua mille kaikki nauraa. Hassua.

No, junaan ja..

Sitteh, Glasgow, seuraava etappi. Sato vettä. Päätettii mennä ekaan lounaspaikkaan, joka eteen osuis ja se oli sattumoisin sushimesta. K onnistu tilaamaa itelleen annoksen, jossa oli pelkkää kalaa. Ei siis yhtää riisisushipalasta. Siinä oli hiilarit nolla ja proteiinit kohillaan :D

Kaikki muu, mitä mie tahon Glasgowsta sanoa, tiivistyy tähän kuvaan. Jokainen voi pienellä mielikuvituksella nähä sen punasen, kakskerroksisen turistibussin, jota ajaa yli-innokas kuski. Päästii yläkerran etupenkkii. :D

Noniino, senverran pakko mainita, että mei hotelli(huone) oli tosi hieno!

Glasgowsta suunnattii sitte takas Manchesteriin, kentälle, Helsinkiin.. Josta mie otin siittiön alle ja suuntasin Lepraa. Sain ihanasti suoritettua irl-terapiaa, kävin moikkaa kummilasta, jolle vein etukäteissynttärilahjan ja yhen hahmon kanssa suoritettii autoasioita. Se vei omansa katsastuksee ja sit mentii yhessä "Iha vaa vilkasee" autoeekoohon, millasia Pösöjä sielä on ja kuinkas kävikään, mie ostin vahingossa auton :D Hups! Soitin aiheesta mummille (ku kukaa muu ei taas vastannu puhelimee) ja kun siinä vähä purin huonoa omaatuntoa, et mite mie nyt tuollee, ku siittiö kuitenki kulkee, ni se totes, että "Johonki se raha menee kuitenki." Miu Mummi on niin viisas <3 

Nooo, sitte illalla otin ja leikkasin iskän pihalta nurmikon. Jäin omenamössöön (puutarhassa on siis monta omenapuuta=paljon omenoita, joita kukaa ei o jaksanu syyä/kerätä, vaan ne mätänee sielä nurmen seassa..)kiinni joku 74 kertaa. :D Se oli taas sitä, kun koko ajan pakko vaan ajaa siihe yhteen ja samaan mössökohtaan. Minuutin päästä et taas muista sitä, näet vaan sen pienen ruohotupsun sielä, että mites tuonne tuommonen on jääny ja ajat sitä kohti ja.. Se tupsu näyttää sielä keskaria, niin lähellä, että terä MELKEIN osuu siihen, ei ihan ja sit hinkkaat koneen kanssa siinä samassa omenamössössä ja tajuat (taas kerran) miks se ruohotupsu on sielä :D Lopulta ajoin sen toisesta suunnasta. Loppu se keskarin näyttely siltäki ruohotupsulta, nih.

Tällästä reissua miula. Aini, piti mainita vielä, että K tuli Lepraa, josta lähettii sitte Kouvolaa kattoo bändiä nimeltä "Lasten hautausmaa." Hyvää musaa, suosittelen. Ja niin paljo ku miula on antipatioita Kuvolaa kohtaan, ni täytyy sanoa, että Neville, Kuvolan paras ravintola ei pettäny tälläkään kertaa ja Sokos Hotelli Vaakunan aamupala oli huippuhyvä. (Ei, en saa rahaa mainoksista. En o vielä nii pro-bloggaaja x) Sieltä taasen Kuopioon yöks, nyt Best Westerniin, joka oli aika kasari mesta, aamupala oli aika ankee ja sielä hengaili lauma jotai tarjoilijaopiskelijoita, joita yks stressaantunu aamupalavastaavatäti koitti paimentaa. Huh ja mieku oon luullu että miula on joskus ollu veteliä opiskelijoita! 

Siittiö toi meiät takas Tornioon :) Miula saattaa tulla sitä jopa vähä ikävä, kun saan sen uuen auton. (Vaikka se onki ruman värine. Siittiö siis. Miu uus mopo on harmaa, ei kuitenkaa sellanen pappaharmaa, vaan graniitin värine. Ha Ha!)

Enskerralla kirjotan teille "fiksaatioista." ;)

Aloin just tarkistaa tätä ja huomasin, että lupasin kuvan poron perseestä No tässä: