Joo, siis tässä oli tosiaa meikäläisen päivän jäniskevennyksen aika.. Mie rohkaistuin ja menin kuin meninki joogatunnille! Miula on siis sellanen salikortti, joka sisältää kaikki jumpat ja muut ryhmäliikuntahässäkät(joilla on kaikilla tosi vaikee nimi!) ja sielä on tarjolla myös joogaa. Esittelyssä luki, että sopii kaikille kehonsa hyvinvoinnista kiinnostuneille (ei siis mainintaa, että pitäs jo jotai osata..) joten päätin olla tosiurheilija ja ottaa jumppakärpästä siivistä kiinni.
No, mikä mielikuva miula on joogasta, niin muistan että se oli vielä joitain vuosia sitten tosi muodikas laji. Tuli uusia joogakouluja, niitä kursseja oli joka paikassa ja joogan lajela oli joka sormelle. (On niitä siis varmaan vieläki.) Nykyisin miu ajatus on se, että ne ketkä käy joogaamassa tai sanoo harrastavansa joogaa, on ne, ketkä on oikeesti innostuneita lajista ja osaavat sitä. Eli ne wannabe-joogaajat, hetken kasvisruokavaliota noudattavat hipsterit on historiaa. Rastat on leikattu, Kallion yksiö vaihtunu sivukylän omakotitaloon, Jopo-pyörä farmariVolvoon ja HK:n sininenki maistuu taas. Heille jooga ei ole enää statussymboli, vaan pala historiaa. Ne, ketkä jatkaa tätä harrastustaan vielä tällee 2010-luvulla, on niitä "aitoja" harrastajia. Niitä, jotka ei saa kramppia jalkapohjaan, vaikka raapis oikeen jalan isovarpaalla vasenta jalkapohjaa. (Tiiättekö, ku joutuu kipristää sitä varvasta ja koko jalkaa->kramppi) Ja nää tosijoogit pystyy myöski laittamaan jalat lootusasentoon, ne pääsee vaivatta kyykkyyn ilman, että jalkapohjat irtoo lattiasta ja niillä pysyy selkä suorana, jos ne istuu ilman tukea lattialla.
Eli miula ei varsinaisesti ollu ajatusta kuitenkaa sellasesta partasuisesta n.110-vuotiaasta papparaisesta, joka istuu kepin nokassa ja meditoi mutta aika lähelle.. Oon käyny varmaa kaikilla mahollisilla muilla ryhmäliikuntatunneilla. Tanssia, pumppia, jumppia, pyöräilyä.. Body pumpissa joutuu tekee töitä, ni sitä yleensä vähä välttelen :D Mut muute. Käyn siis myös kaikenmaailman tanssitunneilla välittämättä siitä, että en o ehkä se parkettien terävin partaveitsi mutta sielä on sentäs niitä mummeleita, jotka pysyy aina vähä vähemmän mukana ku mie. Nostaa itsetuntoa. Nyt päätin kuitenki rohkaistua ja lähtee joogailemaan. Miula on siis ainaki kaks kaveria, jotka harrastaa sitä. Ne on siis niitä tosiharrastajia. Ne on kumpiki joskus koittanu opettaa miule vähä lajin saloja ja molemmilla se jäi siihe yhteen kertaan. Kummallista. Ei, mie en oikeesti pääse kyykkyyn, enkä saa jalkoja lootusasentoon. Edes toista :D
Otin oman jumppamaton mukaan. Kuten kaikessa nykypäivän liikunnassa kyse on aina varusteista. Se on sellanen ensimmäinen askel. Ei o nii väliä osaatko lajia (tässä tapauksessa taivutko mihinkään suuntaan)mutta jos on oma jumppamatto mukana, se tuo jo sellasta pientä tosiurheilijaa tähän toimintoon. (Tässä kohtaa piti muuten olla kuva jonka nimi on "Jenni lähdössä joogatunnille" mutta näytän valitettavasti nii pälliltä niissä jumppatrikoissa ja se matto kourassa, että joudutte nyt vaa kuvittelemaa sen kuvan.) No kasvavan kauhun vallassa astelen saliin ja mitä näen, sielä on naisia (suurimmalla osalla oma matto!) jotka näyttää kaikki siltä, että niillä ei tuu olemaan minkäänlaista vaikeutta saaha jalkaa niskan taakse! Jaiks. Seuraavaks tajuun, että osalla on villasukat, joillakin joku lämmin viltti, toisilla omia tyynyjä.. Tietty, perhana, joogaan kuuluu kai myös jonkinlainen rentoutusharjoittelu! Onneks tajusin sentäs olla laittamatta kenkiä jalkaa, se ois ollu iha viimene virhe.
Asetun tietysti takariviin, niin kauas ku mahollista. Vieressä hurisee joku tuuletin, puhaltaa vieläpä kylmää ilmaa suoraan kohti mutta se on pieni hinta siitä, ettei tartte mennä kaikkien eteen iha ohjaajan nenän alle. K tuli myös joogaan. Se on nii äijä, että se voi tehä sellasta. No, oli sielä yks toinenki mies. Se oli sen vaimon(?) kanssa vierekkäi. Ne oli tullu ajoissa ja saanu sellasen hyvän reunapaikan, ei edestä mutta kuitenki sillee, että siitä näkee hyvin. K halus mennä sinne kaikkien keskelle. Myö ei oltu sillee pariskuntana vierekkäin. Ehkä iha hyvä.
No, hei, onneks miule oltii kerrottu joskus (toinen miu joogaavista ystävistä, kiitos K!)että sielä tunnilla voi käyttää sellasia pikku vaahtomuovipökäleitä persauksen alla, jos ei iha pysty olee jalkojen varassa jossai istuntatehtävässä. Kävin hakee itelleni sellasen, iha varuiks. Kerroin myös K:lle (eri K, ku miu ystävä) mitä varte miula se pökäle oli. Se koki, ettei tartte moista. No, se onki mies.
Sit se opettaja käppäili sisään. Se näytti ihan normaalilta ihmiseltä! Jes, ehkä tästä selvittäis. Siinä sitä sitte aloteltii, hengiteltii, unohdettii päivän murheet selällään maaten. Sit heiluteltii päätä ja pyöristeltii selkää. Ha, helppoa ku heinän teko! Vaikeinta oli saaha ne liikkeet menemää hengityksen tahtiin. Tiiättekö, ku se ohjaaja sanoo: "Sisäänhengityksellä nosta käsi.." *Nostaa käden* Mitäs nyt? *Pidättää edelleen hengitystä* *Alkaa sinertää* "..jaaa uloshengityksellä laske käsi." Huh! Miule jäi vähä epäselväks, et saako siinä välillä hengittää salaa, vai pitääkö se kaikki mennä oikeeseen tahtiin ilman välihengenvetoja?
Sit kävin sen tunnin jälkee vielä kysyys, et onks ne kaikki siinä lukkarissa olevat joogat sellasia, että käyvät tälläselle vähä vähemmän harrastaneelle, joka ei just oikeen taivu mihinkään suuntaan? "Joo, ne on suunniteltu just sellasille rautakangille, jotka pumppaa ittensä salilla ihan jumiin, eivätkä ikinä venyttele." Poistuin vähin äänin. Mie ku luulin osaavani jotai mutta tosiasia oli, että se joogatunti oliki suunniteltu just miu tyylisiä "rautakankia" varten :D Mut hauskaa ja rentoa se oli ja teki kyllä hyvää rangalle! Menen toisteki.
Tässä vielä päivän fiilis "Minä tein sen!" :
No, mikä mielikuva miula on joogasta, niin muistan että se oli vielä joitain vuosia sitten tosi muodikas laji. Tuli uusia joogakouluja, niitä kursseja oli joka paikassa ja joogan lajela oli joka sormelle. (On niitä siis varmaan vieläki.) Nykyisin miu ajatus on se, että ne ketkä käy joogaamassa tai sanoo harrastavansa joogaa, on ne, ketkä on oikeesti innostuneita lajista ja osaavat sitä. Eli ne wannabe-joogaajat, hetken kasvisruokavaliota noudattavat hipsterit on historiaa. Rastat on leikattu, Kallion yksiö vaihtunu sivukylän omakotitaloon, Jopo-pyörä farmariVolvoon ja HK:n sininenki maistuu taas. Heille jooga ei ole enää statussymboli, vaan pala historiaa. Ne, ketkä jatkaa tätä harrastustaan vielä tällee 2010-luvulla, on niitä "aitoja" harrastajia. Niitä, jotka ei saa kramppia jalkapohjaan, vaikka raapis oikeen jalan isovarpaalla vasenta jalkapohjaa. (Tiiättekö, ku joutuu kipristää sitä varvasta ja koko jalkaa->kramppi) Ja nää tosijoogit pystyy myöski laittamaan jalat lootusasentoon, ne pääsee vaivatta kyykkyyn ilman, että jalkapohjat irtoo lattiasta ja niillä pysyy selkä suorana, jos ne istuu ilman tukea lattialla.
Eli miula ei varsinaisesti ollu ajatusta kuitenkaa sellasesta partasuisesta n.110-vuotiaasta papparaisesta, joka istuu kepin nokassa ja meditoi mutta aika lähelle.. Oon käyny varmaa kaikilla mahollisilla muilla ryhmäliikuntatunneilla. Tanssia, pumppia, jumppia, pyöräilyä.. Body pumpissa joutuu tekee töitä, ni sitä yleensä vähä välttelen :D Mut muute. Käyn siis myös kaikenmaailman tanssitunneilla välittämättä siitä, että en o ehkä se parkettien terävin partaveitsi mutta sielä on sentäs niitä mummeleita, jotka pysyy aina vähä vähemmän mukana ku mie. Nostaa itsetuntoa. Nyt päätin kuitenki rohkaistua ja lähtee joogailemaan. Miula on siis ainaki kaks kaveria, jotka harrastaa sitä. Ne on siis niitä tosiharrastajia. Ne on kumpiki joskus koittanu opettaa miule vähä lajin saloja ja molemmilla se jäi siihe yhteen kertaan. Kummallista. Ei, mie en oikeesti pääse kyykkyyn, enkä saa jalkoja lootusasentoon. Edes toista :D
Otin oman jumppamaton mukaan. Kuten kaikessa nykypäivän liikunnassa kyse on aina varusteista. Se on sellanen ensimmäinen askel. Ei o nii väliä osaatko lajia (tässä tapauksessa taivutko mihinkään suuntaan)mutta jos on oma jumppamatto mukana, se tuo jo sellasta pientä tosiurheilijaa tähän toimintoon. (Tässä kohtaa piti muuten olla kuva jonka nimi on "Jenni lähdössä joogatunnille" mutta näytän valitettavasti nii pälliltä niissä jumppatrikoissa ja se matto kourassa, että joudutte nyt vaa kuvittelemaa sen kuvan.) No kasvavan kauhun vallassa astelen saliin ja mitä näen, sielä on naisia (suurimmalla osalla oma matto!) jotka näyttää kaikki siltä, että niillä ei tuu olemaan minkäänlaista vaikeutta saaha jalkaa niskan taakse! Jaiks. Seuraavaks tajuun, että osalla on villasukat, joillakin joku lämmin viltti, toisilla omia tyynyjä.. Tietty, perhana, joogaan kuuluu kai myös jonkinlainen rentoutusharjoittelu! Onneks tajusin sentäs olla laittamatta kenkiä jalkaa, se ois ollu iha viimene virhe.
Asetun tietysti takariviin, niin kauas ku mahollista. Vieressä hurisee joku tuuletin, puhaltaa vieläpä kylmää ilmaa suoraan kohti mutta se on pieni hinta siitä, ettei tartte mennä kaikkien eteen iha ohjaajan nenän alle. K tuli myös joogaan. Se on nii äijä, että se voi tehä sellasta. No, oli sielä yks toinenki mies. Se oli sen vaimon(?) kanssa vierekkäi. Ne oli tullu ajoissa ja saanu sellasen hyvän reunapaikan, ei edestä mutta kuitenki sillee, että siitä näkee hyvin. K halus mennä sinne kaikkien keskelle. Myö ei oltu sillee pariskuntana vierekkäin. Ehkä iha hyvä.
No, hei, onneks miule oltii kerrottu joskus (toinen miu joogaavista ystävistä, kiitos K!)että sielä tunnilla voi käyttää sellasia pikku vaahtomuovipökäleitä persauksen alla, jos ei iha pysty olee jalkojen varassa jossai istuntatehtävässä. Kävin hakee itelleni sellasen, iha varuiks. Kerroin myös K:lle (eri K, ku miu ystävä) mitä varte miula se pökäle oli. Se koki, ettei tartte moista. No, se onki mies.
Sit se opettaja käppäili sisään. Se näytti ihan normaalilta ihmiseltä! Jes, ehkä tästä selvittäis. Siinä sitä sitte aloteltii, hengiteltii, unohdettii päivän murheet selällään maaten. Sit heiluteltii päätä ja pyöristeltii selkää. Ha, helppoa ku heinän teko! Vaikeinta oli saaha ne liikkeet menemää hengityksen tahtiin. Tiiättekö, ku se ohjaaja sanoo: "Sisäänhengityksellä nosta käsi.." *Nostaa käden* Mitäs nyt? *Pidättää edelleen hengitystä* *Alkaa sinertää* "..jaaa uloshengityksellä laske käsi." Huh! Miule jäi vähä epäselväks, et saako siinä välillä hengittää salaa, vai pitääkö se kaikki mennä oikeeseen tahtiin ilman välihengenvetoja?
Sit kävin sen tunnin jälkee vielä kysyys, et onks ne kaikki siinä lukkarissa olevat joogat sellasia, että käyvät tälläselle vähä vähemmän harrastaneelle, joka ei just oikeen taivu mihinkään suuntaan? "Joo, ne on suunniteltu just sellasille rautakangille, jotka pumppaa ittensä salilla ihan jumiin, eivätkä ikinä venyttele." Poistuin vähin äänin. Mie ku luulin osaavani jotai mutta tosiasia oli, että se joogatunti oliki suunniteltu just miu tyylisiä "rautakankia" varten :D Mut hauskaa ja rentoa se oli ja teki kyllä hyvää rangalle! Menen toisteki.
Tässä vielä päivän fiilis "Minä tein sen!" :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti