Se o hieno tunne, kun teet asian x vaikka just samaan aikaan voit olla varma, ettei se o hyvä idea..
Kaikki lähti siitä, kun miu hiusväri, siis sellanen kevytväri, jota käytin ylläpitämää miu sinisenmustaa tukkaa, loppu. Se nimittäin sai tän värin kestämää yllättävän kaua yllättävän hyvänä, joten aattelin, että jatkan samalla linjalla. Tätä nimenomaista väriä en nyt kuitenkaa jaksanu lähtee metsästämään vaan ostin ihan ronskisti Sitymarketista sellasen mustan tuubin, jossa on sen eukon kuva, jonka tukka on tiukasti pystyssä. Niitä on kaikissa sateenkaaren väreissä, paitsi tietysti mustana. (Tornion citymarketissa ei ainakaa ollu..) No aattelin sitte näppäränä tyttönä (ja koska se hiton väri oli saatava just sillä siunaaman sekunnilla, just siitä kaupasta)että kun tää väri nyt taittuu kuitenki siniseen, ni ostan sinistä mönjää. Hihi..
Noh, ei siinä mitää. Tähä asti oon siis aina laittanu sitä vähä hoitoaineen joukkoon ja hyvä on tullu. En (tietenkää)käytä mitää kumihanskoja. Tähän on pariki syytä: En ikinä muista tuua niitä töistä tai jos oonki muistanu, oon käyttäny ne kaikki. Sitäpaitsi niitten kanssa on vaikee toimia, pitäs tulla suihkuverhon takaa eriksee pois noukkimaan ne vessan hyllystä ja sit se suihkuverho näkee tilaisuutensa tulleen ja tarraa kii miu paljaaseen ihoon ja se tuntuu ällöltä. Lisäks siinä välissä tulee kylmä. Nii ja sit jos ne hanskat jättäis sinne suihkukoppii valmiiks, ni ne ois aina iha märät ja parissa päivässä niissä ois varmana sellanen kuumankosteenviileenvihree kasvusto, että varmana imeytyis joku kuppa sormeen, kun laittais ne käteen. Eli, kuten arvata saattaa, laitoin sitä väriä paljain käsin.
Mie kyllä katoin, että aika tiukan väristä kamaa mut nii se edellinenki oli.. Laamin sen miu päähän ja samalla hetkellä tajusin, että se tarttuu miu kuiviin käsiin yhtä nopeesti ja tehokkaasti ku influenssa syöpäpotilaaseen. Neljällä eri saippualla, yhellä kuorinta-aineella, kynsiharjalla ja suihkusienellä pesujen ja hankauksien jälkee miu sormet oli enää haaleesti sinisen smurffin väriset. Sellasen ysikympin pesussa haalistuneen smurffin. Tosin kynnet on tietysti edelleen iha siniset :D Eikä sillä, ettäkö tää ois päättyny siihe, vaan kun tulin suihkusta ja laamin pahimmat höyryt peilistä, havaitsin, että tietysti miu hiusraja ja siitä alaspäin puoleenväliin otsaa näyttää siltä, kun siihen ois räjähtäny yks sellanen ylikylpsä pappasmurffi.. Ja ei, se väri ei juurikaan näkyny miu tukassa mutta otsarajan lisäks korvassa ja päänahassa. Ja tää tietysti aamukiireessä, töihin pitäs lähtee. Onneks huivit on keksitty :D
Tästä tulee mieleen hassunhauska sattumus vuosien takaa.. Miula oli siis ystävä. Tai on se kai vieläki, ei meiän kaveruus nyt tähä tarinaan ainakaa kaatunut :D Mentii yhessä ostaa sille hiusväriä. Mie sitte vanhana hennavärjääjänä olin asiantuntia, kun etittiin tällästä ei-keinotekosta, mahollisimman luonnollista väriä. Ystäväni halus kuitenki tumman tukan, ei hennanpunaista, joten päädyttiin ottamaan sitte "musta" väri. Kuten arvataan, luonnonväreillä ei saa oikeesti mustaa mutta josko sinnepäin.. (haha!)
Kaveri osti värin ja kaikki hyvin. Kotona sitten alettiin lukea ohjeita ja sielä sanottiin, että tää väri käy jo olemassaan mustille tai tumman ruskeille hiuksille. Tästä hieman hämmentyneenä kaveri tulee ihmettelemään asiaa miule. Mie siinä asiantuntijana tuhahdan, että joo, aina noissa pitää lukee tollasia varotuksia, kun ne on noita luonnonvärejä, eikä niistä ehkä tuu niin kovin tumma lopputulos. Että et sitte pety, ettei siu vaaleenruskeesta tukasta tuukkaan yhellä kerralla pikimustaa.
No, eipä siinä, väri päähän ja jännittämään. Naureskeltiin, että täähän näyttää ihan aika vihreeltä.. Siinäkään ei vielä hälytyskellot soi, mie vaan hihittelen hienoa väriä ja totean, että aina ne näyttää tossakohtaa vähä hassulta..
Pesu ja tadaa! Lopputuloksena upea, hyvin persoonallinen, vanhan homeen värinen tukka! Siis sinivirheän homeen värinen.. Aaahahaa! Kuka niitä ohjeita o ennenkään lukenu x)
Ei, miusta ei tuu kampaajaa. Ei tässä elämässä, eikä kai iha vielä seuraavassakaan.. Keskityn tässä vaan ihmisten pelastamiseen. Mainittakoon tässä että alotin aamuni kattelemalla, kun metsästäjät nylki auton kanssa osumaa ottanutta hirveä. Höyry vaan nous sen sisuksista, ku sen suolia kiskottii ulos siinä tienlaidassa. Hirvellä oli sellanen tyhjä, lasittunu katse. Tulin surulliseks. :( Ihmisille ei ollu onneks käyny pahemmin mutta jotenki en totu koskaan siihe, että elukoita sattuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti