Hahaa, nyt kaikki luulee että tää on sellasta kotoilua, tää miu päivitys. Sellasta, jossa on kynttilöitä jollai raakalaudasta tehdyllä pöydällä ja sitte viereisellä sohvalla viltti. Ja kaikki on valkosta. No voin kertoo, että tässä on nyt kauneus ja harmonia kaukana :D Tää on sitä aitoa ja oikeeta kotitonttuilua. Ja nyt tässäkohtaa taas varotus, tää juttu sisältää pieruhuumoria. Eli jos koet, että kyseinen taiteenala ei ole sinua varten, niin älä lue pitemmälle, ihan vaa, etten menetä niitä viimesiäki lukijoita.
Noni, teille muille, ni tästä se taas lähtee!
Eli, rakas siskoni ainaki muistaa, mite meiän lapsuudenkodissa asu saunatonttu. Tai varmaa sielä asusti vaikka mitä menninkäisiä mutta saunatonttu oli ainut joka teki itsensä tunnetuks. Se asusti jossai kiukaan alla ja aina ku kiukaalle heitti vettä, se alko ammuskella pikkusella konekiväärillä. Kuulu vaan sellanen tasanen "ratatatatatata.." Myö ei koskaa nähty tätä tonttua, eikä se pitäny muute itestää meteliä (hihi, hyvä sanavalinta!)mutta saunapäivinä sen olemassaolon kyllä huomas. Miusta tuntuu, että se muutti sen vanhan kiukaan mukana, ku saunaremontin yhteydessä tää ääni katos. Aika harmi tavallaa.
Nonni, no mikä hauskinta, meillä asuu täälä Tornion kämpässä kans kotitonttu. Tää on tosin vähä sellanen oudolla tavalla kieroutunu tapaus. Tai en o varma onko se vaa asunu meiän kanssa liian pitkää? Mie en o tavannu häntä noi niinku kasvokkain, mutta jonkulainen mielikuva miula on. Se on kutakuinki tällänen: (erityisen pikaisesti piirretty, pää jäi näköjää vähä pieneks..)
No mitä se sitte täälä tekee? Nohitto, nyt on heti pakko mennä siihe pieruasiaan! K avas tossa aamulla jääkaapin ja totes, että mikä täällä haisee. Eka aattelin, että se o paripäivää avattuna ollu homejuusto, joka on kääritty vaa hätäseen muovipussiin mutta sit tajusin, että se perhanan kotitonttu on käyny pierasemassa mei jääkaappii! Mie en tiiä pitäskö miu itkee vai nauraa ku mietin mielessäni tätä tapahtumaa. (En o juurikaan nukkunu viimeyönä, työyö, joten siks miuta vaa naurattaa iha hallitsemattomasti tää juttu. VOi olla, että tää postaus poistuu jossai vaiheessa, ku saan univelat nukuttua, joten jos ehit lukee tän, oot onnekas :D)
Mei jääskäri on siis sijoiteltu sillee, että toisella puolella on siivouskaappi ja toisella tollanen apupöytä. Eli sen on täytyny keikkua tossa apupöydän reunalla ja päästellä siitä! Näen sen sieluni silmin, ku sellanen pieni, harmaahapsinen hahmo keikkuu tuossa pöydänreunalla. Se on sellanen vähä tukeva, sillä on harmaat sarkahousut, jotka roikkuu vähä persauksien kohalta. Vanhat henkselit, ruudulliset kalsarit ja joku iha tavallinen paita, mitä nyt kotitontut normisti käyttää. No, se on siis raottanu jääskäriä, pierassu sinne housut kintuissa ja laittanu oven kiinni! Miettikää nyt kui härski tyyppi! On varmaa oikee vääntäny silmät sirrillään siinä ja sit tyytyväisenä hymyilly, kun o saanu pointtinsa selväks. Ties mokoma, että se päästö jää sinne nalkkiin ku myö ei oltu vuorokautee kotona. En tiiä oliks se nyt suuttunu, ku oltii taas töissä vai oliks tää joku halloween-kepponen vai mikä nyt oli. Empä tajunnu kattoo oliks se nurkan takana kattomassa ja hykertelemässä, ku avattii ovi vai oliks se jossai kehittelemässä uusia kepposia. Aikamoinen vekkuli ettenkö sanois! Ja arvatkaa vaa, sen nimi on kuulema Toni.
Ei tää kyllä ollu sen ainut koiruus. Välillä se pöllii tavaroita. K:lta on hävinny ainaki lyijykynä ja sateenvarjo. Tosin se varjo oli kai sille liian iso, ku se otti ja palautti sen. Rikkinäisenä tosin! Ei aukee varjo samaan tapaan, ku ennen kotitontun "lainailua". Sit se jättää välillä hirveitä vauhtiraitoja vessanpönttöön. Iha ku joku ois laskenu vähä reipasta liukurimäkeä ja pulkan pohjassa ois ollu ruskeesävyset liukkarit. Ja sit se heittelee pieniä pölypalloja mei nurkkii ja leivänmurusia SOHVAN ALLE! Ja nyt ku mietin, että miu lähes kaikki kasvit kuoli viime keväänä, ni varmaa se teki jotai pahaa niillekki. Mokomaki kiusankappale! :D
No ei, mukavaahan se on, että on tollasia kotihenkiä. Ei käy tää elämä tylsäks. Ei varsinkaa tällee ylihysteerisenä työvuoron jäliltä. On seki perhana, ku ei saa töissäkää rauhassa nukkua!
Tässä kirjotellessa miu hysteria on kovasti helpottanu. Asiaa saattaa helpottaa ihanalta ystävältä saatu pikku lahjoitus. Marabou ja caramel samassa levyssä ni eihä se voi olla ku hyvää! (Ja onhan se.) Tästä tää elo taas lähtee, enskerralla lupaan olla taas iha vakavissani.
Noni, teille muille, ni tästä se taas lähtee!
Eli, rakas siskoni ainaki muistaa, mite meiän lapsuudenkodissa asu saunatonttu. Tai varmaa sielä asusti vaikka mitä menninkäisiä mutta saunatonttu oli ainut joka teki itsensä tunnetuks. Se asusti jossai kiukaan alla ja aina ku kiukaalle heitti vettä, se alko ammuskella pikkusella konekiväärillä. Kuulu vaan sellanen tasanen "ratatatatatata.." Myö ei koskaa nähty tätä tonttua, eikä se pitäny muute itestää meteliä (hihi, hyvä sanavalinta!)mutta saunapäivinä sen olemassaolon kyllä huomas. Miusta tuntuu, että se muutti sen vanhan kiukaan mukana, ku saunaremontin yhteydessä tää ääni katos. Aika harmi tavallaa.
Nonni, no mikä hauskinta, meillä asuu täälä Tornion kämpässä kans kotitonttu. Tää on tosin vähä sellanen oudolla tavalla kieroutunu tapaus. Tai en o varma onko se vaa asunu meiän kanssa liian pitkää? Mie en o tavannu häntä noi niinku kasvokkain, mutta jonkulainen mielikuva miula on. Se on kutakuinki tällänen: (erityisen pikaisesti piirretty, pää jäi näköjää vähä pieneks..)
No mitä se sitte täälä tekee? Nohitto, nyt on heti pakko mennä siihe pieruasiaan! K avas tossa aamulla jääkaapin ja totes, että mikä täällä haisee. Eka aattelin, että se o paripäivää avattuna ollu homejuusto, joka on kääritty vaa hätäseen muovipussiin mutta sit tajusin, että se perhanan kotitonttu on käyny pierasemassa mei jääkaappii! Mie en tiiä pitäskö miu itkee vai nauraa ku mietin mielessäni tätä tapahtumaa. (En o juurikaan nukkunu viimeyönä, työyö, joten siks miuta vaa naurattaa iha hallitsemattomasti tää juttu. VOi olla, että tää postaus poistuu jossai vaiheessa, ku saan univelat nukuttua, joten jos ehit lukee tän, oot onnekas :D)
Mei jääskäri on siis sijoiteltu sillee, että toisella puolella on siivouskaappi ja toisella tollanen apupöytä. Eli sen on täytyny keikkua tossa apupöydän reunalla ja päästellä siitä! Näen sen sieluni silmin, ku sellanen pieni, harmaahapsinen hahmo keikkuu tuossa pöydänreunalla. Se on sellanen vähä tukeva, sillä on harmaat sarkahousut, jotka roikkuu vähä persauksien kohalta. Vanhat henkselit, ruudulliset kalsarit ja joku iha tavallinen paita, mitä nyt kotitontut normisti käyttää. No, se on siis raottanu jääskäriä, pierassu sinne housut kintuissa ja laittanu oven kiinni! Miettikää nyt kui härski tyyppi! On varmaa oikee vääntäny silmät sirrillään siinä ja sit tyytyväisenä hymyilly, kun o saanu pointtinsa selväks. Ties mokoma, että se päästö jää sinne nalkkiin ku myö ei oltu vuorokautee kotona. En tiiä oliks se nyt suuttunu, ku oltii taas töissä vai oliks tää joku halloween-kepponen vai mikä nyt oli. Empä tajunnu kattoo oliks se nurkan takana kattomassa ja hykertelemässä, ku avattii ovi vai oliks se jossai kehittelemässä uusia kepposia. Aikamoinen vekkuli ettenkö sanois! Ja arvatkaa vaa, sen nimi on kuulema Toni.
Ei tää kyllä ollu sen ainut koiruus. Välillä se pöllii tavaroita. K:lta on hävinny ainaki lyijykynä ja sateenvarjo. Tosin se varjo oli kai sille liian iso, ku se otti ja palautti sen. Rikkinäisenä tosin! Ei aukee varjo samaan tapaan, ku ennen kotitontun "lainailua". Sit se jättää välillä hirveitä vauhtiraitoja vessanpönttöön. Iha ku joku ois laskenu vähä reipasta liukurimäkeä ja pulkan pohjassa ois ollu ruskeesävyset liukkarit. Ja sit se heittelee pieniä pölypalloja mei nurkkii ja leivänmurusia SOHVAN ALLE! Ja nyt ku mietin, että miu lähes kaikki kasvit kuoli viime keväänä, ni varmaa se teki jotai pahaa niillekki. Mokomaki kiusankappale! :D
No ei, mukavaahan se on, että on tollasia kotihenkiä. Ei käy tää elämä tylsäks. Ei varsinkaa tällee ylihysteerisenä työvuoron jäliltä. On seki perhana, ku ei saa töissäkää rauhassa nukkua!
Tässä kirjotellessa miu hysteria on kovasti helpottanu. Asiaa saattaa helpottaa ihanalta ystävältä saatu pikku lahjoitus. Marabou ja caramel samassa levyssä ni eihä se voi olla ku hyvää! (Ja onhan se.) Tästä tää elo taas lähtee, enskerralla lupaan olla taas iha vakavissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti