Taidetta tekemässä

Miula on taas luomisen vimma. Piti yks sunnuntai-iltapäivä rynnätä säästötexin-taideosastolle hankkimaa maalauspohjia, ku inspiraatio iski nii suurella vimmalla :D Nyt se alkaa olla kyllä vähä jo laantumaan päi, johtunee siitä, että oon saanu parit työt valmiiks. K on tietty iha hiilenä(vaikka ei se o juurikaa mitää sanonu..)ku miula on taas kaikki kamat pitkinpoikin keittiöö levitettynä. 

Onko kellää koskaa sellanen tunne, että nyt on jotai syntymässä mutta ei o iha varmuutta, että mitä. Voi olla jotai ajatuksia mitä HALUIS maalata tai luoda mutta ku ottaa pensselin kätee, ni sieltä tulee mitä sieltä tulee. Väkisi tekemällä ei tuu mitää. No tästä se lähti:

 Miu ois iha hirveesti tehny mieli maalata tosta sellanen hämähäkki. Toho vaa jalat ja ristikuvio selkää! Mut sit rupesin miettimää, että sille voi olla vähä hiljaset markkinat :D Vaikka kyllä miu takaraivossa kytee sellanen ajatus, että keskelle taulua tulee hämy ja sitte sen ympärille tulee paljon pikkuhämyjä ja taulun nimeks tulee: "Iloinen perhetapahtuma." Hih. Noni,no tässä nyt sit mitä siitä tuli:

Onneks rakas siskoni lupautui ettimään tuolle uuden kodin :)

Lisäks oon puuhannu tälläsiä mittataulukoita: 

Ajatus lähti siitä, että oisin ommellu niille, siis jälleen kerran miu siskon pygmi-raukoille, tuollaset mitat kankaasta. Yllättäen miu hermo ei riittäny moiseen, ni jalostin tän idean sitte tollasiin puisiin mittataulukoihin. Nuo kuvat ei iha kerro kaikkia pikku hups-juttuja, joita noissa näkyy.. Mutta kuten miu viisas äiti joskus lohdutti, ku sähläsin jonku miu tuotoksen kanssa: "Käsityön jälki saa näkyä." Voitte arvata, että sitä lausetta oon käyttäny puolustuksena vaikka missä sotkussa..

 Lisäks tossa isossa perhosessa on varmaa kaheksan kerrosta maalia, ku se ei vaa oikee ottanu onnistuakseen. On se vieläki vähä ankeen värinen mutta kuten sanottu, miu maalauksista tulee mitä niistä on tullaksee, miula ei o juurikaan sananvaltaa miu alitajuntaan. Se tuottaa, mitä se haluaa.. 

Tässä vielä yks esimerkki miu viimesestä kesken olevasta taulusta:

Sen nimeks tulee "friikkisirkus". Sielä on tollanen pakkopaidassa hengaileva hahmo, joka kurkkii verhon takaa.. Tälle maalaukselle ei o vielä kotia, onko jollai tarvetta? :D Laitan kokokuvan, kunhan saan sitä vähä eteenpäi. (Lue: kunhan keksin mitä maalaan toiseen nurkkaan tulleen hahmon tilalle. Se näyttää tällä hetkellä eksyneeltä kakkapökäleeltä. Iha normaalia.)

Kevät on luomisen aikaa, kokeilkaa muruset! 

Hyvi meni

On synkkä ja myrskyinen päivä. Raahaudun tallille välittämättä siitä, että väsyttää, niveliin sattuu, auto on tankkaamatta hillittömän hangen syleilyssä ja kylmäkin on. Ei auta, miula on pikkunen ratsuhevosen alku oottamassa. Pieni, karvanen olento, josta pitäis saaha oikee kisapeli jollekki onnelliselle joku päivä.

Meen talliin. Heppa on pihalla. Mätän sen karsinasta kottikärryllisen paskaa. Otan talikkoon oikeen ihanan ison kakkakasan ja kappas, heilautan sitä kohti kottaria mutta talikon reuna osuu johonkin ja koko hieno kakkakasa leviää käytävälle. No, sellasta se on. 

Kun hevosen yksiö on siivottu, nappaan narun ja kävelen tarhalle. Sormet jäätyy matkalla. Koni on taas hajottanu yhet päitset (eli ne hallintavehkeet, jotka sillä on päässä). Eiku hakemaa uudet tallista. Otan hevosen ulos tarhasta. Matkalla se säikähtää leikisti pientä putkenpätkää, jonka se on nähny neljä ja puolmiljoonaa kertaa ennenki. Mutta ei sitä tiiä, tälläkertaa se voi hyökätä! Väistän täpärästi sen jyräysyrityksen, kun pikkuheppa ottaa parit reippaammat askeleet sivusuunnassa varmistaen näin, ettei putki tänään(kään) käy päälle. Hieman vähä-älyinen kun on, se ei aina muista kattoo onko niinsanotusti "ihminen välissä." 

Karsinaan päästessä se tekee ekan tsekkauskierroksen, onko ruokaa, jos ei, alkaa kysely. Nuusku tuijottaa niillä ah-niin-ihanilla ruskeilla silmillään kuin kysyen: "Missä porkkanat!?" No ei o nyt ole porkkanaa perhana! Kosketan hevostani harjalla, siitä tippuu puoli kiloa karvaa. Lattia muuttuu valkoiseksi, kuin lumisateen jäljiltä. Myös miulla on joka ikinen ruumiinaukko täynnä Nuuskun talvikarvaa. 

Laitan varusteet päälle ja vien hepan maneesiin. Matkalla se säikähtää koiraa, tallilapsukaista, kärpästä ja omaa varjoaan. Pääsen kaverin avustamana selkään. Taas se koni säikähtää. Lähden raviin, sama toistuu. Joku tulee ovesta ja Nuusku ampaisee kuski kyydissä minkä jaloistaan pääsee. Siitä selvitään mutta nurkkaa on silti pakko vähän tuijottaa. 

Ohjaan hevoseni puomeille, joita se myöskin alkuun tuijottaa. Menee lopulta ylitse. Aurinko kääntyy ja luo varjoja maneesiin. Taas pitää säikähtää omaa varjoa. Sitten pysähdytään paskalle. (hevonen siis, ei kuski.) Tullaan puomit toisesta suunnasta. Nyt se otus näkee oman varjonsa puomien jälkeen ja tekee sivuloikan. Kuski roikkuu kyydissä, onhan minulla tunnetusti nopeat refleksit.

Tuskahiki puskee pintaan niin hevosella kuin kuskillakin. Lopetellaan tältä päivältä. Haen maneesin reunalle jättämäni narun. Joku kävelee maneesin reunalla, ulkopuolella. Siinäpä taas hyvä hetki vähän.. säikähtää. 

Tätä jatketaan päivästä toiseen. Välillä verta, joka kerta hikeä, hitokseen hikeä (useimmiten kyllä vaan kuskilla), sivuloikkia, joka kerta paljon sivuloikkia. Joskus myös eteenpäin suuntautuvaa loikkaa. Karvaa ja harmaassa hevosessa näkyvää kakkaa. Epätoivoa, raivoa.. 

Kyllä tää hevoselämä on sitte kivaa!

No ei, vaan tosiaan, hevosen omistaja sanoi tänään, että oon tehny hyvää työtä sen nuoren kakaran kanssa. Mie olin ihan että:

Sillä pienellä lauseella oli uskomaton voima. Kaikki epätoivo oli taas hetkeksi pois pyyhkäistyä. Ei siinä, jatketaan harjotuksia..

Tästä tuli mieleen, että sitä pitäis kai vähä useemmi antaa toisille positiivista palautetta. Aina sitä muistaa kertoo ne negatiiviset jutut mutta harvemmi sitä kertoo vaikka kaupan kassalla, että kiitos hyvästä asiakaspalvelusta! Pitäis kyllä tsempata vähä tässä asiassa, varsinkin, kun siitä tulee tosi hyvä mieli myös itselle! 

Ehkä mie teenki seuraavaks sellasen kehumispostauksen ihmisistä.. Oottakaa vaa :D

Iha vaa tajunnanvirtaa

Yleensä blogeihin kuuluis kai kirjottaa sitä, mitä nyt elämässä tapahtuu, mitä kuuluu, miten menee, miten lapset kasvaa, mitä uutta sisustuksessa ja kuinka koiran koulutus sujuu, joko se tekee voltin väärinpäi. Miulahan ei o koiraa, ei lapsia ja sisustukseen en ota sen kummemmin kantaa, ku mitä tuo miu hetki sitte postaama teksti anto ymmärtää. Mutta voisin tässä kertoo silti vähä miu elämästä ja ajatuksista.

Iha ekana muistin yhen pikku jutun jostai lapsuudesta, ku laittelin äske ruokaa.. Ostin hetki sitte sellasta mustaleima-sulatejuustoa johonki safkaa, en muista mihin ja nyt yritän käyttää sitä pois. Eli työnnän sitä joka ikiseen ruokaan jota teen :D Noni, no se ei ollu se juttu, vaan se, että ku maistoin sitä, ni sehä maistuu iha sellaselle juusto juustoselle, jota syötii lapsuudessa. Ja vieläpä tarkemmi, muistaako kukaa muu sellaset pienet, kolmion malliset juustot, jotka oli yksittäispakattuna sellasee folioon ja sitte niitä oli määrä x jossai isommassa paketissa? (Olikohan se sellanen pyöree, muovinen, läpinäkyvä pakkaus??) Niitä oli eri värisinä ja makuisina??? Ne oli varmana jotai sulatejuustohässäköitä! No tuo mustaleimasulatejuusto maistuu ihan lapsuudelta ja niiltä pieniltä kolmiojuustoilta! :) Nostalgista!

Noni, no sitte yks hassunhauska juttu, joka tapahtu miule päivänä eräänä ku käytii palauttaa pulloja kauppaan. Erehdyin siinä sitte mulkasemaa vähä tarkemmi sinne putkeen, jota pitki ne pullot meni ja äkkiä pystyin kuulemaan mielessäni mite ne huuti iha riemuissaan tyyliin: "Wheeee...!" "Jipii!" Siis ihanku ne ois laskenu liukumäkeä pitkin, vaikkaki ihan suoraa linjaa menivät. Mie tulin siinä iha itekki hyvälle mielellä toisten iloa kuunnellessa! Joku voi olla sitä mieltä, että miula ei o iha lääkitys kohillaa ja joku toinen taas sanoa, että miula o vähä liian vilkas mielikuvitus :D No, ihan sama mutta hymyilytti loppupäivä.

Sellasta. Sitte miula on kolmas asia, joka miuta myöskin hymyilytti tänään. Kävin nimittäin ultrattavana ja olin sellasessa asennossa, että pystyin itekki näkemää siihe ruudulle. Kuinka ollakkaan, äkkiarvaamatta sielä vilahti.. MUSTANAAMIO! Siis iha vaa äkisti vilahti. Se n.18-vuotias lääkäri oli nii keskittyny siihen sen sensorin liikutteluun, että se ei sitä salettii huomannu, mutta mie huomasin! Sielä se vilkutti :) Siitä voidaan kai olla montaa mieltä, että onks se hyvä vai huono juttu, että se ultra otettii siis miu olkapäästä, ei esim mahasta. Hih.. Mutta miusta ois hauska ajatus, että miu olkapäässä asustais sellanen pieni Mustanaamio. Vähä niinku miu alter egona. Sieltä se kuiskii kaikki hassuja asioita miu vasempaa aivopuoliskoon ja sitte mie kirjotan ne tänne blogiin kaikkien luettavaks. Iha normaalia.

Tällästä täällä tänään. Onneks on perjantai ja huomenna työpäivä. Rentoo. Toivottavasti tapahtuis jotai jännää, jotai sellasta, mitä pelastajissaki aina näytetää..

Tässä teille hymyilee pieni punainen lammas nimeltä Sakke ja paleleva gobliini nimeltä Kimmo. Ne asuu molemmat miu autossa.

Hautajaiset

Käpälä pystyyn, kuinka moni miettii omia hautajaisiaan? En kyllä tiiä onks se kuinka yleistä mietiskellä moisia, mutta viimeeks töissä vastaan tullu kuolemantapaus oli jonku verra omia vanhempiani nuorempi hahmo, joka nyt päätti sitten tosta noin vaan siirtyä luojansa luo kesken kaiken. Siinä tuli taas mieleen, että miu on pitäny jo pitkää tehä tää postaus aiheesta MIUN hautajaiset. Elämä kun voi tunnetusti päättyä miten ja millon vaan. Ja niinku miu viisas mummi aina sanoo: "Ei täältä ikäjärjestyksessä lähetä."

Noni, no tässä nyt siis iha kirjallisesti miu viimenen tahto. Tai en tiiä onks tää nyt mikää tahto.. Miu rahat (Lue: miljoonat.) menee Sakelle ja Holgerille. Niitten pitää ostaa nillä jotai tosi turhaa ja älytöntä mutta kuitenkin jotai sellasta, joka tekee ne onnelliseks.

Sen, mihi kirkkoo kuulumattomat pakanat haudataan, jätän jonku miu jälkee jäävän ihmispolon pohdittavaks mutta ehkä miu ruumiin vois tuhkata ja jämät heittää johonki järveen. Vai onkoha se luonnon tuhoomista? Mitää kalliita arkkuja ei tartte ostella, joku pahvilaatikko riittää. Käyttäkää neki rahat tarjoiluun :D

Tarjoiluun.. Hmm.. Miu hautajaisissa o tarjolla jotai huippuhyvää kasvisruokaa (syyääks hautajaisissa yleensä? Jos ei, ni näissä ainaki syyää!) ehkä kasvispitsaa. Mei iskän reseptillä tehtyä! Sit juomaks tarjoillaa punaviiniä ja gini tonikia. Sitruunalla tai kurkulla maustettuna.

Jälkkäriks on värikäs valikoima irtokarkkeja.

Musiikkina jossai siunaustilaisuudessa soitettakoon John Lennonin "Imagine" ja muistotilaisuudessa ainaki biisit "Dust in the wind" ja "Runnaway train."

Ja jos miule tulee joku muistokivi johonki ni siihe sellanen pääkallo.

Muuten mie haluun, että miu hautajaiset on sellaset hyvät bileet. Mie oon eläny täysillä ja aion kuollakki täysillä! Ja tulla kummittelee, että olkaahan tarkkoina, jos teistä joku jää tänne miu jälkee :)



Kiitos.