perjantai 10. maaliskuuta 2017

Iha vaa tajunnanvirtaa

Yleensä blogeihin kuuluis kai kirjottaa sitä, mitä nyt elämässä tapahtuu, mitä kuuluu, miten menee, miten lapset kasvaa, mitä uutta sisustuksessa ja kuinka koiran koulutus sujuu, joko se tekee voltin väärinpäi. Miulahan ei o koiraa, ei lapsia ja sisustukseen en ota sen kummemmin kantaa, ku mitä tuo miu hetki sitte postaama teksti anto ymmärtää. Mutta voisin tässä kertoo silti vähä miu elämästä ja ajatuksista.

Iha ekana muistin yhen pikku jutun jostai lapsuudesta, ku laittelin äske ruokaa.. Ostin hetki sitte sellasta mustaleima-sulatejuustoa johonki safkaa, en muista mihin ja nyt yritän käyttää sitä pois. Eli työnnän sitä joka ikiseen ruokaan jota teen :D Noni, no se ei ollu se juttu, vaan se, että ku maistoin sitä, ni sehä maistuu iha sellaselle juusto juustoselle, jota syötii lapsuudessa. Ja vieläpä tarkemmi, muistaako kukaa muu sellaset pienet, kolmion malliset juustot, jotka oli yksittäispakattuna sellasee folioon ja sitte niitä oli määrä x jossai isommassa paketissa? (Olikohan se sellanen pyöree, muovinen, läpinäkyvä pakkaus??) Niitä oli eri värisinä ja makuisina??? Ne oli varmana jotai sulatejuustohässäköitä! No tuo mustaleimasulatejuusto maistuu ihan lapsuudelta ja niiltä pieniltä kolmiojuustoilta! :) Nostalgista!

Noni, no sitte yks hassunhauska juttu, joka tapahtu miule päivänä eräänä ku käytii palauttaa pulloja kauppaan. Erehdyin siinä sitte mulkasemaa vähä tarkemmi sinne putkeen, jota pitki ne pullot meni ja äkkiä pystyin kuulemaan mielessäni mite ne huuti iha riemuissaan tyyliin: "Wheeee...!" "Jipii!" Siis ihanku ne ois laskenu liukumäkeä pitkin, vaikkaki ihan suoraa linjaa menivät. Mie tulin siinä iha itekki hyvälle mielellä toisten iloa kuunnellessa! Joku voi olla sitä mieltä, että miula ei o iha lääkitys kohillaa ja joku toinen taas sanoa, että miula o vähä liian vilkas mielikuvitus :D No, ihan sama mutta hymyilytti loppupäivä.

Sellasta. Sitte miula on kolmas asia, joka miuta myöskin hymyilytti tänään. Kävin nimittäin ultrattavana ja olin sellasessa asennossa, että pystyin itekki näkemää siihe ruudulle. Kuinka ollakkaan, äkkiarvaamatta sielä vilahti.. MUSTANAAMIO! Siis iha vaa äkisti vilahti. Se n.18-vuotias lääkäri oli nii keskittyny siihen sen sensorin liikutteluun, että se ei sitä salettii huomannu, mutta mie huomasin! Sielä se vilkutti :) Siitä voidaan kai olla montaa mieltä, että onks se hyvä vai huono juttu, että se ultra otettii siis miu olkapäästä, ei esim mahasta. Hih.. Mutta miusta ois hauska ajatus, että miu olkapäässä asustais sellanen pieni Mustanaamio. Vähä niinku miu alter egona. Sieltä se kuiskii kaikki hassuja asioita miu vasempaa aivopuoliskoon ja sitte mie kirjotan ne tänne blogiin kaikkien luettavaks. Iha normaalia.

Tällästä täällä tänään. Onneks on perjantai ja huomenna työpäivä. Rentoo. Toivottavasti tapahtuis jotai jännää, jotai sellasta, mitä pelastajissaki aina näytetää..

Tässä teille hymyilee pieni punainen lammas nimeltä Sakke ja paleleva gobliini nimeltä Kimmo. Ne asuu molemmat miu autossa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti