Mattolaiturilla koettua

Noniin kuulkaas taas. Tekstiä pukkaa. Lue tuo alempi postaus eka, tää on vähä niinku jatkoa sille, vaikka onki iha oma itsenäinen asiansa.

Eli läksin pienenpienen raivon saattelemana mattolaiturille kuluttamaan tätä kesän ehkä ainoaa hellepäivää. Laitoin arskarasvaa, erityisesti tuohon ihovaurioon, (jonka sain kun tosiaan laskeuduin hevosen selästä päin aitaa. Siitä lähti eile viimeset rupirippeet..)bikinit päälle ja matot kouraan. K ei lähteny mukaan, koska se epäili, että sielä on joku muuki pesulla. (Lisäks se kestää auringonvaloa kovin huonosti.) No, olihan sielä, mummomafia parhaimmillaan yhellä papalla maustettuna.

Mummot kattoo selkeesti vähä alta kulmien, jos joku alle 80-vuotias tulee pesee mattoja. Ne ei raukat taida tietää että a) kaikenlainen marttailu on kovasti muodikasta ja b)mie oon pessy mattoja, poiminu marjoja, orjaillu perunapellolla, haravoinu ja mättäny hevosen paskaa jo jopa silloin kun he eivät vielä olleet edes eläkkeellä, että tälläinen pikku puuhastelu on miule iha tuttua! Noni, noh, alan siinä hinkata ekana kahta karvalankamattoa, koska niitten kuivumiseen menee eniten aikaa. Saan matot hinkattua ja yritän työntää toista sellaseen mankeliin, jolla saa ylimääräset vedet pois. Tähän asti kaikki hyvin. Matto ei kuitenkaan suostu menee mankelista läpi. Perhana. Muistan, että tässä oli jotai häikkää viimekski, joten päädyn vaan tyrkkäämää maton kuivaustelineelle. Mummo ja pappa seuraavat touhujani.. "Eikö se menny siitä mankelista läpi? Kyllä sen pitäis mennä!?" "No ei se nyt menny, ei se mitään" "Vai eikö vaan voima riittäny kierittää kampea?" "NAPS" Tuo naps kuuluu miu pään sisällä. Se pieni pössäyttelevä tulivuori, joka on koko aamun kyteny ja heitelly tuhkaa (lue: kirosanoja miu suusta)ilmoille, räjähtää sellasella alkukantasella voimalla, että Vesuviuksen purkaukset on ollu vaan pientä puhinaa siihe verrattuna. Kohteliaaksi kasvatettu kun olen, en kuitenkaan avaudu sille papparaiselle(hyväähän se kai vaan tarkoitti?)vaan nielaisen kiukkuni ja jatkan hommia.

Mummeli mulkoilee taas tekemisiäni. Oikeen OOTAN,että se sanois jotain aiheesta, kun lantraan nestemäistä mäntysuopaa ämpäriin ja kastelen harjaa siellä. Sano nyt, että "Kunnolla sitä suopaa, ei tuolleen lähe mikään puhtaaksi. Pitää vaahdota!" Pääsisin kuittaamaan jotain aiheesta vesien saastuminen ja luonnon säästäminen jälkipolville. Mummo pysyy kuitenkin hiljaa. Harmi tavallaan.

Kuulen ja näen sivusilmällä, kun papparainen ja mummo työntävät lähes samanlaista karvalankamattoa mankeliin. Eipä näytä papallakaan riittävän voimat kammen kääntämiseen, kun ei vaan matto lähde liukumaan. Tunnen sairasta tyydytystä aiheesta, kunnen samalla hetkellä muistan, kun näen pariskunnan keksineen ratkaisun, kuinka matto saadaan mankeliin. Käännetään ne karvat alaspäin. Perhana. Matto rullaantuu mankeliin ja pappa huikaa, että "Kyllä se sinunkin mattosi varmasti menisi tästä läpi." "Juu, pitää muistaa ensikesänä." Perkele.

Tässä tilannekuva. Vai olikoha tääki sieltä Amsterdamin kidutusmuseosta? En o nyt iha varma kumpi, ku nää on nii saman tyylisiä..

Noni, saan matot pestyä ja rauhoitun pikkusen. Mummo ja pappakin ovat pakkautuneet mopediinsa ja poistuvat paikalta. Rauha. Pyykillä on kuitenkin keski-ikäisiä täti-ihmisiä, en tiiä tuntevatko toisensa ennestään. Täälä Lapissa kun ollaan niin inhottavan sosiaalisia koko ajan! No, ne juttelee siinä jostai rescue-koira-yhdistyksestä, joka on toki kaunis tapa auttaa eläimiä, ei sillä. Vaikka toisaalta oon salaa sitä mieltä, että ainaki osa ihmisistä adoptoi koiran ulkomailta ihan vaa siks, että se on statussymbolina hyvää imagonkohotusta. Ei suomalaisesta eläinkodista pelastettu elukka o läheskään yhtä mediaseksikäs ku joku Espanjasta rahdattu koira..

Juttu on iha asiallista, kunnes se kääntyy siihen miten kauheeta on kun sielä Kiinassa syödään niitä koiria. OU MAI GAAD! Sitten ne sielä kärsii, kun niistä tehdään ruokaa, aivan kamalia ovat ihmiset sielä, nih. Olen samaa mieltä joo, mutta samalla olen sitäki mieltä, että turha siinä on jeesustella mitä jossai toisella puolen maailmaa tapahtuu elukoille, kun ihan se "Kariniemen kotitilan broileri" tai se "Atrian lähitilan makkara" joka siinä kesägrillissä tirisee, ei myöskään ole eläny mitään mukavaa, kivutonta, lajityypillistä elämää ja kuollu tuskattomasti nukkuessaan pitkän elämänsä päätteeksi. Ihan samalla tavalla se siunki ruoka kärsii täällä kotisuomessa. Ellei tämä emäntä ollu sitte vegaani(jota hän ei kyllä tuonu ilmi, eiks yleensä vegaanit mainosta itseään koko ajan? Näin oon ainaki kuullu..)niin sitte ihan turha harmitella siinä mite ne sielä Kiinassa on niin julmia ne ihmiset. HA!

Oon raivona. Soitan terapeutille, jolla on onneks suurempiaki ongelmia, joten asiat järjestyy taas uomiinsa. Kotimatkalla käyn ostamassa jätskiä. Pikkupikkunen raivo nostaa taas päätään(joo, tää johtuu kuukautiskierrosta, ainahan se meillä naisilla johtuu siitä.)kun muistuu mieleen Valion mainos. Siinä o joku akka Turengissa tehtaalla ja ah-kuinka hän tekeekään suomalaisesta maidosta suomalaista jäätelöä ja on niin hiton suomalaista että voi luoja! Kukaan ei huomaa sitä ylikansallisen riistofirma Nestleen logoa siinä paketin pohjassa. 

(Nestle mm.pumppaa köyhien maiden pohjavesivarannot tyhjiin, pullottaa veden ja myy sen sitte niille köyhille pulloissa ja käärii voitot. Samoin ne tekee aktiivista kamppanjaa niissä köyhissä oloissa, että äidit ei imettäis lapsiaan, vaan ostais niitten äidinmaidonkorviketta mielummi, ku se on niin terveellistä. Terveelisempää ku äidinmaito. Näin sielä uskotellaan ja ihmisethän uskoo.. Iha vaa muutamia syitä mainitakseni, miks yleensä välttelen ko.lafkan tuotteita. Ainaki, jos sen logo näkyy. Toki on paljo firmoja, joita se syöpäsolu omistaa, joten niitten voitot menee sinne mutta kuluttaja ei tästä tiedä. Pitäis perehtyä paremmin aiheeseen.)

Noni, no oiskohan tässä vihaa tarpeeks? Meillä on illalla treenit muutamien ensihoitajien kanssa. Jos sama meno jatkuu, ni miula varmaa menee selkä, katkee käsi tai saan aivoverenvuodon. Jos tää on miu viimenen päivitys, ni ehkä miusta jää vähä raivoisa kuva maailmalle mutta olkoot! :D

Tähä kuva miu krapulapäivän hampurilaisesta. Tiiättekö, ku on hirvee himo saaha sellanen ah-niin-ihana hallomium-juusto-burgeri, joka tursuaa majoneesia ja salaattia.. Käyt tilaamassa safkan, tuut kotia ja ihmettelet, että mite se kasvisperäinen burgeri on laatikossa. Ne ei yleensä ikinä o? Aavistat pahinta, avaat boksin, avaat burgerin ja tadaa:

Rutikuiva pekonilätty! Jos joillain asioilla ei vaa pitäis leikkiä, ne on karkkipäivät ja krapulapäivän hampurilainen..  Tuli olo, että lähetän ohjuksen kohti Maxia, ruotsin parasta hampurilaisravintolaa.. 

<3: lla Jenni

Ulkopuolista apua! Apua.

Tiiättekö tunteen, ku on uus suhde. Kaikki tuntuu helpolta ja ihanalta, leijut suorastaan pilvissä ja mietit mitä kaikkee ihanaa tää juttu voikaan tuoda tullessaan. Millä kaikilla tavoilla siu elämä tulee helpottumaan, mitä voitkaan nyt tehdä ihan kotosalla, kelloon, vuoden tai vuorokauden aikaan katsomatta, milloin vaan! Oot varma, että tästä tulee vuosisadan menestystarina, josta lehdet kirjottaa vielä vuosienki päästä. Oon niin kiitollinen (ainaki hetken aikaa)miu äitille, joka mahdollisti kaiken tän!

Mitä, ai ettekai luullu, että puhun siis jostai ihmissuhteesta? Ette, hyvä. Koska kyseessä on siis tosiaan miun ja miun Viking-merkkisen ompelukoneen epärakkaustarina.

Oon aina ollu innostunu kaikesta käsillä räpeltämisestä mutta kuten todettu, tuun harvinaisen huonosti juttuun kaikkien koneiden kanssa. No, äitin ompelukoneet on aina toiminu suht hyvi miu käsissä. Ja tajuan nyt, siis viimeistää tänä aamuna, että kyllä neki näköjää on sellasia veijareita, että ne haistaa pelon! Siis oikeesti! Pirkko voi todistaa, kattokaa nyt kui pelokkaalta seki näyttää mei makkarin nurkassa:

Oon tässä tajunnu, että ompelukoneet on vähä niinku hevosia. Ne voi kouluttaa toimimaan oikeella tavalla ja ne kestää hetkittäin myös sellasen epäpätevän hahmon käsittelyssä, jos vain ovat noin lähtökohtasesti osaavissa käsissä. Eli niinku äitin laitteet, ne sietää miuta just siks, ku niitten pääkäyttäjä häärii samassa tilassa, eli ne tietää, ettei niitten kannata alkaa mitää temppuilla. On ne joskus vähä jotai pientä yrittäny mutta kun ne laitetaan heti takas ruotuu, ni oon aina saanu kaikki ompelutyöt iha kunnialla tehtyä.

Kaikki alko siitä, ku äiti oli huolissaa miu muutettua tänne hevon kuusee, että en pysty enää ompelemaan. Se sitte ystävällisesti osti miule oman koneen. Ei sitä kalleinta olympiaratsua, vaan sellasen keskitasoa vähä paremman aluetason suorittajan, jolla vois kivasti ja laadukkaasti harrastaa päivittäistä toimintaa. Olin innoissani! Kuinka ollakkaan, tämä kekseliäs pikku veijari haistoi about ekojen viikkojen aikana, että tää hahmo, jonka makkariin se oli nyt päätyny, ei tiiä oikeesta ompelukoneen omistamisesta mitään. Se on aina saanu kaiken valmiina, langat pujotettuna, neulat terotettuna, siksakit viritettynä. Nyt ei olisi ketään tukena ja turvana, vaan itse ois selvittävä. Ekat viikot meni mitenkuten, koneen testatessa mitä tässä nyt oikeesti pitää tehä. Näin puolentoista vuoden jälkeen voin kertoo, että tilanne on nyt eskaloitunu sellaseen pisteeseen, että mikään ei enää auta. :(

Meiän suhde on ollu sellasta on offia lähes koko ajan mutta en o tahtonu luovuttaa, kattoo totuutta silmiin. Oon kaunistellu asioita ihan liian kauan ja tajuan sen nyt! Tänä aamuna yritin ratkoo ongelmaa, soitin äitille. Se yritti etänä neuvoo miuta. Olin varma, että puolakotelo(se hassu pyöree pikku osa, joka on piilossa sielä neulan alla)on jotenki jumissa. Otin jo CRC-pullon esille, että ehkä se tarttee vähä rasvausta? Soitin kuitenki miu tukihenkilölle, valmentajalle, miu luojalle, joka parkas puhelimeen "EIH", ku estin teoriani crc:n kokeilemisesta. Ilmeisesti se ei ois ollu kovin hyvä idea..

N.yks rullallinen lankaa, yks uusittu neula, pari kirosanaa ja sata menetettyä hiusta myöhemmin päätettiin puhelu. Lopputulos näyttää tältä:

Nyt miun on myönnettävä, että meiän suhde on tullu siihen tulokseen, että on pakko hakee ulkopuolista apua. Jotenki sitä ois viimeseen asti toivonu, että tästä jotenki selvittäis omin voimin. Yritettäis vielä kerran. Ku meillä on kuitenki ollu niitä hyviäki hetkiä! Kaikki on sujunu hyvi, tikki on ollu suoraa ja lähes nättiä, kone on tikannu sitä tyytyväisenä pitkän pätkän, joskus jopa ihan alusta loppuun asti ilman yhtään ongelmaa! Mutta välillä o sitte käyny se ikävin, eli Viikinki on ottanu ihan hirveet raivot jostain asiasta, joka ei o miule koskaa selvinny. Siis tyylillä nyt kaikki on iha hyvi, laalalaalaa.. aaaaaaaargh! Langat solmuun, kuuluu sellanen jumittava ääni, kankaan toisella puolella on nyrkin kokonen tukko lankaa ja toinen mokoma sielä puolakotelon puolella.

Mie oon kestäny nää raivokohtaukset. En o oikeestaa ees kehdannu kauheesti puhua niistä, ku oon jotenki halunnu uskoo, että tää on vaa joku vaihe, joka menee ohi. Nyt on pakko tunnustaa ja luovuttaa, että ei ne mee. En pysty enää huijaamaan itseäni enkä perhettäni, vaan totean, että myö tarvitaa tähä nyt joku rautanen ammattilainen korjaamaan se, mitä korjattavissa on =/ Raskasta tunnustaa oma epäonnistumisensa mutta toisaalta aion ottaa tän kasvattavana kokemuksena. Virheistä oppii. Ehkä ens kerralla en päästä tilannetta näi pahaks vaan haen apua ajoissa, enkä vaa piilottele ongelmaa!

No, onneks on tavallisia neuloja. Päätin ommella miu tulevaan teemabilejuhla-asuun tulevan asusteen tarranauhat iha perinteisellä tavalla. Tiiättekö tunteen, ku yrität saaha siihe saakelin langan päähä solmua. Pyörittelet sitä sormissas joku 8 kertaa ja vedät lankaa ja katos, ei solmua! No, kun lopulta saat siihe jonku solmun tapasen ja alat ommella. Ei mee ku kolmisen tikkiä, ni katoskatos, se saatanan lanka on solmussa sillee, että puolet langasta on kankaan toisella, puolet toisella puolella. Kevyesti vetäsemällä lanka katkee. 

Tässä kohtaa tekis jo mieli kaatua pää edellä toho neulaan sillee, että se osuis miuta johonki valtimoo ja vuotaisi hiljaa kuiviin.

Mie lähen nyt pesee mattoja ja ostaa suklaata, vaikka ei o perhana edes karkkipäivä. Oon niin raivona! Onneks miula on teippiä! Miu naamiaisasu tulee sillä varmasti iha just yhtä hyvään kuosiin, ellei jopa parempaan..

Saatana.

Pari juttua

Pakko kertoo teille miu rakkaat lukijat, ku miula on nyt pari asiaa, jotka pitää saaha ulos. Asia yksi tapahtu miule tänään, ku kävin apteekissa. Se on kuulkaas hassua tää ihmiselo. Miula on siis kaikkien muiden pysyvien ja väliaikaisten(tähän lasketaa eilinen hevosen selästä vauhdikkaasti laskeutuminen, jonka jäliltä miu olo on ku perheväkivallan uhrilla.)vammojeni lisäks nyt viimesen vuoden aikana puhennu sellanen iloinen asia, ku herpes simplex, eli tuttavallisemmin yskänrokko. Muistan rakkaan siskoni kärsineen tästä vaivasta koko lapsuutensa mutta miu rokko on muhitellu jossai solujen basaaliganglioissa näihin päiviin asti ja on nyt päättäny iha vaikka vaan kiusallaan alkaa vaivata näin aikuisiällä. Tiiätte sen mainoksen, jossa se hyvännäkönen nainen hymyilee ja kertoo miten alkaa tuntea tykytystä ja kuumotusta, niin eikun zoviraxia huuleen ja kas, se hiton märkärupipaiseper*ele ei nouse. Ollenkaan. Hän vaan jatkaa hymyilyä.

No en tiiä mite tuon Zoviraxin kanssa mutta asiantuntija-siskoni tiesi kertoa, että ei se sitä rokkoa estä, se vaan nopeuttaa sen saapumista, joten se rupeutuu nopeemmi. Noni, no käsi pystyyn, onko jollai käsilaukussa aina Zoviraxia, jotta sitä voi laittaa siihen kohtaan HETI kun tuntee tykytystä ja kuumotusta? Aivan, ei miulakaa. Yleensä se tulee aina töissä, sillee, että pääset vasta illalla laittamaa sitä myrkkyä(ostin muute Vectaviria, koska se oli halvempaa!)siihen tykytykseen ja kun oot koko päivän sitä tunnustellu, ni kyllä se on vaa kai sit jo myöhästä. No, tästä aiheeseen, eli päätin olla nokkela ja ostaa TOISEN tuubin sitä ainetta. Näin miula voi olla yks kotona ja yks vaikka työrepussa. (Hieno Fjälravenin kettureppu, lila. Sillä kehtaa kuulkaas kuskata työeväitä ja herpesrasvaa!)

Noni, no menin siis apteekkiin. Yleensähän sieltä hyökkää HETI joku yli-innokas apteekkari kyselemään, että voiko auttaa. Siinä oisit sit iha rauhassa halunnu ettiä jotai hiivalääkettä tai muuta noloa mutta ei, ku apteekkari haluu auttaa! Perhana :D No, tänään ei tullu innokasta apteekkaria. Meiän lähiapteekki on sellasen pienen yksiön kokonen ja tähä on laskettu siis mukaan tila, jonka tiski ja ne reseptilääketilat vie. Eli pieni. Ja ei perhana, ei löydy herpes simplexin nujerrustahnaa, ei sitte millään. Ja tiedätte tunteen ku vaeltaa tollasessa vähä jännittävässä puljussa tarpeeks kaua(tässä miniapteekissa on hyllyn välit kävelty läpi vajaassa 19ta sekunnissa)ni alat kiinnittää jo henkilökunnan huomion, vaikka heillä oiski toine asiakas. Ne alkaa seurata siu liikkeitä, ettet vaa esim yritä ostaa kahta Burana-pakettia kerralla. Lopulta kesäpoika vapautuu kassalta ja tulee kysymää etinkö jotai tiettyä. No shit Sherlok, oon kävelly tätä kahta käytävää tässä nyt kuus minuuttia, enkä löydä, ei hiivalääkettä, vaan..mikäsenyton? Aaa, äkillinen jäätyminen, yritä näyttää asialliselta.. ZOVIRAX! Etin Zoviraxia! (Enkä ees eti. Vaan Vectaviria. Mut en muistanu sen nimee siinä äkillisessä tilanteessa, ku sainki äkkiä palvelua.) Kesäpoika johdattaa miut sen ainoon hyllyn luo, jonka oon jotenki epähuomiossa skipannu, kun haahuilin pitkin apteekkia kyttäillen tuotteita, ihan ku hai zuumaa uimareita rantavedessä.

Se mikä siinä oli hauskaa, oli, kun miu kaa samalle hyllylle osu about hieman itseäni vanhempi naishenkilö, tosi kaunis, joka tarttes samaa ainetta. Silläki on kai huuliherppes. Hän taisi ostaa kyllä sitä Zoviraxia(huom, tää ei o maksettu mainos!). Sit se hymyili miule. Ja mie hymyilin hänelle. Miettikää mitä bondailua apteekin huuliherppestuotteiden äärellä! Mentii peräjälkee kassalle. Mei ostoksetki makso kai iha saman verran, vaikka hänellä oli eri aine. Jos tää ois ollu amerikkalainen elokuva, toinen meistä ois ollu mies(varmaa mie, ku se toinen  nainen oli nii kaunis)ja sit meistä ois tullu pari. Noh, tää oli todellisuutta Torniossa.

Tähä välii pikkunen kevennyskuva ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä. Tää on giljotiini. Se on kidutusmuseossa Amsterdamissa. Hilpeetä.

Noni, no se toinen asia, josta oon ehkä saattanukki avautua joskus? Ihmisten vessakäyttäytyminen. Ja ei, nyt ei puhuta mistään vauvojen vessaviestinnästä vaan siitä mitä aikuiset ihmiset puuhaa niissä vessakopeissa?? Iha oikeesti, menet huussin, vedät huosut alas, toimitat asian, pyyhit, nostat housut, vedät vessan ja tuut ulkopuolelle pesemään kädet, jos sielä on hana. Joskus tekis jollai sairaalla tavalla olla kärpäsenä, paskakärpäsenä(ha ha!)katossa kattomassa mitä hittoa sielä oikee synnytetään? Mikä siinä kusella käymisessä voi kestää nii kauan? Viisaan siskoni sanoin: "Ei sitä hätää mennä sinne vessakoppiin tekemään." 

Ymmärrän ainoastaan kolme asiaa:

1. Oot juuri alkanu uuteen ihmissuhteeseen, se toinen on niin-ah-ihana että sen kuullen ei voi käydä kakkosella. Tuut sinne baarin/kauppakeskuksen/lentokentän vessaan tekemään tuotosta mutta viikon Panacod-kuuri on lamannu suolen toiminnan niin perusteellisesti, että joudut oikeesti synnyttämää sen pythonin ulos. Tää vaatii fyysisten ja varmasti psyykkistenki voimien lisäks aikaa ja tahdonvoimaa. Sekä henkarin, jolla pilkkoa tuotos sellasiin osiin, että se menee viemäristä alas tukkimatta sitä. Se, pilkkooko pötkylän ennen vai jälkeen sen ulostulon, on jokaisen oma asia. 

2. Harrastat seksiä vessakopissa. Yksin, kumppanin tai kumppanien kanssa. Ymmärrettävää, joskin ärsyttävää, jos on vaa yks koppi ja itellä hirvee kusihätä.

3. Ekat menkat ja harjottelet sitä tamppoonin työntämistä "sinne". Mite päi se nyt tulikaan? Pitiks tää pakkaus avata tästä paperista? Samalla tulee mieleen,että kannattikohan se lintsata IHAN kaikilta terveystiedon tunneilta.

Tässä siis kolme hyväksyttävää syytä pitää vessakoppia varattuna. Ujo pissi ei miusta o mikää syy. Nih.

Tässä toinen hilpee kuva kidutusmuseosta. "Iron Maiden" eli rautaneito. Tuo on siis sellanen "kaappi" jonka sisus on täynnä piikkejä. Siitä ei o tosin mitää näyttöä, ettäkö sitä ois oikeesti joskus käytetty mutta ken tietää..

 Tällästä täällä Torniossa taas! Tosi kehittävää. Tiedän. 

Miulla kauas menolippu oo´oo´ooo´o´on.

Muistatteko miu kaa samaa ala-astetta käyneet, että tota menolippua laulettii aika paljo. Olikoha se siks, että se on nuotiltaan jotenki helppo? Muutenhan se on iha vaa sitä meeeenooolippu-meeenoolippu-meenoolippuu-hokemista. Se on muuten jännä mite sitä ei tajuu lapsena hävetä puutteellista laulutaitoaan, vaan on hoilannu sielä iha liekeissä kaikki virret ja humpat ja menoliput. Siis jopa jossain näytelmässä oltii KOLMESTAA lavalla (se oli joku musikaali, esitettii kissoja) ja laulettii jotai. Mie, joka en pysy nuotissa ees ukko nooaa laulaessa. Huikeeta.

Tähä väliin myös työ, jotka ootte ollu miu kaa ala-asteella ja varmaa muutki, muistatte biisin "Vesivehmaan jenkka"? (Kuuntele juutuubista, jos ei nyt muistu mielee)No siitä sellanen hassu vitsi, että mitä yhteistä on Vesivehmaan jenkalla ja Hiroshiman atomipommilla? Ne ketkä ei tiiä tätä, joutuvat lukemaan miu matkapäivityksen loppuu, jotta saatte tietää :D

Nonni, miu piti kertoo teille miu kesälomasta. Tää ei o nyt mikää huippuhauska päivitys mutta jos jotakuta ei kiinnosta, ni vinkkinä, että tän sivun voi selata sillee tonne alas, että näkee suorilta vastauksen siihe vitsiin, eikä tartte lukee tätä koko juttua.

Mie tein näppärästi vuoronvaihdon ja tein kollegalle yövuoron to-pe, jotta pääsin lähtemään heti pe-aamuna ajelemaan Caligulalla kohti etelää. Koska ei ollu mitää muuta vaihtoehtoa, kun viettää tähänastisimman työurani kiireisin yövuoro, ei siinä siis paljo nukuttu. Tunti unta kalloon kotisohvalla ja tulta päin. Viihdytin itteeni soittelemalla kavereille, joten siinä se matka vierähti.

Hei tähä välii sellanen huomautus, jonka miu ah-niin-viisas elämänkumppani laukas tossa päivänä eräänä: Tiesittekö, että granaattiomenan nimi tulee sanoista "granaatti" ja "omena"?

Tässä kuvassa on tosin kaali, jolla on miu arskat päässä. Se ei sillee varsinaisesti liity aiheeseen :D

Noni, no mihi mie jäin? No ei mei matkasta tuonne Canadan maalle nyt mitää muuta ihmeellistä oikeestaa kannata mainita, kun että maisemat oli hienot! Toisaalta on ne hienot esim vanhan kanavan laidalla Mustolassaki, että eipä sillä. Tässä kuitenki nyt joitai paloja, alkaen Porvoosta:

VR:ää oottelen..

Hups, sehän tuli ja vei mennessään!

Helppoa. Ihan ku veis pikkupojalta kalan..

Sitte mentii! Täydet pointsit KLM:lle!

Kato, oltii jo tien päällä. Tää on pikkukaupungista nimeltä Hope. Syy miks se vetää hulluna turisteja on tän huippuhienon puuveistoksen lisäks sellanen jännä pikku fakta, että eka Rambo-elokuva on kuvattu sielä. 

Hopesta vähä home made-fudgea matkaevääks..

Vaikka mie en oikeestaa nautikkaan autolla matkailusta mutta välillä uskalsin jopa vähä rentoutua :D

Varokaa villieläimiä taukopaikoilla!

Edmonttonissa kauppakeskus, jonka sisällä oli mm.merirosvolaiva ja vesipuisto. Oispa ollu aikaa mennä uimaa!

Hotelli Matrixin viininmaisteluiltapäivä..

Tässä lehmä, joka roikkuu pillissä, joka ammuu, kun joku juo siitä. Pillistä siis. Tämä lehmä löytyy Helsinkiläisen ydinperheen kotoa. (Vähä herättelyä näihi matkakuviin..hih.)

Edelleen Edmontonissa. Tää o jonku jäähallin seinä.

Miks Suomen tiet ei o tälläsiä aakeita laakeita ja pitkiä?

Calgary. Ja tosiaan tuola päi maailmaa on vielä mietitty vakavissaan onko turvallista tulla puusta alas, ku Euroopassa on jo rakennettu valtavia kirkkoja, jostai Egyptin pyramidiarkkitehtuurista nyt puhumattakaan!

B&B majoitus o iha ku asuisit jonku kotona. Tosin tää oliki "jonku koti" :D Ihana paikka!

Oli sielä rantaaki..

Mitä ravintola-alan ammattilaiset on mieltä Margaritasta muovituopissa? Mutta jos reunus on kuitenki suolattu, niinku kuuluu?

Laittaisko ihmiset roskat roskii, jos roskikset ois aina näi symppiksiä?

Vancouver Aquarium ja meduusat. Oisin voinu tuijottaa noitten menoa vaikka koko päivän.

Ja mustekala :D

Ei kommentteja.

Tiesiks kaikki muut, että Kanadassa on sademetsiä?

Vähä korkeanpaikankammonsiedätystä..

Tuota riippusiltaa pitkin pääs puistoon..

Hieno reissu! Käytii lisäks kattoo valaita ja susia, tuola aquariumissa nähtii myös laiskiainen, lepakoita, hämähäkkejä, krokotiilejä,rentoileva saukko.. vaikka mitä! Hieno reissu! 

Enskerralla miula on taas jotai aivotonta päivitystä.

Kauniiksi lopuksi vastaus arvoitukseen mitä yhteistä oli siis Hiroshiman pommilla ja Vesivehmaan jenkalla: "Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla.." Oon kauhee, tiedän mutta miuta tää aina vaan naurattaa :D