Noniin kuulkaas taas. Tekstiä pukkaa. Lue tuo alempi postaus eka, tää on vähä niinku jatkoa sille, vaikka onki iha oma itsenäinen asiansa.
Eli läksin pienenpienen raivon saattelemana mattolaiturille kuluttamaan tätä kesän ehkä ainoaa hellepäivää. Laitoin arskarasvaa, erityisesti tuohon ihovaurioon, (jonka sain kun tosiaan laskeuduin hevosen selästä päin aitaa. Siitä lähti eile viimeset rupirippeet..)bikinit päälle ja matot kouraan. K ei lähteny mukaan, koska se epäili, että sielä on joku muuki pesulla. (Lisäks se kestää auringonvaloa kovin huonosti.) No, olihan sielä, mummomafia parhaimmillaan yhellä papalla maustettuna.
Mummot kattoo selkeesti vähä alta kulmien, jos joku alle 80-vuotias tulee pesee mattoja. Ne ei raukat taida tietää että a) kaikenlainen marttailu on kovasti muodikasta ja b)mie oon pessy mattoja, poiminu marjoja, orjaillu perunapellolla, haravoinu ja mättäny hevosen paskaa jo jopa silloin kun he eivät vielä olleet edes eläkkeellä, että tälläinen pikku puuhastelu on miule iha tuttua! Noni, noh, alan siinä hinkata ekana kahta karvalankamattoa, koska niitten kuivumiseen menee eniten aikaa. Saan matot hinkattua ja yritän työntää toista sellaseen mankeliin, jolla saa ylimääräset vedet pois. Tähän asti kaikki hyvin. Matto ei kuitenkaan suostu menee mankelista läpi. Perhana. Muistan, että tässä oli jotai häikkää viimekski, joten päädyn vaan tyrkkäämää maton kuivaustelineelle. Mummo ja pappa seuraavat touhujani.. "Eikö se menny siitä mankelista läpi? Kyllä sen pitäis mennä!?" "No ei se nyt menny, ei se mitään" "Vai eikö vaan voima riittäny kierittää kampea?" "NAPS" Tuo naps kuuluu miu pään sisällä. Se pieni pössäyttelevä tulivuori, joka on koko aamun kyteny ja heitelly tuhkaa (lue: kirosanoja miu suusta)ilmoille, räjähtää sellasella alkukantasella voimalla, että Vesuviuksen purkaukset on ollu vaan pientä puhinaa siihe verrattuna. Kohteliaaksi kasvatettu kun olen, en kuitenkaan avaudu sille papparaiselle(hyväähän se kai vaan tarkoitti?)vaan nielaisen kiukkuni ja jatkan hommia.
Mummeli mulkoilee taas tekemisiäni. Oikeen OOTAN,että se sanois jotain aiheesta, kun lantraan nestemäistä mäntysuopaa ämpäriin ja kastelen harjaa siellä. Sano nyt, että "Kunnolla sitä suopaa, ei tuolleen lähe mikään puhtaaksi. Pitää vaahdota!" Pääsisin kuittaamaan jotain aiheesta vesien saastuminen ja luonnon säästäminen jälkipolville. Mummo pysyy kuitenkin hiljaa. Harmi tavallaan.
Kuulen ja näen sivusilmällä, kun papparainen ja mummo työntävät lähes samanlaista karvalankamattoa mankeliin. Eipä näytä papallakaan riittävän voimat kammen kääntämiseen, kun ei vaan matto lähde liukumaan. Tunnen sairasta tyydytystä aiheesta, kunnen samalla hetkellä muistan, kun näen pariskunnan keksineen ratkaisun, kuinka matto saadaan mankeliin. Käännetään ne karvat alaspäin. Perhana. Matto rullaantuu mankeliin ja pappa huikaa, että "Kyllä se sinunkin mattosi varmasti menisi tästä läpi." "Juu, pitää muistaa ensikesänä." Perkele.
Tässä tilannekuva. Vai olikoha tääki sieltä Amsterdamin kidutusmuseosta? En o nyt iha varma kumpi, ku nää on nii saman tyylisiä..
Noni, no oiskohan tässä vihaa tarpeeks? Meillä on illalla treenit muutamien ensihoitajien kanssa. Jos sama meno jatkuu, ni miula varmaa menee selkä, katkee käsi tai saan aivoverenvuodon. Jos tää on miu viimenen päivitys, ni ehkä miusta jää vähä raivoisa kuva maailmalle mutta olkoot! :D
Tähä kuva miu krapulapäivän hampurilaisesta. Tiiättekö, ku on hirvee himo saaha sellanen ah-niin-ihana hallomium-juusto-burgeri, joka tursuaa majoneesia ja salaattia.. Käyt tilaamassa safkan, tuut kotia ja ihmettelet, että mite se kasvisperäinen burgeri on laatikossa. Ne ei yleensä ikinä o? Aavistat pahinta, avaat boksin, avaat burgerin ja tadaa:
Eli läksin pienenpienen raivon saattelemana mattolaiturille kuluttamaan tätä kesän ehkä ainoaa hellepäivää. Laitoin arskarasvaa, erityisesti tuohon ihovaurioon, (jonka sain kun tosiaan laskeuduin hevosen selästä päin aitaa. Siitä lähti eile viimeset rupirippeet..)bikinit päälle ja matot kouraan. K ei lähteny mukaan, koska se epäili, että sielä on joku muuki pesulla. (Lisäks se kestää auringonvaloa kovin huonosti.) No, olihan sielä, mummomafia parhaimmillaan yhellä papalla maustettuna.
Mummot kattoo selkeesti vähä alta kulmien, jos joku alle 80-vuotias tulee pesee mattoja. Ne ei raukat taida tietää että a) kaikenlainen marttailu on kovasti muodikasta ja b)mie oon pessy mattoja, poiminu marjoja, orjaillu perunapellolla, haravoinu ja mättäny hevosen paskaa jo jopa silloin kun he eivät vielä olleet edes eläkkeellä, että tälläinen pikku puuhastelu on miule iha tuttua! Noni, noh, alan siinä hinkata ekana kahta karvalankamattoa, koska niitten kuivumiseen menee eniten aikaa. Saan matot hinkattua ja yritän työntää toista sellaseen mankeliin, jolla saa ylimääräset vedet pois. Tähän asti kaikki hyvin. Matto ei kuitenkaan suostu menee mankelista läpi. Perhana. Muistan, että tässä oli jotai häikkää viimekski, joten päädyn vaan tyrkkäämää maton kuivaustelineelle. Mummo ja pappa seuraavat touhujani.. "Eikö se menny siitä mankelista läpi? Kyllä sen pitäis mennä!?" "No ei se nyt menny, ei se mitään" "Vai eikö vaan voima riittäny kierittää kampea?" "NAPS" Tuo naps kuuluu miu pään sisällä. Se pieni pössäyttelevä tulivuori, joka on koko aamun kyteny ja heitelly tuhkaa (lue: kirosanoja miu suusta)ilmoille, räjähtää sellasella alkukantasella voimalla, että Vesuviuksen purkaukset on ollu vaan pientä puhinaa siihe verrattuna. Kohteliaaksi kasvatettu kun olen, en kuitenkaan avaudu sille papparaiselle(hyväähän se kai vaan tarkoitti?)vaan nielaisen kiukkuni ja jatkan hommia.
Mummeli mulkoilee taas tekemisiäni. Oikeen OOTAN,että se sanois jotain aiheesta, kun lantraan nestemäistä mäntysuopaa ämpäriin ja kastelen harjaa siellä. Sano nyt, että "Kunnolla sitä suopaa, ei tuolleen lähe mikään puhtaaksi. Pitää vaahdota!" Pääsisin kuittaamaan jotain aiheesta vesien saastuminen ja luonnon säästäminen jälkipolville. Mummo pysyy kuitenkin hiljaa. Harmi tavallaan.
Kuulen ja näen sivusilmällä, kun papparainen ja mummo työntävät lähes samanlaista karvalankamattoa mankeliin. Eipä näytä papallakaan riittävän voimat kammen kääntämiseen, kun ei vaan matto lähde liukumaan. Tunnen sairasta tyydytystä aiheesta, kunnen samalla hetkellä muistan, kun näen pariskunnan keksineen ratkaisun, kuinka matto saadaan mankeliin. Käännetään ne karvat alaspäin. Perhana. Matto rullaantuu mankeliin ja pappa huikaa, että "Kyllä se sinunkin mattosi varmasti menisi tästä läpi." "Juu, pitää muistaa ensikesänä." Perkele.
Tässä tilannekuva. Vai olikoha tääki sieltä Amsterdamin kidutusmuseosta? En o nyt iha varma kumpi, ku nää on nii saman tyylisiä..
Noni, saan matot pestyä ja rauhoitun pikkusen. Mummo ja pappakin ovat pakkautuneet mopediinsa ja poistuvat paikalta. Rauha. Pyykillä on kuitenkin keski-ikäisiä täti-ihmisiä, en tiiä tuntevatko toisensa ennestään. Täälä Lapissa kun ollaan niin inhottavan sosiaalisia koko ajan! No, ne juttelee siinä jostai rescue-koira-yhdistyksestä, joka on toki kaunis tapa auttaa eläimiä, ei sillä. Vaikka toisaalta oon salaa sitä mieltä, että ainaki osa ihmisistä adoptoi koiran ulkomailta ihan vaa siks, että se on statussymbolina hyvää imagonkohotusta. Ei suomalaisesta eläinkodista pelastettu elukka o läheskään yhtä mediaseksikäs ku joku Espanjasta rahdattu koira..
Juttu on iha asiallista, kunnes se kääntyy siihen miten kauheeta on kun sielä Kiinassa syödään niitä koiria. OU MAI GAAD! Sitten ne sielä kärsii, kun niistä tehdään ruokaa, aivan kamalia ovat ihmiset sielä, nih. Olen samaa mieltä joo, mutta samalla olen sitäki mieltä, että turha siinä on jeesustella mitä jossai toisella puolen maailmaa tapahtuu elukoille, kun ihan se "Kariniemen kotitilan broileri" tai se "Atrian lähitilan makkara" joka siinä kesägrillissä tirisee, ei myöskään ole eläny mitään mukavaa, kivutonta, lajityypillistä elämää ja kuollu tuskattomasti nukkuessaan pitkän elämänsä päätteeksi. Ihan samalla tavalla se siunki ruoka kärsii täällä kotisuomessa. Ellei tämä emäntä ollu sitte vegaani(jota hän ei kyllä tuonu ilmi, eiks yleensä vegaanit mainosta itseään koko ajan? Näin oon ainaki kuullu..)niin sitte ihan turha harmitella siinä mite ne sielä Kiinassa on niin julmia ne ihmiset. HA!
Oon raivona. Soitan terapeutille, jolla on onneks suurempiaki ongelmia, joten asiat järjestyy taas uomiinsa. Kotimatkalla käyn ostamassa jätskiä. Pikkupikkunen raivo nostaa taas päätään(joo, tää johtuu kuukautiskierrosta, ainahan se meillä naisilla johtuu siitä.)kun muistuu mieleen Valion mainos. Siinä o joku akka Turengissa tehtaalla ja ah-kuinka hän tekeekään suomalaisesta maidosta suomalaista jäätelöä ja on niin hiton suomalaista että voi luoja! Kukaan ei huomaa sitä ylikansallisen riistofirma Nestleen logoa siinä paketin pohjassa.
(Nestle mm.pumppaa köyhien maiden pohjavesivarannot tyhjiin, pullottaa veden ja myy sen sitte niille köyhille pulloissa ja käärii voitot. Samoin ne tekee aktiivista kamppanjaa niissä köyhissä oloissa, että äidit ei imettäis lapsiaan, vaan ostais niitten äidinmaidonkorviketta mielummi, ku se on niin terveellistä. Terveelisempää ku äidinmaito. Näin sielä uskotellaan ja ihmisethän uskoo.. Iha vaa muutamia syitä mainitakseni, miks yleensä välttelen ko.lafkan tuotteita. Ainaki, jos sen logo näkyy. Toki on paljo firmoja, joita se syöpäsolu omistaa, joten niitten voitot menee sinne mutta kuluttaja ei tästä tiedä. Pitäis perehtyä paremmin aiheeseen.)
Noni, no oiskohan tässä vihaa tarpeeks? Meillä on illalla treenit muutamien ensihoitajien kanssa. Jos sama meno jatkuu, ni miula varmaa menee selkä, katkee käsi tai saan aivoverenvuodon. Jos tää on miu viimenen päivitys, ni ehkä miusta jää vähä raivoisa kuva maailmalle mutta olkoot! :D
Tähä kuva miu krapulapäivän hampurilaisesta. Tiiättekö, ku on hirvee himo saaha sellanen ah-niin-ihana hallomium-juusto-burgeri, joka tursuaa majoneesia ja salaattia.. Käyt tilaamassa safkan, tuut kotia ja ihmettelet, että mite se kasvisperäinen burgeri on laatikossa. Ne ei yleensä ikinä o? Aavistat pahinta, avaat boksin, avaat burgerin ja tadaa:
Rutikuiva pekonilätty! Jos joillain asioilla ei vaa pitäis leikkiä, ne on karkkipäivät ja krapulapäivän hampurilainen.. Tuli olo, että lähetän ohjuksen kohti Maxia, ruotsin parasta hampurilaisravintolaa..
<3: lla Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti