nettideitti

No, voi se olla ylipäätään mikä tahansa deitti. Oli tuossa terapeutin kanssa puhetta, että on se kumma juttu, kun oot sinkku, ni on täysi mahdottomuus saada järjellistä seuraa vaikkapa baarissa. Sillo tulee vaan niitä "saalistajia" (lue muutama postaus taaksepäin), joista ei pääse eroon millään. Tai sitte kun ite meet muutaman skumppalasillisen rohkaisemana iskemään jotai ihan ok näköstä/oloista hahmoa, niin joko se on homo, varattu, alkoholisti tai mielenterveysongelmainen. (Tää uhkakuva perustuu kyllä nyt ihan miu henk.koht. kokemuksiin, että en tiiä voiko yleistää..) Mutta heti kun yhdistät Hacmanit ja Aalto-maljakot jonkun kanssa, niin jotenkin heti alkaa tarjonta parantua yökerhoissakin. En tiiä, sattumaako vain. No, toisaalta, ehkä baareista seuran hakeminen ei o kyllä muutenkaan lähtökohtasesti se paras tapa löytää kumppania. Mitää kovin vakavaa ainakaa. Mutta mites sitte nykypäivänä, kun netti mahdollistaa vaikka mitä.. Sinne vaan ilmoitusta mieluusti kuvan kera ja odottamaan truu laav-mätsiä aifouni kuumana.

Nettideittimaailmassa voi myös selata muiden ilmoituksia mutta kuten kaikessa rakkaudessa, myös tässä on omat pienet vaaransa, jotka on hyvä tiedostaa ennenkuin alkaa kirkkoa varailla.

Ensinnäkin se ilmoitus. Itse olet varmasti osannut luoda itsestäsi täysin paikkansa pitävän ilmoituksen, jolloin vastapuoli ei koe minkäänlaista hämmennystä saapuessaan nettitreffeille mutta entäs se unelmiesi mies? Mies kertoo itse itsestään:

"Olen rehellinen, huumorintajuinen, työssäkäyvä, mukava "perusmies". Olen urheilullinen ja pidän eläimistä. Omistan auton ja harrastan jonkin verran kaikkea autoiluun liittyvää. Vapaa-aika menee jokseenkin jonkinlaisen autoprojektin kanssa. Ehkäpä lähdemme joskus yhdessä ulkomaille autoillen. ;) Lisäksi tulee luettua jonkin verran. Mitään kotipiikaa ja pelkkää ruoanlaittajaa en etsi, vaan tasavertaista kumppania matkan varrelle jakamaan ilot ja surut. Oletko sinä tuleva prinsessani?"

(Yäh, onnistuinki saamaa kunnon kliseeilmotuksen :D)

No, tässäkohtaa oot tietty muodostanu mielessäs jo jonkinlaisen kuvan(tässä ilmoituksessa ei siis ollu kuvaa) ja se on kutakuinkin tällänen:

Tuohon vaan sellanen mukava perhe-Volvo, Musti takakonttiin ja ei muuta kun kesällä kohti Euroopan kulttuurikaupunkeja!

Pyydät kuvan mieheltä ja hän, autoharrastaja kun on, laittaa itsestään parhaan otoksen:

Jaahas, oot tässäkohtaa että okei, tuntuu olevan aika tärkee tuo auto eikä ulkonäkökään ehkä ihan vastaa sitä mitä olit mielessäs ajatellu mutta toisaalta kyllähän tuo mies ihan rehellisesti kerto pitävänsä autoista ja harrastelevansa niiden kanssa. Että annetaan nyt mahdollisuus. 

Deittien edetessä havaitset rehellisyyden lisäksi seuraavaa: "työssäkäyvä" tarkoittaa Kelan kuntoutumistuella kaksi kertaa viikossa tapahtuvaa puiston haravaointia. Muuhun ei oikein ole aikaa, koska auton puunaus vie niin paljon vapaa-ajasta. Eikä sitä oikein tukien menettämisen toivossa tuon enempää kannata tehdäkään! "Huumorintajuinen" on yhtä kuin "Kyllä, olen katsonut kaikki Frendien jaksot monta kertaa, kerran jopa yhteen putkeen alusta asti ja nauran aina oikeassa paikassa." "Lähteä autoreissulle ulkomaille" tarkoittaa miehen mielestä viinanhakureissua Viroon, urheilullisuus ei ole juurikaan fyysistä suorittamista mutta mies osaa kyllä nimetä kaikki Suomen käsipallomaajoukkueen valmentajat aina vuodesta -98 lähtien, lukemisen harrastaminen on yhtä kuin pino Aku Ankkoja vessan kaapissa ja se, ettei hän etsi pelkkää ruoanlaittajaa tarkoittaa käytännössä sitä, että äiti kyllä hoitaa moiset hommat samassa taloudessa kun asuu.

Perusmies ei pukahda eikä liioin pussaa. Kun pakollinen pikkukylän lähibaarissa nautiskeltu Juhla Mokka-kupillinen on nieleskelty kurkusta alas, olet käynyt yksinpuheluna läpi kaikki yleiset keskustelunaiheet aina säästä sote-uudistukseen, huomaat ettei homma etene. Et keksi enää muuta sanottavaa kuin: "Katsos vain, aika rientää kun on kivaa." Kiitos seurasta, nyt se on mentävä, mukavaa loppuelämää. Mies heilauttaa kättä ja kaasuttaa Bemarilla matkoihinsa. Mutta kuinka ollakaan, ennenkuin olet päässyt kotiovelle ja ehtinyt poistaa kaikki deittisovellukset puhelimestasi, aifouni piippaa ja saat miehestä uuden, niinsanotusti paljonpuhuvan kuvan:

(Apua, mie oon ihan kauhee! :D)

Noni, no se deitti ei osunu ihan yksiin (vaikka miehen mielestä teillä oli niin mukavaa ja laittoihan hän kuvankin mitä kaikkea olisi tarjolla, jos toisen kerran tavattaisiin) mutta jos antais vielä jollekin toiselle mahdollisuuden. Yhen vaan. Nyt vähän tarkempaa viestittelyä miehen kanssa ennen treffejä ja sinne lähtiessä vähän parempi valmistautuminen.

Lähtökohtaisesti fiksu tyttö ei tietysti lähde mihinkään ilman että vähintään kertoo jollekin mihin on menossa. Parasta on, jos kaverit lähtevät vähän niinkun varuiksi saattelemaan ekoille treffeille. Sitä kun ei tiedä mitä hulluja on liikkeellä. Ystäviin voi aina luottaa kaikessa. He kertovat totuuden onko tämä mies arvoisesti ja voivat siinä sitten alkuun myös vähän selvittää onko tässä mahdollisuuksia vuosisadan rakkaustarinaan, vai tuhlataanko taas vain molempien kallisarvoista aikaa. "Meillä on ihan vaan pari kysymystä ennenkun me tästä jatketaan matkaa ja päästetään teidät kahdestaan kahville.." :

No, okei. Se mies ei halunnut lähteä sitten edes sinne kahville. Josko vielä kerran yrittäisi. Nyt ei mitään liikaa suunnittelua, suoraan vaan asiaan, kun vähänkään ok-oloinen mies osoittaa kiinnostusta. Eikä mitään kaverilaumaa mukaan, yksi ystävä riittää ja miehelle selitetään tietysti, että kaveri tuli sattumalta tässä juuri vastaan. 

Tapaatte kadulla, ajatuksena mennä vaikka puistoon päiväkävelylle. Kaveri siirtyy kauemmas jo nähdessään kuvaukseen sopivan tyypin lähestyvän. Juuh, sinusta tuntuu oikeestaan jo heti kättelyssä, että teillä ei varmaankaan tule olemaan paljon yhteistä. Kaveri näkee tietysti tämän myös, koska tuntee sinut niin hyvin. Hän kääntyy kohteliaasti poispäin, ettei vahingossa hymähdä havaitessaan kuinka eri planeetalta olette.

(Iskä: "kiva tavata")

No johan nyt. Kuinka vaikeeta se voi olla päästä treffeille jonkun normaalin, mukavan ja mahdollisesti itselleen sopivan tyypin kanssa? Pitkän harkinnan jälkeen sitä päättää, että josko nyt VIELÄ tämän kerran. Mies lähettää kuvan, hän on enemmän kuin täydellinen. Suuri päivä koittaa. Olet päättänyt olla tällä kertaa ottamatta kavereita mukaan sotkemaan tilannetta. Olethan aikuinen nainen, kyllä se on yksistä nettitreffeistä selvittävä itsekin! 

Kuinka ollakaan, suuri päivä koittaa ja tadaa, tukka ei asetu, ei millään. Lopulta päätät antaa sen vaan olla. Jos en kelpaa tälläisenä, en sitten vaan kelpaa. Nih. 

Seuraavan kerran päädyt laittamaan huivin päähän.. Et ole kuitenkaan itsekään ollut ihan rehellinen ulkonäköösi liittyvistä asioista, esim meneillään olevasta hammasoperaatiosta..

..tai koko syksyn vaivanneesta silmätulehduksesta.. "Nojoo, on onhan nää silmät ollu vähä turvoksissa jo jonku aikaa.."

Sitte tietysti, jos toisen mielestä olet kuin "kylmä kalkkuna" tai "makaat kuin lahna" tai pahimmillaan molempia, niin eihän se vaan toimi. Toisille myös tupakointi on totaalinen turn off..

Ei, ei ole helppoa ei. Mutta parhaimmillaan, huolimatta siitä missä ja miten on tavattu, parisuhde on sitä, että molemmilla on hyvä olla ja hauskaa. Vaikka oltaisiin kuinka erilaisia :) 

Rakkaus kantaa vaikka mikä ois.

Ha, rakkautta rakkaat. 

Foliohattu kiristää

Miks joku leimataan hulluksi, jos tämä näkee peikkoja, kummituksia, metsänhenkiä tai uskoo vaikka menneeseen elämään mutta Jeesuksee ja Jumalaan uskominen ja niitten satujen kertominen on ihan ok? Ilmeisesti tähän liittyy sanonta "Kun hulluuteen liittyy tarpeeksi ihmisiä, siitä tulee normaalia." K:n (ei taaskaan miu asuinkumppani K) ovelle tuli päivänä eräänä harmaa mummeli keräämään nimiä listaan, jolla saataisiin kunta antamaan rahaa Jeesukseen uskovien vanhempien lasten yksityiskouluun, ettei perheiden tartteis maksaa niitä kalliita koulumaksuja. Suomessahan on ilmainen peruskoulu ihan kaikille mutta kun Jeesus. Jeesuksesta ei puhuta tarpeeksi ja sitävarten on perustettava oma koulu ja kyllähän se nyt pitäisi kuntalaisten verovaroista tälläiseen kouluun rahat löytyä.. Ei Jeesus! :D

No, onneksi kaikkia hullutuksia, oli ne sitte peikkoja tai jeesuksia, vastaan voi taistella yksinkertaisella kikalla nimeltä foliohattu. Jos ette ole koskaan moista tehneet, niin tässä tulee nyt yksityiskohtaiset ohjeet. Yritä seurata ohjeita mahdollisimman tarkasti, että saat hatusta oikeanlaisen ja tiiviin, ettei mitään ylivuotoja pääse tapahtumaan.

Tarvikkeet:

-Foliota
-kyrvähtäny kiivi(tämä ei pakollinen mutta tuo hauskaa lisäväriä tähän projektiin. Lisäksi käytin häntä tässä kohtaa mallina.)


1. Ota sopiva pala foliota. Itse käytin tässä melko pientä palasta, koska tein tämän kyrvähtäneen kiivin kuupan kokoiseksi.

2. Taita folion reunat sivuilta keskelle. Lopputuloksen kannalta ei ole väliä kuinka leveät taitokset teet. 

3. Taita sitten koko höskä keskeltä kahtia

4. Ruttaa päädyt niinkuin parhaaksi näet. Riippuen kuinka vihaisella/laiskalla tuulella satut olemaan, tai kuinka pienten lasten kanssa tätä askartelet..

5. Sovita päähän. Omaan tai naapurin. Reunat voi jättää sojottamaan merirosvotyyliin sivuille, kääntää etu-takalinjassa tai kuten itse tein, taittaa sivuille niin, että tästä tulee tällänen..noh, kuppimallinen. (Se sopii jotenki tolle kiiville parhaiten.) Jipii, enää kukaan ei pääse asentamaan mitään hulluja ajatuksia päähäsi telepaattisesti. 

Näitä voi askarrella vaikka koko perheelle. Folio on materiaalina helppoa työstää, joten hekin, jotka eivät ole valmistuneet taidelukion priimuksina, pystyvät tämän työstämään. Joulukin on tulossa, joten näistähän saa vaikka kivan joululahjan tai halutessaan hatun voi koristella tupsulla tai kulkusella. :D

Mutta ennen kaikke muistakaa rakkaat, että kaikki myö tehhää syntiä ihan joka päivä! (Näin se ovella käyny mummo kertoi) Sitä en kyllä tiiä mikä kaikki lasketaan synniksi, että onko vaikka koko päivän sohvalla (kipeenä)makaaminen netflixin seurassa syntiä? Mitä jos sen tekee sunnuntaina, kun sillo ei muutenkaa sais tehä mitää? Ja jos sunnuntai on kerta lepopäivä ja sillo o syntiä tehä töitä, ni mitenköhän meikäläisen alalla sitten.. Laitetaan pulju kiinni sunnuntaina, älkää ihmiset vaan sairastuko pyhänä, minä olen silloin pyhittämässä lepopäivää ja välttelemässä syntejä ;)

Ilmeisen syntinen olen kyllä, koska Jumala rankaisi miuta tänään oikeen karkeella kädellä. Tulin kaupasta kotia itseeni tyytyväisenä, koska olin kerranki hyvä ihminen, enkä ostanu salakarkkia, vaikka K ei o kotona. Kuinka ollakaan, posti oli tuonu jonku naistenlehden, jonka taisin vahingossa tilata joltai puhelinmyyjältä. Se oli muoveissa ja havaitsin heti, että sielä takalehden puolella pilkotti jotain. Kyllä, tarkemminki katsottuna se näytti kuin näyttikin pätkikseltä, sellaselta isolta pätkikseltä. Ehin jo siinä pimeessä eteisessä aatella, että kyllä luoja pitää huolta omistaan ja on lähettäny miule sitte suklaata, vähä niinku palkaks, ku olin hyvä ihminen!

Lähtötilanne, kun kaikki oli vielä hyvin, oli tää:

 No kyllä mie nyt kun tätä kuvaa katon, ni huomaan, että eihän tuo näytä pätkikseltä, vaan joltai lisäainemyrkkymykyltä mutta olin vaa vielä jotenki nii liekeissä.. kunnes revin muovit ja..

Kyllä. Se on jumppakanapatukka. Jumala rankaisee syntisiä. Asia kunnossa, en mee sunnuntaina töihin, ni ehkä enskerralla sieltä tupsahtaa Fazerin sininen postiluukusta..

*huokaus*

Nimiasioita taasen

Jooh. Iltapäivälehtien lisäksi viihdytän itseäni toisinaan Hevostalli.netin keskustelupalstalla. Se on vähintään yhtä sekoa, kun surullisenkuuluisan Vau(va?).fi:n keskustelut. En tiiä kummat on hullumpia, äitylit vai hevosihmiset. Äitylihevosihminen on kyllä varmana kaikkein pahin! Mutta tosiaan, tänään tuolla oli keskustelu, että kumpi on parempi nimi tytölle Hertta vai Eevi. No siis Herttahan on eläimen nimi, että mitähän hittoa.. Hertta on koiran tai lehmän, ei ihmislapsen nimi. Siis ihan vaan kaikella rakkaudella!

Tästä johdanto tähän nimiaiheeseen. Tästä on aiempikin postaus olemassa mutta nää on jotenki aina niin hauskoja, että pakko ottaa vielä toinen samasta aiheesta. K (ei miun asuinkumppani K)laitteli viestiä päivänä eräänä lukeneensa kirkollisista ilmotuksista jonku penskan kantavan nyt nimeä Elvin Jax "Sukunimi". Elvin kuulostaa animaatioelokuvan pikkuoravalta ja Jax:ista ei tuu mitää muuta mielee ku "Jaxuhali" :D Ei sillä, Jaxuhalihan on ihan kaunis asia. Kai..

No saman kylän kirkollisissa oli myös pari muuta jännää nimeä. Näistä yks on ihan puhtaasti K:n keksimä, yrittäkääpä arvata mikä: Lemmy Gabriel Hikkori "Sukunimi", Alva Emilia Aallotar "Sukunimi" ja Mozart Hemuli Kurt "Sukunimi". En tiiä, kai se on vaan niin rankka paikka päättää siitä jälkikasvun nimestä, että sitte tulee tehtyä sellasia valintoja, jotka ei välttämättä ole enää sen punaviininhuuruisen hetken jälkeen ihan nii hyviä ideoita. Ristiäisissä tädit ja sedät ja mummot ja kummit on ihan että:

Google kertoi pikaisen etsinnän jälkeen lasten nimiä, joita ei ole hyväksytty virallisiksi nimiksi. Tässä tulee taas mieleen, että on se harmi, kun lasten kasvattamiseen eikä varsinkaan lasten nimeämiseen ole mitään pakollista kurssia. Että niitä saa tehdä ja nimetä ihan kuka vaan, joka siihen fyysisesti pystyy.. Muttaettä kuka haluaa antaa lapselleen nimeksi esim: 

Uncas. En edes keksi mitää vitsiä tästä! Jos se C-kirjain on pakko saada sinne, niin eikö se Marco nyt kävis, vaikka ei niin uniikki enää ookkaan?

Haor. Ja toiseksi nimeksi Maor?

Karhunpoika. Ja toiseksi nimeksi sitten Matinpoika. Karhunpoika Matinpoika Virtanen-Joroinen. (Koska vanhemmilla oli molemmilla kaksoisnimi ja tokihan se annettiin lapsellekin. Mitä enemmän väliviivoja ja nimiä, sen parempi! Eiku..)

Merikarhu. Tää ois kyllä ollu hyvä yhdistää tuohon Karhunpoikaan: Merikarhu Karhunpoika Matinpoika Virtanen-Joroinen. KYLLÄ!

Cander. Eli siis niinku Cancer. Rapu tai syöpä, en tiiä kumpi olisi tuolle "Canderille" parempi mielikuva. Hyvä että ei menny läpi..

Eversti. Jäikö jollain isukilla sotaleikit ihan vähän vaan päälle? Vai onko tää sitte joku tekovaiheen vitsi(lapsillahan on aina joku "tekonimi")että "Kutsu minua Everstiksi..aaaah" Ja 9kk myöhemmin heillä on käsissään "Pikku Eversti". Mene ja tiedä. 

Sälli. Jotkut vanhemmat nyt vaan näköjään vihaavat lastaan tositosi kovasti. Sama se ois antaa sille sitte nimeksi Mälli. Eversti Mälli Virtanen. 

Nää oli siis poikien nimiä. Tytöille on yritetty antaa nimeksi mm:

Macadamia. Ihan joo nätti. Siskon nimi vois olla sitte vaikka Para, Cashew tai Pistaasi?

Xstina. Mitä vikaa ois ihan tavan Stinassa? Ainii, ku siinä ei o yhtää vierasperäistä kirjainta ja tuohon ei saa C:tä millään, kun tyttöä ei voi nimetä Marcoksi. Harmi!

Pajunkissa. En tiiä miks kuitenki esim Taimi, Terttu, Marja, Pihla(ja)ja mitä näitä nyt on, menee läpi mutta Pajunkissa ei? Hänen toinen nimensähän vois olla jotain myös tosi ihanaa, kuten vaikka Syysmetsä?

No, entäs sitte hyväksytyt nimet? 

Pojat: Joa (tässä on jotenki raamatullinen kaiku?) 

Urhea(Urea) 

Aaros(Koska Aatos on NIIIIN nähty!)

Einri(Että se lapsi joutuis aina selittelemään nimensä kirjoitusasua: Ei, se ei ole EINI vaan sielä on se R-välissä. Tuurilla hänellä on vielä R-vika)

Temppu, Roihu(Vanhemmilla oli nuoruudessaan tuon nimisiä koiria ja onhan se kiva, että aina tulee jälkikasvua kutsuessa mieleen kuinka se sileäkarvainen Lassie-rotuinen musti juoksi kieli roikkuen metsästä kun sitä kutsui. "Roihu hoi!) 

Iloittu(Suruttu oli jo käytössä aaahahaaa!)

Selassie(Katso Roihu ja Temppu. Taustalla saattaa olla myös lapsena tv:ssä pyörinyt Lassie-ohjelma) 

Mjölnir(Bätre folk-suomenruottalaisetki ossaa nää nimileikit)

Tuliotso(Otso tuli ja 9 kk jälkeen heillä oli lapsi vailla nimeä. Kaunis tarina kerrottavaksi vaikka Tuliotson häissä aikanaan!)

Filo(Äiti oli raskauden aikana hulluna Filotaikinaan. Onneksi ei himoinnut vaikka munakasta..) 

Roihi(Koska joku ehti jo käyttää sitä "Roihua"=se siitä uniikista nimestä!)

Karhu(Ja sukunimi on sitten Orava. Koko suomen luonto edustettuna!)

Tytöt: 

Kalliope(Täähän on hyvä. Tähän on hyvä yhdistää sitte muille lapsille samaan sointuvat nimet niinku vaikka Kivikkope, Sorakkope ja Hietikkope!)

Eveliia(Ja tääki pentu selittää neljä kertaa vuorokaudessa kuinka hänen nimestään tosiaan pitää jättää se N-kirjain pois. Ihan tarkoituksella.)

Ruuti(Jotenkin se armeija-aika on saatava näkymään lapsissa, perhana!)

Vivana(Tässä nimessä ei kai muuta outoa mutta onhan tuo nyt jonku ikivanhan saksalaissyntyisen kouluratsun nimi..)

Tennessee(Miksei samantien vaikka San Fransisco tai Nizza? Entäs Tampere? Tai Eteläsuomenlääni. Siinä ois sitä kotiseuturakkautta kerrakseen..)

Salvia(Basilika on kanssa kiva! Tai Kynsilaukka!)

Evilia(Ei, ei Emilia vaan Evilia. Emilia on NIIIIN nähty! Sekin.)

Onneks miun ei koskaan tarttenu päättää kenenkään nimiä. Jenni-täti vaikenee mutta vain hetkeksi..

Aini, jäittekö miettimään mikä niistä K:n viestissä olleista nimistä oli sen keksimä, eikä suoraan kirkollisista ilmotuksista? No, se oli Mozart Hemuli Kurt. Miusta ihan toimiva nimi kyllä! Saatan ehkä joskus ottaa kultakalan ja nimetä hänet Mozart Hemuli Kurt Laariksi. Piän sille sitte ristiäiset ja kutsun teidän kaikki! Ha!

Karhu ja orava

Muistanette tän Fingerporin:

Noni, no lueskelin tuossa nettikeskustelua ihmisten nimistä ja joku väitti lukeneensa kasteilmoituksista, että jossain tuolla on nyt lapsi, jonka nimi on Matias Tapani Orava.

Miula ei ole mitään henkilökohtaista Matiasta vastaan, tää vaan tällee vähä(paljo)pitkän päivän jälkeen nauratti. Jos siuta ei naurattanu, ni siirry seuraavaan aiheeseen :D

Ilmaista viinaa!

Ha, saimpa teiän mielenkiinnon. Okei, ehkä tää on vähä vanha keino mutta jos joku tän otsikon takia avas tän tekstin, ni hyvä :D Ties vaikka tää päätyis johonki guugleen ekaks hakulinkiks, jos joku etsiskelee moista. (Kohta on alko kintereillä, jaiks!)

No, oikeesti tää teksti kertoo aiheesta Jenni seikkaili Tornion kansainvälisillä markkinoilla. Tiiätte ne sellaset meiningit, ku hitoksee paljo eri maista tulee hahmoja kauppaamaan omia tuotteitaan. Ne pystyttää teltat ja sit ihmismassa vaeltaa niitten telttojen välissä ostamassa kippoa, kuppia, tahnaa, töhnää, oliiveja, leipää, erilaisia ruokatuotteita ja kuten itse, korviksia. Oikeesti oon korvistenostokiellossa mutta sieltä ne pääkallokorut vaan jotenki huuti miu nimee ja huppista. Ostin vieläpä kahet korvikset, joista toiset aion kaupata yhelle miu siskolle. En tosin vielä voi häiritä häntä aiheesta "ostin tälläset korvikset, ku ne sai kimppahintaan, tahotko toiset." Syystä että oon soittanu sille tänää jotai neljä kertaa ja kuinka ollakaan sillä o muutaki elämää ku viihdyttää miuta. Tarttee oottaa pari viikkoa :D

No se ei ollu se juttu vaan ekanaki se, että olin etukätee aatellu, että voisin ostaa jotai hyviä erikoisjuustoja. K o poikien kaa jossai mökkeilee ja sit se menee kouluun, eli oon kesäleski tässä viikonlopun yli ja vähä enemmänki. Ajatus oli, että sit ku taas nähhää tälläsen superpitkän tauon jälkee, ni voitas viettää pieni viini- ja juustoilta. No se oli kuolleena syntyny idea jo ekanaki siinä mielessä, että eihän myö nyt mitää viiniä juua ties millo seuraavan kerra, ku kumpikaa ei varmasti ihan kuivin suin tätä viikonvaihdetta viettele ja toisekski päätin että Ica maxin juustotiskiltä saa vaikka mitä juustomakuja JA kolmanneks kaikilla juustokojuilla oli sillee tosi hyvännäkönen miesmyyjä ja koska nää on kansainväliset markkinat, en tienny mitä kieltä niille ois pitäny puhuu, joten en voinu mennä niille kojuille nolaamaan itseäni. Oisin kuitenki ollu ihan että:

Juuei, Icasta saa kaikkee, eikä tartte sen suuremmi jutella kellekkää.

Noo, jatkoin siinä sitte etenemistä ihmisvirrassa väistellen sujuvasti haahuilevia hahmoja, kiireettömiä eläkeläisiä, lapsivankkureita, lapsivankkureista karanneita pikkuihmisiä, mummoja, puluja ja mörköjä. Tuntu, että olin jotenki koko aja menossa vastavirtaan. En tiiä. Mitä vanhemmaks mie tuun, sitä enemmä oon alkanu inhota kaikkea ihmismassaa. Mikä siinä on, että ne huomisen lenkkisuunnitelmat on pakko vaihtaa siinä just kapeimmassa paikassa, eikö vois ottaa ihan vaikka puoltoista askelta sivuun, ni muut mahtuis ohi? Ei. Entä voisko sen Mustin jättää kotiin, jos sitä ei saa hallittua siinä ihmispaljoudessa? Onko sitte pakko kattoa pahasti, jos joku sotkeutuu siihen seittemän metriä pitkään fleksiin, kun "Mustin pitää saada haistella"? 

Tän johdatuksen jälkeen, saavuttuani väljemmille vesille, osuin yhen kosmetiikkakojun kohdalle. Kuinka ollakaan se kojun rouva bongaa miut ja naulitsee kysymyksillään sillee, että en pääse enää pakoon. Mietin ekan kyssärin jälkee kuinkaha kalliiks tää pienen pieni hidastus tässä kivanväristen rasvojen äärellä tulee miule maksamaan. Eka kaikki perusjutut, että mitä rasvaa käytät(miks en osannu sanoo tähä MITÄÄN? Oisin voinu sanoo vaikka, että miula on firman x superhyvä voide, oon just ostanu sen, se makso neljäsataaviistoista euroa ja kuus senttiä, en tartte uutta enneks se on käytetty? ehei..) millanen ihotyyppi miula on, oonko tutustunu tähän ja tähän tuotteeseen, mitä meikkivoidetta käytän, onko äitini suomalainen, tunnenko ketään joka muuttuu täyden kuun aikaan sudeksi, asunko mökissä, pirtissä, tiipiissä vai tuvassa ja pidänkö sateenkaaria uhkina vai mahdollisuuksina? Tiiätte, nää mitä kaikki kosmetiikkaerikoishenkilöt aina haluu tietää. Vastailin kysymyksiin parhaan tietotainoni mukaan ja menin kiltisti pöydän toiseen päähän kun rouva alkoi esitellä naamarasvaa. On kuule hyvä tuote, tätä voi käyttää kaikkialle, sopii vauvasta vaariin, käy huulirasvaksi, tatuointeihin, ihottumiin, akneen, punoittavalle iholle, silmänympäryksiin, silmämuniin, varpaanväleihin, kissoille, koirille, kultakaloille, merihevosille ja marsupilameille. Hoitaa, suojaa, ravitsee, herättää kuolleista ja sisältää niin paljon vitamiinejä, että ei mitää järkee. 

Ja mikä parasta tässä on, että tuote ei sisällä vettä. Tiiäthän, kun normirasvat sisältää niin paljon vettä, ni sitte ne aina jossai vaiheessa haihtuu sieltä purkista.. Joo, tiiäntiiän. Mikään ei o nii ärsyttävää, ku tänää siula on vielä täys  purkki naamarasvaa ja huomenna se on muisto vain, kun se on HAIHTUNU sieltä purkista huoneilmaan. Rappukäytävässä haisee naapurin silakkapihvit ja miun Nivea-naamarasva.. KYLLÄ! :D

Olin siinä kohtaa jo ihan että joojoo, kunnes esittelijä keksi ne kaikkein tärkeimmät taikasanat: Jo Kleopatran tiedetään käyttäneen näitä ainesosia kauneudenhoidossa. NONI, no kaikkihan tietää naistenlehtien sivuilta sileäihoisen kauneusikonimme Kleopatran, eli jos HÄN on uskonut näihin aineisiin, niin pakkohan se on hankkia!

Nyt on sitte saakelin kallis pikkupurkki jotain superihmevoidetta. Jos se ei poista miu aknea, valitan suoraan Faaraoiden korkeimpaan hallintoelimeen. Ja jos se taas tekee kaiken sen minkä se esittelijä lupas, ni miu ihosta tulee niin sileä, epäpunoittava, rypytön ja.. mikä se neljäs nyt olikaan? Jää nähtäväksi. Sit ku saan joskus vielä suorat hampaat, ni miusta tulee ihan superkaunis! Siihen vielä parit irtoripset ja ne silikonitissit, ni meen some-kaunottaresta ihan täysillä!

Vai mitä tähän sanoo naapurin Husky..?