Miule se sitte sattuu ja tapahtuu, ette kuulkaa usko! Tässä kaks tarinaa, eri paikoista. Toinen ravitsemusliikkeestä ja toinen urheilupaikasta.
No tää eka tapahtu Oululaisessa baarissa. Sielä oli ennen sellanen rustiikkinen drinkkibaari, joka ois satavarmasti menestyny Helsingin Kallion kaupunginosassa mutta ei sitte näköjää pitemmän päälle pohjoisessa pikkukaupungissa. Onneks sen tilalla oli toinen mesta, josta sai alkoholia. Se on kylmänä syysiltana tärkeetä, ettei tartte kovin kovasti metsästää sitä tuoppia. Se mikä tässä oli kuitenki pienoinen ongelma, niin ennen ginivoittoinen drinksubaari oli muuttunu olutpaikaksi. Siis tiiätte sellanen mesta, jossa on seinät täynnä eri kaljojen nimiä ja se innostunu baarimikko alkaa kertoa siu mukana kulkevalle parrakkaalle,soturin näköiselle miehelle eri vaihtoehtoja mikä ois sellanen just siihen hetkeen sopiva olut. Sitte tulee miu vuoro tilata.. Oon jo tsuumannu seinälle, että sielä ei o mitää mainintaa siidereistä, viineistä, lonkeroista tai ylipäätään mistään muusta maailma alkoholipitoisesta juomasta jota saisin kurkustani alas. Mutta onhan täällä nyt pakko jotai olla? Kysyn jotai erikoissiideriä, jota ei tulis ihan joka kuppilassa vastaan. (Koska halusin olla hyvä ihminen, enkä tilata sitä perus ginitonikkia tai lonkeroa. VIRHE!) Baaritiskin toisella puolella seisova n.17-vuotias hipsteri toteaa suurimman esittelyintonsa jo selkeästi lässähtäneenä, että no ommeillä tää siideri x, sitä en ole ainakaa ihan joka paikassa nähny. No sitä sitte.
Saan lasillisen ja meen ettimään miu nurkkapöydässä mörköilevän soturiseuralaisen. Aletaan maistella meiän erikoisjuomia. Otan hörpyn ja toisen. Juu, kyllä tää erikoissiideri maistuu..hmm..joo, laimeelta valkoviiniltä, korjaan halvalta, laimeelta valkkarilta, jossa on hiilihappoja. Jos silmät kiinni oisin juonu, ni en kyllä ois osannu yhtää sanoo mitä juon. Hetken mietin, että käviskö sanomassa, että tuiikohan tähän nyt jotku hanan pohjat mutta koska olen minä, niin "en kehtaa" (Tää suora lainaus soturin suusta). K:n mielestä miu juoman ainut vika oli se, että se oli kovin kovin kuivaa. Mutta kyllähän nyt megakuivaki siideri maistuu jollekki? Esim omenalle?
Noh, hetken päästä se lapsihipsteri hiihtää sieltä tiskin takaa kysymään kuinka juomat maistuu. Soturi kertoo ronskisti mielipiteensä kuinka kalja ei nyt ihan vastaa sitä mitä hän haki. Hipsteri kääntyy odottavana miuta kohti. Alan hikoilla tuskastuneena ja yritän päästä tilanteesta hymyilemällä. Että ei vaa tartteis sanoa mitää negatiivista, antaa rakentavaa palautetta.. K ei kuitenkaa päästä miuta tilanteesta vaan toteaa, huom, suora lainaus: "Rouva tässä ei kehtaa kysyä mutta kuuluuko tuon siiderin olla noin kuivaa?" Mie oisin halunnu vajota maan alle. Koska ongelmahan ei ollu kuivuus vaan se, että se maistu liikaa merivettä juoneen saukon kuselle! Yritin siinä jotai piipittää mutta en saanu sanottua mitää :D Mitä vastaa hipsteri? "Joo, no sen ei kuulukkaan olla mikään makee. Se on tollanen autenttisempi siideri, varmaan tosi erilainen jos on tottunu näihi perus suomisiidereihin."
Sellasta. Tämän illan jälkeen maailma on muuttunut. Kahden toisistaan tietämättömän ihmisen kohtaaminen lokakuisen Oulun yössä muutti heidän kummankin elämää. Nyt täällä pallolla tallaa joku, joka on menettäny uskonsa "autenttisiin suomisiidereihin" ja toinen, joka kuvittelee, että miu mielestä "oikee" siideri maistuu joltai Golden Capin mansikkalitkulta. Ei sillä että tää varsinaisesti vaikuttais meiän kummankaan arkeen millään tavalla, mitä nyt mie en aio enää mennä kyseiseen kaljakuppilaan ja se 17-vuotias baarimikko sai hyvän jutun naureskella muiden kollegoidensa kanssa kuinka tuli taas yks asiakas, joka ei ymmärrä mitään hyvän päälle.
Tähä välii joku kuvakevennys ennen seuraavaa juttua:
Mie ennen sinne yöjuoksulle lähtöä:
No tää eka tapahtu Oululaisessa baarissa. Sielä oli ennen sellanen rustiikkinen drinkkibaari, joka ois satavarmasti menestyny Helsingin Kallion kaupunginosassa mutta ei sitte näköjää pitemmän päälle pohjoisessa pikkukaupungissa. Onneks sen tilalla oli toinen mesta, josta sai alkoholia. Se on kylmänä syysiltana tärkeetä, ettei tartte kovin kovasti metsästää sitä tuoppia. Se mikä tässä oli kuitenki pienoinen ongelma, niin ennen ginivoittoinen drinksubaari oli muuttunu olutpaikaksi. Siis tiiätte sellanen mesta, jossa on seinät täynnä eri kaljojen nimiä ja se innostunu baarimikko alkaa kertoa siu mukana kulkevalle parrakkaalle,soturin näköiselle miehelle eri vaihtoehtoja mikä ois sellanen just siihen hetkeen sopiva olut. Sitte tulee miu vuoro tilata.. Oon jo tsuumannu seinälle, että sielä ei o mitää mainintaa siidereistä, viineistä, lonkeroista tai ylipäätään mistään muusta maailma alkoholipitoisesta juomasta jota saisin kurkustani alas. Mutta onhan täällä nyt pakko jotai olla? Kysyn jotai erikoissiideriä, jota ei tulis ihan joka kuppilassa vastaan. (Koska halusin olla hyvä ihminen, enkä tilata sitä perus ginitonikkia tai lonkeroa. VIRHE!) Baaritiskin toisella puolella seisova n.17-vuotias hipsteri toteaa suurimman esittelyintonsa jo selkeästi lässähtäneenä, että no ommeillä tää siideri x, sitä en ole ainakaa ihan joka paikassa nähny. No sitä sitte.
Saan lasillisen ja meen ettimään miu nurkkapöydässä mörköilevän soturiseuralaisen. Aletaan maistella meiän erikoisjuomia. Otan hörpyn ja toisen. Juu, kyllä tää erikoissiideri maistuu..hmm..joo, laimeelta valkoviiniltä, korjaan halvalta, laimeelta valkkarilta, jossa on hiilihappoja. Jos silmät kiinni oisin juonu, ni en kyllä ois osannu yhtää sanoo mitä juon. Hetken mietin, että käviskö sanomassa, että tuiikohan tähän nyt jotku hanan pohjat mutta koska olen minä, niin "en kehtaa" (Tää suora lainaus soturin suusta). K:n mielestä miu juoman ainut vika oli se, että se oli kovin kovin kuivaa. Mutta kyllähän nyt megakuivaki siideri maistuu jollekki? Esim omenalle?
Noh, hetken päästä se lapsihipsteri hiihtää sieltä tiskin takaa kysymään kuinka juomat maistuu. Soturi kertoo ronskisti mielipiteensä kuinka kalja ei nyt ihan vastaa sitä mitä hän haki. Hipsteri kääntyy odottavana miuta kohti. Alan hikoilla tuskastuneena ja yritän päästä tilanteesta hymyilemällä. Että ei vaa tartteis sanoa mitää negatiivista, antaa rakentavaa palautetta.. K ei kuitenkaa päästä miuta tilanteesta vaan toteaa, huom, suora lainaus: "Rouva tässä ei kehtaa kysyä mutta kuuluuko tuon siiderin olla noin kuivaa?" Mie oisin halunnu vajota maan alle. Koska ongelmahan ei ollu kuivuus vaan se, että se maistu liikaa merivettä juoneen saukon kuselle! Yritin siinä jotai piipittää mutta en saanu sanottua mitää :D Mitä vastaa hipsteri? "Joo, no sen ei kuulukkaan olla mikään makee. Se on tollanen autenttisempi siideri, varmaan tosi erilainen jos on tottunu näihi perus suomisiidereihin."
Sellasta. Tämän illan jälkeen maailma on muuttunut. Kahden toisistaan tietämättömän ihmisen kohtaaminen lokakuisen Oulun yössä muutti heidän kummankin elämää. Nyt täällä pallolla tallaa joku, joka on menettäny uskonsa "autenttisiin suomisiidereihin" ja toinen, joka kuvittelee, että miu mielestä "oikee" siideri maistuu joltai Golden Capin mansikkalitkulta. Ei sillä että tää varsinaisesti vaikuttais meiän kummankaan arkeen millään tavalla, mitä nyt mie en aio enää mennä kyseiseen kaljakuppilaan ja se 17-vuotias baarimikko sai hyvän jutun naureskella muiden kollegoidensa kanssa kuinka tuli taas yks asiakas, joka ei ymmärrä mitään hyvän päälle.
Tähä välii joku kuvakevennys ennen seuraavaa juttua:
Mie ennen sinne yöjuoksulle lähtöä:
(Iskä: Tytöt on ihan että En o vielä valmis, sulje ovi!)
Noni, no tästä voi tulla näköjää vähä pitkä juttu mutta oon tosiaa tässä lähössä ensviikolla reissuu, enkä pääse hetkeen päivittämään blogia, niin jos tuntuu, että tulee oireita, että aamukahvipöydässä, ruuhkabussissa tai pöntöllä ei o lukemista, niin tässä kohtaa kannattaa katkasta. Kakka ja lukeminen.
Eli tapahtui uimahallissa. Tornion uimahalli oli tositosi pitkään rempassa. Tyyliin yli vuoden. Havaitsin sit ihan sattumalta jossai alueuutisissa, että remppa on valmis ja halli o avattu! Tää tapahtu siis sunnuntaina tai maanantaina. Meillä oli perjantaina koulutuspäivä = istuttii auditoriossa klo 8-16 kuulemassa miten tuleva hätäkeskusuudistus tulee vaikeuttamaan meiän arkee. Eiku siis helpottamaan, tietty! En tajuu mite kenenkää pää kestää tuollasta työaikaa. Olin jo enne lounastaukoa taantunu jonku alkuihmisen tasolle ja iltapäivällä olin jo ihan tööt. En siis kyenny mihinkään älylliseen toimintaan enää iltapäivästä vaan aattelin lähtee testaamaa kotikylän uudistetun uimahallin, eli simhall på svenska. (kyllä, piti tarkastaa sanakirjasta, kyllä, meinasin kirjottaa svimhall.)
Tietty laiskuus meinas kolkutella ja totesin siinä K:lle, että josko meen vaa huomenna salille.. Mitä toteaa hän? "ARVASIN!" (Kuvittele tähä vielä sellanen tehostenauru) No mitä siinä nyt sit enää voi muuta ku lähtee sinne perhanan hallille!
Pakkasin laukullisen tavaraa(miks uimaa lähtiessä tarttee aina nii hitoksee paljo kaikkee?!)ja käppäilin hallille. En tiiä miks aattelin, että uutuuden viehätys ois vajaassa viikossa laskenu jo nii paljo, että saisin olla perjantai-iltapäivänä parhaaseen katseluaikaan sielä uimahallitiloissa IHAN YKSIN?? No totuus iski ihan siinä ovella, ku lauma lapsia jonotti lippuluukulla. En tiiä mikä niitten mobilepay-sovelluksissa tökki mutta luvattoman kauan ne siinä lippuluukulla turas. Viimein tuli miu vuoro ja kas, ihan perinteisellä käteisellä selvis 1/4 siitä ajasta, ku mitä niillä "Jonneilla" siinä kesti. (Tän jonne-asian totes joku toinen lapsi miu takana siinä jonossa.)
Sinne oli tullu sitte sellaset hienot rannekehässäkät, eli ne nilkkaan pujotettavat eriväriset avainlenkit on historiaa. Siinä sitte koitin keksiä mite päi se ranneke työnnetää mihiki reikään ja mihin kaikkiin paikkoihin sitä pitää näyttää, että pääsee uimaan. Kamat kaappiin, melko pienet akrakadabrat pukukaapin sulkemiseksi ja eikun suihkuun. Suihkuhuone on täynnä ihmisiä. Mie vihaan ihmisiä nykyisin. Ainaki pikkusen. Saunassa sai sentäs olla yksin mutta löylyjä sieltä ei irronnu ku nimeks. Tunsin siinä uimapukua päälleni taiteillessa kuinka joku lapsi tuijottaa. Oikee ootin keskustelua, jossa se toteaa äidilleen jotai "tädin tatuoinneista." (Ja miulaha ei siis ees oo mitää kovin ihmeellisiä kuvia, eikä nii isojakaa). Harmikseni totesin, että tää kyseinen ihmisyksilö oli tällä kertaa hiljaa. Oisin niiiiin halunnu päästä käyttämää terapeutin vastaaviin tilanteisiin suunnittelemaa lausahdusta: "Vuosi sitten olin vielä setä." Siinä ois ollu äitille iltahommia keksiä kuinka selittää tää asia. Äityli ois salettii keskustellu siinäkohtaa sata kertaa mielummi vaikka siitä ikiaiheesta, että mistä hitosta se haikara ne vauvat oikee aina löytää..
Noh, selvisin altaalle asti. Vesi oli jääkylmää, niinku Tornion hallissa tunnetusti on aina ollu. Uimavalvoja istuskeli just siinä superhitaat kuntouimarit-radan vieressä, johon olin suuntaamassa. En siis voinu jäähä yhtää totuttelemaan siihe avantoon vaan oli pakko mennä sillee suorilta. Että näyttää pro´lta. (koska mie just tunnetusti oon tosi kiinnostunu siitä mitä muut miusta aattelee..) Virittelin samalla vielä uimalaseja naamalle. Olin tositosi ammattimainen ja sehän tehos! Sielä radan toisessa päässä nimittäin hyppeli lapsia niiltä lähtötelineiltä altaaseen. Siellä hallissa oli siis noi kolme ja puol hehtaaria sellasta pygmiteinimekastustilaa mutta siinä oli tietty just best ever-paikka loikkia. Pari kertaa väistelin niitä ja kuulin superkuulollani veden alle, kun se valvoja huuteli "tytöt, tytöt.." Yritti saaha niitä väistämään radalle saapunutta superuimaria(=minä). Mitään ei kuitenkaan tapahtunu, joten se nous siitä tuolilta ja meni henk.koht.sanomaan, jolloin rata rauhottu. Veikkaan, että sen punakeltainen uimavalvojashortsiasu ei luonu heti sellasta pelottavaa auktoriteettiasemaa, joten ne teinit käytti sitä vähä niinku hyväkseen. Varmasti olisivat häipyny heti, jos tuolla vesipelastuksen ammattilaisella ois ollu päällä sellanen sininen poliisihaalari ja vähän enemmän tukkaa.
No, lapset väisti ja mie pääsin jatkamaa. Siinä räpiköidessä mietiskelin, että pitäsköhän hankkia sellanen munamallinen uimahattu noitten miu speedo-merkkisten uimalasien kaveriks, ni menisin ihan täysillä Jani Sievisestä :D Koska se valvoja päivysti tosiaa ihan siinä miu radan vieressä, ni osoitin sille kiitollisuutta tilan raivauksesta esittämällä niin ammattilaisuimaria kuin mahollista. Asettelin välillä miu laseja paremmi naamalle ja sit aina ku läksin siitä sen päädystä uimaan, potkasin vauhtia seinästä ja laitoin kädet sillee "limittäi" ja päällekäi, kämmenet siis, siinä liukuvaiheessa. Iha niinku Jani konsanaan! Jaksoin uida n.300 metriä. En ois jaksanu puolikskaa nii kaua mutta ku se valvoja nyt oli raivannu sen radan miule verellä, hiellä, kunnialla ja punasilla shortseillaan, niin pakko oli ottaa pari ylimäärästä rundia. Heti ku se meni kahvitauolle, poistuin.
Summa summarum, Tornion uimahalli on hieno kokemus jos arvostat monimutkaisia kaappilukitussysteemejä, et tarvitse kuumaa saunaa ja pidät erityisesti 4-12-vuotiaista ihmisistä!
Pian, pian UUDESTAAN!
Tässä vielä yks loppukevennys. Miu spotify tarjos tätä biisiä miule sellasella sen oman mielen listalla, jota se markkinoi miule nimellä: Jenni, tässä siule soittolistaa jossa on mm. Apulanta, Yö, Hector..
voi https://www.youtube.com/watch?v=mHP_9j2Cx3M
p.s. Nyt sielä soi Matti Esko ja Risteysasema. Oon ehkä tullu vanhaks?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti