..piste net. Eli siis www.aasiakas.net. Nettisivu, joka päivittyy turhan harvoin mutta joka niin tehdessään saa miun uskon ihmiskuntaan aina vajoamaan astetta alemmas. Omassa ammatissani ymmärrän, että asiakas ei aina jaksa käyttäytyä. On hätä, on kipua, on tikku sormessa, on flunssa ja yskääkin jo niin monta päivää, että se on nyt päästävä ambulanssilla keskussairaalaan. Perhanan arvauskeskuksien lapsilääkärit taas tehneet muuta kuin määränneet buranaa. Ymmärrän, kuuntelen ja ymmärrän vielä vähän lisää. Empatiavarastoni suorastaan tulvii yli äyräidensä ja siitä riittää jokaiselle tarvitsevalle. No, ok, yöllä puoli kolmelta vaivaava ripuli voi saada ehtymättömän empatiasammioni pohjan häämöttämään mutta koskaan se ei täysin tyhjene. Koska eihän kukaan nyt turhaan ambulanssia soita!
Sitten oma lukunsa ovat muiden palveluammattien päivän piristäjät. Asiakas on tietysti aina oikeassa.. Välillä kyllä näitä esim kaupan kassatädin kertomia juttuja kuunnellessa tulee mieleen, että voisko se asiakas sittenkin ihan joskus vahingossa ollakin väärässä?
Miu terapeutti on huoltoasema-alan ammattilainen. Se osaa kaiken muun äijäilyn lisäks myydä kaasupulloja, saa jumiin jääneen autonpesukoneen toimimaan, osaa soittaa poliisille ja pitää teinilaumat kurissa. Toisinaan oon kuitenki ihan pikkusen huolissani sen mielenterveydestä. Tässä ihan oikea feispuuk-päivitys aikojen takaa. Julkaistaan täällä foorumilla ihan luvan kanssa:
Ja vielä yhen illan jaksaa jaksaa... Pidetään joku päivä "päiväni mopopoikana/tyttönä" ja mennää huoltoasemalle. Kirjotetaan pöytäliinaan HOMO,pelataan myös ristinollaa liinan ruuduilla, sekotetaan suola ja pippuri, osa luonnollisesti kaadetaan pöydälle ja lattialla ja loput pöytäliinan alle, silputaan kaikki irtoava paperi pienen pieneksi, mukaanlukien mahdolliset tekokukat... piirrellään myös kaikkiin mahdollisiin paikkoihin viiksiä ja kirjoitellaan moi... Lopuksi löysätään ne sekotettujen pippureiden ja suolapurkkien kannet, tungetaan reiän täyteen hammastikkuja ja katkotaan ne niin ettei erkkikään saa niitä enää siitä pois. loput hammastikut pilkotaan pieniksi ja jätetään pöytään. lähtiessä pöllitään karkkia. ja lopuksi tilataan ISOT RANSKALAISET! Kuka lähtee mukaan?
Tässä kaikessa miuta ihmetyttää ihan vaan pari asiaa:
1. Miks jokapaikkaan pitää kirjottaa "Homo"? Oon huolissani nykylasten mielikuvituksesta. Tätä asiaahan oon siis pohtinu jo yhessä aiemmassa postauksessa. Edelleen peräänkuulutan pientä omailmaisun herättelyä. Ja ei, tähän ei lasketa sitä että kirjottaa "henkilö x on homo". Kirjottakaa hyvän kakarat enskerralla sinne seinään tai pöytäliinaan vaikka amygdala, mitokondrio tai vaikka transsukupuolinen. Vähä nyt tsemppiä hei!
2. Eikö se suolan ja pippurin sekoittelu ole osittain sellasta pikkusen vähälahjaisten hommaa? Ja muutenkin sellanen tarkoituksellinen sotkeminen. Sitä harrastaa alkuameeba-asteella olevat ihmisenalut ja neki siirtyy heti kohta korkeamman älyn luokkaan, kunhan täyttävät 1-vuotta, joten hyvät mopolapset, yrittäkää nyt edes.
3. Karkin pölliminen. No, kai se menee sitte jonku jännitysmomentin piikkiin? Äly hoi.. Äidit ja isät, ohjatkaa vielä turmeltumattomat jälkikasvunne hevosten pariin. Meillä talleilla kasvaneilla ei ollu aikaa eikä energiaa hillua yötä myöten jossain huoltoasemilla häiritsemässä rekkamiehiä ja taksikuskeja. Meistä on kasvanu järjellisiä aikuisia, jotka vaan "heppailee" ja yrittää ottaa itsestään ja hienosta hevosestaan hienoja selfieitä..
Tässä vielä loppuun lainaus Kimmolta: "Kanna aina veistä mukana, sillä et koskaan tiedä koska kohtaat juustokakun."
Sitten oma lukunsa ovat muiden palveluammattien päivän piristäjät. Asiakas on tietysti aina oikeassa.. Välillä kyllä näitä esim kaupan kassatädin kertomia juttuja kuunnellessa tulee mieleen, että voisko se asiakas sittenkin ihan joskus vahingossa ollakin väärässä?
Miu terapeutti on huoltoasema-alan ammattilainen. Se osaa kaiken muun äijäilyn lisäks myydä kaasupulloja, saa jumiin jääneen autonpesukoneen toimimaan, osaa soittaa poliisille ja pitää teinilaumat kurissa. Toisinaan oon kuitenki ihan pikkusen huolissani sen mielenterveydestä. Tässä ihan oikea feispuuk-päivitys aikojen takaa. Julkaistaan täällä foorumilla ihan luvan kanssa:
Ja vielä yhen illan jaksaa jaksaa... Pidetään joku päivä "päiväni mopopoikana/tyttönä" ja mennää huoltoasemalle. Kirjotetaan pöytäliinaan HOMO,pelataan myös ristinollaa liinan ruuduilla, sekotetaan suola ja pippuri, osa luonnollisesti kaadetaan pöydälle ja lattialla ja loput pöytäliinan alle, silputaan kaikki irtoava paperi pienen pieneksi, mukaanlukien mahdolliset tekokukat... piirrellään myös kaikkiin mahdollisiin paikkoihin viiksiä ja kirjoitellaan moi... Lopuksi löysätään ne sekotettujen pippureiden ja suolapurkkien kannet, tungetaan reiän täyteen hammastikkuja ja katkotaan ne niin ettei erkkikään saa niitä enää siitä pois. loput hammastikut pilkotaan pieniksi ja jätetään pöytään. lähtiessä pöllitään karkkia. ja lopuksi tilataan ISOT RANSKALAISET! Kuka lähtee mukaan?
Tässä kaikessa miuta ihmetyttää ihan vaan pari asiaa:
1. Miks jokapaikkaan pitää kirjottaa "Homo"? Oon huolissani nykylasten mielikuvituksesta. Tätä asiaahan oon siis pohtinu jo yhessä aiemmassa postauksessa. Edelleen peräänkuulutan pientä omailmaisun herättelyä. Ja ei, tähän ei lasketa sitä että kirjottaa "henkilö x on homo". Kirjottakaa hyvän kakarat enskerralla sinne seinään tai pöytäliinaan vaikka amygdala, mitokondrio tai vaikka transsukupuolinen. Vähä nyt tsemppiä hei!
2. Eikö se suolan ja pippurin sekoittelu ole osittain sellasta pikkusen vähälahjaisten hommaa? Ja muutenkin sellanen tarkoituksellinen sotkeminen. Sitä harrastaa alkuameeba-asteella olevat ihmisenalut ja neki siirtyy heti kohta korkeamman älyn luokkaan, kunhan täyttävät 1-vuotta, joten hyvät mopolapset, yrittäkää nyt edes.
3. Karkin pölliminen. No, kai se menee sitte jonku jännitysmomentin piikkiin? Äly hoi.. Äidit ja isät, ohjatkaa vielä turmeltumattomat jälkikasvunne hevosten pariin. Meillä talleilla kasvaneilla ei ollu aikaa eikä energiaa hillua yötä myöten jossain huoltoasemilla häiritsemässä rekkamiehiä ja taksikuskeja. Meistä on kasvanu järjellisiä aikuisia, jotka vaan "heppailee" ja yrittää ottaa itsestään ja hienosta hevosestaan hienoja selfieitä..
Ei vaan lähteny. Kukaan ei varmana usko, että tuo on maailman eniten mamman mussukka ratsu.. Se ei vaan raukka osaa poseerata :D
No, enivei, käykää lukemassa aasiakas.netin hienoja kertomuksia ja menettäkää työki uskonne ihmisiin!
Tässä vielä loppuun lainaus Kimmolta: "Kanna aina veistä mukana, sillä et koskaan tiedä koska kohtaat juustokakun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti