Jenni autokoulussa

Tää vois olla jonku lastenkirjan nimi. Siinä ois pikku-Jenni, joka menee suorittamaan ajokorttia. "Tänään on suuri päivä ja Jenniä jännittää." Alkaa kirjan ensimmäinen lause. Jenni marssii autokoulun ovesta sisään ja ilmoittautuu. Kirja seuraa n.kymmenen sivun verran sitä, kun Jenni käy ensin teoriatunteja homeisessa luokkahuoneessa istuen. Penkit ovat kultaiselta seitsemänkymmentäluvulta ja samalta aikakaudelta jäänteenä oleva tupakan haju leijuu seinillä. Sen voi haistaa jopa kirjan sivujen läpi. Iso setä (koska ei saa sanoo lihava) näyttää kalvoja ja kertoo liikennesäännöistä. Sitten Jenni menee ajotunneille ja kirjan viimeisellä sivulla hän hymyilee saatuaan ajokortin. Jennin äitiä hirvittää ensimmäiset 10 vuotta kortin saamisen jälkeen mutta Jennin isä antaa heti auton käyttöön ja naureskelee onnellisena takapenkillä pikku tuiskeessa. (Jenni on hakenut hänet satamasta, juuri rantautuneelta Viipurinristeilyalukselta) Hassun hauska kirja, joka luetaan iltasatuna monen monta kertaa.

Ha ha. Haluutteko kuulla todellisuudesta? Jenni menee autokouluun ajatuksena korottaa oma ajokorttiluokka perus henkilöautokortista B, luokkaan kevytkuorma-autokortti eli C1. (Jos oisin tosimies, oisin ajanu saman tien rekkakortin! ..mutta oon tyttö, ni näillä mennää.) Samalla vaivalla siinä voisi sitten suorittaa pikku-e:n, niin voidaan kesällä lähteä vaikka asuntovaunuretkelle. Mite aattelitte, että tää homma toimii? Netissä lukee asiasta näin: Ilmoittaudu autokouluun, täytä ajokorttihakemus, hommaa lääkärintodistus, vie ne katsastuskonttorille, maksa maksut, käy virtuaaliteoriat (enää ei istuta seitkytluvun tuoleilla, ei edes Ikeasta hankituilla, vaan omalla kotisohvalla luurit päässä nettikameraan tuijottaen.) aja parit ajotunnit, käy kirjalliset ja inssi, tadaa, kortti käteen. Pikku eetä varten ei tartte ku hommata kalusto ja mennä konttorille, kun teoria on suoritettu. Helppoa?

Kuten rakas avopuolisoni usein toteaa, "Mite se onki, että Jenni just SIULLE sattuu aina kaikkea hassua?" En tiiä mutta mie kerron nyt mite MIU autokouluasia menee:

Se alkaa ajokorttilupahakemuksella ja lääkärintodistuksella. Meen mukavalle työterveyslääkärille, jolla menee vain pieni hetkinen kun se kirjottaa todistuksen ja saan vielä kipuileviin niveliinikin apua. Sitten vien paperit katsastuskonttorille, maksan 35egeä ja hakemus siirtyy bittiavaruuteen. Täähän käy helposti, eiku..

Mennää autokoululle täyttämään papereita ja selvittämää muutenki, että mitä tässä nyt pitää tehä. Autokoulun opettaja sanoo, ettei tässä mitää tartte täytellä, senkus rekisteröidyt virtuaaliteoriatunneille ja alat käydä niitä. Sitte varaat tästä numerosta ajotunnit.

Okei, no mites, kun teidän nettisivuilla lukee, että teiltä saa myös pikku-e-opetusta. Ei sillä että sitä tartteisin, koska oon luonnonlahjakkuus peruuttamaan peräkärryä mutta ihan varuiks. (Luonnonlahjakkuus tässä kohtaa tarkottaa sitä, että sain jopa meiän iskän hermostumaan ku se istu vieressä ja yritti saaha miut tajuamaan mite sitä rattia käännetää. Mei iskä ei hermostu. Koskaan, missään tilanteessa. Se oli sen elämän eka kerta. Että sellanen luonnonlahjakkuus..)

"Joo, on meillä kalusto mutta siihenhän ei tartte mitää opetusta, senkun menee sinne konttorille suorittamaan." Mutta onnistuuko se teidän kalustolla sillee, että opeteltais sitä ajamista eka vähä? "Juu, onnistuu, mutta ei siihen tarvita mitää oppitunteja, senkun menee sinne konttorille.." No (VOI =)/#R%OQ"(/) mutta jos kutenki kokee, että tartteis vähä opastusta? "No sitähän voi ajaa ihan omalla kalustolla.." Mutta mitä jos ei oo omaa kalustoa? "No mihin sie sitte koko pikku-e:tä tarttet?" *autokoulun opettaja hymyilee hämmentyneenä tiskin takana* Öööö, no eihän miula o kuorma-autoakaan ja sitäki korttia oon tässä hinkumassa. Ajattelin, jos nyt samalla vaivalla ja ajokortin uusimisella, niin jos vaikka sitä joskus esimerkiks heppahommissa tarttee?

Arvatenkin ekalla ajotunnilla paljastuu, että koululta löytyy joo sellanen peräkärry mutta vetoauto pitäis olla omasta takaa. Ymmärrysongelma: Luulin, että "koululta löytyy kalusto" tarkoittaa koko kaulustoa. Noh, ei siinä.

Illalla soi puhelin ja autokoulun opettaja soittaa. Jennin yhteystiedot tartteis tähän sopimukseen. Hassua, kun vielä aamulla oltiin sitä mieltä, että ei tässä tartte mitää papereita täytellä, alat vaan käydä niitä teoriatunteja...

Eka ajotunti. En meinaa saaha auton pakkia päälle. Istun koko matkan takki päällä ja lopussa hikoilen niin paljon, että ei tartte illalla lenkille lähteä. Mutta en tappanu ketää, siitä pisteet.

Käyn virtuaaliteoriatunnit. Opettaja on ihan mukava heppu. Opin, että kolaripaikalle jos saa äkkiä jostain "sydäniskurin" (eli defibrilaattorin) niin sillä voidaan yrittää käynnistää uhrin sydän. (En tienny tätä! Meillä sitä käytetään vaan kammiovärinäpotilaan rytmin kääntämiseen, ei suinkaan traumapotilaan henkiin herättelyyn mutta enhän mie kaikkea tiiä, tietenkään!)

Ohjeissa sanotaan,että kun teoriat on käyty, ole yhteyksissä autokoululle. Saat sieltä todistuksen, joka pitää olla, kun menet teoriakokeeseen. Yritän soittaa autokoululle, ei vastausta koko päivänä. Iltapäivällä soitan toiselle ajo-opettajalle, joka ihmettelee asiaa ja lupaa yrittää itse soitella ko. hahmolle. Hän saa kuin saakin ko. tyypin kiinni. Hän soittaa minulle ja sanoo että siellä se tyyppi nyt on, toimistolla, pääsetkö hakemaa todistuksen. Juu, pääsen, miula kun oli muutenkin asiaa kaupungille. Meen toimistoon, jossa setä taas hymyilee kahvikupposensa takaa. "Onko siula se todistus, että olet käyny ne teoriat? Hän kysyy minulta. "ÖÖöö, ei kun sitä just tulin hakemaan täältä." Ajo-opettaja naurahtaa ja toteaa, että eihän hän nyt voi noin vain kirjoittaa jotain todistusta sen perusteella, että oppilas sanoo käyneensä teoriat. Hänpä tarkistaa ne netistä, että tuutko huomenna hakemaan vai toimittaako hän sen paperin suoraan katsastuskonttorille? No tulen hakemaan, kun meen toiseen kaupunkiin sitä tenttiä suorittamaan, kun täällä ei ollu sopivia aikoja.

Asia kunnossa.

Tulee huominen. Hahmo ei ole konttorilla aamupäivästä kuten sovittiin, joten soitan hänelle. "Juu, se siun paperi, se on siellä katsastuskonttorilla!" Aha okei, eli siellä ja siellä? Eeeei, kun täällä meiän konttorilla! "No kun siis tosiaan en saanu tänne aikoja vaan pitää mennä toiselle paikkakunnalle." Aijaa, minä kun luulin, että suoritat sen tentin täällä. (????) "No josko minä menen hakemaan sen sieltä konttorilta, ei hätää. Siinä se on miu kauppamatkan varrella."

Tässä kohtaa mainittakoon, että kaikki tää tapahtuu muutaman kilometrin säteellä miu kotoa. Ehkä alkais pienoinen lehmäntatti kasvaa otsaan, jos pitäis vaikka muutamia kymmeniä kilometrejä ajella turhaan tän asian takia.

Noh, meen konttorille. Tähä asti siellä on ollu sellanen varttuneempi rouva, jonka huumorikäyrä on miinuksella. Nyt siellä ilokseni istuukin nuorehko nainen. Jes, ehkä tää onnistuu. Käydään seuraavanlainen keskustelu:

M(inä)
K(onttoritäti)

M: Avuttomien autokoulun opettaja on toimittanu tänne todistuksen miu virtuaaliteoriatuntien suorituksista. Tartteisin sen paperin kun oon menossa toiseen konttoriin suorittamaan sitä tenttiä.
K: Kattoo miuta pitkään, ei sano mitään.
M: Se paperi on kuulema ko autokoulun kansiossa täällä. Tartteisin sen itelleni että pääsen siihe testiin. Teillä ei täällä ollu sopivia aikoja ens maanantaille.
K: Havahtuu, nousee ja menee kaapille. Niin siis Avuttomien autokoulu. Millä nimellä?
M: Nimi
K; *Kaivaa paperin esiin* Tässä.
(olin valmistautunu kaivaa henkkarit mutta eipä niitä kysytty. Periaatteessa kuka vaan ois voinu hakee sen paperin. En nyt kyllä äkkiseltään keksi miten kukaan ois voinu hyötyä siitä mutta enivei.)

M: Kiitos. Voitko vielä tarkistaa, että se on oikein täytetty?
K: Joo, sie tarviit tän mukaan sinne konttorille, kun meet tekee sitä kirjallista koetta.
M: Nii, mutta voitko tarkistaa, että se on oikein täytetty. Että siinä on kaikki vaadittavat tiedot? Kun meillä on sen autokoulun opettajan kaa ollu vähä vaikee ymmärtää toisiamme.
K: Siis, otat tän mukaan kun menet siihen kokeeseen, ilman tätä et pääse sinne. *Ei edes vilkaise paperia*
M: ??

Poistun konttorilta, otan miu uudenvanhan kännykän, jolla on supervaikee kirjottaa tekstaria(miu entiseen ei saa enää hands freetä kiinni. Mut tähä pystyy ehkä lähettää kuviaki!) ja näppäilen terapeutille viestin. Totean, että näköjää miu päässä pyörivät lauseet tulee sitte vaan ilmeisesti jotenki niin epäselvästi miu suusta ulos, että ihmiset ei vaan ymmärrä. Samaan aikaan miuta pelottaa, että nuo tarinassa esiintyneet hahmot on niitä, joitten leiman takana niin monen ihmisen ajo-oikeus on. En enää oikeestaan ihmettele miks tässä maailmassa on nii paljo urpoja kuskeja..

UGH!

p.s. Tarina päättyy siihen, kun miu avopuoliso, se ihmissuden näköinen, semisti pelottava hahmo menee hakemaan vielä yhden vaadittavan nimmarin siihen paperiin(jota se katsastuskonttorin beibe ei suostunu tarkistamaan.) autokoululta. Kotiin palattuaan hän kertoo antaneensa palautetta. Ei ollu kuulema lyöny nyrkkiä pöytään tai käyny kurkkuun kiinni. Iha hyvi meni siis :D

p.p.s. Löysin toisen autokoulun, jossa pikku-e pitäis hoitua. Tuun kertomaa sitte mite meni ja sainko mie koskaan uutta ajokorttia vai otettiinko entinenki pois..

Kauneudenhoitovinkki

Ha, nyt pääsin siihen omimpaan asiaani, eli kauneudenhoitoon. Kaikki miut tuntevat luonnollisesti tietää, että oon ollu syntymästäni asti se kaikkein kaunein, ihanin, ystävällisin ja ylipäätään täydellisin olento. Oon se vauva, jota kätilöt katto jo ihmeissään, että mistä tämä kaikki kauneus juontaakaan juurensa! Kuinka täydellinen on tuo kasvojen luusto ja poskipäiden keveys, mitkä pitkät silmäripset ja kuinka kauniisti kaartuva leuan muoto. Lapsena käytin vaan mekkoja ja leikin nukeilla. Kirmasin pitkä vaalea tukka hulmuten kukkakedoilla ja miusta otettiin tuhansittain valokuvia. Koulussa olin aina tanssiaisten kuningatar ja miule oli vaikeeta löytää prinssiä, joka ois täyttäny kaikki laatustandardivaatimukset. Oon aina hengaillu vaan kauniiden ja rohkeiden ihmisten ympärillä, siks miu kaveritki on nii hyvännäkösiä. Oon siis suomeks sanottuna ollu aina se koulun kaunein ja suosituin. (Lue: Olin ruma lapsi, josta ei tullu joutsenta. x)

Siinä pientä johdatusta teille rakkaat, rikkaat, kauniit ja rohkeat lukijani. Nyt tulee se oikee asia, olkaa tarkkana!

Eli ihan aikuisten oikeesti kauneudenhoitovinkkinä tässä teille kaikille vaiettu salaisuus, nimittäin.. Kahviporot. Tätä saa kyllä lukea kaikista naistenlehdistä ihan tasasin väliajoin mutta mieki haluan nyt hehkuttaa asiaa. Eli jos ette oo vielä kokeillu, ni kokeilkaapa ihmeessä! Eli keitä kahvit, juo kahvit(jos et juo kahvia, niin tässä on ylipäätään hyvä syy kutsua kaveri kylään kahville!), käy lenkillä (suklaanhakureissu lähikauppaan lasketaan. Ei ole sinun vikasi, jos lähikauppa on kirjaimellisesti lähikauppa, eikä matkalla ehdi tulla kunnolla hiki.) ja suihkuun mennessä ota kahvinporot mukaan. Nää toimii kuorinta-aineena koko ruumiille ja myös hiuspohjalle! Ite laitoin hiuksiin hieroessa mukaan vähä shamppoota=hiukset tulee kuorittua ja pestyä samalla. Sitte ruumiskuorintaan mukaan vähä jotai hyvänhajusta pesuainetta. Tässä toimii hyvin myös kookosöljy. Siis ota kookosöljyä ja kahviporoja räpylään ja eikun hieromaan nahkaan. Kahvin haju voi tuntua rajulta ja tuoda muistoja jostain ekasta työharjoittelupaikasta Penan korjaamolla, jossa kahvi oli pahaa ja vahvaa mutta ei se jää mitenkään iholle haisemaan. Kokeilkaa ja tulkaa kertomaan kokemuksia! Naaman kuorintaan tää saattaa olla vähä raju aine, jos on kovin herkkähipiäinen. Miuki pärstä on herkkä mutta raastan sitä silti tällä reseptillä :D

Noni, eikö ollukki kiva, ku miu blogissa oli aito kauneusvinkki aidolta kaunottarelta! Laitan tähä loppuun vielä ruokavinkin ihmissuden malliin:

Kyllä, siinä on kasvissosekeittoa, kalapuikkoja ja creme fraichea. Miula ei o tästä muuta sanottavaa..

Näin saat miehen

Mistä niitä miehiä oikeen löytää? Oli kyse sitten kumppanista, siis sellasesta elämänkumppanimiehestä, remppamiehestä, postimiehestä tai ylipäätään miehestä, ni tässä tulee pari vinkkiä miehen metsästykseen. Voitte sitte ite miettiä miten näitä paljastamiani vinkkejä voi hyödyntää tosielämässä, kun oikea hätä iskee..

No kliseiden kliseehän se on mutta aina niin toimiva keino, on heittää saalisverkot vesille työpaikalla. (Ja monet on näin varmasti tehnykki.) Jos kollegoista ei löydy sopivaa hahmoa täyttämään miestarvetta, niin jos olet asiakaspalveluammatissa, laajenna saalistusalaa asiakkaisiin. Tässä ihan noin niinku vertailun vuoks miun ja miun terapeutin kokemuksia aiheesta:

Miu terapeutti on huoltoasemalla töissä, mie kuskaan ihmisiä pakettiautolla sairaalaan. Tavallaa näillä kahella ammatilla ei o mitää tekemistä toistensa kanssa mutta kun tarkemmi miettii, ni onhan meillä. Kumpikin on täällä vastaamassa pienen ihmisen inhimilliseen avuntarpeeseen, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Joskus se pieni ihminen tarvitsee bensaa, nestekaasua(onks nestekaasu sellanen asia, mitä saa huoltsikoilta? Vai onks se jotai teollisuudessa käytettävää myrkkyä, jota normi kansalainen ei tartte? Oli miten oli, se kuulostaa hienolta, ni käytän sitä tässä nyt.), suklaata, kaljaa, Hesburgeriateriaa, kotiruokalounasta, adrenaliinia, happea, elvytystä, taksikyytiä tai ihan vaan juttuseuraa ja samalla jonkun jolle purkaa pahaa oloaan. Näihin tarpeisiin myö vastataan sitte parhaan kykymme mukaan. Yhteistä meille on sillee erityisesti asiakaspalvelu. Siinä sitä taltutetaan inhimillistä hätää ja samalla voidaan heittää pikku small talkia aiheesta kun aiheesta. Sanotaan, että ihminen, se kuuluisa pieni ihminen, on hädän hetkellä aidoimmillaan. (Sanotaanko jossain noi? Ainaki Zeniläisessä filosofiassa sanotaan! Ja siis tässä kohtaa Zeni=minä)

Tässä harvinainen otos suorasta auttamistilanteesta:

Haava->pääkallolaastari->homma hoidossa!

                             

Noni, noh:

Kun terapeuttini tapaa asiakkaita, homma menee yleensä jotenki näin: Huoltsikan tiskille astelee hahmo, joka tulee ostamaan kahvia. Hänellä on mukanaan iso joukko ihmisiä, jotka vielä miettivät mitä heidän inhimillinen hätänsä tänään vaatii tyydyttyäkseen. Hahmo, potentiaalinen "Mies" on jo päätöksensä tehnyt, sillä hän käy täällä usein. Hänellä on yllään suorat housut, silitetty paita ja hieman liian mitäänsanomaton, hajuton, mauton solmio. Hän hymyilee tiskin takana puuhaavalle terapeutille, heittää pientä huumoria säästä, jättää tiskille pienen tipin ja käyntikorttinsa yhteystietoineen. "Ihan vaan, jos haluat joskus soitella." Hän vinkkaa vielä ja hymyilee. Hahmo on siis bussikuski, joka ajaa usein samaa reittiä viedessään seuramatkalaisia Imatralta kohti Länsiterminaalia ja Tallinnaa. (Johan se pitää Lepran kohdilla ekat päiväkahvit juoda!) Hän on tullut huoltoasemahenkilökunnan kanssa tutuiksi ja piristää usein niin omaa kuin henkilökunnankin päivää heittämällä pientä flirttiä nimettömässä kiiltelevän vihkisormuksen sallimissa rajoissa. Ja mikä parasta, hän tuoksuu ja näyttää hyvältä. No, ok, nyt tää juttu lähti vähä sivuraiteille, kun eihän sitä bussikuskimiestä voi tuosta napata, ku se on selkeesti varattu. Okei, tehää sillee, että kuvitelkaa ettei sillä o sitä sormusta sormessa. Noin, hyvä :D Terapeutti myy kahvin puoleen hintaan ja laittaa vielä pienen alennuksen päivän viineristä. Bussikuskimies menee pöytään lukemaan iltasanomia silläaikaa, kun matkalaiset arpovat ottavatko he sillivoileipää vai kuitenkin sellaisen ihanan vaaleanpunaisen munkin ja mikä tärkeintä, kenen vuoro on tarjota tänään?!

Kun mie tapaan asiakkaita: Meillä menee toisinpäin, mie meen asiakkaan kotiin. Asiakas ei kävele, vaan makaa sohvalla ja örisee.Todennäköisesti hänellä on päällä viimeviikolla sairaalasta kotiutuessa ylle jääneet tekokuituiset "firman housut" ja se "työmiehen hymy", jonka terapeutti näkee bussikuskin siistin puoliparran ympäröimänä, tarkottaa meille jotai ihan muuta.. Tämä mies ei ole ajanut minkäänlaista kulkuvälinettä aikoihin, sillä ei ole ollut kahdeksaan vuoteen ajokunnossa. Pientä kuolemanpelkoa lukuunottamatta hän kokee olevansa kuitenkin elämänsä kunnossa ja jaksaa muistuttaa kuinka kivaa on kun "nätti tyttö tulee häntä tänne katsomaan." Hän on tuttu asiakas, joka piristää keskiyön pitkiä tunteja tilaamalla itselleen kyydin keskustaan rintakipuoireen varjolla. Hänen ei tarvitse tarjoilla (kela)käyntikorttiaan, sillä "Miehen" henkilötunnus on iskostunut jokaisen tiiminjäsenen muistijärjestelmään, kuin silitysraudan polttama läiskä kauluspaidan helmaan. Päivän erikoinen on jotain kouristelua estävää lääkettä suoraan suoneen ja kaverialennus tarkoittaa, että annetaan "Penankin" puhaltaa alkometriin. Mukana kulkeva uskollinen lauma jää kohteeseen kiistelemään aiheesta kuka on juonut viimeisen kaljan ja kenen vuoro on käydä huomenna alkossa. "Mies" kertoo matkan aikana faktoja omista rakastajantaidoistaan, ihan vaan jos "nätti tyttö" vaikka kiinnostuisi. Tokihan hän voi huomenna saunankin lämmittää.

Mite miusta nyt tuntuu, että tää miu juttu ei taaskaa pysyny iha raiteillaan? En tiiä, tosi outoo. Mutta on miula yks ihan konkreettinen, joka naiselle (ja miksei tasa-arvon nimissä miehellekki)toimiva vinkki, joka liittyy ees vähä toho otsikkoonki. Eli tääki on miu terapeutin opetuksia: 

Tunnustan, en tienny että Motonetistä saa miehiä vuoronumerolla! Oikeesti! Eli sinne vaan, vuoronumero siitä koneesta käsiin ja odottamaan kuka tulee tekee siule palveluksia. Nyt on kyllä pakko heti mainita, että tässä, kuten kaikissa kauniissa tarinoissa on se PIENI MUTTA! Tiiätte, vähä niinku Tuhkimon vaunut muuttu kurpitsaks keskiyöllä, Lumikki ei saanu syyä omenaa(mutta söi kuitenki, urpo!), Ruusunen oli tositosi laiha ja kaunis ja ystävällinen eikä sen tukka ollu koskaa takussa mutta se vaan nukku.. Eli sitä miestä ei saa viiä sieltä firman tiloista ulos. Tää on tärkee sääntö. Sen (ammatti)taitoja voi hyödyntää siellä niin kauan ku tarve vaatii mutta (asiakas)palvelutilanteen päätyttyä mies pitää vapauttaa takas myymälään muiden käyttöön. (En tiiä mitä sille miehelle tapahtuu, jos sen salakuljettaa sieltä pois mutta jos vaikka noita aiemmin mainittuja esimerkkitapauksia miettii, ni en ottais kyllä mitää riskiä. Eiku hei, mite se tarina meni, se jossa se prinssi oliki sammakko? Olikoha se firman tiloista ulos salakuljetettu MotonetinMies??)

 Testattii tätä joskus, ku miulla oli joku pyyhkijänsulkaongelma ja terapeutilla joku toine, en nyt muista mikä autoon liittyvä asia se oli mutta varmasti joku huomattavasti äijämäisempi. Se kun nyt vaihtaa jotku pyyhkijänsulat vaikka vasemman jalan varpailla ja ties varmana minkä mallin sulka tulee mihinki ooppeliin jo ennenku osas edes lukee tekstiä siitä sulkapaketin kyljestä. Miule piti kuitenki saaha Motonet-Mies-kokemus, joten mentii sitte yhessä sinne. Otettiin vuoronumero ja alettiin tsuumata tarjontaa. Kuinka ollakkaan, myö saatii sieltä Nico-Kesäpoika (nimi muutettu), joka tuli palvelemaan meitä. Nico saatto olla jo hätäseen täysi-ikäinenki. Rakas terapeuttini kysyy Nico-kesäpojalta pystyykö tämä hoitelemaan kaksi naista samalla kertaa ja Nico päätti nikotellen ottaa haasteen vastaan. Hommat saatiin hoidettua ja kun poistutaan myymälästä palveluun tyytyväisinä, terapeutti ihan pokkana miettii mite se poikaparka oli jotenki niin hätäinen ja tärisiki ku haavan lehti syystuulessa. Ettei vaan ois jääny eiliset vappujuhlinnat päälle. En tänä päivänäkään nyt ihan varmuudella tiiä johtuiko Kesäpoika-Nicon vaivaantuneisuus vappukrapulasta vai ihan vaan kahesta sen työrauhaa häiriköineestä naisihmisestä, joista toinen ties autoista enemmä kun se tulee koskaan oppimaankaan.. 

HA!

Päivän sana

Ei, tää ei liity Raamattuun eikä Jumalaan. Eikä oikeestaan mihinkään muuhunkaan. Alunperin aattelin laittaa tän tekstin aiheeks "Rakas päiväkirja" mutta se o jotenki nähty. Miula ei siis o mitää asiaa just nyt mut koska miula ei o pitkää aikaa ollu mitää asiaa, ni aattelin tässä vaa kertoo miu arjesta. Tää aamu alko sillä, että juttelin puoliunessa työterveyshoitajan kanssa. Miu piti hakee influenssarokote aikaan x mutta sillä hoitsulla oli muitaki työasioita ku miu piikitys, ni se sitte koitti saaha aikatauluja sopimaan. Parin puhelun jälkee saatii aikataulut natsaamaan ja miu torkkuherätyssysteemi oli jo nii sekasi, että oli vaan parempi kokea ylösnousemus.

Sit miu elämässä tapahtuu just nyt jotai muutaki jännää, josta haluisin keskustella miu terapeutin kanssa mutta koska se luo uraa ja on kaiken lisäks rakastunu, ni terapiaistunnot on tietty ekat mistä karsitaan. KIVAVAAN! Meitsi on täällä tällee:

No, vaikka rakastuneet ihmiset on ällöjä ni seuraa siitä jotai kivaaki, nimittäi kesähäät! Saa järkkää polttarit, sit saa laittaa mekon ja huulipunaa ja korkkarit ja juua vähä liikaa skumppaa ja tanssia aamuyön tunneille ja tulla jollai oudolla porukalla kotii jalat kipeenä mutta yhtä huippuhauskaa kokemusta rikkaampana! Vitsit. Häissä kaikilla on kivaa, pidetää puheita ja itketään. Loppuillasta tukka on jo sekasi ja meikkiki vähä levinny mutta oot saanu jännittävän keskustelun aikaan bestmanin vaimon kanssa aiheesta, josta et oikeesti tiiä yhtää mitää. Ja oot tanssinu Irma-tädin kanssa Titanic-biisiä ihan kympillä kaikkien muitten häävieraitten katsellessa, että nuo on ihan hulluja. Ja sit saa hyvää ruokaa ja takakonttijuomaa. Aaaah, mie voisin alkaa järkkäämää häitä ammatikseni! 

Noni, no, siis häät on juhlittu ja siinä kohtaa rakkaus on jo tasaantunu ja ehtii soitella enemmä, enneks alkaa pikkulapsiperhevolvoarki, jota jatkuu n.19 vuotta. Sit on aikaa taas :D Ei mee enää kauaa.. Elämä menee sykleissä. Paitsi jos ei aio jatkaa henkisesti ja fyysisesti sairaita geenejään eteenpäi, ni sit elämä on helppoo. Voin kertoo miu elämästä: Oon joka neljäs päivä töissä muun ajan hengaan kotona, teen joululahjoja, syön liikaa suklaata (n.57% tästä tapahtuu salaa)juon arkena alkoholia, en huolehdi kenestäkään paitsi jos miula on nelijalkanen holhottava, siitä pitää aina vähä huolehtia. Reissaan, tuhoan maailmaa lentämällä paikasta toiseen, oon kipee mutta en kerro siitä feispuukissa, pelkään, että miu sisko ostaa miule älypuhelimen joululahjaks, fantasion siitä, että palkkaan meille au pairin laittamaa ruokaa, suunnittelen kolmen kissan hankkimista(yks karvaton, jonka nimeks tulee Göbbels ja sit kaks karvallista Päällikkö ja Professori eli proffa) ja totean, että en haluu ikinäikinäikinä enää lemmikkiä, koska en o vieläkä toipunu yhenkää edellisen kuolemasta, kirjotan blogia ja kirjaa, selaan Pinterestiä pääkallohaalari päällä, maalaan, paitsi tällä hetkellä miula on taiteellinen blokki päällä. Story of my life!

Mutta hei, miepä kerron teille "Tietäjästä." Tietäjä oli sellanen harmiton hahmo, joka tuli miu luo Tornioon K:n mukana. (Ei miu ihmissusi K, vaan K, joka o miu ihana aktiivikaveri, jota ei haittaa tää 700km välimatka, se tulee silti vierailee tasasin väliajoin. Ja kyllä, jos olit havaitsevinasi tässä passiivisaggressiivista piilovihjailua ja koet sen takia huonoa omatuntoa, niin hyvä! :D) Tietäjän alkuperästä ei ole varmutta mutta oletettavasti hän on syntynyt jonkun luomuajatusta kannattavan ja ilmastonmuutoksesta huolestuneen ekohippisuklaatuottajan hyppysissä. Suklaa ei ole tullut mistään riistoviljelmiltä vaan puristettu onnellisen oravan kesäkarvan jäänteistä, jotka on kerätty sammalmättäältä. Miu oli tarkotus tehä Tietäjästä ihan oma juttusarja. Hänestä piti tulla koriste meiän joulukuuseen, onnellinen pikku hahmo jolle ois voinu vaikka vähä jutella. Tietäjä kesti meillä vajaat neljä päivää, enneks se siirty manalan majoille miu suklaanhimon voittaessa. Vain kuori jäi

Rauha tietäjän sielulle. 

NÄIN MEILLÄ!

Päivän sana: "Pieru on mikroaggressio."