Päivän sana

Ei, tää ei liity Raamattuun eikä Jumalaan. Eikä oikeestaan mihinkään muuhunkaan. Alunperin aattelin laittaa tän tekstin aiheeks "Rakas päiväkirja" mutta se o jotenki nähty. Miula ei siis o mitää asiaa just nyt mut koska miula ei o pitkää aikaa ollu mitää asiaa, ni aattelin tässä vaa kertoo miu arjesta. Tää aamu alko sillä, että juttelin puoliunessa työterveyshoitajan kanssa. Miu piti hakee influenssarokote aikaan x mutta sillä hoitsulla oli muitaki työasioita ku miu piikitys, ni se sitte koitti saaha aikatauluja sopimaan. Parin puhelun jälkee saatii aikataulut natsaamaan ja miu torkkuherätyssysteemi oli jo nii sekasi, että oli vaan parempi kokea ylösnousemus.

Sit miu elämässä tapahtuu just nyt jotai muutaki jännää, josta haluisin keskustella miu terapeutin kanssa mutta koska se luo uraa ja on kaiken lisäks rakastunu, ni terapiaistunnot on tietty ekat mistä karsitaan. KIVAVAAN! Meitsi on täällä tällee:

No, vaikka rakastuneet ihmiset on ällöjä ni seuraa siitä jotai kivaaki, nimittäi kesähäät! Saa järkkää polttarit, sit saa laittaa mekon ja huulipunaa ja korkkarit ja juua vähä liikaa skumppaa ja tanssia aamuyön tunneille ja tulla jollai oudolla porukalla kotii jalat kipeenä mutta yhtä huippuhauskaa kokemusta rikkaampana! Vitsit. Häissä kaikilla on kivaa, pidetää puheita ja itketään. Loppuillasta tukka on jo sekasi ja meikkiki vähä levinny mutta oot saanu jännittävän keskustelun aikaan bestmanin vaimon kanssa aiheesta, josta et oikeesti tiiä yhtää mitää. Ja oot tanssinu Irma-tädin kanssa Titanic-biisiä ihan kympillä kaikkien muitten häävieraitten katsellessa, että nuo on ihan hulluja. Ja sit saa hyvää ruokaa ja takakonttijuomaa. Aaaah, mie voisin alkaa järkkäämää häitä ammatikseni! 

Noni, no, siis häät on juhlittu ja siinä kohtaa rakkaus on jo tasaantunu ja ehtii soitella enemmä, enneks alkaa pikkulapsiperhevolvoarki, jota jatkuu n.19 vuotta. Sit on aikaa taas :D Ei mee enää kauaa.. Elämä menee sykleissä. Paitsi jos ei aio jatkaa henkisesti ja fyysisesti sairaita geenejään eteenpäi, ni sit elämä on helppoo. Voin kertoo miu elämästä: Oon joka neljäs päivä töissä muun ajan hengaan kotona, teen joululahjoja, syön liikaa suklaata (n.57% tästä tapahtuu salaa)juon arkena alkoholia, en huolehdi kenestäkään paitsi jos miula on nelijalkanen holhottava, siitä pitää aina vähä huolehtia. Reissaan, tuhoan maailmaa lentämällä paikasta toiseen, oon kipee mutta en kerro siitä feispuukissa, pelkään, että miu sisko ostaa miule älypuhelimen joululahjaks, fantasion siitä, että palkkaan meille au pairin laittamaa ruokaa, suunnittelen kolmen kissan hankkimista(yks karvaton, jonka nimeks tulee Göbbels ja sit kaks karvallista Päällikkö ja Professori eli proffa) ja totean, että en haluu ikinäikinäikinä enää lemmikkiä, koska en o vieläkä toipunu yhenkää edellisen kuolemasta, kirjotan blogia ja kirjaa, selaan Pinterestiä pääkallohaalari päällä, maalaan, paitsi tällä hetkellä miula on taiteellinen blokki päällä. Story of my life!

Mutta hei, miepä kerron teille "Tietäjästä." Tietäjä oli sellanen harmiton hahmo, joka tuli miu luo Tornioon K:n mukana. (Ei miu ihmissusi K, vaan K, joka o miu ihana aktiivikaveri, jota ei haittaa tää 700km välimatka, se tulee silti vierailee tasasin väliajoin. Ja kyllä, jos olit havaitsevinasi tässä passiivisaggressiivista piilovihjailua ja koet sen takia huonoa omatuntoa, niin hyvä! :D) Tietäjän alkuperästä ei ole varmutta mutta oletettavasti hän on syntynyt jonkun luomuajatusta kannattavan ja ilmastonmuutoksesta huolestuneen ekohippisuklaatuottajan hyppysissä. Suklaa ei ole tullut mistään riistoviljelmiltä vaan puristettu onnellisen oravan kesäkarvan jäänteistä, jotka on kerätty sammalmättäältä. Miu oli tarkotus tehä Tietäjästä ihan oma juttusarja. Hänestä piti tulla koriste meiän joulukuuseen, onnellinen pikku hahmo jolle ois voinu vaikka vähä jutella. Tietäjä kesti meillä vajaat neljä päivää, enneks se siirty manalan majoille miu suklaanhimon voittaessa. Vain kuori jäi

Rauha tietäjän sielulle. 

NÄIN MEILLÄ!

Päivän sana: "Pieru on mikroaggressio."