Perheenäidin kaa laivalla osa 2, kera pygmein ja eläkeläisten

Hihi, miu perhe oottaa tätä tekstiä innolla ja kauhulla ja tässä se nyt tulee. :D

Eli kaikki lähti siitä, että miu rakas sisko alko pohtia, että sillä ois pari päivää syyslomaa, mitä tehtäis? Yleensä Rohkeat ja Estottomat group (entinen Rumat ja Epäsosiaaliset) on lähteny näitä aikoja merta edemmäs kalaan. Feispuukki ties kertoo, että vuos sitte tähä aikaa ihmeteltii Pisan tornia. No, koska euroopan kohteet alkaa olla NIIIIN nähty, ni päätettii lähtee laivalle. (Koska ruotsinlaivathan ei missään nimessä o NIIIIIN nähty, ehei..) Mie vieläpä ehdotin, että otetaa alaikäset mukaan. Sisko oli huolissaan olinko miettiny asian iha loppuun asti mutta ei varsinaisesti vastustellu. Sit päätettii lisätä vähä jännitystä ja ottaa senioritki mukaa. Ne yritti alkuu vähä muodollisesti vastustella mutta ku sanottii, että matkan hintaan sisältyy buffet-ruokailu juomineen ja Harri Hylkeen disco, niin kyllä ne siitä sit innostu!

Haluun tähä heti alkuu näyttää miu ja kuopuksen piirrustuksia. Meillä oli piirtelylaatuaikaa alkuviikosta, ku päiväkoti oli kiinni, äiti töissä ja lapset, nuo onnen myyrät, vietti päivän Jenni-tädin ja Mamman seurassa.. Ei, ei liimattu pääkallotatuointeja otsaan (enskerralla sitte..) vaan piirrettiin:

Kuvassa on iloinen pieru, josta tuli vahingossa meduusa ja sit piti piirtää uus pieru, josta ei tullu ilonen vaan hämmentyny. Lisäks opeteltii kirjottamaan, kuten kuvasta näkyy. Ja se muu mikä tuossa näkyy on miu siskon ja miu äidin yhteispelillä tekemät sämpylät. (Tää iha vaa kotikokeille, jos joskus tuntuu, ettei onnistu, ni ei se aina onnistu muiltakaan. Ne oli kyllä ihan hyvän makusia, Toim.huom.)

Noni, vanhukset saapuu tontille ja R&ES goup+aikamonta muuttujaa lähtee kohti terminaalia. Ihan vaan parit itkupotkuraivarit, nyt-piti-olla-jo-menossa-raivarit, missä siu reppu on-raivarit, en-saanu-rauhottua-kotona-enne-lähtöä-raivarit ja kato-ku-otan-tän-möttösen-mukaan-raivarit ja kas kummaa, päästiin satamaan ja siitä laivaan.

Ensimmäisenä tietty hytteihin majoittumaan. Toinen juniori menee istumaan ikkunalaudalle, josta irtoaa näkymä laivan promenade-kannelle. "Vau kun hieno laiva! Ei ollakkaan ennen oltu näi hienolla laivalla!" Tämä toteaa rehellisesti ja saa siskonkin(ei siis se miun sisko, vaan se toinen alaikänen)paikalle ihailemaan maisemaa. Opetellaan siinä heti sitte kärkee elämän tosiasiat, eli kun matkustetaan Jenni-tädin organisoimilla reissuilla, mennään hienoilla laivoilla ja äitin ja isin kanssa sitte niillä kämäsillä punasilla paateilla.

"Katsokaa lapsenlapseni, siellä se profiililtaan hieman ryönäisempi Viikkari kuljettaa niitä vähän köyhempiä matkustajia. Onneksi meillä on matkanjärjestäjänä upporikas Jenni-täti ja saamme seilaita näillä valkoisilla laivoilla. "

Seuraavaks laivan buffettiin, jossa meitä tervehtii Harri Hylje:

"Milläs herkuilla masu tänään täytetään?"

"Nyt sitte lapset saatte syyä ja juua niin paljon ku ikinä jaksatte. Kaikkee herkkuja saa hakee lisää ja maistella eri juttuja, mitä tuolta pöydistä löytyy. Eikun hakemaan vaan!"

Juniorit: "Okei, jee! Täys annos kerranki hyvää ruokaa!"

Ruokailun jälkeen ois Harri Hylkeen disco mutta koska aikaa ois vielä, nyt sais käydä vähä leikkipaikassa, eikös? Perheenäiti miettii vakavissaan: "Onko tämä uhka vai mahdollisuus??" Kun pygmin päästää nyt leikkimaailmaan väsyneiden leikkitätien valvovan silmän alle, suostuvatko nuo pikku ihmiset enää poistumaan sieltä tän illan aikana? Menee Harri Norpan disco ihan hukkaan! (ja mikä pahinta, äiti ja täti jäävät ilman punaista drinkkiä, jonka saa huokeaan 5 euron hintaan laivan hytistä löytyneellä kupongilla! Jostain syystä Silja Landissa tarjoillaan vaan jäätelöä ja kahvia. Ja naistenlehtiä.)

Ilta sujuu mallikkaasti ja täti käy (muutaman värikkään juoman juotuaan)shoppaamassa tax freessä siihen malliin, että kassatäti antaa miule "ahkeran shoppaajan kupongin", jolla saa (melkei)ilmasen risteilyn.

Tässäkohtaa teitä tervehtii Harri Hylje:

.. ja tässä hänen ilkeä kaksoisserkkunsa Pasi Norppa, jonka matka on päättynyt eläintentäyttäjän käsittelyn kautta Ruotsin luonnontieteelliseen museoon:

Älkää antako noiden kosteiden silmien hämätä. Ensinnäkin ne ovat lasia ja toisekski Pasi ei ollu mikää mukava norppa. Söi kalat toisten verkoista ja varasi aina parhaat köllöttelykivet, eikä päästäny muita niille. Kivavaan.

Tässä kohtaa olis kuva nimeltä: "Onkstäslaivasvessaa??" (Kattokaa klassikkoelokuva Irti maasta, jotta tää fraasi aukenee kunnolla) mutta kuvassa esiintyvä henkilö kielsi kuvan julkaisun. Miettikää että mie kuitenki pienen hetken ajan aattelin vakavasti laittavani sen kuvan tähä enivei, mutta kunnioitan nyt kerranki äitini toivetta. (Ole hyvä vaan :D )

Seuraava aamu alkaa puol 6. (En muista oliko paikallista aikaa, varmaan.) Yritetään olla ihan hiljaa, jotta pygmit ei innostuis liikaa, vaan nukkuis vielä hetken. Ihan vaikka vaan pari tuntia. Ehei, toivoakaan. Naapurihytti valittaa samaa mutta sillä erolla, että siellä ei kämppis hypi yläsängystä päälle, eikä päällä. 

Aamupalalle. Sieltä äiti ja eläkeläiset suuntaavat nyt puolestaan tax free-kaupan ihmeelliseen maailmaan(tosin iskä tais mennä kyllä nukkumaan..) ja Jenni-täti lupaa viedä alaikäiset Silja Landiin. Vanhempi pygmi oli edellisenä iltana keksiny play stationin salat ja into päästä pelaamaan oli kova. Kuopus ei niin välittäny moisesta, joten jatkettiin sen kanssa piirrustusharjotuksia. Kävin välillä mulkoilemassa sen pienen pleikkarikopin ovella, että onko miu kummilapsi tallella(ois ollu hyvä läppä luvata niitten äitille viiä ne leikkipaikkaan ja hävittää sitte puolet penskoista matkalla..) ja siellähän se istuskeli ja opetti naapuripallilla istuvaa poikaaki pelaamaan. Kopissa hais pieru ja sellasen kaheksanvuotiaan pikkupojan käsitahma. Tiiätte, sellanen kun on syöny vähä liikaa karkkia, koska risteily.

Hetken päästä pygmit lähtee testaamaan pallomerta. Niitten äiti saapuu ja miettii missäs ne lapset viilettää? Havahdun somemaailmastani, jossa olin lukemassa tällä hetkellä tähtitaivaan kirkkaimman fitnespimun instapäivityksiä ja osoitan kohti värikästä pallomerta. Sieltähän ne miu vanhuuden toivot löytyy, hinautumassa liukumäkeä väärään suuntaan takapuoli edellä. Vilkuttavat mennessään ja ottavat äitinsä vihaisen katseen ja napakat käsimerkit haasteena.

"Sitä bakteerien määrää, mitä noissa palloissa on. Siellä jonku lapsonen jo nuoleeki yhtä keltasta palloa. Noh, onneks ei oma penska."

Mie käyn tuijotuskilpailua ekoperheen kantoliinaan liiskatun toukan kanssa. Sen tyhjä katse porautuu miuhun ja pienen hetken tunnen tuon ihmislapsen kanssa jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meistä kumpiki on väärän kokonen ja ikänen päästäkseen näihin laitteisiin ja silti vietetään aikaamme täällä. Toisaalta mie osasin kuitenki jo piirtää, että oli miula jotai viihdykettä häneen verrattuna.

Havaitsin, että leikkipaikan kieli on universaalia. Eka nauretaa, sit itketää. Itkua on kahdenlaista: Huutoitku, joka alkaa, jatkuu ja lopulta päättyy samanlaisena. Sitte on taukohuutoitku, jossa vedetään henkeä välissä. Sitte tulee äiti lohduttamaan Martta-Johannesta ja kun kaikki on taas hyvin, jatketaan puhelimen räpläämistä, kunnes kohta taas karjutaan M-J:lle naama punaisena. (Tästä oli huippuesimerki, ku Minerva-Meeri sanoo sanan "pissi" ja mummo on sitä mieltä että älä turhaan lausu vessahädän aihetta, se voi vielä yllättää. Minerva sanoo uusiks sanan "pissi" ja mummo alkaa kerätä kierroksia. Tätä jatkuu hetken, kunnen mummo ottaa äärikiristyskeinon käyttöön: "Jos vielä kerran sanot.. no, sen sanan, se tarkottaa että lähetää saman tien pois täältä!" Pidätän vieressä hengitystä ja leikin että oon somessa. Mitä tekee Minerva-Meeri.. "Pissi." Aaahahaa, tulihan se sieltä. Mummo alkaa kaivaa jo Raamattua kassista manatakseen tuon ihmislapsen järkevien kirjaan ja pum, sillä hetkellä miu omat lapset ilmaantuu paikalle, enkä ehi seurata mummon ja Minerva-Meerin kaksintaistelun loppuhuipennusta. Laittaisin kyllä rahani Meerille. Siis jos vedonlyönti Silja Landissa ois sallittu.) Aktiivivanhemmat juttelee keskenään ja vaihtaa vinkkejä siitä, miten porkkanapuklun saa irti siitä ihanasta suosikkibodystä, jonka Anneli-täti toi Itävallasta ja 2000-luvun koti-isät juoksee lastensa perässä ja hymyilee tietävästi toiselle koti isälle. Se on sellanen miesten juttu. Samalla tarkastellaan onko toisella enemmän naamakarvoja ja ruudullisempi paita.

Laiva rantautuu ja pienen (lue: ihan helkkarin pitkän) kävelymatkan jälkeen päästään metrolla Tukholman luonnontieteelliseen museoon. Se oliki itseasiassa hyvä valinta ja voin ihan tosissani suositella sitä kaikille. Parasta oli, että se oli ilmanen nähtävyys ja heti toiseks parasta oli mm.iso T-Rexin luuranko ja nää pikku humanoidit:

löytyi myös pakollinen pääkallo:

..ja jonku jalka:

ja ihania pikkudinoja:

Oisin halunnu ostaa niitten kaupasta pehmododon mutta koska ryhmän juniori oli jo saanu yhen pehmolelun, eikä sen natsihenkinen äitimuori suostunu että ois hankittu toinen, ni emmiekä sit voinu ostaa dodoa. Siitä ois tullu vaa kauhee huuto. Mutta se oli niin pehmee..

Nonni, kotia kohti. Senioriosasto vetäytyy päikkäreille, niin minäkin. Perheenäitiki yrittää mutta joutuu taipumaan play stationin houkutuksille. Hytti hiljenee. Heräilen ja senioriosastoki alkaa kolkutella ovelle, että joko ois ruoka-aika. Junioireita, eikä perheenäitiä näy missään. Buffetin kutsuhuuto kovenee. Perhewatsappiin tulee kuva, jossa pygmit halailee Harri Hyljettä. Vastaan sinne, että nälkä ois. Perheenäidin kellon patterit on lopussa ja ajantaju menny..

Sama kaava toistuu, poislukien muutama punainen drinkki ja yks viinipullo. Ja vähä aikasemmin nukkumaan. 

Aamupalan jälkeen ennen laivan rantautumista penskat käy vielä hakemassa leikkitätiharjoittelijalta kasvomaalaukset. Leikkitätiharjoittelijalla voi olla moniakin hyviä ominaisuuksia(esim täydellinen ruotsinkielen taito)mutta mikään taiteilija hän ei ole. Kehutaan kilpaa "hienoja" kuvia (toinen penska sentään tajus ottaa sen perhoskuvan käsivarteen, jossa sen pysty näppärästi piilottamaan hihan syövereihin..) ja otetaan vielä jättimäiset jätskit aamupalan jatkoks.

Seniorit suuntas satamasta kotiinsa tekemään pienen hiljaisuusretriitin, jotta jaksaisivat vielä yhden illan lastenlastensa kanssa. Myö kerättii siskon kanssa vielä kaverit kasaan ja suunnattiin Helsinki distelleryyn ginin ja viskinmaisteluun. (Koska oli niin epäkostee reissu Tukholmaan..)

Noni rakkaat lukijat, tässä sellanen tieto, että miula on ihana perhe. Välillä vähä raskas (pitää tapella siitä laitetaanko joka ikinen tuote pieneen pussiin!) ja välillä vähä liian reipas (joko mennää? Joko mennää? Joko mennää??) mutta kaiken kaikkiaan niinku siinä todettiin kun siemailtiin halpaa punkkua laivan muovimukeista, niin onhan se kiva, kun voidaan tälleen porukalla reissata :)

Zeni ja kallomatkat kiittää kaikkia reissulle osallistuneita. Mennää ens kerralla sitte vaikka käymää Riikassa tai Vilnassa??

Kiitos