Nostalgiatrippi

Miula on ollu tässä nyt iha mieletön haaveilu-nostalgia-haikeus-mikälie meininki, koska oon jälleen kerran jättämässä tutun ja turvallisen työpaikan, asunnon ja kodin ja lähössä taas maailman myrskyihin. Pelottaa mutta yritän lohduttautua sillä, että tälläkertaa a) saan alkaa suorittaa miu uutta työtä ihan vaa suomenkielellä ja b) miu kodinturvajoukot on lähellä. Siis eka tukihenkilö on alle kilsan päässä ja sit iha perhettä löytyy siitä alle 10km säteeltä. Mieletöntä! :D

Noh, ehkä kerron teille miu muutosta tarkemmin vielä.. Meillä on K:n kanssa kisa siitä kummalla on lopulta vähemmän tavaraa.. Luulin olevani ihan täysin altavastaaja mutta paraatipaikalla keskellä keittiötä kummitteleva Sulo-muoviroskis ja makkarin nurkassa majaa pitävä mallinukke Pirkko, lasketaan kumpiki K:n roinaks, joten miu ompelukone ja sukset on aika pientä :D Oon vakaasti miettiny kaikista miu kasveista luopumista mutta toisaalta, Jöröä nyt ei voi heittää mihinkään, osan oon saanu lahjaks ja loput kasvattanu siemenistä, että kenet näistä nyt sit jättäsin? Ainut, jonka oon ostanu, on tuo perusvehka, joka oli miu eka kumppani täällä, ku vajaa 6 vuotta sitte ajelin itekseni tänne kylmään tuntemattomaan. Miula oli ilmapatja keskellä tyhjää kämppää. Istuin sen päällä ja mietin mitä lähtis ostamaa kaupasta. Ostin kasvin. Sit hain kotipitsasta pitsaa. Ei huono.

Nyt on kuitenki aika siirtyä autuaammille ihmisenpelastusmaille. Tää postaus ei, kuten todettu, koske nyt sen tarkemmin sitä vaan ihan vaan yleisesti tuli pinterestissä vastaan kaikkee nostalgista.. Haluun jakaa tässä teille muutaman kuvan. Ottakaapa hyvä asento :)


Koulumuistoja.. Kuinka moni teistä luki tätä Aapista? Mistä koko sana "Aapinen" ylipäätään tulee? Mie muistan, että vaikka elettiin 90-luvun lama-aikaa ja kaikki kirjat kierrätettiin(Onnea vaan sille, joka sai jonku pojan hissankirjan, jonka sivut oli piirretty täyteen kikkelin kuvia, tai sille, joka sattu saamaan sen keltasella tai jollai rumalla raidallisella kontaktimuovilla päällystetyn opuksen..)niin nuo Aapiset saatiin uutena. Ja oliko vielä niin, että ne sai pitää? No, ihana kirja oli ja jotenkuten se opetti miut lukemaan :D

Mites nää nostalgiset käsityöt? Mie muistan, että noita oli iha huippukivaa tehä! Siinä on nimittäi käsityönopettaja ollu nerokkaalla tuulella-> lapsille tylppä neula kouraan ja vähä lankaa siihe jatkoks, sit tollanen vohvelikangas ja eikun töihin! Pysyivät penskat pitkään työn touhussa, eikä tarvinnu pelätä, että ne tyyliin ajelee ompelukoneella sormilleen tai iskee toinen toisiaan saksilla silmään. Lopputuloksena iki-ihania ja ah-niin-epäkäytännöllisen rumia tuotoksia, joita vanhemmat ja muut onnettomat lahjansaajat joutuivat sitte kehumaan kilpaa miettien samalla mikä pikku onnettomuus tälle liinalle voisi käydä..

Noh, koulutarvikkeet. Miula oli just tällänen penaali eli penis. Muistan vielä, että siinä oli sellanen pieni nappula, jota painamalla tuo sivussa oleva luukku aukes. Sit tossa oli molemmilla puolilla tollanen kansi ja jossai päädyssä oli terotin. Tuo oli jotenki tosi hieno mutta miula on sellanen mielikuva, että se oli myös tositosi epäkäytännöllinen?

Entäs viihde? Pikku kakkonen oli parasta mitä teeveellä oli tarjota. Iha joskus alkulapsuudessa ei ehkä ollu ees viikonloppupiirrettyjä, vai oliko? No, jos vertaa nykylapsien tarjontaa ja meiän lapsuutta, ni onhan siinä vissii vähä eroa.. Nykypenskojen viikonloppusarjat on kaikki puhuttu "hesan murteella." Mä ja sä, miks ei ankronikka tai tehotytöt vois puhuu yhtä hyvin mie ja sie? Tai mää ja sää? Kysyn vaan. Tää asia hiertää miu sielua :D

No, se siitä. Pikku kakkosen tarjontaan kuuluivat tietysti Ransu ja Pelle Hermanni. Nyt näi niinku aikuisiällä mietittynä, ni kuinkahan monen pellekammo juontaa juurensa herra Hermannista? Ja mitä niissä sen jaksoissa ees tapahtu? Sielä se seisoskeli sen sirkusvaununsa luona ja taisteli sen nauravan kepakon kanssa. Oliko Ransulla joku oma show, vai oliks se vaa Ransu?

..ja Barbababa! Ihana! Entäs kuka muistaa sellasen ohjelman ku "Kenkäset?" (tai joku sellanen) Ei löytyny googlella kuvia mutta hämärä muistikuva on, että se oli ihan huippu :D

Entäs hapsiainen? Täähän oli kanssa ihan viihdyttävä ohjelma. Ei varmaa menis läpi nykylapsille?? On se lama-aika laittanu lastenviihteen ammattilaisetki koville, kun on pitäny keksiä ideoita nollabudjetilla.. tässä tulos:

Noh, muuta löytynyttä nostalgiaa edustaa mm.kiiltokuvat. Miula oli myös tällänen arkki näitä enkeleitä. En tiiä, ehkä nää oli ostettu alunperin johonki joulukorttien askarteluun? Mihin kiiltokuvia ylipäätään liimattiin? 

Kuka muistaa nää raaputuskuvat? Mie en ikinä keksiny mikä ois ollu oikee tapa käyttää tota raaputinta. Että kummalla päällä noita piti raaputtaa?

Lauantaipussista piti jättää viimeseks aina tikkari ja karkkiaski. Voi, sillo riitti kun sai kerran viikossa yhen tollasen pussin, jossa ei just ihan hirveen montaa karkkia ollu. Nykysi tollanen määrä ois vaa pientä helpotusta pahimpaan karkinhimoon :D 

Sit iha jossai varhaislapsuudessa oli tälläsiä pastilleja:

Miula on sellanen mielikuva, että nuo oli sellasia ovaalin muotosia, pehmeitä mut kuitenki sitkeitä ja ei mitenkää ihmeellisen makusia. 

Jojot. Mistä hitosta noita sai? Jostai R-kioskilta? Mistä se villitys lähti? 

Tutit. Mistä noita tutteja sitte ostettii? Mei äiti toi meille noita Helsingistä. Niitä oli sellanen pieni pussillinen, kaikkia eri värejä. Mihinköhän ne lopulta hävis kaikki?

Ja viimeisenä iki-ihanat my little ponit! Miula oli tää nimenomainen lapsiponi. Onkoha se vielä Saken leikeissä..? 

Tällästä nostalgiaa tällä kertaa. :) 

Pysykää ihmisinä ja juhlikaa halloweenia! Mie tässä kohta muutan.. hui. 

J