Haluatko ensihoitajaksi ensihoitajan paikalle?

Työmarkkinoilla kohisee(vai onko se kuhisee? Kaislikossa kuhisee, ei vaan Kaislikossa suhisee, niin se menee. Voi että, muistatteko lapsuudesta, siis 80-luvulla lapsia olleet, sen sarjan. Kui ihana!) ja nyt on siis niin, että Keminmaan kakkosvuoron team JJ on hajoomassa. Ei koskaan saa sanoa ei koskaan, eli en sano että lopullisesti mutta sanotaan nyt ainaki toistaiseksi. Tää johtuu siitä, että toinen J(eli minä) ei vaan millään pysty olemaan ja elämään yhessä paikassa, vaan on taas lähössä maailman myrskyihin. Taputan silti itseäni olalle siitä syystä, että en o sen jälkee ku 19-vuotiaana pakkasin laukut ja suuntasin Saksalaiselle tallille groomin hommiin, asunu missään yhtäjaksoisesti näin pitkään. Syynä tähän on sekä Meri-Lapin hevospalvelu ja sen kivat ratsut ja mahtava henkilökunta, sekä miu ihana työyhteisö. Siitä syystä haluisin, että miu tilalle tulis joku vähintään yhtä täydellinen henkilö paikkaamaan miusta jäävän mustan tyhjyyden. Asiaa edistääkseni laadin tälläsen innostavan työpaikkailmoituksen. Työnjohto, tätä saa käyttää vapaasti uutta henkilökuntaa rekrytoidessa:

Hei sinä hoitotasoinen, oudon huumorin, leppoisan asenteen(lievä negatiivisuus katsotaan eduksi) ja opiskelijamyönteisen luonteen omaava henkilö, tässä sinulle unelmaduuni Keminmaan asemalla.

Töihisi kuuluu: 

-Mummojen kuskaaminen (saattavat olla joskus pappojakin!) päivystykseen kaikkina vuorokaudenaikoina. (Kiireisintä kuitenkin just kun tk on menny kiinni ja toisaalta ilta ysin ja keskiyön välillä kun pitäis käydä nukkumaan ja yksinäisyys vaivaa..)

-Mielenterveydeltään järkkyneiden henkilöiden ymmärtäminen ja hoitoon houkuttelu. (Tämä ei ole niinkään riippuvainen vuorokaudenajasta mutta täysikuun kierrolla, kevätauringon paisteella ja joulustressin voimakkuudella voi olla vaikutusta.)

-Potilaan omaisten kanssa tapahtuva myötäeläminen. On hyvä, jos pystyt silmää räpäyttämättä samaistumaan potilaasi Irman siskontyttären kauhisteluun siitä, kuinka ei siellä terveyskeskuksessa taaskaan kukaan ota tosissaan, eikä se 15-vuotias lääkärinretkukaan mistään mitään ymmärrä. Lisäksi kaupunki ei auraa pihaa, posti ei kulje ajallaan, eikä naapurin Mirkkukaan viitsinyt tänä vuonna kerätä mummolle mustikoita. (Perkele.) 

-Perit myös opiskelijavastaavan vaativan roolin, joten olethan valmis luotsaamaan tulevia kollegoita opin tiellä? Olet innostunut selittämään samoja asioita kuusi kertaa vuodessa ja olet pätevä opettamaan juuri ja juuri peruskoulunsa päättäneelle tyttöselle kuinka Irma-rouvaa teititellään. Tulet myös toistelemaan lauseita: "Kyllä, ensihoitajien työtehtäviin kuuluvat suurelta osin myös erinäiset eritteet ja harvoin se on mikään mediaseksikäs verenvuotokeikka." Ja "Ei, et voi ilmestyä työpaikalle rakennekynsissä, etkä lähteä keikalle converset jalassa, vaikka ne olisivat kuinka hienot ja työtyyliisi tarkoin valitut." Ah, sitä riemun määrää kun huomaat kuudennen viikon kohdalla, että opiskelijasi sanoo jo ihan omatoimisesti päivää/huomenta/iltaa Irma-mummolle ja keittää asemalla tarpeeksi vahvat päiväkahvit! (Oikeesti mie tykkään opiskelijoista, ne on yleensä iha mukavia ja päteviä!)

-Äärettömän empatian ja ymmärryksen jakaminen kaiken ikäisille (uusavuttomille)ihmisille. (Yleensä keskellä yötä..)

Vastapainoksi saat tukikohdaksesi loistavan asemapaikan, jossa sinulla on oma pikku huone, jonka oven taa voit sulkeutua n.15/24 h työvuorostasi. Huone on kivasti kalustettu ja toisinaan saat itse päättää haluatko yksiöösi valkoisen vai harmaan maton. (Riippuen palautuuko se toinen enää koskaan pesulan syövereistä..)

Ja mikä parasta, työpariksesi on valikoitunut elämää ja keikkoja nähnyt toinen osapuoli tiimista JJ. Perustason J on käytännössä jo koulusta saatavan paperin nurkassa olevaa leimaa vaille H.

Eikö tippa osu suoneen? Etkö jaksa nostaa ylipainoista, jalatonta Erkkiä kantotuolilla autoon siitä painavammasta päästä? Eksyitkö taas yön pimeydessä matkalla x-kohteesta takaisin asemalle? EI HÄTÄÄ, sillä team JJ:n perustason osapuoli hoitaa homman. Hän kantaa potilaan kolmannesta kerroksesta, ajaa autoa tasaisen varmoin ottein tuulessa, tuiskussa ja perinteisessä merilappilaisessa talvisäässä(lue: helevetinmoinen lumimyrsky), laittaa iv-yhteyden mummolle, jolle piti "viimeksikin pyytää sitten ihan se anelääkäri paikalle tuon toimenpiteen takia", navigoi kohteeseen ja sieltä pois vaikka silmät kiinni ja mikä parasta, tekee tän kaiken ikinä hermojaan menettämättä! Sinun tarvitsee vain seisoa Merlot-kirjausjärjestelmä käsissäsi mökin nurkassa ja näyttää siltä että todellakin hallitset tämän homman kuten oikean hoitotasoisen kuuluukin.

Tämä työpari ei koskaan kiukkua sen enempää kollegalle, potilaille kuin omaisillekaan vaikka joskus saattaisi syytä ollakin. On myös melko helposti suostuteltavissa epäterveelliseen lounastaukoon(kotipitsa) ja karkkikauppashoppailuun, vaikka lähtökohtaisesti inhottavan terveellistä ruokavaliota noudattaakin. 

HUOM, tämä tilaisuus on avoinna hoitotasoisille vain rajoitetun ajan, olethan siis nopea. Reilussa vuodessa tarjous raukeaa ja team JJ:n toinenkin jäsen siirtyy hoitajan penkille maatumaan puhelin toisessa ja Panasonic toisessa kädessä. Tuolloin ko.paikka siirtyy jonkun onnellisen perustasoisen haviteltavaksi.

Ei kuule muuta taistelupari, kun kiitos vielä näistä vuosista. Ei yhtään huonoa työvuoroa, ei yhtään huonoa keikkaa, ei yhtään pelottanu. Ikinä. (Ei miuta nyt toki muittenkaa työparien kaa pelottanu. Kovin paljon ainakaa..) Kaikesta aina selvittiin. :)