No ei siellä mitää tapahtunu, kunhan avaudun taas.
Joku siellä kotisohvalla voi olla nyt sitä mieltä, että kyllä on pienet murheet, jos noista hermostuu. Että toisilla ei sentään ole edes puhdasta vettä tai ruokaa, jotkut kanssakulkijamme ovat vallan kodittomia ja toisilla nyt vaan pukkaa vilma-viestiä(tää on joku koululaisten, opettajien ja lasten vanhempien välinen viestintäkanava)että oma lapsi on tehny kässätunnilla vanusta jättimäisen peniksen ja esitelly sitä ylpeänä luokkakavereilleen. (kyllä, näin on tapahtunu mutta ei miulle, koska miulla ei o lapsia. Lohdutin ko äitiä sillä, että hei, ainaki siu lapsi on luova! Ei se pakkoneulominen kaikkia kiinnosta ja toiset lapset sitte vaa lintsaa ne kässätunnit. Että siitä perspektiiviä..) Nih, että on sitä isompiaki huolia. Mutta arvatkaa mitä: NÄÄ ON MIUN HUOLIA just nyt. Ja nyt kerron niistä teille.
Eli, tapahtui Prismassa. Tai oikeestaa tää tapahtu(u lähes joka päivä)Prisman parkkipaikalla. Ajan sitä keskiväylää ja kuinka ollakkaan, edessä ajaa harmaa Volkkari. Se hidastaa, mutta ei laita vilkkua. Ehei, koska sen kuski ei VIELÄ tiedä, onko hän kääntymässä. Hän hidastaa ovea lähimpänä olevan parkkihaarakkeen kohdalla ja tsuumaa, kuinka lähellä on lähin vapaa parkkipaikka. Hän ei tuhlaa aikaa kääntymällä sinne haaraan, vaan tajuttuaan, että kolme ekaa paikkaa molemmin puolin ovat varattu, Volkkarikuski löysää kevyesti jarrua ja hinautuu seuraavan haarakkeen kohdalle. Sieltä onkin tulossa pikku-Fiat vastaan, apua! Liikenne pysähtyy ja kaikki miettivät kuka väistää ja mahtuuko tästä nyt kääntymään vai ei? Tilanteen lauettua Volkkarikuski on ajautunut jo ovesta katsottuna kolmannen haaran kohdalle ja vaikka sieltä löytyykin vapaa kakkosruutu ja Volkkari sujahtaa siihen pienen peruuttelun ja suoristamisen ja peruuttelun ja eteenajamisen jälkeen, on kuski silti harmissaan. Joutuu kävelemään monta metriä ylimääräistä. (Hän on juuri tulossa kuntosalilta, jossa juoksi 16 kilometriä juoksumatolla mutta harmistuu tuosta 15 metrin ylimääräisestä hyötyliikunnasta. Ehkä i-kello on poissa päältä patterin loputtua, eivätkä ylimääräiset askeleet tallennu mihinkään. Hukka-askeleita siis!)
Lisäksi parkkipaikalla haahuilee Pera. Pera kantaa kaljakassia, eikä hänellä ole kiire. Hän ei tunnusta suojateitä tai ajoväyliä, vaan kävelee ihan vaan siitä mihin askel vie. Kyllä ne autot väistää.
Prisma, tuo perhehelvetin multihuipentuma. Oon kirjottanu tästä ennenki mutta tässä tulee taas. Niin, kivavaan. Meiän lähiPrisman(joka ei kohta enää o miu lähiPrisma!! Voi että tätä haikeutta kaikessa.) ovilta on n.8 metriä siihen sumppukohtaan, josta pääsee kaupan puolelle. Sit siinä o vielä sellanen jyrkkä käännös niistä porteista sisään, että jos ei o tarkkana, ni siinä voi kaatua. Tai sit siihe mutkaan voi jäähä juttelemaan, se on kanssa hyvää ajanvietettä. Kauppaan tulijat joutuu näinollen kävelemään 6 ylimääräistä metriä kiertääkseen herrojen juorukerhon ja nehän ne on taas niitä turhia askeleita, jos sportträkkeri ei o päällä!
Kaupan puolella tulee vastaan Marjatta, jolla ei o kiire. Ei sillä, harvoin miulakaan on kiire mutta emmie silti tuu kauppaan harrastamaan. Paitsi jos on tuplaboonuspäivät, sillo mie saatan seisoo lankahyllyllä vartin verran miettimässä kenelle en o vielä kutonu yli kolmea paria sukkia, että oisko miulla joku syy ostaa pari kerää. (Tän joulun paketeista saattaa paljastua pikku jämälankaylläreitä, sorge muruset..) No, Marjatta hinautuu leveellä askeleella ees taas sitä kapeeta käytävää ja blokkaa lopun tilan vankkureilla. Siis niillä kauppavankkureilla, lastenrattaat on sitte vielä luku sinällään.
Ohitan Marjatan takavasemmalta, kun hänen katseensa herpaantuu tämän jäädessä tutkimaan hortensiatarjouksia, unohtaen näin heilutella vankkuria. Suoritan ostoksia tutun kaavan mukaan mutta kuinka ollakkaan, Marjatta on ovelasti oikassu kylmähyllylle ja löytäny toisen Marjatan, jonka kanssa muodostavat oksanhanka-verkoston ja tukkivat käytävän aiheuttaen tulpan, kuin trombi verisuonistossa konsanaan. Marjatta-verkostoa on mahdoton ohittaa mutta hyvällä tuurilla saat napattua tarvitsemasi voipaketin jostakin tulpan heikosta reikäkohdasta.
Kyllä joo kyrsii tää kaupassa käyminen. Heti ku miusta tulee rikas hoitaja (onkoha päivystyksen hoitsuilla paremmat palkat ku meillä anpulanssikuskeilla? Toivottavasti..) ni palkkaan pikkusen Aasialaisen au pairin meille kokiks ja sen hommiin NIIIN tulee kuulumaan kaupassa käynti. Sit ku rikastun lisää, ni palkkaan itelleni sihteerin.
Ei miulla muuta. Tässä teille vielä hyvä rentotumisvinkki: Mee risteilyaluksen lapsivyöhykkeelle kattomaan Muumeja. Se oli iha rentoo.
Joku siellä kotisohvalla voi olla nyt sitä mieltä, että kyllä on pienet murheet, jos noista hermostuu. Että toisilla ei sentään ole edes puhdasta vettä tai ruokaa, jotkut kanssakulkijamme ovat vallan kodittomia ja toisilla nyt vaan pukkaa vilma-viestiä(tää on joku koululaisten, opettajien ja lasten vanhempien välinen viestintäkanava)että oma lapsi on tehny kässätunnilla vanusta jättimäisen peniksen ja esitelly sitä ylpeänä luokkakavereilleen. (kyllä, näin on tapahtunu mutta ei miulle, koska miulla ei o lapsia. Lohdutin ko äitiä sillä, että hei, ainaki siu lapsi on luova! Ei se pakkoneulominen kaikkia kiinnosta ja toiset lapset sitte vaa lintsaa ne kässätunnit. Että siitä perspektiiviä..) Nih, että on sitä isompiaki huolia. Mutta arvatkaa mitä: NÄÄ ON MIUN HUOLIA just nyt. Ja nyt kerron niistä teille.
Eli, tapahtui Prismassa. Tai oikeestaa tää tapahtu(u lähes joka päivä)Prisman parkkipaikalla. Ajan sitä keskiväylää ja kuinka ollakkaan, edessä ajaa harmaa Volkkari. Se hidastaa, mutta ei laita vilkkua. Ehei, koska sen kuski ei VIELÄ tiedä, onko hän kääntymässä. Hän hidastaa ovea lähimpänä olevan parkkihaarakkeen kohdalla ja tsuumaa, kuinka lähellä on lähin vapaa parkkipaikka. Hän ei tuhlaa aikaa kääntymällä sinne haaraan, vaan tajuttuaan, että kolme ekaa paikkaa molemmin puolin ovat varattu, Volkkarikuski löysää kevyesti jarrua ja hinautuu seuraavan haarakkeen kohdalle. Sieltä onkin tulossa pikku-Fiat vastaan, apua! Liikenne pysähtyy ja kaikki miettivät kuka väistää ja mahtuuko tästä nyt kääntymään vai ei? Tilanteen lauettua Volkkarikuski on ajautunut jo ovesta katsottuna kolmannen haaran kohdalle ja vaikka sieltä löytyykin vapaa kakkosruutu ja Volkkari sujahtaa siihen pienen peruuttelun ja suoristamisen ja peruuttelun ja eteenajamisen jälkeen, on kuski silti harmissaan. Joutuu kävelemään monta metriä ylimääräistä. (Hän on juuri tulossa kuntosalilta, jossa juoksi 16 kilometriä juoksumatolla mutta harmistuu tuosta 15 metrin ylimääräisestä hyötyliikunnasta. Ehkä i-kello on poissa päältä patterin loputtua, eivätkä ylimääräiset askeleet tallennu mihinkään. Hukka-askeleita siis!)
Lisäksi parkkipaikalla haahuilee Pera. Pera kantaa kaljakassia, eikä hänellä ole kiire. Hän ei tunnusta suojateitä tai ajoväyliä, vaan kävelee ihan vaan siitä mihin askel vie. Kyllä ne autot väistää.
Prisma, tuo perhehelvetin multihuipentuma. Oon kirjottanu tästä ennenki mutta tässä tulee taas. Niin, kivavaan. Meiän lähiPrisman(joka ei kohta enää o miu lähiPrisma!! Voi että tätä haikeutta kaikessa.) ovilta on n.8 metriä siihen sumppukohtaan, josta pääsee kaupan puolelle. Sit siinä o vielä sellanen jyrkkä käännös niistä porteista sisään, että jos ei o tarkkana, ni siinä voi kaatua. Tai sit siihe mutkaan voi jäähä juttelemaan, se on kanssa hyvää ajanvietettä. Kauppaan tulijat joutuu näinollen kävelemään 6 ylimääräistä metriä kiertääkseen herrojen juorukerhon ja nehän ne on taas niitä turhia askeleita, jos sportträkkeri ei o päällä!
Kaupan puolella tulee vastaan Marjatta, jolla ei o kiire. Ei sillä, harvoin miulakaan on kiire mutta emmie silti tuu kauppaan harrastamaan. Paitsi jos on tuplaboonuspäivät, sillo mie saatan seisoo lankahyllyllä vartin verran miettimässä kenelle en o vielä kutonu yli kolmea paria sukkia, että oisko miulla joku syy ostaa pari kerää. (Tän joulun paketeista saattaa paljastua pikku jämälankaylläreitä, sorge muruset..) No, Marjatta hinautuu leveellä askeleella ees taas sitä kapeeta käytävää ja blokkaa lopun tilan vankkureilla. Siis niillä kauppavankkureilla, lastenrattaat on sitte vielä luku sinällään.
Ohitan Marjatan takavasemmalta, kun hänen katseensa herpaantuu tämän jäädessä tutkimaan hortensiatarjouksia, unohtaen näin heilutella vankkuria. Suoritan ostoksia tutun kaavan mukaan mutta kuinka ollakkaan, Marjatta on ovelasti oikassu kylmähyllylle ja löytäny toisen Marjatan, jonka kanssa muodostavat oksanhanka-verkoston ja tukkivat käytävän aiheuttaen tulpan, kuin trombi verisuonistossa konsanaan. Marjatta-verkostoa on mahdoton ohittaa mutta hyvällä tuurilla saat napattua tarvitsemasi voipaketin jostakin tulpan heikosta reikäkohdasta.
Kyllä joo kyrsii tää kaupassa käyminen. Heti ku miusta tulee rikas hoitaja (onkoha päivystyksen hoitsuilla paremmat palkat ku meillä anpulanssikuskeilla? Toivottavasti..) ni palkkaan pikkusen Aasialaisen au pairin meille kokiks ja sen hommiin NIIIN tulee kuulumaan kaupassa käynti. Sit ku rikastun lisää, ni palkkaan itelleni sihteerin.
Ei miulla muuta. Tässä teille vielä hyvä rentotumisvinkki: Mee risteilyaluksen lapsivyöhykkeelle kattomaan Muumeja. Se oli iha rentoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti