Noni murmelit, terveisiä Vantaalta. Tositositosi monien lähtöitkujen jälkeen oon kohteessa ja pahin alkushokki on hälvenny. Kaikki jotka on joskus jättäny tutun ja turvallisen taakse ja hypänny pää edellä jääkylmään tuntemattomaan tietää, että se alkujärkytys tuntuu ihan joka solussa. Siis vaikka ois tehny kuinka kivan ja tarpeellisen elämänmuutoksen ja kaikki ois tosi hyvin, ni silti. Pitää oppia uudet reitit, missä on uus lähikauppa, kuntopolku, uimahalli, mite uuden asunnon kaikki laitteet toimii, kuunnella naapurista kantautuvia jänniä ääniä ja ylipäätään tottua taas uuteen elämään näissä raameissa.
Miu lähtö Torniosta oli sitä, että kävin vielä vipona päivänä tallilla hyvästelykierroksella ja sen jälkee istuin parkkipaikalla autossa itkemässä ihan vaan koska se tuntu hyvältä idealta. Sitte elin kaks päivää kauheessa sumusaasteessa ja vielä ekana iltana täällä uudessa, ihanassa asunnossa olin ihan pihalla. K lähti keikalle ja mie yritin järjestellä pään sisäisiä henkisiä palikoita kohdilleen.
Nyt on sunnuntai ja huomenna eka työpäivä. Kyllä tää tästä.
Havaintoja oltuani virallisesti Vantaalainen nyt n.4 päivää:
- Jos pohjoisessa on hauskoja paikannimiä ja ylipäätään murresanoja, ni on niitä täälläki. Paras esimerkki taas hetkeen osu ihan tässä lähinurkilla kohdalle: Hanabölenkatu. Kaikki joskus Helsinginseudun paikallisjunalla matkustaneet tietää, että Pasila=Böle. (Eikä koskaa voi olla sanomatta "Pasila" ellei sano "Böle" siihen perään. En tiiä onks muilla tätä fiksaatiota?) mutta että tuossa Hanabölenkadussa ei o suomennettu sitä "böleä" vaan se on ruotsiks Hanabölesgatan. Siis mikä hiton kadunnimi tuo on? :D Hauska se on, ei siis sillä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja sillee..
- Havainto 2, se että "Jumbon Prisma" kuulostaa tutulta ja turvalliselta paikalta(käyää miu siskon kaa aina siellä jos tarttee tehä yhtää isompia hankintoja), se ei tarkota sitä, ettäkö se ois jotenki helppo ja mukava ostospaikka lauantai-iltapäivänä. (En tiiä miks jotenki aattelin näi..) Menin sinne alkon ja Prisman boonuksien perässä ja voin kertoo, että miu odotettu elinikä lyheni sillä reissulla jotai nelisen kuukautta. Tätä tää suurkaupunkielämä nyt kai vaan sit on.
Havainnot loppuu tähän. Kiitos. Onneks miu lähin kodinturvajoukkohenkilö asuu just tasan kilsan päässä. Menin sinne lauantai-iltana reppu täynnä viiniä. Lämmitettii sauna, pelattii muuttuvaa labyrittiä ja puhuttii henkeviä. Helpotti. Kyllä tää elämä tästä lähtee.
Olin tänää Leo leijonan leikkilandiassa. Kerron siitä reissusta ens kerralla. Tai sit kerron miu ekasta työpäivästä. En tiiä kummasta tulee jännempi stoori, olkaahan kuulolla :D
Miu lähtö Torniosta oli sitä, että kävin vielä vipona päivänä tallilla hyvästelykierroksella ja sen jälkee istuin parkkipaikalla autossa itkemässä ihan vaan koska se tuntu hyvältä idealta. Sitte elin kaks päivää kauheessa sumusaasteessa ja vielä ekana iltana täällä uudessa, ihanassa asunnossa olin ihan pihalla. K lähti keikalle ja mie yritin järjestellä pään sisäisiä henkisiä palikoita kohdilleen.
Nyt on sunnuntai ja huomenna eka työpäivä. Kyllä tää tästä.
Havaintoja oltuani virallisesti Vantaalainen nyt n.4 päivää:
- Jos pohjoisessa on hauskoja paikannimiä ja ylipäätään murresanoja, ni on niitä täälläki. Paras esimerkki taas hetkeen osu ihan tässä lähinurkilla kohdalle: Hanabölenkatu. Kaikki joskus Helsinginseudun paikallisjunalla matkustaneet tietää, että Pasila=Böle. (Eikä koskaa voi olla sanomatta "Pasila" ellei sano "Böle" siihen perään. En tiiä onks muilla tätä fiksaatiota?) mutta että tuossa Hanabölenkadussa ei o suomennettu sitä "böleä" vaan se on ruotsiks Hanabölesgatan. Siis mikä hiton kadunnimi tuo on? :D Hauska se on, ei siis sillä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja sillee..
- Havainto 2, se että "Jumbon Prisma" kuulostaa tutulta ja turvalliselta paikalta(käyää miu siskon kaa aina siellä jos tarttee tehä yhtää isompia hankintoja), se ei tarkota sitä, ettäkö se ois jotenki helppo ja mukava ostospaikka lauantai-iltapäivänä. (En tiiä miks jotenki aattelin näi..) Menin sinne alkon ja Prisman boonuksien perässä ja voin kertoo, että miu odotettu elinikä lyheni sillä reissulla jotai nelisen kuukautta. Tätä tää suurkaupunkielämä nyt kai vaan sit on.
Havainnot loppuu tähän. Kiitos. Onneks miu lähin kodinturvajoukkohenkilö asuu just tasan kilsan päässä. Menin sinne lauantai-iltana reppu täynnä viiniä. Lämmitettii sauna, pelattii muuttuvaa labyrittiä ja puhuttii henkeviä. Helpotti. Kyllä tää elämä tästä lähtee.
Olin tänää Leo leijonan leikkilandiassa. Kerron siitä reissusta ens kerralla. Tai sit kerron miu ekasta työpäivästä. En tiiä kummasta tulee jännempi stoori, olkaahan kuulolla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti