Hyvää yötä ja huomenta kaikki leikki-ikäisten lasten vanhemmat, kummit, tädit, sedät ja muuten vaan ihmiset, joiden lähipiiristä löytyy joku alaikäinen.
Tuttua? Pygmi on syönyt huomaamatta yhden aamupäivän aikana kaikki Hanna-tädiltä saadut tuliaiskarkit, leivonnasta yli jääneet kaksi riviä Fazerin sinistä, kahvipöydästä kolme donitsia, yhden Domino-keksin ja juonut janoonsa pari litraa mummon marjamehua, jossa ei ole sokeria säästelty?
Kaikesta tästä tuloksena ylikuntoinen kuusivuotias, jonka silmät pyörivät päässä ja keho tutisee kuin laukkahevonen starttiboksissa? Sillo ku myö oltii lapsia, tässä kohtaa äiti avas vaan takaoven ja sano "irti". Siinä sitä juostii kolme tuntia pitkin peltoa ja metsää(meillä ei ollu naapureita, ne kenellä oli, meni niitten ovelle hakee leikkikavereita.) kunnes pahin sokerihumala hiipui.
Maailma on kuitenki muuttunu siihen suuntaan, että jos pihaa ei ole aidattu puoltoistametrisellä aidalla ja turvattu verisuren valvontajärjestelmällä, ei lapsia voi päästää kovinkaan pitkän matkan päähän kotiovesta. Puhumattakaan, että menisivät naapurin ovikelloja soittelemaan. Vielä jos sattuu satamaan vettä, räntää tai lunta, jos on liian kuuma tai kylmä, hiekkaa maassa, lehtiä puussa tai tiistai, niin eihän ne lapset siellä pihalla edes viihdy! Energia täytyy saada siis purettua johonkin turvalliseen paikkaan. Tähän vanhempien huutoon vastasivat aikoinaan sisäleikkipuistojen luojat.
Tän kaiken ylipitkän johdannon jälkeen tulee se asiaosuus. Niistä leikkipuistoista ei varsinaisesti tässä nyt sen enempää mutta koska mie oon kokenut leikkipuistokävijä (CV:ssä Hoplop x2, Duudsonit park x2, Leon leikkimaa ja ens sunnuntaina lisään siihen listaan vielä Super parkin!) eikä miula siis ole edes lapsia, huom!, niin jaan teille tässä nyt vinkit, joilla selvitä puistossa. Oon tästäki aiheesta kertonu aiemmin, löytyy hoplop-haulla mutta eihän tätä asiaa voi liikaa korostaa! Tässä siis teille aikuiset tai "aikuiset":
-Varusteet on tärkeet, niinku kaikessa huippu-urheilussa. Heti ekana ei tartte ostaa niitä kalleimpia niki-verkkareita, ihan peruslöysillä housuilla pääsee alkuun. Itse olen tietysti niin valveutunu muoti-ihminen noin muutenki, että miula on tässä nää norjanlaiset pieruverkkarit, jotka oli perhanan kalliit mutta ostin ne jostai alesta joskus. Ja siis ihan vaan, koska ne oli kivan paksut ja melko hienot. Pointtina siis, että ota mukavat, (löysät) housut, joissa ei o mitää liukumäessä jarruttavia elementtejä pers-- takapuolen kohdalla.
Tuttua? Pygmi on syönyt huomaamatta yhden aamupäivän aikana kaikki Hanna-tädiltä saadut tuliaiskarkit, leivonnasta yli jääneet kaksi riviä Fazerin sinistä, kahvipöydästä kolme donitsia, yhden Domino-keksin ja juonut janoonsa pari litraa mummon marjamehua, jossa ei ole sokeria säästelty?
Kaikesta tästä tuloksena ylikuntoinen kuusivuotias, jonka silmät pyörivät päässä ja keho tutisee kuin laukkahevonen starttiboksissa? Sillo ku myö oltii lapsia, tässä kohtaa äiti avas vaan takaoven ja sano "irti". Siinä sitä juostii kolme tuntia pitkin peltoa ja metsää(meillä ei ollu naapureita, ne kenellä oli, meni niitten ovelle hakee leikkikavereita.) kunnes pahin sokerihumala hiipui.
Maailma on kuitenki muuttunu siihen suuntaan, että jos pihaa ei ole aidattu puoltoistametrisellä aidalla ja turvattu verisuren valvontajärjestelmällä, ei lapsia voi päästää kovinkaan pitkän matkan päähän kotiovesta. Puhumattakaan, että menisivät naapurin ovikelloja soittelemaan. Vielä jos sattuu satamaan vettä, räntää tai lunta, jos on liian kuuma tai kylmä, hiekkaa maassa, lehtiä puussa tai tiistai, niin eihän ne lapset siellä pihalla edes viihdy! Energia täytyy saada siis purettua johonkin turvalliseen paikkaan. Tähän vanhempien huutoon vastasivat aikoinaan sisäleikkipuistojen luojat.
Tän kaiken ylipitkän johdannon jälkeen tulee se asiaosuus. Niistä leikkipuistoista ei varsinaisesti tässä nyt sen enempää mutta koska mie oon kokenut leikkipuistokävijä (CV:ssä Hoplop x2, Duudsonit park x2, Leon leikkimaa ja ens sunnuntaina lisään siihen listaan vielä Super parkin!) eikä miula siis ole edes lapsia, huom!, niin jaan teille tässä nyt vinkit, joilla selvitä puistossa. Oon tästäki aiheesta kertonu aiemmin, löytyy hoplop-haulla mutta eihän tätä asiaa voi liikaa korostaa! Tässä siis teille aikuiset tai "aikuiset":
-Varusteet on tärkeet, niinku kaikessa huippu-urheilussa. Heti ekana ei tartte ostaa niitä kalleimpia niki-verkkareita, ihan peruslöysillä housuilla pääsee alkuun. Itse olen tietysti niin valveutunu muoti-ihminen noin muutenki, että miula on tässä nää norjanlaiset pieruverkkarit, jotka oli perhanan kalliit mutta ostin ne jostai alesta joskus. Ja siis ihan vaan, koska ne oli kivan paksut ja melko hienot. Pointtina siis, että ota mukavat, (löysät) housut, joissa ei o mitää liukumäessä jarruttavia elementtejä pers-- takapuolen kohdalla.
Kuvan täti liittyy vahvasti tapaukseen.
- Toinen varusteisiin liittyvä asia on sukat. Tuolla ei saa olla kengät jalassa, eikä paljain varpain, niin silloin hyvät sukat nousee arvoonsa arvaamattomaan. Tässä pätee sama homma kun housuissa, eli heti ekaan kokemukseen ei tartte ostaa oikeita jarru- tai tramppasukkia(=trampoliinisukat)vaan ihan jopa sukkahousuilla pärjää. Jos pygmisi, oli se sitten oma tai siskolta lainattua rekvisiittaa, tuntuu viihtyvän puistossa, suosittelen pikimmiten hankkimaan tähän tarkoitukseen tehdyt erikoissukat:
Kuvan henkilö liittyy tapaukseen mutta se en ole minä. Äiti on terve kun se leikkii, vai miten se meni..
Näitä tramppasukkia saa Duudsoniparkista. Päivän päätteeksi niihin saa kaupan päälle ko parkista myös mukavan vaahtomuovikuorrutuksen, kuten tarkkasilmäisimmät havaitsevat :D Näissä kuitenkin tärkeimpänä pointtina ovat pohjassa olevat jarruelementit, jotka estävät kaikenikäisiä hyppelijöitä liukastumasta trampoliinilla. HUOM, nämä sukat EIVÄT ehkäise nilkka- tai rannemurtumia, eivät estä virtsankarkailua eivätkä vala sinuun rohkeutta tehdä voltteja tai kokeilla istumaan hyppäämistä ja siitä taas ylös. Nämä sukat on suunniteltu ainoastaan estämään liukastuminen, kaikkeen muuhun on sitten varauduttava erikseen..
Vaikka näitä sukkia voi suositella kaikille, otathan kuitenkin huomioon jarruefektin vaikutuksen liukumäkeä laskiessasi. Mitä jyrkempi mäki, sen suurempi vaara että sukat tökkäävät kesken laskun ja lennät siitä naama edellä tonttiin. Oikein käytettynä ovat kuitenkin mahtava apu! (Myös varovaiseen jarrutukseen liukumäessä.)Voit myös tarvittaessa bondailla muiden äityleiden kanssa esim Leon leikkimaassa. Jos äityli ei itse tajua katsoa jalkoihinsa, hänen äityiliystävänsä kyllä huomaa samissukat minun ja hänen välillä ja huudahtaa "Sukkaystävät" (tai jotain vastaavaa yhtä noloa.) Se on joku sisäleikkipuistojen yhteinen juttu, en tiiä siitä sen tarkemmi mutta tiedoksi vaan, ettet hämäänny, jos joku muukin käyttää näitä ammattilaissukkia.
Joissain leikkipuistoissa voi olla myös eläimiä:
Onko kirahvi ihmiselle vaarallinen? Voi se joskus ollakki..
Vaatteiden lisäksi pakkaa laukkuun vesipullo, kylmägeeliä, kipulääkettä, tukisiteitä, vaihtopaita, suklaata, puhelimen vara-akku ja jotain pientä, jolla houkutella lapset kotimatkalle, kun et ite enää jaksa juosta. (Lapset eivät väsy koskaan, huom!) Meillä tässä toimi mukavasti houkuttimena tuore pulla, jota K oli paistanu mutta vain mielikuvitus on rajana!
Näillä vinkeillä pääset jo mukavasti alkuun. Kysyttävää? Kommentteja? Laita tulemaan vaan. Parin päivän päästä oon taas yhtä kokemusta rikkaampi. Ehkä kerron siitä sitte :D
Aijoo, ja miu piti kertoo miu ekoista työpäivistä? No, ehkä kerron sitte kerralla miu ekasta viikosta.. Olkaa linjoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti