Hihi, en saanu viime yönä unta, koska se semivihanen orava ei suostu poistumaa miu kurkusta, vaan kiusaa sielä edelleen. Nyt on nii hirvee yskä päällä, että meillä ei nuku salettiin naapuritkaan. Mut ei se mitää, neki poraili eile yheksän aikaa jotai taulua seinään sisustusvimmoissaan. Tiiän toki, että kun se inspiraatio iskee, ni hittojako sille mahtaa mutta että noi myöhää? No, kostin yskimällä :D
Niin, siis miula on ollu tää miestyyppi-päivitys mielessä jo pitkää. Kirjotin miu muistikirjaa "äitityypit" jo tuossa kesällä mutta miusta tuntuu, että en uskalla julkasta sitä. Joku äiti-ihminen ei välttämättä iha täysin ymmärrä miu kieroutunutta huumoria nii viattomasti, kun se on tarkotettu. Sohasen sit vähä vähemmän tunteita herättävää aihetta ja kirjotan miestyypeistä. Tähän on kerätty vaan miun päänsisällä vellovia yleistyksiä. Jos et löydä itseäsi näistä tyypeistä, niin olet joko sekoitus vähän kaikkea tai sitte omaa rotuasi..
Perheenisä-mies
Perheenisä on perusmies. Hän hukkuu massaan helposti käytännöllisen mutta siistin ja huomiota herättämättömän tyylinsä takia. Tukka on leikattu koneella. Itseasiassa kukaan ei ikinä näe perheenisän käyvän parturissa mutta hänen hiustyylinsä ei ole muuttunut jälkeen lapsuusvuosien. Ylleen tämä vetää ulos lähtiessään suorat housut ja kauluspaidan, päiväsaikaan farkut. Juhliin pukeutuu asianmukaisesti. Hän on käynyt samassa lähikaupassa viimeiset sata vuotta, tuntee kassat ulkonäöltä ja moikkaakin heille, jos tulevat vastaan jossain muuallakin. Perheenisämies on naimisissa saman naisen kanssa, jonka takana istui yläasteella. Heillä on tarvittavat kaksi lasta, tyttö ja poika, joilla on käytännölliset, normaalit nimet kuten: Päivi ja Mika tai Laura ja Janne. Perheenisän kädessä pysyvät niin ruuvimeisseli kuin paistinlastakin. Perheenisän keittiöbravuuri on spagetti ja jauhelihakastike, jota hän teki paljon lasten ollessa pieniä. Perheenisä katsoo tv:stä olympialaisia ja ruotsalaisia rikossarjoja. Hän käy kerran vuodessa etelässä, viimeksi olivat perheen kanssa Mallorcalla, tänä vuonna ehkä repäistään ja lennetään Thaimaahan. Sielähän voisi vaikka teettää uuden puvun, kun vanha on alkanut kummasti kiristää.
Perheenisä ajaa käytännöllisellä autolla, merkkiuskollisena. Ei ole kolhinut menopeliään ikinä. Antaa sen myös lastensa käyttöön luottavaisena, onhan hän itse opettanut molemmat ajamaan autolla. Perheenisä kävelyttää perheen ikivanhaa piskiä korttelin ympäri. Askel hidastuu molemmilla vuosi vuodelta, vaikka perheenisä käykin toisinaan myös kuntosalilla. Hänen elämänsä on aina ollu tasaista, ennalta-arvattavaa mutta kovin antoisaa ja arvokasta. Tämän hän kertoo myös piskille, joka vastaa pohdintaan nostamalla jalkaa naapurin postilaatikon juurella. Onneksi naapurit ovat hiihtomatkalla Lapissa.
Bändipaita-mies
Bändipaita-mies soittaa itsekin bändissä. Jarkon porukoitten kellarissa on treenit kerran tai kaksi viikossa ja sielä veivataan Paranoidia vähintään kerran yksien treenien aikana. (se pitää sujua kunnolla, kun keikalle joskus lähdetään, joku pyytää sitä kuitenkin!)Bändipaita-miehen bändi koostuu lapsuudenajan kavereista, joitten kanssa tämä on kasvanut. Hänellä saattaa olla jopa samalta kylältä napattu tyttöystävä. Tyttö seurusteli aiemmin bändin rumpalin kanssa mutta on nyt bändipaitamiehen kanssa. Tämä on heille kaikille ihan ok, koska rumpali on saanut tytön kaverin kainaloonsa.
Bändipaitamies käy päivätöissä tehtaassa. Tai vuorotöissä. On kuitenkin ollut samoissa töissä 15-kesäisestä koltiaisesta. Sielä on hyvä työilmapiiri. Bändipaitamiehen isäkin on ollut samassa tehtaassa, joten hänet tunnetaan sielä. Tämä ei voisi kuvitellakaan tekevänsä töitä missään muualla. Tai muuttavansa mihinkään muualle. Tai matkustavansa. Tai seurustelevansa jonkun muun, kuin kylän tyttöjen kanssa. Hän on ystävällinen ja leppoisa. Tietää kaiken Metallican tuotannosta aina varhaisvuosista nykyaikaan mutta ei osaa sijoittaa Tukholmaa maailmankartalle. Töissä pitää käyttää työvaatteita mutta haalarin alla on vanha Mötörhead-paita. Bändipaitamiehen käsitys arkivaatteista on bändipaita ja verkkarit ja juhlavaatteista bändipaita ja reikäiset farkut. Hän haluaa tulla haudatuksi uusimmassa Metallica-paidassa. Hän on harmiton veronmaksaja, joka ei tahdo että turvapaikanhakijat tulevat ja vievät työt ja naiset kunniallisilta pikkukyläläisiltä. Nih.
Peter Pan
Peter pan elää unelmaansa. Hän uskoo olevansa vapaa ja viehättävä, osaavansa lentää ja elävänsä ikuisesti. Peterillä on hieno auto ja paljon velkaa. Hän ajaa pienessä tuiskeessa, koska hänelle ei voi sattua mitään. Peter ottaa pikavippejä ja uskottelee itselleen, että saattaa vielä joskus yliopistolla aloittamansa filosofian opinnot päätökseen. Hän pukeutuu hienosti ja pitää muutoinkin huolta ulkonäöstään. Peterillä on täysin normaalit vanhemmat ja hän on päättänyt olla normaliuden yläpuolella. Peter ei tahdo omakotitaloa, farmarivolvoa eikä keskikokoista koiraa. Hän tahtoo loft-asunnon ison kaupungin keskustasta(mie en ees tiiä mitä se tarkottaa mutta se kuulostaa siltä, että Peter haluaa asua sellasessa x), jonkun näppärän pikku-Audin ja korkeintaan rotan kokoisen koiran, mieluusit pinserin, koska ne ovat muodikkaita. Peter ei saa rakennettua kestävää ihmissuhdetta, koska kukaan ei jaksa häntä. Itse hän uskoo olevansa vain liian levoton parisuhteeseen. Tosiasiassa Peter ei vain ole kasvanut aikuiseksi. Hän käy viikonloppuisin äidin luona syömässä ja pesettämässä pyykkinsä. Isän farmarivolvokin käy kulkupelistä, kun oma Audi on korjaamolla viimeviikoisen törttöilyn takia. Peter hyppää elämän nälkäisenä alas kielekkeeltä mutta unohtaa ottaa laskuvarjon Volvon takapenkiltä.
Nörtti-mies
Nörtti osasi kirjoittaa ensin tietokoneella, sitten vasta kynällä paperille. Tosin sen taidon hän on unohtanut jo vuosia sitten. Nörtti elää virtuaalimaailmassa, eikä juurikaan poistu sieltä. Kontakti vastakkaiseen sukupuoleen, siis ihan verta ja lihaa olevaan on toivo siitä, että tämänpäiväinen pitsakuski sattuisi olemaan nainen. Nörtin tilillä on miljoona miljoonaa mutta koska hän on juuri ostanut uudet kaiuttimet ja ultranopean tietokoneen, ei hänellä ole tällä hetkellä tarvetta shoppailla. Nörtin äiti ostaa tälle uudet sukat joka joulu. Nörtti ei juurikaan poistu kotoaan. Hänellä on 1549 Facebook-kaveria mutta hän on tavannut näistä viimeisten vuosien aikana kasvokkain 4. Näistäkin yhtä sen takia, että tämä on lähikioskilla myyjänä. Nörtti ei tahdo kenellekään pahaa, koska ei tiedä mitä moinen käsitys tarkoittaa. Hän ahdistuu juhlissa, koska ei tiedä mitä/mistä/miten ihmisille jutellaan. Hän työstää juuri virtuaaliminää, joka kävisi suorittamassa pakolliset tapaamiset hänen puolestaan. Nörtistä saataisiin salonkikelpoinen hiustenleikkuulla, suihkulla ja uudella paidalla. Sukulaiset haluaisivat nörtin firmaansa töihin tämän äärettömän älykkyyden takia mutta nörtti ei ymmärrä tätä. Hän haluaa vain rakentaa oman pelimaailmansa ja elää sielä. Aikanaan nörtti löydetään muumioituneena koneensa ääreltä. Kaikki lisäaineet, joita tämä on työntänyt kehoonsa elinaikanaan pitävät nörtin kasassa ja vieläpä melko eläväisen näköisenä vaikka sydän on lakannut lyömästä jo viikkoja sitten. Muumioitunut nörtti kuljetetaan varovasti museoon, jossa uusi sukupolvi pääsee tarkastelemaan mitä Coca Cola light tekee ihmisruumiille.. (lähtiköhä tää vähä käsistä, mitä luulette? :D)
Bisnesmies
Bisnesmies on tiennyt jo pienestä pitäen alkavansa bisnesmieheksi. Jo ensimmäisistä hengenvedoista, joita tuo pieni ihminen on ottanut kohdun ulkopuolella, on tämä hahmo ollut valmiina tekemään kaikkensa päästäkseen päämääriinsä. Hiekkalaatikolla bisnesmiehen alku on opetellut käymään kauppaa hienommasta lapiosta ja paremmasta nurkkauksesta, jossa hiekka on hienompaa. Viikkorahat on säästetty ja kaikista palveluksista, joita bisnesmiestä on pyydetty suorittamaan, tämä on todennut: "Paljon maksat?" Bisnesmies on naimisissa, koska niin kuuluu tehdä. Hänellä on siivooja, lastenhoitaja, sihteeri ja neuvonantaja. Vaimo käy töissä, on ilmeisesti joku sairaala-apulainen? Bisnesmies ei ole varma, koska ei ehdi koskaan kysellä vaimonsa asioita. Hän muistaa lastensa nimet mutta ei sitä koska heillä on syntymäpäivä tai mitä he harrastavat ja milloin. Hän ei ole nähnyt yhtään kevätjuhlanäytöstä tai lapsensa tekemää maalia jalkapallokentällä mutta hän osaa jo navigoida Japanin jokaisella lentokentällä vaikka silmät kiinni. Bisnesmies vie perheensä kalliille matkoille mutta ei nosta katsettaan pörssikursseista koko aikana. Eräänä päivänä bisnesmies herää kotoa ja ihmettelee missä kaikki ovat. Vaimo kertoo lasten muuttaneen kotoa pois jo vuosia sitten ja perheen kaksi puudeliakin on haudattu eläinten hautausmaalle toissa syksynä. Vanhuus vei. Bisnesmies muistaa hämärästi koirankarvat kasmir-villaisessa takinhelmassaan ja muistaa antaneensa lapsilleen periksi, että hankitaan sitten se koira. Tai kaksi. Jaa, vai ovat ne jo kuolleet. Kylläpä aika kulkee. Bisnesmies sairastuu vakavasti. Hän yrittää ostaa jotakin parantavaa hoitoa itselleen mutta sairaanhoitaja, joka on mitä ilmeisimmin vaimon työkaveri, kun noin tuttavallisesti juttelevat, kertoo ettei se rahalla onnistu. Bisnesmiehen kunto heikkenee, eikä tämä voi vieläkään ymmärtää, etteikö tästä tilanteesta rahalla selvittäisi. Niin monesta muustakin kiperästä tilanteesta on selvitty, pörssikurssien romahduksista ja firmojen konkursseista, vaikka tilanne näyttikin monesti jo toivottomalta tappiolta. Viimeisenä ajatuksenaan kovassa morfiinihuurussa bisnesmies näkee sängyn vierellä joukon ihmisiä. Joku puhuu lapsenlapsista ja samalla bisnesmies muistaa hämärästi postissa tulleet valokuvat. Tosiaan, hänellähän taisi olla lapsenlapsia. Useampiakin. Olisikohan heitä pitänyt joskus tavata kasvokkain?
Puistokemisti
Pate, Tsubu, Kartsa, Veki, Kejo, Riihelä.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sitä välillä jopa unohtaa faktan, että puistokemistillä on tai on ainakin ollut joskus äiti. Että tämä on ollut pieni lapsi ja finninaamainen teini unelmineen ja haaveineen. Puistokemistin elämässä ovat vain A ja O, joiden välissä L ja K. Hänellä ei ole enää muita haaveita, kuin että joku toisi hänelle kossua. Tarvittaessa käsidesi, lasinpesuaine tai wc-ankkakin käyvät mutta sitä narskahdusta, joka lähtee uudenkarhean kossupullon korkin auetessa ensimmäistä kertaa, sitä ei korvaa mikään. Kukaan ei oikein osaa sanoa mistä ja miksi puistokemistejä tulee. Ja yksi suuri kysymys on, missä he talvehtivat? Kukaan ei tiedä varmasti, vaikka asiaa on tutkittu. Varmaa on vain, että kemistit alkavat parveilla puistoissa ja kaduilla vapun tienoilla, kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät. Yksi kemisti vetää puoleensa koko lauman. Yleensä harmittomina hahmoina heidän annetaan olla. Puistokemisti ei syö kuituja, puolta kiloa vihanneksia tai juo kahta litraa vettä päivässä. Hän ei käy lenkillä tai kuntosalilla, eikä juuri lääkärissäkään. Silti puistokemisti ryömii aina uudestaan keväällä puistoon. Olisikohan meillä jotain opittavaa heidän stressittömästä elintavastaan?
Miehet, maailma olisi niin paljon ankeampi paikka ilman teitä <3
Niin, siis miula on ollu tää miestyyppi-päivitys mielessä jo pitkää. Kirjotin miu muistikirjaa "äitityypit" jo tuossa kesällä mutta miusta tuntuu, että en uskalla julkasta sitä. Joku äiti-ihminen ei välttämättä iha täysin ymmärrä miu kieroutunutta huumoria nii viattomasti, kun se on tarkotettu. Sohasen sit vähä vähemmän tunteita herättävää aihetta ja kirjotan miestyypeistä. Tähän on kerätty vaan miun päänsisällä vellovia yleistyksiä. Jos et löydä itseäsi näistä tyypeistä, niin olet joko sekoitus vähän kaikkea tai sitte omaa rotuasi..
Perheenisä-mies
Perheenisä on perusmies. Hän hukkuu massaan helposti käytännöllisen mutta siistin ja huomiota herättämättömän tyylinsä takia. Tukka on leikattu koneella. Itseasiassa kukaan ei ikinä näe perheenisän käyvän parturissa mutta hänen hiustyylinsä ei ole muuttunut jälkeen lapsuusvuosien. Ylleen tämä vetää ulos lähtiessään suorat housut ja kauluspaidan, päiväsaikaan farkut. Juhliin pukeutuu asianmukaisesti. Hän on käynyt samassa lähikaupassa viimeiset sata vuotta, tuntee kassat ulkonäöltä ja moikkaakin heille, jos tulevat vastaan jossain muuallakin. Perheenisämies on naimisissa saman naisen kanssa, jonka takana istui yläasteella. Heillä on tarvittavat kaksi lasta, tyttö ja poika, joilla on käytännölliset, normaalit nimet kuten: Päivi ja Mika tai Laura ja Janne. Perheenisän kädessä pysyvät niin ruuvimeisseli kuin paistinlastakin. Perheenisän keittiöbravuuri on spagetti ja jauhelihakastike, jota hän teki paljon lasten ollessa pieniä. Perheenisä katsoo tv:stä olympialaisia ja ruotsalaisia rikossarjoja. Hän käy kerran vuodessa etelässä, viimeksi olivat perheen kanssa Mallorcalla, tänä vuonna ehkä repäistään ja lennetään Thaimaahan. Sielähän voisi vaikka teettää uuden puvun, kun vanha on alkanut kummasti kiristää.
Perheenisä ajaa käytännöllisellä autolla, merkkiuskollisena. Ei ole kolhinut menopeliään ikinä. Antaa sen myös lastensa käyttöön luottavaisena, onhan hän itse opettanut molemmat ajamaan autolla. Perheenisä kävelyttää perheen ikivanhaa piskiä korttelin ympäri. Askel hidastuu molemmilla vuosi vuodelta, vaikka perheenisä käykin toisinaan myös kuntosalilla. Hänen elämänsä on aina ollu tasaista, ennalta-arvattavaa mutta kovin antoisaa ja arvokasta. Tämän hän kertoo myös piskille, joka vastaa pohdintaan nostamalla jalkaa naapurin postilaatikon juurella. Onneksi naapurit ovat hiihtomatkalla Lapissa.
Bändipaita-mies
Bändipaita-mies soittaa itsekin bändissä. Jarkon porukoitten kellarissa on treenit kerran tai kaksi viikossa ja sielä veivataan Paranoidia vähintään kerran yksien treenien aikana. (se pitää sujua kunnolla, kun keikalle joskus lähdetään, joku pyytää sitä kuitenkin!)Bändipaita-miehen bändi koostuu lapsuudenajan kavereista, joitten kanssa tämä on kasvanut. Hänellä saattaa olla jopa samalta kylältä napattu tyttöystävä. Tyttö seurusteli aiemmin bändin rumpalin kanssa mutta on nyt bändipaitamiehen kanssa. Tämä on heille kaikille ihan ok, koska rumpali on saanut tytön kaverin kainaloonsa.
Bändipaitamies käy päivätöissä tehtaassa. Tai vuorotöissä. On kuitenkin ollut samoissa töissä 15-kesäisestä koltiaisesta. Sielä on hyvä työilmapiiri. Bändipaitamiehen isäkin on ollut samassa tehtaassa, joten hänet tunnetaan sielä. Tämä ei voisi kuvitellakaan tekevänsä töitä missään muualla. Tai muuttavansa mihinkään muualle. Tai matkustavansa. Tai seurustelevansa jonkun muun, kuin kylän tyttöjen kanssa. Hän on ystävällinen ja leppoisa. Tietää kaiken Metallican tuotannosta aina varhaisvuosista nykyaikaan mutta ei osaa sijoittaa Tukholmaa maailmankartalle. Töissä pitää käyttää työvaatteita mutta haalarin alla on vanha Mötörhead-paita. Bändipaitamiehen käsitys arkivaatteista on bändipaita ja verkkarit ja juhlavaatteista bändipaita ja reikäiset farkut. Hän haluaa tulla haudatuksi uusimmassa Metallica-paidassa. Hän on harmiton veronmaksaja, joka ei tahdo että turvapaikanhakijat tulevat ja vievät työt ja naiset kunniallisilta pikkukyläläisiltä. Nih.
Peter Pan
Peter pan elää unelmaansa. Hän uskoo olevansa vapaa ja viehättävä, osaavansa lentää ja elävänsä ikuisesti. Peterillä on hieno auto ja paljon velkaa. Hän ajaa pienessä tuiskeessa, koska hänelle ei voi sattua mitään. Peter ottaa pikavippejä ja uskottelee itselleen, että saattaa vielä joskus yliopistolla aloittamansa filosofian opinnot päätökseen. Hän pukeutuu hienosti ja pitää muutoinkin huolta ulkonäöstään. Peterillä on täysin normaalit vanhemmat ja hän on päättänyt olla normaliuden yläpuolella. Peter ei tahdo omakotitaloa, farmarivolvoa eikä keskikokoista koiraa. Hän tahtoo loft-asunnon ison kaupungin keskustasta(mie en ees tiiä mitä se tarkottaa mutta se kuulostaa siltä, että Peter haluaa asua sellasessa x), jonkun näppärän pikku-Audin ja korkeintaan rotan kokoisen koiran, mieluusit pinserin, koska ne ovat muodikkaita. Peter ei saa rakennettua kestävää ihmissuhdetta, koska kukaan ei jaksa häntä. Itse hän uskoo olevansa vain liian levoton parisuhteeseen. Tosiasiassa Peter ei vain ole kasvanut aikuiseksi. Hän käy viikonloppuisin äidin luona syömässä ja pesettämässä pyykkinsä. Isän farmarivolvokin käy kulkupelistä, kun oma Audi on korjaamolla viimeviikoisen törttöilyn takia. Peter hyppää elämän nälkäisenä alas kielekkeeltä mutta unohtaa ottaa laskuvarjon Volvon takapenkiltä.
Nörtti-mies
Nörtti osasi kirjoittaa ensin tietokoneella, sitten vasta kynällä paperille. Tosin sen taidon hän on unohtanut jo vuosia sitten. Nörtti elää virtuaalimaailmassa, eikä juurikaan poistu sieltä. Kontakti vastakkaiseen sukupuoleen, siis ihan verta ja lihaa olevaan on toivo siitä, että tämänpäiväinen pitsakuski sattuisi olemaan nainen. Nörtin tilillä on miljoona miljoonaa mutta koska hän on juuri ostanut uudet kaiuttimet ja ultranopean tietokoneen, ei hänellä ole tällä hetkellä tarvetta shoppailla. Nörtin äiti ostaa tälle uudet sukat joka joulu. Nörtti ei juurikaan poistu kotoaan. Hänellä on 1549 Facebook-kaveria mutta hän on tavannut näistä viimeisten vuosien aikana kasvokkain 4. Näistäkin yhtä sen takia, että tämä on lähikioskilla myyjänä. Nörtti ei tahdo kenellekään pahaa, koska ei tiedä mitä moinen käsitys tarkoittaa. Hän ahdistuu juhlissa, koska ei tiedä mitä/mistä/miten ihmisille jutellaan. Hän työstää juuri virtuaaliminää, joka kävisi suorittamassa pakolliset tapaamiset hänen puolestaan. Nörtistä saataisiin salonkikelpoinen hiustenleikkuulla, suihkulla ja uudella paidalla. Sukulaiset haluaisivat nörtin firmaansa töihin tämän äärettömän älykkyyden takia mutta nörtti ei ymmärrä tätä. Hän haluaa vain rakentaa oman pelimaailmansa ja elää sielä. Aikanaan nörtti löydetään muumioituneena koneensa ääreltä. Kaikki lisäaineet, joita tämä on työntänyt kehoonsa elinaikanaan pitävät nörtin kasassa ja vieläpä melko eläväisen näköisenä vaikka sydän on lakannut lyömästä jo viikkoja sitten. Muumioitunut nörtti kuljetetaan varovasti museoon, jossa uusi sukupolvi pääsee tarkastelemaan mitä Coca Cola light tekee ihmisruumiille.. (lähtiköhä tää vähä käsistä, mitä luulette? :D)
Bisnesmies
Bisnesmies on tiennyt jo pienestä pitäen alkavansa bisnesmieheksi. Jo ensimmäisistä hengenvedoista, joita tuo pieni ihminen on ottanut kohdun ulkopuolella, on tämä hahmo ollut valmiina tekemään kaikkensa päästäkseen päämääriinsä. Hiekkalaatikolla bisnesmiehen alku on opetellut käymään kauppaa hienommasta lapiosta ja paremmasta nurkkauksesta, jossa hiekka on hienompaa. Viikkorahat on säästetty ja kaikista palveluksista, joita bisnesmiestä on pyydetty suorittamaan, tämä on todennut: "Paljon maksat?" Bisnesmies on naimisissa, koska niin kuuluu tehdä. Hänellä on siivooja, lastenhoitaja, sihteeri ja neuvonantaja. Vaimo käy töissä, on ilmeisesti joku sairaala-apulainen? Bisnesmies ei ole varma, koska ei ehdi koskaan kysellä vaimonsa asioita. Hän muistaa lastensa nimet mutta ei sitä koska heillä on syntymäpäivä tai mitä he harrastavat ja milloin. Hän ei ole nähnyt yhtään kevätjuhlanäytöstä tai lapsensa tekemää maalia jalkapallokentällä mutta hän osaa jo navigoida Japanin jokaisella lentokentällä vaikka silmät kiinni. Bisnesmies vie perheensä kalliille matkoille mutta ei nosta katsettaan pörssikursseista koko aikana. Eräänä päivänä bisnesmies herää kotoa ja ihmettelee missä kaikki ovat. Vaimo kertoo lasten muuttaneen kotoa pois jo vuosia sitten ja perheen kaksi puudeliakin on haudattu eläinten hautausmaalle toissa syksynä. Vanhuus vei. Bisnesmies muistaa hämärästi koirankarvat kasmir-villaisessa takinhelmassaan ja muistaa antaneensa lapsilleen periksi, että hankitaan sitten se koira. Tai kaksi. Jaa, vai ovat ne jo kuolleet. Kylläpä aika kulkee. Bisnesmies sairastuu vakavasti. Hän yrittää ostaa jotakin parantavaa hoitoa itselleen mutta sairaanhoitaja, joka on mitä ilmeisimmin vaimon työkaveri, kun noin tuttavallisesti juttelevat, kertoo ettei se rahalla onnistu. Bisnesmiehen kunto heikkenee, eikä tämä voi vieläkään ymmärtää, etteikö tästä tilanteesta rahalla selvittäisi. Niin monesta muustakin kiperästä tilanteesta on selvitty, pörssikurssien romahduksista ja firmojen konkursseista, vaikka tilanne näyttikin monesti jo toivottomalta tappiolta. Viimeisenä ajatuksenaan kovassa morfiinihuurussa bisnesmies näkee sängyn vierellä joukon ihmisiä. Joku puhuu lapsenlapsista ja samalla bisnesmies muistaa hämärästi postissa tulleet valokuvat. Tosiaan, hänellähän taisi olla lapsenlapsia. Useampiakin. Olisikohan heitä pitänyt joskus tavata kasvokkain?
Puistokemisti
Pate, Tsubu, Kartsa, Veki, Kejo, Riihelä.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sitä välillä jopa unohtaa faktan, että puistokemistillä on tai on ainakin ollut joskus äiti. Että tämä on ollut pieni lapsi ja finninaamainen teini unelmineen ja haaveineen. Puistokemistin elämässä ovat vain A ja O, joiden välissä L ja K. Hänellä ei ole enää muita haaveita, kuin että joku toisi hänelle kossua. Tarvittaessa käsidesi, lasinpesuaine tai wc-ankkakin käyvät mutta sitä narskahdusta, joka lähtee uudenkarhean kossupullon korkin auetessa ensimmäistä kertaa, sitä ei korvaa mikään. Kukaan ei oikein osaa sanoa mistä ja miksi puistokemistejä tulee. Ja yksi suuri kysymys on, missä he talvehtivat? Kukaan ei tiedä varmasti, vaikka asiaa on tutkittu. Varmaa on vain, että kemistit alkavat parveilla puistoissa ja kaduilla vapun tienoilla, kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät. Yksi kemisti vetää puoleensa koko lauman. Yleensä harmittomina hahmoina heidän annetaan olla. Puistokemisti ei syö kuituja, puolta kiloa vihanneksia tai juo kahta litraa vettä päivässä. Hän ei käy lenkillä tai kuntosalilla, eikä juuri lääkärissäkään. Silti puistokemisti ryömii aina uudestaan keväällä puistoon. Olisikohan meillä jotain opittavaa heidän stressittömästä elintavastaan?
Miehet, maailma olisi niin paljon ankeampi paikka ilman teitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti