Uuttavuotta

se on kuulkaas karvanaamat vuosi vierähtäny taas. Kaikki meistä on yhen vuoden lähempänä kuolemaa, maailma on yhen vuoden lähempänä loppuaan ja miu siskon pygmit on taas yhen vuoden lähempänä sitä, että ne lähtee kouluun. 

Lupasin laittaa lapsestani Bärtilistä joulukuvan mutta miula oliki nii kiire kaikkien asioitten kanssa, että blogihommat jäi. Tässä nyt korjausta asiaan. Bärtil toivottaa kaikille ikään, kokoon, siviilisäätyyn, pankkitilin saldoon, lapsilukuun, älykkyyteen, asuinpaikkaan ja auton merkkiin katsomatta hyvää joulua ja riemukkaan, railakkaan rattoisaa uudenvuoden aattoa ja sitäkautta hyvää uutta vuotta 2017. 

Tässä vielä pikku runo:

Vuosi 2017

Tammikuun taika kätkeytyy lumeen ja jäähän, nyt on korkea aika laittaa pipo päähän.

Helmikuun hangilla hyvä on suksia, joskus voit vaikka nähdä pulun, jonka tekee mieli kuksia.

Maaliskuu tuo mukanaan kevään ja auringon, pimeyden aika nyt jo ohi on.

Huhtikuussa juhlitaan pääsiäistä, pääsispä jo eroon suklaamunista näistä!

Toukokuussa on jo melkein kesä, tammikuun puluillakin jo yhteinen perhe ja pesä.

Kesäkuussa ollaan juhannushumussa, seuraavana aamuna pää ihan sumussa.

Heinäkuussa otetaan aurinkoa niin että syöpäriski kasvaa, muistetaan vaan välillä laittaa vähän suojaksi rasvaa.

Elokuussa korjataan satoa ja väistellän omppusadon mukana tullutta matoa.

Syyskuu lehdet puista putoo, on aika alkaa villasukkia kutoo.

Lokakuun lohduttomuudessa synkkenee mieli, oon allerginen pimeydelle, aa, turpoo kieli!

Marraskuu ja toivon, että saatais lunta, siitä nauttis myös metsäneläinten valtakunta.

Joulukuu tuo taas riemua ja melskettä ja paljon lahjoja, kaikki ihmiset on tuolloin vähän kahjoja.

Iha ite keksin :D

Rauhaa ja rakkautta murut! Olkaa yhtä ihania myös ensvuonna!

Tässä vielä Bärtil ja kaverit:

Myydään

En o ite juurikaan harrastanu mitää nettikirppareita mutta käsittääkseni tavara liikkuu niissä varsin hyvin suuntaan ja toiseen. Mitä nyt eri kirppariryhmissä on omat, normaaliälyn saavuttamattomissa olevat sääntönsä, joitten hassunhauskoja menoja voi sitte lukea feissarimokista. No mie tuossa tallimatkalla(huomatkaa, en o ollu töissä, eli nää ei o mitää työaatteita)mietiskelin, että millasia hyviä myynti-ilmotuksia on. Lähinnä jos siis kauppaisin hevosta, että mite markkinoisin sen niin, että joku kiinnostuis ostamaa sen. Tai ainaki tulis kattomaa. Miu edellistä ratsua (joka ei siis ees ollu miun, olin vaa sen omaishoitaja..) oisin kaupannu kutakuinki näin: Myydään ruuna parhaassa iässä, ykstoista vee. Kaunis kuin karamelli, vaalean toffeen värinen, päässä valkoinen läsi, kuin sokerikuorrutteella piirretty. Järki päässä, ei hötkyile, hölmöile, jyrää, ryöstä, potki, pure tai piruile. Nostaa jalat, joten kengityskin varmaan onnistuu. Hyppää kyselemättä kaiken, mitä eteen laittaa, oli kuski mukana menossa tai ei. Vaihtaa laukat, oli kuski mukana menossa tai ei. Liikkuu omalla moottorilla mukisematta eteenpäin, oli kuski mukana menossa tai ei. Symppis. Mussukka. Ei pieni, eikä iso. Käy kaikille hevosista pitäville.

Nojoo, no tuo nyt ois vähä tylsä, myönnetään. Mutta se oli kovin ihana hevonen. Sielä se nyt Siilinjärvellä kuljettaa tätejä ja on kuulema kovin tykätty.. Tuo kuva ei o ko.hevosesta, vaan Saken ja Holgerin heppa-huima. (Vai mikäsenytolikaa..)

No, mitä miule siis tuli mieleen, ni mitäpä jos kauppaiski perheenjäseniään? Millaset myynti-ilmotukset laatisin.. Mites ois tällänen:

MYYDÄÄN pikkusisko. Paljon käytetty siskon virkaan mutta suoriutunut kaikesta aina kunnialla. Kestänyt eriasteisen kiusaamisen lapsuudessa, (huom: tuolloin kuitenkin purrut ärsytettynä! Tätä ei ole kuitenkaan aikuisiällä tehnyt.) oli helposti houkuteltavissa ala-asteikäisenä erinäisiin hölmöyksiin, osaa pitää salaisuudet ja pysyi rinnalla murrosiän myrskyissä. Perhetaustastaan huolimatta melko normaali. Luonne rauhoittunut selkeästi aikuisiällä mutta kiihtyy tarpeen tullen nollasta sataan nanosekunissa. Ei omaa huonoja elämätapoja, tosin pieniä määriä alkoholia käyttää silloin tällöin. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Suoriutuu kaikista kodin toimista, myös osasta ns."miesten töistä" esim lampun vaihto ja viemärin avaus. Toimii sisällä ja puutarhassa sekä muutoinkin ulko-olosuhteissa. Tulee toimeen myös lasten kanssa. Ei askartele, neulo, virkkaa, kudo, ompele tai nyplää. On kasvanut käsityöpainotteisessa kodissa, joten sietää käsitöitä ympärillään, kunhan ei joudu niitä itse tekemään. Ei karkaile, vaikka viihtyykin välillä myös yöjuoksuilla. Palaa yleensä kotiin puoleenyöhön mennessä. Ei aamu-unisuutta. Osaa laittaa ruokaa ja pitää erityisesti leipomisesta. Tästä oiva sisko, jolla vielä paljon käyttövuosia jäljellä! Vain aktiiviseen kotiin, mieluusti omakotitaloon, kerrostalossa pitkästymisen vaara!

(Kuvassa kurpitsa, jolla o miu kalsarit päässä..)

Tai mites ois: MYYDÄÄN äiti. Vain aktiiviseen ja käsityöpainotteiseen kotiin, ei pelkäksi kotiäidiksi! Suoriutuu kaikista kodin ja puutarhan sekä pihan töistä. Myös maalaus- ja pienet remonttihommat, kuten kotioven turvalukon asennus onnistuvat. Autoista ei ymmärrä juuri mitään ja ajotyyli nostattaa lyhimmätkin niskavillat kohti taivasta mutta on kaikesta huolimatta tilastojen valossa melko varma kuski. (Välillä pitää muistuttaa että vaihdetta pitäisi vaihtaa..) Ikäisekseen vielä hyvässä kunnossa. Varsinaiseen äitirooliin alkaa olla jo liian mukavuudenhaluinen mutta isoäitinä toimii mitä parhaiten. Ollut nuorempana hieman natsihenkinen, hyvin tiukka ja teräväkatseinen mutta tasoittunut tästä selvästi jo lähes muutama vuosikymmen sitten. Tulee toimeen lasten ja pienten eläinten kanssa. Koulutettu mm. viemään hyönteiset sisältä pihalle tappamisen sijaan! Saatu myös kierrättämään ja muutoinkin elämään hyvinkin ekologista elämää. Perusluonteeltaan nykyisin leppoisa ja rauhallinen, joskin hieman pieneen negatiivisuuteen taipuvainen. Kiihtyy harvoin, auttaa kaikessa, sosiaalinen, ei pahoja tapoja. Melko terve, vaikka vaivojaan paljolti valitteleekin. (tämä täytyy vain kestää!)Silmien laserleikkaus tehty hiljattain onnistuneesti. Muutamia murtumia paranneltu, muuten ei perussairauksia. Tästä toimiva isoäiti aktiiviseen harrastamiseen! Ei kuitenkaan extremelajeihin.

(Kuvassa Pirjo-Leena. Samassa seurueessa oli pari muutaki munaa, en tosin ehtiny kuvaamaan niitä..)

MYYDÄÄN iskä: Kaipaatko varmaa ja tasaista isähahmoa, joka ei koskaan yllätä negatiivisesti? Tästä lähtee. Samoin, kuin äidin kohdalla, varsinaiseksi isäksi jo hieman liian rauhallinen mutta isoisän ja papan roolin vetää tottuneesti. Pystyy vahtimaan jo hieman varttuneempia jälkikasvuja mallikkaasti. (Ei vaipanvaihtohommiin muutoin, kuin äärimmäisessä hädässä!) Ei menetä hermojaan aamupalan venyessä toiselle tunnille tai pukemisen vaikeuksien keskellä. (Syy tähän voi olla toki myös se, että saa lapset mukaansa yleensä valmiiksi puettuna?). Ei korota ääntään, ei kiihdy tai raivoa. Ei pahoja tapoja. Ei karkaile tai hölmöile. Varma kuski ja ymmärtää autoista ainakin sen verran, että "Stop merkin syttyessä kojelautaan, ei saa ajaa." Suoriutuu perusruoanlaitosta kiitettävästi ja tekee maailman parasta pitsaa. Selkeät ohjeet saadessaan suoriutuu hommasta kuin hommasta! Jos kaipaat tasaisen varmaa isoisää, jonka hauskaan huumoriin ja hyväntuulisuuteen voit aina luottaa, tässä on iskä sinun makuusi! Ei aktiiviharrastamiseen! Tarvitsee jokapäiväisen ruokalevon tähän tyyliin:

hihi.. täähä menee hyvi! Miussa onki aina asunu pieni kauppamies! Vielä pari..

MYYDÄÄN terapeutti. Kaikelle maailman pahuudelle immuuni. Ei ylläty enää mistään. Joutunut kuulemaan ja kestämään kaikenlaista niin omassa elämässään, kuin muidenkin murheita kuunnellen. Ammentaa loputonta järjen ääntään salaisesta lähteestä. Seisoo silmin nähden vakaalla pohjalla henkisesti ja fyysisesti. Selviytyy ilmeisesti kaikesta. Ei hätkähdä paskan levitessä, oli se sitten henkistä mallia, tuulettimessa tai alakerrassa. Saa putkimiehen paikalle vaikka pitkien pyhien aikana. Osaa nimetä niin suuren määrän auton osia, että perusautohuoltomies tulee kateelliseksi. (Ja tietää vieläpä mitä osat ovat ja mikä on niiden tarkoitus.) Suorittaa mielenterveystyön lisäksi kaiken muun paitsi lapsihuollon. Laittaa ruokaa, leipoo, huoltaa autot, ompelee, askartelee ja hoitaa puutarhaa. Suoriutuu myös remontti- sähkö- ja maalaustöistä. Käy harvoin yöjuoksuilla mutta niin tehdessään saattaa olla hieman vahdittava. Joskin rauhoittunut viimeaikoina selvästi, löytänyt useimmiten kotiinsa ennen aamua. Ei ole kuitenkaan tulossa vanhaksi! Helposti houkuteltavissa kaikenlaiseen hölmöilyyn.. Kullanarvoinen kaikilla elämän alueilla, joskaan ei ykkösvaihtoehto lapsenvahdiksi. Tästäkin epäilemättä selvinnee mutta on tässä tapauksessa kuitenkin hyvien kykyjen hukkaamista. Ei siis myydä lapsiperheeseen, eikä epäaktiiviseen kotiin. Tarvitsee tekemistä mutta ei siedä laiskoja ja passattavia hahmoja ympärillään. Lievästi erakkoluonne, tarvitsee kokeneen kodin. Oikean paikan löytyessä toimii ajatuksen voimalla.

En tiiä mite tää Amsterdamilainen patsas liittyy aiheeseen mutta tässä tää nyt on. Ja sehä sopii terapeutille.. :D

Kauniiksi lopuksi: MYYDÄÄN joukko outoja ystäviä. Osasta kokemusta ala-asteelta asti, kaikkien kanssa kuljettu kuitenkin vähintään kymmenen vuotta. Kaikki hyväkuntoisia, sopivan häiriintyneitä ja outoja. Ei normaaleihin koteihin. Luotettavia, omillaan toimeentulevia ja loistavia persoonia, joita vaikea löytää tänä sosiaalisen median ja älypuhelinten aikakautena! Kaikkiin tutustuttu aikanaan kasvotusten, osan kanssa hevostallilla, joidenkin koulunpenkillä.

Suurinta osaa ei myydä lapsiperheisiin, joukossa kuitenkin myös muutama erittäin hyvin lasten kanssa toimeentuleva yksilö. Sosiaalisuuden taso vaihtelee. Epäsosiaalisimmat vain yhden ihmisen talouksiin, eivät kestä ruuhkaa! Jos etsit kevyttä kännäilyseuraa, nämä kaverit eivät ole sinulle. Kaikki myydään vain sopivan aktiiviseen kotiin. Osan saatava olla paljon liikkeellä, mieluusti myös ulkomailla. Muista mainita, jos et koskaan matkustele. Säännöllinen tuulettuminen on kaikille tärkeää, toiset kaipaavat kauemmas suuntautuvaa menoa, kuin toiset!  Oikein pidettyinä kestävät eliniän.. <3

Joulurauhaa

 Noni, eli joulun rauhaa, vaikkaki vähä myöhässä! Nythän se on jo arki koittanu.. Kela on taas auki. Ja alko.

Tässä nyt se miu valmis mökki. Tossa ei näy sitä, että tuo kattopala jäi vähä vajaaks ton etupuolen takaa.. Ja onhan se vähän liian lyhytki :D Mutta hei, kesti ehjänä Lepraan asti ja aika hyvi saatii se koottua! Hihi, olen nero..

Tässä sitte tarkempaa yksityiskohtaa. Mei äitimuori oli paistanu pygmien kanssa vähä pipareita ja sielä oli seassa tälläsiä pikku possuja. Eli hyvän mielen joulupiparitalo muuttui kuin muuttuikin teurastamoksi, johon nää pikkupossut oli marssimassa tuskan viitta hartioilla. Tuola on sellanen hiilidioksidihissi, johon possut laitetaan ja sielä ne taintuu. Sitte niistä lasketaa veret pihalle, oli ne kunnolla tainnuksissa tai ei. Siitä lihat irti, leima perseeseen ja telkkuun mainos jostai perhetilan idylistä ja ihmisille mielikuva, että niillä possuilla on samanlainen idyli. No, eikai sitä nii ajattele, ku joulupöytään se kinkku on saatava..

Helsingissä sato railakkaasti vettä vielä Tapaninpäivänä. Onneks meillä täälä Torniossa oli iha talvi! Tää kuva on tosin viikolta ennen joulua mutta saanette käsityksen..

Tähän vielä loppuriimi:

Jeesus lähti paimenten mukaan, näkikö sitä kukaan?

Joulurauhaa rakkaat!

Joulutunnelmaa

Tää ei o nyt vielä miu virallinen joulupostaus. Siihen tulee sitte joku hieno kuva, jossa miu lapsella, eli Bärtilillä, tulee olemaan tonttuhattu päässä. Sensijaan, ennenkuin mennään siihen jouluasiaan sen pidemmälle, niin haluun jakaa teiän kanssa yhen pikku faktan, nimittäin "Apoptoosi", ohjelmoitu solukuolema. "Vanhat solut kuolevat uusien tieltä apoptoottisesti. Solukuolema eli apoptoosi on solun sisäisesti, geneettisesti, kontrolloitu tapahtumaketju, jossa solu ja tuma hajoavat pieniksi solukalvon ympäröimiksi rakenteiksi."

Eiks ookki hienoa :D

Noni, no nyt sitte siihe mitä meinasin tässä teille jakaa, eli miu jouluvalmisteluja. Olin iha joulufiiliksissä jo tossa marraskuun lopulla. Kuuntelin K:lta salaa joululauluja ja tein jouluostoksia. Tsekkasin kauppojen uutuusjoulusuklaat ja yritin bongailla tonttuja ikkunan takaa. Mitä pidemmälle joulukuu etenee, on miu joulufiilis kuitenki laskenu. Ei siis sillä, että oisin jotenki kyllästyny tai muuta mutta ehkä vähä sama, ku ootat jotai juhlaa tai rientoja iha jossai huippuhypetiloissa ja kun H-hetki saapuu, on kaikki energia menny siihe hypettämiseen ja lopulta ootat vaa, että pääsis jo kotia nukkumaa. Tai vähä niinku ihana finni, jonka puristamista pitkittää että se on sitte kaiken nautinnon arvosta ja kuinka ollakaan se vaan lopulta kuivuu kasaan. Tylsää.

Hei, mie vertasin miu joulufiilistä just finnin puristamisee?! Siistiä!

Noni, no mite mie sitte yritin saaha miu kadotettua joulufiilistä takas on se, että päätin leipoa pipareita. Tää on miu jokavuotinen perinne. Teen piparkakkutalon. Oon eka iha liekeissä kaikista ideoista, istun iltakaudet netissä ja pinterestissä tsuumailemassa millanen siitä talosta tulee, mite se koristellaan ja noin. Joka vuosi meen kauppaa, ostan ne samat karkit(paitsi tänä vuonna en muistanu mariannerakeita ja perinteiset ranskanpastillit oli niitä maraboun värikkäitä rakeita, joissa on kai tummaa suklaata sisällä, koska pahoja ovat! Smarties´n halpoja kopioita!), talon kokoamisessa teen ne samat virheet(en jaksa mitata kunnolla, tehä kunnon kaavoja, pitää huolta, että seinät ois alun alkaen suorat..)ja käyn läpi sen saman kiroilutulvan ja vannon valat, joissa lupaan, että ensvuonna ei sitte taas tehhä tätä (/%R¤¤:n rumaa piparitaloa. Ja taas vaan teen. Ei pääse muute tunnelmaan!

No, K teki miule taikinan, sillä siinä menee miu raja. Välillä oon "Menny valmiilla", niinku joulupukin muori konsanaan. (Jos eivät Saarioisten laatikot ole parempia, niin ainakin yhtä hyviä.. Hiton pukki, mie oisin muorina jo tirvassu sitä turpaan!)

Noni, eli piparin leivontaan:

Tässä uunista tulleita tuotoksia. Voitte huomata myös, että miula ei o ku yks piparkakkumuotti.. Ja ei, se ei o kuusen, eikä hevosen mallinen. Ne on tehty iha vapaalla kädellä :D

Sitten koristelemaan! Tein viimevuonna elämää todella paljon helpottavan keksinnön ja laitoin tuon valkosen koristelumönjän.. tadaa.. ruiskuun! Siihen vielä iso kanyyli kärkeen ja jes, miula on helppokäyttöinen, siisti ja toimiva koristeluväline, jolla saa vieläpä tosi pikkutarkkaa jälkeä. Olen nero. Tiedän. Jaoin tän viisauden hevostalli.netin keskustelupalstalla, jossa aiheena oli elämää helpottavat keksinnöt. Mainitsin, että ite toin noita ruiskuja töistä mutta jos ei ole itse sairaalamaailmassa duunissa, eikä tunne ketään, joka voisi niitä sieltä osaston varastolta tuoda, niin apteekistahan niitä voi ostaa. No tämä hyväntahtoinen, mielestäni loistovinkki poiki tulikivenkatkuisen väittelyn aiheesta: "Saako ruiskuja muka noinvaan ostaa apteekista, niitähän annetaan vain narkkareille." Niih, ruiskujahan ei käytä luonnollisesti kukaan muu, ku narkkarit :D No, miu vinkin idea meni vähä hukkaan mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa, kun vauhdissa on anonyymit hevosihmiset hevoskeskustelupalstalla. Onneks miu lukijakunta koostuu vaan älykkäistä ihmisistä! Aini,  mainittakoon, että tuolla kanyylista poistamallani neulalla, joka tossa siis näkyy, en suinkaan pistäny ittelleni sokerikuorrutetta suoraan suoneen(johtuen siitä, että K oli leiponu just samalla omenapiirakkaa ja miu sokeritasapaino oli siis kohillaa.) vaan tein sillä pikkutarkimmat pikkuviimeistelyt.

Tuo kuvassa näkyvä kolmijalkanen kaakki ei päätyny mihinkään viralliseen tuotokseen..

Sitte niitä piparitaloja..

No miu atk-taidoilla ei näköjää osata kääntää tota alempaa kuvaa mutta saatte idean. Kerranki oon iha aidosti tyytyväine miu tuotokseen. Tokikaan en o sitä vielä koonnu mutta saimpaha ainaki koristelut nätiks. Tuo "tiilikatto" idea on jostai netistä mutta muut on omaa käsityötä. No, miulahan ei siis varsinaisesti o kotia tälle kämpälle. Meinasin eka viiä sen tallille mutta en nyt viekään. Totesin, että veisin sen lepraan mutta mite hitossa saan sen sinne ehjänä. Noni, tässäkohtaa rakas avopuolisoni heitti superidean: "Kokoa se vasta Leprassa." NO NIIMPÄ TEENKI! Ei o tietty sanottu, että se siltikään kestää koossa lentomatkasta mutta on sillä pieni tsäänssi, jos hyvin pakkaa. Ja syy miks roudaan sen toiselle puolelle suomee iha vaa roudaamisen ilosta on virallisesti se, ettei meillä sitä kukaan syö ja siinä o kivaa joulutekemistä aatoks, ku siskon pygmien kaa kootaan se. Todellinen syy on se, että haluun kuulla kaikilta(skidiltä ja äitiltä)kehuja, kuinka kauniin talon oon tehny ja sit voin ite olla vaa että: "No siitä nyt tuli tollane, kunhan nyt tekasin." :D

Noni, no sitte alkaa huumoriosio...

Nyt tässä voi laulaa että: "Tuu mun luo, tehdään yhdessä kissapipareita, kissapipareita, kissapipareita.."

 Tuo etummaine jää meille maskotiks. Se on vähä liian vammane selviytyäkseen maailmalla..

Ja näitä kaakkeja ei saa vierekkäi, ei sitte millää! Jos joku osaa kertoo mite tätä bloginpito-ohjelmaa käytetää, ni vinkkejä kehii! Enivei, tässä siis loppusaldoa. Kaikki kiva oli jo tehty, mielikuvitus ja inspiraatio imetty kuiviin, pinterest suljettu, ruiskut laitettu roskii, karkit lähes syöty. Kupissa oli vielä kuorrutetta ja pellillä pari onnetonta otusta.. No, lusikalla kaapimalla ja parit karkit päälle heittelemällä tuostaki laihasta kantturasta tuli iha vetävän näkönen ratsu, eikö!? Suorastaan aika hipsteri, ettenkö sanoisi.. ;) Ihan ku Jenni 33veen tekemiä! (Vai oliks se Jenni 3vee?)

Noni, no nyt kauniiksi lopuksi se, mitä olette kaikki odottaneet..

Tässä teille Mörsä, iloinen joulukikkeli! Hän toivottaa kaikille mitä parhainta ja stressivapaata joulua. Olkaahan ihmisiksi, jääkää aina hyvälle mielelle ja syökää paljon...pipareita ;)

hop hop lop plop

Tätä te rakkaat (kaikki neljä ja puoli) lukijani olette odottaneet.. tadaa, Zenin hop lop-postaus! Jos joku sivistymätön ihminen ei tiedä mikä hop lop on, niin kerrotakoon, että se on sisäleikkipuisto. Ikäraja taitaa olla 1-vuotiaasta 99:n asti. Muistaakseni suunnilleen tälläset ohjeet sielä oli jokaisen aktiviteetin kohdalla. En sitte tiiä mitä maagista ihmiselle tapahtuu, kun se täyttää sata. Sitä ei enää lapseta? Liukumäki ei kiinnosta yht´äkkiä? Tuun kertomaa sit tuntemuksia, kunhan pääsen siihe ikään.

Sitäennen kuitenkin mainittakoon, että vaikka tuola kerrotaan kyltein, että kaiken ikäiset ihmiset ovat tervetulleita, ni kyllä miuta silti vähä jännittäis mennä tuonne iha vaa itekseni. Siis ilman yhtää rekvisiittaipanaa roikkumassa käsipuolessa. Onneksi tässä tapauksessa rakas siskoni, joka on meiän molempien puolesta jatkanu tätä sairasta sukulinjaa ja outoja geenejä, on siis tuottanu kaks ipanaa, joista riitti näppärästi molemmille yks. Hop loppiin siis!

Paikalle päästyä vanhemmalla ipanalla ei riittäny kärsivällisyys niin pitkälle,että äiti olisi ehtinyt raottaa lompakkoaan. Veri veti liukumäkeen, ymmärrän toki. Onneksi täti juoksi riemuissaan perässä. (Vähintään yhtä innokkaana!) Parit mäet ehdittiin rykäistä, ennenkuin äitimuori (siis näiden metristen, oma äitimuorini ei ollut nyt paikalla ollenkaan.)sai meidät satimeen ja passitti takaisin kassalle. Joku ranneke pitäisi saada ranteeseen. Kassaneitokainen hymyili kyllä ystävällisesti minulle ja kurittomalle kummilapselleni mutta mielessään tämä varmaan mietiskeli jotain painokelvotonta vapaan kasvatuksen hedelmistä, jotka eivät malta odottaa hetkeäkään. Meinasin siinä mainita, että tämä pikkumies tässä ei ole omaa tuotostani mutta siinä olisi ollut kai jo vähän selittelyn makua?

No, siitä se sitten lähti. Jatkettiin riemuissaan liukumäen laskemista. Saatiin jo siskokin mukaan menoon. Täti kiipesi pienemmän pygmin kanssa ihan vaan vähän avustaen liukumäen huipulle ja siitä sitten.. Tässäkohtaa havaitsin, että oma ymmärrys lasten rohkeudesta ei ihan osunut kohdilleen. Parivuotias Sakke-parka ei arvostanut elettäni tyrkätä tämä yksin näin hurjaan mäkeen:

..kuten arvata saattaa, itkuhan siitä tuli. Onneksi lapset ovat kovin anteeksiantavaisia ja unohtavat pienet järkytykset nopeasti. Äiti onnistui vakuuttamaan jälkikasvunsa siitä, että Jenni-täti on ihan vaaraton, vähän urpo vaan, ei se pahalla laittanu siuta yksin mäkeen. Siitä selvittiin ja taas mie löysin itseni työntämästä sitä pygmiä ahterista tuota sivuseinämää ylöspäin kohti liukumäen korkeinta kohtaa. Nyt laskettii yhessä. Ja taas ylös. Ja alas. Ja ylös.. Hetken päästä keksittiin viereinen liukumäki, jossa oli sellasia puolia(puola, eiks se o ehkä oikee sana?)ylhäältä alas asti ja ne pyöri siinä perseen alla laskiessa. Se ei kiihtyny liian suuriin nopeuksiin, joten Jenni-tätiä ei tarvittu turvana. 

Seuraavaks oli vuorossa trampoliinihyppely. Sielä oli neljä verkkoa, kaks ja kaks vastakkain, eli mahuttii koko porukka just näppärästi hyppelemään kaikki kerralla. Rakas siskoni oli tässä kohtaa rohkeempi, se uskalti hypätä ilmaa ja laskeutua istuma-asennossa alas ja siitä sit taas jaloilleen. Mie oisin kovasti tahtonu kokeilla mutta ei riittäny rohkeus. Näin mielessäni toissakesäisen lapsipotilaani, jonka käsi oli vääntyny 90-asteen kulmaan trampoliinilta laskeutuessa. Ehei, perushyppely(joka oliki itseasiassa aika hauskaa!)sai riittää. Oikee meinas harmittaa, ku siihe tunki sitte jotai pentuja, joille piti tietenki antaa tilaa hyppiä. "Joo, eiku tuu vaan tähä hyppimää." Ois pitäny vaa kattoo niitä pahalla silmällä ja sanoa, että "Vielä kymmene minuuttia." :D 

No, nyt tulee iha huippuhetki, autorata!

Siinä oli siis tollasia pikkuautoja. Tsuumasin heti, että tonne mie tahon autoilemaan. Seuraavaks tajusin, että siinäki pitää varmaa olla se lapsi mukana? Ei muuta ku menoks. Havaitsin sisälläni heräävän Mika Häkkis-kilpailuvietin, kun painettii eka Saken kanssa karkuun Holgeria ja niitten äitimuoria, jotka kruisas meiän perässä. Sit hetki taas jotai hyppelyä ja kohta uusiks. Saatii nyt Saken kanssa heikompi lähtöpaikka ja jouduttii lähtee Holgerin ja äitin perästä. Mie seisoin kaasupolkimen päällä ja otin mutkia suoriks, että saatais ne kiinni. (Tuo rakkine kiihty huonommi, ku miu siittiö!) Sakke-parka ei ollu yhtää nii innoissaa rallikisasta ku mie :D

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi antoisa päivä. Aion muistella tätä päivää molempien penskojen rippijuhlissa. Ja häissä xD

Tässä vielä kokeneen(?) hoplop-kävijän huomioita ja muutama asia, jotka kannattaa muistaa, kun lähdet baanalle joko yksin tai jonkun metrin mittaisen ihmisenalun saattelemana:

-Ota polvisuojat. Ihan vaikka sellaset raksakäyttöön tarkoitetut, tai varmaan tyyliin jotku rullaluisteluvammoilta suojaavat suojuksetki käy. Hätätapauksessa kietaise keittiöpyyhkeet polviin.

-Älä pue päälle mitään tekokuituista, kiristävää, puristavaa, hiostavaa tai millään tavalla ahdistavaa vaatetusta. Varmista myös, että deodorantti pitää.

-Ota mukaan vaihtovaateet, sekä itsellesi,että sille hobitille. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Vaikka kuvitteletkin hallitsevasi rakkosi jännittävän leikin tiimellyksessä, joku toinen ei välttämättä tähän kykene. Mieti mielessäsi, kuinka lasket liukumäkeä, vauhti kiihtyy ja kiihtyy ja.. tökkää johonkin märkään ja tahmeaan. Ennenkuin tajuat mitä on tapahtumassa, on liian myöhäistä.

-Muista nestetasapaino. Jos elimistösi on edellisen illan jäljiltä jostain syystä epätasapainoisessa tilassa nesteiden suhteen, voi olla parempi, että jätät kokonaan menemättä. Jos tuli kuitenkin luvattua (lapset ilmeisesti muistavat tälläiset lupaukset kovinkin hyvin?)niin korjaa nyt hyvä ihmispolo olosi edes suunnilleen siedettävälle tasolle ennen helvetin porttien sisäpuolelle astumista.

-Älä suotta suunnittele salitreeniä tai muuta hikijumppaa samalle päivälle. Kaksi tuntia Hoplopissa pienen ja vilkkaan pygmin kannoilla ajaa saman asian. Pygmi juoksee ja ryömii, sinä jännität riittääkö kunto, nouseeko jalka, mahdutko tuosta ja tuosta aukosta vai ottaako ahteri kiinni ja ennenkaikkea kestääkö selkä kaiken tämän.

-Ja tosiaan, hiljaisin aika taitaa olla juuri kun huvipuisto aukeaa.. Kaksi tuntia(joka meillä oli kuljettajan hermosietokyvyn ylittävä rajoitus)avaamisen jälkeen, kun yritimme ruuhkassa saada kahdelle pygmille vaatetta niskaan, survoi ovista ja ikkunoista pieniä ihmisiä, joilla kaikilla oli kova kiire päästä liukumäkeen. Olimme siis onneksi tekemässä jo poistumistyötä..

-Ja hei, mikä parasta, jos se teiän lapsirakas käy rasittavaksi, hoplopista löytyy myös vankilaosio, jossa on kaiken hyvän lisäksi pehmustetut seinät:

Buahahaa! Pianpian uudestaan!

Teeveen orja

Tänään on ollu tosi tyly päivä. Tai oikeestaa viimene vuorokausi. Ihmisiä on kuollu puukotuksen, ammuskelun ja toivottoman elvytyksen jäliltä. Ja varmaa vielä monella muullaki tavalla. Meinasin eka pohdiskella jälleen kerran tätä ihmiselon kurjuutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Muistuttaa taas siitä, että pitäs elää täysillä, eikä jättää mitää tärkeetä huomiselle. Ei viimestä suklaapalaa tai ratkaisemattomia riitoja, sitä kun ei koskaan tiiä onko sitä huomenna enää paikalla. Siivouksen ja muut tylsät asiat voi toki jättää :D

Mut ei pohdita sitä nyt. Lähetän paljo ajatuksia kaikkien viimeisten päivien aikana omaisensa ja rakkaansa menettäneille ja siirryn päivän aiheeseen. Tää tuli eile mieleen, kun olin taas (yllättäen) töissä. Mie en missää muualla oikeestaa kauheesti telkkaria kattele. No syykin on tietysti selvä.. tadaa, sen tarjonta ärsyttää miuta! Tässä kohtaa tunnen nyt pienen omantunnon pistoksen, ku raivoan jostai telkkariohjelmista, ku maailmassa on tälläki hetkellä nii monta ihmisitä, joitten joulumieli on iha jossai syvällä mutta miu pitää blogin pitäjänä tehä vaikeita valintoja. Lukijoille pitää olla matskua..

Eka asia, joka lähinnä nauratti, on Soft Embo-mainos. Se missä se penska kulkee läpi kämpän sen paperin raahautuessa perässä. Lopulta se saavuttaa sen pikkuveljen, joka on sen näköne,että se paskoo siihe paikkaa. (Eikä sielä näy pottaa missää!? Oisko ollu helpompi vaa juosta sinne vessaa, eikä oottaa, että sisko tuo paperit olkkariin?) Ekanaki tulee mielee, että jos mie oisin harrastanu moista penskana, ni äiti ois saanu iha jäätävän raivarin ja iskä ois todennu: "Hei, hei! Tuo on nyt iha älytöntä." Jos siinä ois pitäny demonstroida sen paperin riittävyyttä, ni miusta paljo hauskempi versio ois ollu tää:

Kaikki tietää mite tuo päättyy.. 

Siinä sitte mainoslause: Pehmeä ja riittoisa! :D 

Ja vielä mikä siinä naurattaa on se, että sitä paperia mainostetaa siinä lopussa sanoilla: "Pehmeä ja vahva, täydellisesti tasapainossa." No kukapa sitä nyt haluis ostaa PASKAPAPERIA, jonka pehmeys ja vahvuus ei ois täydellisesti tasapainossa..Nih. Ymmärrän. Ja sitte, onneks on nykysi myös kosteeta ja hajustettua tavaraa: 

Sit yritin kattoo jotai koko perheen animaatioelokuvaa, vaikka miula ei ollu ees perhettä. Katoin silti, salaa. Tai tosiaa yritin. Ei menny ku hetki, ku alko kyrsimää jo miuta ennenkin paljon häirinny fakta, että nuo suomenkieliset duppaukset tehää aina "stadin slangilla." Hei Tico, tuu tänne, mä näytän sulle jotai jännää." "Emmä pysty, mä oon hännästä jumissa vessanpöntön kannen alla!" "No pyydä, että Misu tulee auttaa sua ja tulkaa sit yhessä tänne. Tää on tosi siistii. Mä en kestä!" Siis miks!? Ei se miuta niinkää jonku transformerssin meiningeissä haittaa, ne on nii äijiä, että eikai ne mitää yleiskieltä voiskaa puhua mutta tollaset koko perheen piirretyt.. Miks ne puhuu aina pk-seudun murteella? Miks ei vaikka iloista karjalan kieltä:

(Puhekuplat ei iha näy, ekassa lukee: Pitiks mei joku maailma pelastaa? Ja sit tuo punane vastaa että: Joo,joo, mie soitan vaa äitille eka!)

Saunalahden mainoksii en tässä aijo nyt ees mennä. Ne on jotai nii jäätävää shaibaa, että mie lähetän ennemmi savumerkkejä, ku otan Elisan liittymän. Mutta toisaalta, näi on ollu jo vuosia. Kaikki alko siitä, ku joku Elisan puhelinmyyjä suututti miut :D Miu viha on harvinainen mutta leimahtaessaan kovinkin pitkäikäinen..

No sitte seuraava mainosasia, jota oon pohtinu. Joku muukin hieman ihmisen anatomiaa ymmärtävä on varmana kiinnittäny tähä huomiota: 

Sorge, en löytäny parempaa kuvaa mutta tuosta käynee selville, että tuo tunkee suustaan yskänlääkettä ja sit siinä näkyy seuraavaks sen keuhkot. Jossai mainoksessa näkyy, ku se kaataa kurkkuunsa sitä lääkettä ja miten se leviää sen hahmon keuhkoihin. No eikai siinä mitää mutta väitän,että suurimmalla osalla ihmisista se yskänlääke nyt menee kuitenki suun kautta nautittuna vatsalaukkuun, eikä sinne keuhkoihin.. Ainaki toivottavasti. Ja jos kippaa kupillisen yskänlääkettä keuhkoihin, ni pieni, ärsyttävä yskä ei o siinä kohtaa kyllä enää suurin murhe! 

Ja sitte eile, iltapäivällä.. Koko suomi leipoo. Ei siinä, sehä on iha viihdyttävä hyvän mielen sarja. Siinä ei haukuta ketää, eikä mietitä kuka oli tänää iha paska. Siinä ei o se jäätävä kiire päällimmäisenä, niinku Master chef´ssä. (Oikeesti, iha sama kui kaua niillä on aikaa, viimeekski jossai pudotushaasteessa 4 tuntia, siis NELJÄ tuntia ja ne sai vieläpä ite päättää mitä ne kokkaa, ni eikös kaikilla o ihanhirveenkauhee kiire lopussa. Oikeesti, onko aina pakko valmistaa sitä megasitkeetä alligaattorinhäntamuhennosta jossai kylmäsavuhauteessa? Joo, tiedän että tän valmistus vie monta tuntia mutta teempä sen silti. Voisin toki tehä jonku vähintää yhtä hyvän ja näyttävän safkan, joka ei tartteis nii paljo haudutusta mutta ei.. Ja yks teki tyylii jotai salaattia, joho piti kuoria joku 25 kananmunaa. Ei varmaa kannattais iha vähä miettiä mitä ruokaa tekee, jos kerta kaikki on sallittua? Ja joo, tietty se leikataa ja ohjataa näyttämää siltä, että kaikilla on jäätävä tuska ja hiki ja itkupotkuraivari päällä mutta en silti tajuu mite joku saa turattua neljä tuntia keittiössä ja silti tulee kiire.. Suosittelisin kaikille Master Chef-kisailijoille pakollisena ajankäyttöharjoituksena aamutallin tekoa ainoana työntekijänä. Siinä oppii pitämää tahtia yllä. Kun normi homma alkais sujua, sit lisättäis pari muuttuvaa tekijää, niinku karannu kaakki, hajonnu aitalanka, ähkynen poni, jäätyneet vesiputket.. :D ) Mutta siis tuo koko suomi leipoo tuli nyt varmaa seittemättä kertaa uusintana! Aina ku mie satunnaisesti mulkasen sitä, sielä on ne samat hahmot leipomassa.. Ok. Frendit taitaa sentäs nyt olla tauolla mutta sinkkuelämää se jaksaa aina vaan pyöriä uusintana. Eiks seki o vähä jo nähty, pohtii dino?

Nii,joo ja sitä vielä, että voisko elokuvissa ja sarjoissa, ku joku on virittäny sen pommin, ni joskus jäähä siihe kelloo aikaa vaikka iha kokonainen minuutti? Tai vaikka 1min 46 sekuntia? Se ois tosi uutta :D Aina siis AINA se menee siihe viimesille sekunneille.. No, kai se vaa kuuluu siihe näytelmään. 

I rest my case. Pysyttelen jatkossakin mielummi kirjamaailmassa. Toivottavasti joulupukki tuo hyvää joululukemista.