Joulutunnelmaa

Tää ei o nyt vielä miu virallinen joulupostaus. Siihen tulee sitte joku hieno kuva, jossa miu lapsella, eli Bärtilillä, tulee olemaan tonttuhattu päässä. Sensijaan, ennenkuin mennään siihen jouluasiaan sen pidemmälle, niin haluun jakaa teiän kanssa yhen pikku faktan, nimittäin "Apoptoosi", ohjelmoitu solukuolema. "Vanhat solut kuolevat uusien tieltä apoptoottisesti. Solukuolema eli apoptoosi on solun sisäisesti, geneettisesti, kontrolloitu tapahtumaketju, jossa solu ja tuma hajoavat pieniksi solukalvon ympäröimiksi rakenteiksi."

Eiks ookki hienoa :D

Noni, no nyt sitte siihe mitä meinasin tässä teille jakaa, eli miu jouluvalmisteluja. Olin iha joulufiiliksissä jo tossa marraskuun lopulla. Kuuntelin K:lta salaa joululauluja ja tein jouluostoksia. Tsekkasin kauppojen uutuusjoulusuklaat ja yritin bongailla tonttuja ikkunan takaa. Mitä pidemmälle joulukuu etenee, on miu joulufiilis kuitenki laskenu. Ei siis sillä, että oisin jotenki kyllästyny tai muuta mutta ehkä vähä sama, ku ootat jotai juhlaa tai rientoja iha jossai huippuhypetiloissa ja kun H-hetki saapuu, on kaikki energia menny siihe hypettämiseen ja lopulta ootat vaa, että pääsis jo kotia nukkumaa. Tai vähä niinku ihana finni, jonka puristamista pitkittää että se on sitte kaiken nautinnon arvosta ja kuinka ollakaan se vaan lopulta kuivuu kasaan. Tylsää.

Hei, mie vertasin miu joulufiilistä just finnin puristamisee?! Siistiä!

Noni, no mite mie sitte yritin saaha miu kadotettua joulufiilistä takas on se, että päätin leipoa pipareita. Tää on miu jokavuotinen perinne. Teen piparkakkutalon. Oon eka iha liekeissä kaikista ideoista, istun iltakaudet netissä ja pinterestissä tsuumailemassa millanen siitä talosta tulee, mite se koristellaan ja noin. Joka vuosi meen kauppaa, ostan ne samat karkit(paitsi tänä vuonna en muistanu mariannerakeita ja perinteiset ranskanpastillit oli niitä maraboun värikkäitä rakeita, joissa on kai tummaa suklaata sisällä, koska pahoja ovat! Smarties´n halpoja kopioita!), talon kokoamisessa teen ne samat virheet(en jaksa mitata kunnolla, tehä kunnon kaavoja, pitää huolta, että seinät ois alun alkaen suorat..)ja käyn läpi sen saman kiroilutulvan ja vannon valat, joissa lupaan, että ensvuonna ei sitte taas tehhä tätä (/%R¤¤:n rumaa piparitaloa. Ja taas vaan teen. Ei pääse muute tunnelmaan!

No, K teki miule taikinan, sillä siinä menee miu raja. Välillä oon "Menny valmiilla", niinku joulupukin muori konsanaan. (Jos eivät Saarioisten laatikot ole parempia, niin ainakin yhtä hyviä.. Hiton pukki, mie oisin muorina jo tirvassu sitä turpaan!)

Noni, eli piparin leivontaan:

Tässä uunista tulleita tuotoksia. Voitte huomata myös, että miula ei o ku yks piparkakkumuotti.. Ja ei, se ei o kuusen, eikä hevosen mallinen. Ne on tehty iha vapaalla kädellä :D

Sitten koristelemaan! Tein viimevuonna elämää todella paljon helpottavan keksinnön ja laitoin tuon valkosen koristelumönjän.. tadaa.. ruiskuun! Siihen vielä iso kanyyli kärkeen ja jes, miula on helppokäyttöinen, siisti ja toimiva koristeluväline, jolla saa vieläpä tosi pikkutarkkaa jälkeä. Olen nero. Tiedän. Jaoin tän viisauden hevostalli.netin keskustelupalstalla, jossa aiheena oli elämää helpottavat keksinnöt. Mainitsin, että ite toin noita ruiskuja töistä mutta jos ei ole itse sairaalamaailmassa duunissa, eikä tunne ketään, joka voisi niitä sieltä osaston varastolta tuoda, niin apteekistahan niitä voi ostaa. No tämä hyväntahtoinen, mielestäni loistovinkki poiki tulikivenkatkuisen väittelyn aiheesta: "Saako ruiskuja muka noinvaan ostaa apteekista, niitähän annetaan vain narkkareille." Niih, ruiskujahan ei käytä luonnollisesti kukaan muu, ku narkkarit :D No, miu vinkin idea meni vähä hukkaan mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa, kun vauhdissa on anonyymit hevosihmiset hevoskeskustelupalstalla. Onneks miu lukijakunta koostuu vaan älykkäistä ihmisistä! Aini,  mainittakoon, että tuolla kanyylista poistamallani neulalla, joka tossa siis näkyy, en suinkaan pistäny ittelleni sokerikuorrutetta suoraan suoneen(johtuen siitä, että K oli leiponu just samalla omenapiirakkaa ja miu sokeritasapaino oli siis kohillaa.) vaan tein sillä pikkutarkimmat pikkuviimeistelyt.

Tuo kuvassa näkyvä kolmijalkanen kaakki ei päätyny mihinkään viralliseen tuotokseen..

Sitte niitä piparitaloja..

No miu atk-taidoilla ei näköjää osata kääntää tota alempaa kuvaa mutta saatte idean. Kerranki oon iha aidosti tyytyväine miu tuotokseen. Tokikaan en o sitä vielä koonnu mutta saimpaha ainaki koristelut nätiks. Tuo "tiilikatto" idea on jostai netistä mutta muut on omaa käsityötä. No, miulahan ei siis varsinaisesti o kotia tälle kämpälle. Meinasin eka viiä sen tallille mutta en nyt viekään. Totesin, että veisin sen lepraan mutta mite hitossa saan sen sinne ehjänä. Noni, tässäkohtaa rakas avopuolisoni heitti superidean: "Kokoa se vasta Leprassa." NO NIIMPÄ TEENKI! Ei o tietty sanottu, että se siltikään kestää koossa lentomatkasta mutta on sillä pieni tsäänssi, jos hyvin pakkaa. Ja syy miks roudaan sen toiselle puolelle suomee iha vaa roudaamisen ilosta on virallisesti se, ettei meillä sitä kukaan syö ja siinä o kivaa joulutekemistä aatoks, ku siskon pygmien kaa kootaan se. Todellinen syy on se, että haluun kuulla kaikilta(skidiltä ja äitiltä)kehuja, kuinka kauniin talon oon tehny ja sit voin ite olla vaa että: "No siitä nyt tuli tollane, kunhan nyt tekasin." :D

Noni, no sitte alkaa huumoriosio...

Nyt tässä voi laulaa että: "Tuu mun luo, tehdään yhdessä kissapipareita, kissapipareita, kissapipareita.."

 Tuo etummaine jää meille maskotiks. Se on vähä liian vammane selviytyäkseen maailmalla..

Ja näitä kaakkeja ei saa vierekkäi, ei sitte millää! Jos joku osaa kertoo mite tätä bloginpito-ohjelmaa käytetää, ni vinkkejä kehii! Enivei, tässä siis loppusaldoa. Kaikki kiva oli jo tehty, mielikuvitus ja inspiraatio imetty kuiviin, pinterest suljettu, ruiskut laitettu roskii, karkit lähes syöty. Kupissa oli vielä kuorrutetta ja pellillä pari onnetonta otusta.. No, lusikalla kaapimalla ja parit karkit päälle heittelemällä tuostaki laihasta kantturasta tuli iha vetävän näkönen ratsu, eikö!? Suorastaan aika hipsteri, ettenkö sanoisi.. ;) Ihan ku Jenni 33veen tekemiä! (Vai oliks se Jenni 3vee?)

Noni, no nyt kauniiksi lopuksi se, mitä olette kaikki odottaneet..

Tässä teille Mörsä, iloinen joulukikkeli! Hän toivottaa kaikille mitä parhainta ja stressivapaata joulua. Olkaahan ihmisiksi, jääkää aina hyvälle mielelle ja syökää paljon...pipareita ;)