Jos ei pysty keksimään omia runoja, voi aina muokata olemassaolevia. Raamatusta löytyy hyviä pohjia :D Tai en tiiä onks isä meidän-rukous tai uskontunnustus varsinaisesti Raamatusta mutta jostai rippileirimuistoista kuitenki..
Eli äidille:
Äiti meidän, joka asut Helsingissä.
Pyhitetty olkoon sinun pullareseptisi.
Kestäköön sinun huumorisi,
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen äitiviisaus.
Ja anna meille meidän hölmöilymme anteeksi,
niinkuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka eivät jekkuihimme mukaan lähteneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen (avaamalla valkoviinipulloa tai suklaalevyä),
vaan päästä meidät pahasta(ja vakuuta, että on ihan okei vähän herkutella).
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Eli äidille:
Äiti meidän, joka asut Helsingissä.
Pyhitetty olkoon sinun pullareseptisi.
Kestäköön sinun huumorisi,
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen äitiviisaus.
Ja anna meille meidän hölmöilymme anteeksi,
niinkuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka eivät jekkuihimme mukaan lähteneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen (avaamalla valkoviinipulloa tai suklaalevyä),
vaan päästä meidät pahasta(ja vakuuta, että on ihan okei vähän herkutella).
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Ja iskälle:
Minä uskon iskään,
silmissäni lähes kaikkivaltiaaseen,
kahden siskoksen luojaan.
Ja iskän kärsivällisyyteen, rauhalliseen luonteeseen,
Iskään kaiken korjaajaan, joka syntyi taikatalven pakkasesta,
Mairen ja Väinön rakkaudesta.
Kärsi meidän murrosiän aikana, riideltiin ja sovittiin
kohta taas ovia paiskottiin.
Sen kesti, lapset aikuistui.
Huokaisi helpotuksesta.
Nousi muutama vuosi sitten isoisäksi,
astui ylös sukupuussa
Istuu Mustolassa, kaikkivaltiaan toimistotuolilla
ja on sieltä tuleva seuraamaan kaikkia kakaroitaan
Ja hyvään mieleen, riitojen anteeksi antamiseen, hersyvään huumoriin ja iänkaikkiseen isyyteen.
Minä uskon iskään,
silmissäni lähes kaikkivaltiaaseen,
kahden siskoksen luojaan.
Ja iskän kärsivällisyyteen, rauhalliseen luonteeseen,
Iskään kaiken korjaajaan, joka syntyi taikatalven pakkasesta,
Mairen ja Väinön rakkaudesta.
Kärsi meidän murrosiän aikana, riideltiin ja sovittiin
kohta taas ovia paiskottiin.
Sen kesti, lapset aikuistui.
Huokaisi helpotuksesta.
Nousi muutama vuosi sitten isoisäksi,
astui ylös sukupuussa
Istuu Mustolassa, kaikkivaltiaan toimistotuolilla
ja on sieltä tuleva seuraamaan kaikkia kakaroitaan
Ja hyvään mieleen, riitojen anteeksi antamiseen, hersyvään huumoriin ja iänkaikkiseen isyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti