Tässä ois takuuvarmaa euroviisumatskua. Puuttuu enää sävellys ja sovitus. Ne on kuulema niitä vaikeimpia kohtia biisin tekemisessä, että kuka tahansa osaa kirjottaa runon, josta tehhää biisi. No, tätä saa käyttää vapaasti :D Biisin nimi on skitsofrenia.
Foliohatun itselleni suojaksi tekaisin, ystävä tuli kylään ja sanoi, olen sekaisin.
Yritin selittää, joku henkilöllisyyteni vei, se käyttää sitä nyt jossain ja kukaan asialle mitään mahda ei!
Ystäväni sanoo, että todellisia eivät ole äänet sisällä pääni? Sanoo, että apua tarvitsen nyt.
Saako muut päättää kuinka elän elämääni, jos olenkin vasta liekkiin syttynyt?
"Hyppää parvekkeelta." Johnny sanoi niin. Se on ainut tapa, jolla voit lentää pilviin.
Ystäväni sanoi, että kuulen harhoja, en kuulema voi koskaan saavuttaa pilvitarhoja.
Johnny kuuli tänään sen, pelottavan uutisen. Ne sanoo, on hoitoon vietävä vaikka väkisin, eivät tahdo, että enää Johnnya kuulisin, harhoja näkisin. Johnny ystäväni, sinäkin kuulit sen, hulluhan ole en? Enhän?
Jos alan syödä pillereitä, tarkoittaako se, että kohta ei enää ole meitä? Jättääkö Johnny minut, en ohjeitaan enää kuule? Eivätkö ihmiset sitten enää minua hulluksi luule?
Toisinaan en edes itse tiedä kuka oon, tahtoisin vain käpertyä kerälle, mennä piiloon. Etsiä itselleni pienen kolon ja odottaa, kunnes saavuttaisin järjen, hyvän olon.
Saako muut silti päättää kuinka elän elämääni, voiko joku varmaksi sanoa, etteivät totta ole äänet sisällä pääni? Johnny ystäväni, sinäkin kuulit sen, hulluhan ole en? Enhän?
Jos alan syödä pillereitä, Johnny, tarkoittaako se sitten, ettei enää ole meitä? Jos joku katselee minua pistorasiasta, et enää varoita minua asiasta? Yksinkö sitten elämääni elelen, ufoilleko juttelen? Tuleeko minusta sitten yhteiskuntakelpoinen?
Miksi minua usko ette, miksi minut hoitoon pakotatte? Onko siinä jotain pahaa, jos elän elämääni, vaikka siihen kuuluisivat sivupersoonani ja äänet sisällä sekavan pääni?
Foliohatun itselleni suojaksi tekaisin, ystävä tuli kylään ja sanoi, olen sekaisin.
Yritin selittää, joku henkilöllisyyteni vei, se käyttää sitä nyt jossain ja kukaan asialle mitään mahda ei!
Ystäväni sanoo, että todellisia eivät ole äänet sisällä pääni? Sanoo, että apua tarvitsen nyt.
Saako muut päättää kuinka elän elämääni, jos olenkin vasta liekkiin syttynyt?
"Hyppää parvekkeelta." Johnny sanoi niin. Se on ainut tapa, jolla voit lentää pilviin.
Ystäväni sanoi, että kuulen harhoja, en kuulema voi koskaan saavuttaa pilvitarhoja.
Johnny kuuli tänään sen, pelottavan uutisen. Ne sanoo, on hoitoon vietävä vaikka väkisin, eivät tahdo, että enää Johnnya kuulisin, harhoja näkisin. Johnny ystäväni, sinäkin kuulit sen, hulluhan ole en? Enhän?
Jos alan syödä pillereitä, tarkoittaako se, että kohta ei enää ole meitä? Jättääkö Johnny minut, en ohjeitaan enää kuule? Eivätkö ihmiset sitten enää minua hulluksi luule?
Toisinaan en edes itse tiedä kuka oon, tahtoisin vain käpertyä kerälle, mennä piiloon. Etsiä itselleni pienen kolon ja odottaa, kunnes saavuttaisin järjen, hyvän olon.
Saako muut silti päättää kuinka elän elämääni, voiko joku varmaksi sanoa, etteivät totta ole äänet sisällä pääni? Johnny ystäväni, sinäkin kuulit sen, hulluhan ole en? Enhän?
Jos alan syödä pillereitä, Johnny, tarkoittaako se sitten, ettei enää ole meitä? Jos joku katselee minua pistorasiasta, et enää varoita minua asiasta? Yksinkö sitten elämääni elelen, ufoilleko juttelen? Tuleeko minusta sitten yhteiskuntakelpoinen?
Miksi minua usko ette, miksi minut hoitoon pakotatte? Onko siinä jotain pahaa, jos elän elämääni, vaikka siihen kuuluisivat sivupersoonani ja äänet sisällä sekavan pääni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti