Iltasanomien treenivinkit

Se on kuulkaa rakkaat lukijat kesä ja kärpäset ja jäätelökioskit ja grillikausi ja uutuuskesäsiiderit ja lettukestit ihan jo ovella, niinku sanonta kuuluu. Tosin täällä Tornion leveysasteilla on ihan pikkusen isot lumikinokset vielä mutta aurinko paistaa, joten niitä ei sillee lasketa. Kyllä ne siitä joskus sulaa, miula on vahva usko tässäki asiassa. Mutta varmana kesänmerkkinä kaiken muun lisäksi tulee iltapäivälehtien otsikot siitä, kuinka paljon siiderissä on kaloreita. Tämä "yllättävä" paljastus tulee isoilla otsikoilla lehtiin yhtä varmasti kun sateinen juhannus. Siinä sitte päivitellään "piilokaloreita" ja sitä kuinka grillimakkarassa on itseasiassa aika paljon suolaa. Ja siihen vielä perunasalaatti kylkeen niin kyllä nyt kuulkaa laihdutuskuuri meni ihan perseelleen. Eli ihmiset, älkää vaan nauttiko kesästä, älkää edes muutamaan otteeseen kesän aikana. Tilannetta ei korjaa se, että kuutena päivänä viikossa syötte kuitenki normaalia kotiruokaa(ihan vaikka onki kesä). Jos niinä kahtena kesäpäivänä tulee otettua vähä grillimakkaraa ja kolmena päivänä kesän aikana ehtii terdelle, niin ei siinä kuulkaa syksyn tullen muu auta, kun kilauttaa Jutalle, josko dieettiohjelmassa ois vielä yhen heikon itsekurin omaavan normisuomalaisen mentävä paikka. Vai onko toivo sittenkää menetetty?

Mitäpä jos tänä vuonna treenaisit ETUKÄTEEN, niin voi sitte vähä (maltilla)nauttia kesästä? Yhtä maltilla, kun ravintovalmentaja sanoo, että on ihan okei syödä yksi tai kaksi palaa tummaa suklaata kerran viikossa, ei siitä tule vielä mitään vaikutuksia. (Hi hi)

Noh, iltalehti on vienyt treenaamisen uusiin sfääreihin eli tämä treeni on sovitettu erityisesti teille, joilla on ydinperhe. Eli vauva ja koira. En tiiä tartteeko olla molemmat? Mutta jos toinenki löytyy, ni voi sitte tehhä vaikka sen treenin tuplana. Ette ehkä huomaa mutta mie lisäsin muutamat tärkeet havainnot treenivinkkien perään. Nautinnollisia kuntoiluhetkiä!


Hyviä esimerkkejä koko kroppaan tehoavista liikkeistä:
1. Intervallijuoksu koiran kanssa

-Aloita 10–15 minuutin rauhallisella kävelyllä. Koira saa silloin rauhassa tehdä tarpeensa ja haistella ympäristöä. Itse ehdit tässä ajassa vaikka kilauttaa kaverille. Hyvällä tuurilla hän kutsuu sinut kahville, eikä koko lenkkiä tarvitse jatkaa sen pidemmälle!
-Kävelyn jälkeen etene vauhdikkaammin koiran tahdissa. (jos se kaveri ei vaikka vastannut)Hölkkää tai kävele reippaasti.
-Kun koira haluaa alkaa juosta, innostu mukaan. Jos et meinaa innostua, voit myös päästää Mustin irti. Tässäkohtaa toimii vanha viisaus: Mitä isompi ja vihaisempi koira, sen kovempaa tekee mieli juosta se kiinni! Kun kunto kasvaa, voit siirtyä kotinummilta aina vain vilkkaammin liikennöityihin paikkoihin. Jos asut festarikaupungissa, ison kesätapahtuman aikaan sityllä liikkuva ihmismassa tarjoaa mukavasti haastetta kokeneemmallekin lenkkeilijälle.
-Voitte myös leikkiä yhdessä, jahdata toisianne tai mennä vaikka metsään seikkailemaan. Tämä toimii myös lapsen kanssa. Jos lapsi ei meinaa juosta tarpeeksi kovaa, lainaa vaikka teatterilta dinosaurus Rex- asu ja pue se päällesi ennen lenkkiä. Joillakin lapsilla toimii myös pelleasuste. Vain mielikuvitus rajana!


2. Vauvan tai taaperon pusu ja punnerrus.

-Aseta vauva selinmakuulle. Käy itse vauvan yläpuolelle punnerrusasentoon. Voit halutessasi laittaa polvet maahan. Jos edellisestä punnerrussessiostasi on vierähtänyt hetki, älä laita vauvaa heti alimmaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti testaa ensin vaikka vauvanukella.
-Laske rintakehää kohti vauvaa ja pussaa häntä. Jos söit aamupalaksi tai juuri ennen lenkkiä makkaraperunat sillä Peran grillin maanmainiolla valkosipulimajoneesilla, suosittelen jättämään pusun väliin. Tai syö nyt hyvä ihminen ainakin mynthoni ennen treeniä.
-Punnerra takaisin ylös. Tämä on tärkeä kohta. Ehkä tärkein, ellet halua jäädä punnerrusasentoon loppupäiväksi. Tehokasta treeniä mutta epätehokasta muun ajankäytön kannalta. Muista pitää keskivartalo napakkana!
-Toista 10-20 kertaa tai niin kauan, kunnes vauva hätäpaskoo alleen.
-Jätä vauva paikoilleen makaamaan ja mene hakemaan Hartsporttia palautuaksesi.

3. Kiertoliike vauvan kanssa

-Istu jalustalle ja ota vauva syliin. Jos unohdit vauvan edelliselle pisteelle, hae se nyt tässäkohtaa takaisin hyvä isä sentään!
-Kallistu hieman taaksepäin ja jännitä vastalihaksia. Jännitä myös jaksatko pidellä lasta, se kun nyt kuitenkin painaa niin paljon enemmän kuin uudenkarhea aifoun(joka kilkuttaa kassissa).
-Nosta vauvaa puolelta toiselle. Pidä koko ajan keskivartalo aktiivisena, älä päästä alaselkää notkolle tai vauvaa alas. Älä varsinkaan päästä irti vauvasta, jos se osaa jo kävellä. Juoksee vielä tiehensä! Toisaalta tässä voi yhdistää intervallityyppisen treenin. Testaa kuinka nopeasti pääset ylös ja saat vauvan kiinni. Jos haluat ennestää tehostaa liikettä, ota se dinoasu tässäkin kohtaa käyttöön.
-Toista 10 kertaa per puoli tai niin kauan kun kuulet jäätelöauton sireenin soivan.

Näillä vinkeillä kesää kohti muruset! :) Nyt ei vauvaperheissäkään enää voi valittaa, etteikö olisi aikaa treenata!

Järki jäässä joka säässä

Hih, hieno otsikko, ei voi muuta sanoa. Miula ei siis o nyt varsinaisesti mitää asiaa mutta jaan teille tässä pari kuvaa.. Ekanaki näi terveydenhuollon ammattilaisena(hih hih, ammattilaisena..) kerrottakoon, että mie kyllä jossai määrin luotan tähä suomen terveydenhuoltoon:

..sekä lääkäreihin ja jopa niihin isoihin lääkeyhtiöihin, jotka ihan vaan rahaa tehdäkseen kehittelee mm. rokotteita. Ainahan kaikesta tulee jollekki sivuoireita, jotku jopa kuolee niihin mutta nyt tulee yllättävä fakta.. Niin kuolee hinkuyskään, tuhkarokkoon ja muihinki tauteihin, jotka on saatu rokotusten avulla häviämään monesta paikasta. Ja ymmärtääkseni mm näihin tauteihin kuoleminen ei o kaunis ja kivuton, Jumalan meille suunnittelema lähtölaukaus vaan pitkä ja tuskanen taistelu. Ja eihän niitä oireita voi hoitaa millään, koska isot lääkeyhtiöt :D 

Ja muistakaa, että tässä elämässä on olemassa myös muita suuria ongelmia, kuten:

Revi siitä sitte huumoria! Nih. Ei miula muuta. 

Jos vois joskus..

..sanoo ääneen sen mitä ajattelee. Ei sillä, että miula ois oikeesti munaa tehä niin missään tilanteessa mutta aina välillä fantasioin moisesta. Näen myös joskus unta, että huudan jollekki tyhmälle ihmiselle ihan kurkku suorana. Sillee, että annan oikee tulla kaiken sydämen pohjasta :D Se on jotenki tosi tyydyttävää. Aamulla herätessä o jotenki ihan sellanen puhdistunu olo!

Noh, päivän aihe liittyy työhön. Heti lasten ja Jeesuksen jälkeen kolmanneks yleisin aihe. Meillä on ensihoitajien feispuukkifoorumilla tapana julkaista aina paikallislehdessä olleita tekstareita, jotka liittyy jollain tavalla ensihoitajien työhön. Vähä sama homma kun Ilta-Sanomista saa aina välillä lukea, kuinka "ambulanssi jätti potilaan kotiin ja tämä kuoli". Jostain syystä ihmiskunnalla on vaikea hyväksyä sitä faktaa, että olemme vain ihmisiä ja ihminen nyt vaan voi kuolla vaikka minuutti sen jälkeen, kun ambulanssi on kaartanut pois pihasta, vaikka kaikki olisikin vielä hetki sitten ollut ihan hyvin. Se, että ambulanssi käy, eikä ota kyytiin, ei tarkoita sitä, että ensihoitajat olisivat sulkeneet ihmiseltä kokonaisvaltaisesti pääsyn sairaalaan. Sinne voi mennä ihan vaikka taksilla, kävellen, pyörällä, hevosella, mopoautolla tai avaruussukkulalla. Joku kaunis päivä mie vielä kirjotan vastineen johonki iltapäivälehteen ja paljastan ton vaietun salaisuuden! Mutta sitä ennen tällästä hiljaista raivoa(naureskelua)noille tekstareille.. Nää on siis ihan sanasta sanaan lehden palstoilta.

Eli, jos saisin kirjoittaa mitä sormet näppäimistölle tuo, tehä pikku vastineita niin (no, nii, saanhan mie :D mutta sillee, että sen vois julkasta jossai virallisessa mediassa..):

Tekstari: "Ensihoitajille samat kuntotestit kuin palomiehilläkin, näin säästyy yhteiskunnan verovaroja, kun joudutaa tilaamaan ambulanssi ja paloauto miehineen siirtoja tehtäessä."

Vastine: Kuinkahan paljon enemmän verorahoja säästyisi, jos ihmiset eivät söisi itseään niin läskeiksi. Sen kantoavun(joka ei aina ole kunnosta kiinni. Hätätilapotilaan kantaminen 5stä kerroksesta kaikkine laitteineen, happipulloineen ja letkuineen vaatii oikeasti useamman käsiparin vaikka olisi suomen kovakuntoisin mies tai nainen. Tai toki jos sattuisi olemaan suomen kovakuntoisin mustekala kahdeksalla lonkerolla, niin ei siinä sitte :D) paikalle hälyttäminen on pieni siivu siinä rahamäärässä mikä menee ylipainosta johtuvien elintasosairauksien hoitoon. Mistäpä nekin rahat otetaan? Aivan, meidän verovaroista!

Tekstari: "Ei ensihoitajia kiinnosta kuin traumat ja intupointi. Niitä niille opetetaan. Ja varmasti ne osaavatkin mutta entä pienen ihmisen pieni hätä?  koulutusta

Vastine: Totta, oikeassa olet. Tosin harva meistä pääsee intuboimaan ja vielä harvempi intupoimaan ketään, koskaan, missään mutta onhan se nyt jännempää kuin vaikka kakkahätä.

Tekstari:"Sinulle ambulanssitytär, joka ylimielisesti totesit "Ripuli paranee itsestään." Fiksu miesparisi otti kyytiin, potilas vuorokausia eristyshuoneessa. Älä leiki lääkäriä." 112-kyyti

Vastine: Perus Ripa-Ripuli, jos kyseessä ei ole ennestään erityisen huonokuntoinen vanhus tai pieni lapsi, paranee kyllä itsestään. Jos kyseessä on pidempään jatkunut vaiva tai muutoin epätavallinen tilanne, kerrothan siitä selkeästi ja rehellisesti. Ja ei, meille ei tosiaankaan makseta niin paljon palkkaa, että kannattaisi alkaa lääkärileikkejä harrastamaan.


Tekstari: "Simulaatiokoulutusta lisää. Ensihoitajilta ei onnistunut potilaan siirtäminen paareille." suunsoitto kyllä.

Vastine: Ne on taitolajeja, molemmat. Kaikkea sitä pitäisi harjoitella.. Ensikerralla käytetään (kallista)simulaatioluokka-aikaa potilaan siirtämisen harjoitteluun. Kun se intupointihan meiltä jo onnistuu :D


Tekstari: "Hyvä kirjoitus sairaankuljetuksista. Sodankylässäkin luulisi olevan ambulansseja, kun niitä risteilee koko ajan vastaan. Nakkikopilla päivystää välillä 2-3 autoa. Aikaisemmin yksityinen ja homma pelasi. "

Vastine: Ajatella, ambulanssihenkilökuntakin ruokailee! Ehkä jopa ensimmäistä kertaa sen päivän aikana. Vaikka normaali ihminen on puoli 5 aikaan jo ehtinyt lounaan lisäksi miettiä mitä sitä illalla söisi, saattaa "ambulanssikuski" olla siinä nakkikiskalla vasta lounastamassa. Ja keikka saattaa silti olla piikissä, joten ei siinä nautiskelemaa ehdi. MIETIPPÄ SITÄ!

Tekstari: "Onko oikein että ambulanssin talli sijaitsee keskellä asutusta, josta se sunnuntaiaamuna klo 2 lähtee keikalle? Me Väylätien asukkaat emme saaneet valita ambulanssin sijaintia."

Vastine: Ja sitten kun se sijoitetaan johonkin kauemmas, sillä kestää liian kauan saapua paikalle. Ja sitten jos ei laiteta hälytysääniä päälle ja joku jää alle tai pomo huomaa, ollaan kusessa. Mitä sitä sitte tekis?

Tekstari: "Ei taida ihmishengellä olla kiire kun hidasteilla hälytysajoneuvo matelee."

Vastine: Hitsi, en tiennyt, että ajoneuvoni ei olekkaan normaali pakettiautomallinen Mersu, vaan yli-auto, jolla voi ajaa täysillä hidasteisiin! Jeij!

Tekstari: "Kun ambulanssi tilataan, on ammattitaitoinen henkilö arvioinut kyydin tarpeen. Hoitakaa te vain kuljetukset. Ylimielisyys pois

Vastine: Ja kun sinä tilaat itsellesi ambulanssin kyyditsemään sinut sairaalaan syynä sormen kynnen alle toissaviikolla mennyt tikku, joku muu saa naapurissa sydärin ja kuolee. Ja sydäripotilaan omainen kirjoittaa tekstaripalstalle, että missä oli ambulanssi kun sitä tarvittiin?

Koskaan ei ole hyvä :D Yritä tässä sitte.

Tässä vielä hilpee video aiheesta millaista se ambulanssin "tilaaminen" oli silloin kun oli vanhat, hyvät ajat ja se hyvä ja parempi yksityinen sairaankuljetus:

https://www.youtube.com/watch?v=hNrjhDogjWE&feature=youtu.be

Ja tässä vielä se miun fantasia, kun joku vaan ärsyttää ja vois vaan..

Aamen.

"Vainaja unohtui kylmiöön"

Mutta ennen vainajaa haluan mainita vielä viime aiheeseen viitaten vähä Jeesuksesta. Ateistiksi ja ei-lapselliseksi henkilöksi miu jutut pyörii näköjää aika paljo lasten ja Jeesuksen ympärillä.. Taitaa vanha sanonta pitää paikkaansa, että "Siitä puhe mistä puute." No, miu Jeesuksen puute tuli tuossa esille, kun lueskelin miu pientä mustaa muistikirjaa. Olin laittanu siihe blogi-aiheeks Jeesuksen pääsiäisen ja sitte yhen pikku pohdinnan. Eli kun tässä yhteiskunnassahan yritetään pikkuhiljaa päästä pois käteisestä rahasta, niin mites sitte kirkossa kolehti? Pappi tulee sellasen laitteen kanssa siihen ja toteaa: "Voiko käyttää lähimaksua?" :D Haahahaa, siinä se vitsi oli. Tässä vielä yks Jeesusmeemi, ennenku siirrytään vainajiin:

                 (Iskä: Raptor-Jeesus, kuoli sukupuuttoon sinun syntiesi tähden.)

Noni, no nyt siihen vainaja-asiaan. Käytiin tuossa kaupassa päivänä eräänä, siis työaikana, ja aina ku on vihreet työhaalarit niskassa, ni kuolema ei ole tabu. Se on normaali työhön liittyvä asia, niinku nyt vaikka post it-lappujen liimailu, porkkanaraaste työmaaruokalassa tai iltapäivän palaveri. Kuinka ollakaan City Marketin ovessa oli Ilta-Sanomien otsikkolehdykkä(sille on kai joku virallinen nimiki?)jossa oli isolla teksti: Vainaja unohtui kylmiöön. Mie en sit (tietenkää)jotenki päässy tästä aiheesta yli, vaan se jakso naurattaa miuta koko kauppareissun ajan. Miettikääpä mielessänne.. (tähä sellanen tilulilu-ääni, joka oli lapsena satukaseteilla merkkinä, että pitää kääntää sivua.)

Iso tiilirakennus, jonka päädyssä lukee patologian osasto. Sielä on kylmiö ja pieni kappeli, johon sielun hylkäämät kropat kuskataan oottamaan hautausta. Patologialla työskentelee kaksi hahmoa:

Toinen on "Pera". Pera ei koskaan vanhene. Hän tuli patologialle aikoinaan työvoimatoimiston kokeiluun joskus 90-luvun laman aikoihin ja kertoo edelleen kaikille kuinka hän on täällä vain tälläisessä väliaikaisessa työkokeilussa. Pera on leppoisa mies. Hän tykkää käyttää tiukkoja farkkuja ja näyttääkin siviilissä kutakuinkin tältä:

(iskä: kun vanhempi, pullukka tyyppi yrittää näyttää nuoremmalta käyttämällä tiukkoja fakkuja)

ja toinen on sitte sellanen "kaiken nähny", mies hänkin. Hänen nimensä on "Jarska". Ei siis Arska tai Jari vaan Jarska. 

Jarskaa ei paljon kiinnosta. Hän hakeutui alunperin (vuosisatoja sitten)töihin patologialle apupojaksi, koska ei jaksa jutella asiakkaille. Ainakaa kenellekään sellaiselle, joka vastaa. Joskus Jarska kertoo eilisen matsin tuloksen asiakkaalleen tai avautuu siitä, kuinka posti toi taas pelkkiä laskuja ja tylsän maisemakortin veljen lapsilta, jotka ovat lomalla Rodoksella. Mutta yleensä Jarska nauttii asiakkaidensa kanssa hiljaisuudesta. Tunne on molemminpuolinen. Jarska ei käy koskaan ulkomailla. Eikä juuri muutenkaan missään. Hän viihtyy patologian kellarissa. Tulee töihin ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Jarska ei näe koskaan aurinkoa ja onkin siksi muuttunut vuosien varrella lähes albiinoksi. 

Noniin, no Jarska ja Pera ovat siis töissä tavalliseen tapaan. Kahvia on kulunut jo useampi pannullinen päivän aikana ja eväätkin on syöty. Koska porukka on hiihtolomalla, niin kukaan ei ehdi kuolemaan. Hiljaista on. Vanha mainoskello tikittää omaa aikaansa seinällä, Jarska täyttää ristikkolehteä ja Pera on juuri aikeissa livahtaa tupakalle, kun ovi käy. Hautauspalvelu Tölösen apupoika Matti se sieltä saapuu kärryineen. Näköjään joku on kuin onkin ehtinyt kuolla kaiken sometuksen, hiihtolomaliikenteen, hullujenpäivien alennuksista tappelemisen ja muuten vaan niin kiireisen elämänmenon keskellä. 

Käydään seuraavanlainen keskustelu:

Apupoika Matti: "Päivää taloon, onko täällä tupa täynnä vai onko paikkaa majatalossa?" 

Pera: *naurahtaa kohteliaasti* 

Jarska: *Ei jaksa nauraa samoille vitseille mutta antaa anteeksi, koska apupoika on uusi ja ihan reippaan oloinen.* "Laita sinne ykköskämppään vaan. Tyhjää täällä on nyt joka paikassa." 

Apupoika Matti: "Selvä!" 

Tämä kärrää vainajan kärryillä ykköskaapin eteen ja vetää oven auki. Kuinka ollakkaan paljastuu, että kämppä onkin varattu.

Matti jatkaa: "Tuota noin, täähän onkin jo varattu, laitanko tuohon viereiseen?"

Pera käänty kannoillaan ja tulee katsomaan. "Mitäh..Hetkinen. Miten täällä voi olla joku?" Hän ottaa varpaaseen kiinnitetyn nimilapun ja tarkastelee sitä. Jokusen Jaska.. Hmm. No mutta mites se Jaska on täällä vielä, tämä ei ole nyt hyvä juttu, ei ollenkaan! Jaska on unohdettu tänne!" Pera alkaa käydä mielessään läpi kuinka selittää tämä pomolle ja kuinka vierittää syy jonkun niskaan.

Jarska, kaiken nähneenä, ei tästä hätkähdä, vaan toteaa rauhallisesti (nostamatta katsettaan ristikkolehdestä): "No ei se Jaskaa varmaan paljon kiinnosta missä sitä makoilee. Ei tässä hotellissa laskuteta vuorokausien mukaan." Jarska hymähtää kevyesti omalle mukahauskalle vitsilleen.

Pera: "No ei se varmaan Jaskaa haittaa mutta omaisia saattaa haitata."

Jarska: "No kuinka nyt niin, kuollu mikä kuollu."

Pera: "Ei varmaan muuten mutta Jaskan hautajaiset olivat viime sunnuntaina.."

Ha ha.

Elämää ja pääsiäistä

Munarikas pääsiäinen oliki! Iskä oli ostanu varmaan kymmenen Kinderiä ja nehän maistu. En kyllä ymmärrä, että kenen mielestä Kindereitten yllätykset on jotenki parempia? Miusta ne oli kaikki iha kuppasia. Vai johtuuko se siitä, että oon n.30 vuotta liian vanha? En tiiä. Mut enne pääsiäistä otetaan kiinni aiheesta "Elämää".

Tuo elämä tuossa otsikossa viittaa jälleen lapsiasiaan. Olin siis äsken juurikin tuossa perheHelvetti, (vai oliko se perheMarket?) Prismassa ja kuinka ollakaan, sielä oli lisäkseni perhe. Kuuntelin siinä salasuklaavalintaa tehdessäni karkkihyllyn edessä, kuinka jostain läheltä kuuluu sellanen sydäntä särkevä huuto. Se penska ei ois voinu olla hätääntyneepi, vaikka joulupaketista ois paljastunu pernarutto, niin lohduttomasti se itki. Sit ne tietysti tuli siihen miu taakse kassajonoon ja kuuntelin seuraavanlaisen keskustelun:


Lapsi: Mie en haluu mennä kotiiiiiiiiin. (Mieti mielessäsi sellanen keuhkojen alalohkoista asti kiirivä, n.4-vuotiaan koko suurella elämänkokemustunteella tuleva rääkyvä itku ja miten siihen väliin saa sanottua jotain.)
Äiti: (stoalaisen tyynenä, ollenkaan raivoamatta tai häpeilevän oloisena, jopa hieman hymähtää) Kuules Johanna-Anneli-Maria-mitänäitämuotinimiä nyt on, älä jaksa, kato kun kaikki nauraa siule.
Lapsi: Mutta ku mie en haluu mennä kotiiiiiiiin! (Edelleen se sama nuotti, ääni kestää vieläkin. Lisää räkä-efekti tuomaan tunnelmaa)
Äiti: No sie voit sitte jäähä tänne.
Lapsi: Mie en haluu jäähä tänneeeeee! (Vielä vähän lisää räkä-ryystö-efektiä)

Hihi, tässäkohtaa miuta oikeesti jo hymyilytti. Kävi mielessä kääntyä sen perheen puoleen ja todeta jotain tyylillä: "Tekiskö siun koskaan mieli jättää se pygmi tähän kassahihnalle ja lähtee ite kaljalle?" Tai: "Tuntuuko koskaan, että vanhemmuus on jotenki rankkaa?" Hillitsin kuiteki itteni. Ehkä se äiti ei ois arvostanu miu kevyttä jutustelua :D

Noni, no on niistä lapsista tosiaan hyötyäki. Miula oli Saken kanssa sopimus, että se saa munista yllärit ja mie suklaat. Kui hyvä! Kumpiki oli tyytyväisiä. Huomasin muutaman päivän taas lasten kanssa vietettyäni, että miten näppärästi melkein viisvee kusettaa melkein neljäveetä. Ne teki sopimuksen, että Holgeri saa suklaan, Sakke yllärin. Oli siis viimenen muna menossa. Mie olin vielä nukkumassa mutta kuulin tän keskustelun. Sakke ei sillee valkkaa kenen kaa se näitä diilejä tekee, se saa suklaan, joka on paikalla. No, enivei, eli diili oli selvä. Holgeri oli sit syöny jo suklaansa ja himoitsi tietysti sitä siinä ihanassa keltaisessa muovikuoressa olevaa ylläriä. Sakke taisteli vielä aamupalaa kitusiinsa ja niitten äiti käytti sitä munaa kiristyskeinona. Ei aamupalaa, ei munaa. (Onneks aikuisena kukaa ei kiristä! Mitä nyt joutuu salasuklaat syömää autossa, ku asuu tollasen terveysnatsin kanssa, jonka mielestä jokapäivä ei voi olla karkkipäivä.) No kun pygmien isi tulee pöytään, Holgeri esittelee nyt jo keltaisesta kuoresta ilmaantunutta yllätystä "Kato mitä minä sain!" Koska perheen äiti ei reagoi tässä kohtaa mitenkään, miun on pakko todeta, että mitenköhän se diili oikee meni? Sie sait suklaan ja se on nyt kyllä Saken lelu. (Ei sillä että se ois sitä enää siinäkohtaa kiinnostanu, mutta periaatteessa.) Sitte tää viisvee toteaa kohta pienemmälleen, että "Kato Sakke, tää voi olla meiän yhteinen." Hienosti sosialisoitu. Tuleva poliitikko tai joku teeveeshopin kauppamies, selkeesti :D

No, se lapsista. Otetaanko kuvia väliin?

Tässä heti Jeesus aiheesta yks pläjäys:

Kyllä se Jeesus on sellanen, ruuhkauttaa maalla ja merellä!

(Iskä, tossa kyltissä lukee "Ei saa juosta")

Käytii pitkäperjantaina ruokailemassa Skidin ja H:n kanssa. Käytii Rossossa. Kui tylsää mutta pakko todeta niinkin nolo juttu, että miusta Rossossa on ihan hyvä hinta-laatusuhde. Ikinä en o sielä saanu esim huonoa pitsaa. Toisin ku esim eräässä hienommassa ravintolassa Oulussa. Niitten pitsa maistu iha makkaralta. Mutta Rosson pitsa on hyvää :D Miula on paljon noloja paljastuksia. Esim miu Spotify´n soittolistalla on paljon noloja biisejä. Oon välillä iha hysteerinen, että eikai ne päivity mihinkää miu feispuukkii tms. Että joku näkis mitä mie just kuuntelen. Se ois pahempaa, ku vaikka joutuu juoksemaan alasti pitkin kaupungin katuja :D Miula on myös yks seminolo sarja jota seuraan mutta onneks juuriki Rossossa paljastu, että H seuraa samaa sarjaa. Ja ei, se ei o Salkkarit. Ihan NIIN nolo miekää en sentäs ole.

No, enivei. Oltii tosi Jeesuksellisissa tunnelmissa. Seurattii siitä Rosson ikkunasta, ku Jeesus-kulkue alkoi valmistautua käymään läpi 2000 vuotta vanhaa kärsimysnäytelmää. Sit joku hahmo tuli ja jäi makaamaan maahan, ihan siihe ikkunan alle. Ihmeteltii, ettei kukaan auttanu sitä. Poliisiautoki vaa kierti sen kropan ohi ajaessaan. Mutta, kuinka ollakkaan, sit tuli Jeesus ja nosti langenneen vahvoille käsivarsilleen ja kantoi kanssaan ristille. Tai johonki. En tiiä mistä kaikki ne ihmiset ties olla auttamatta sitä, vai oliks ne sitte nii uskonnollisessa hurmiossa, että ne vaa katto muualla ja aatteli, että kyllä Jeesus hoitaa, kun se on kuitenki kohta tulossa. (Vai mainittiinko jossa etukätee, että tässä tulee tällänen näytös, että siinä ei o ns.tosi kyseessä?)

Miula pyöri koko illan päässä: "..ken aasilla ratsastaa..maahan on laskettu vaatteita, lehtiä oksia..kuitenkin kuuuningaaas.." Ärsyttävää, ku ei muistanu koko biisiä. Rippikoulussa se salettii piti osata. Ois varmaa pitäny sieläki keskittyä muuhunki ku piirtelemää hevosia rippivihon kantee. 

Noni, no tässä on tällänen kuva taas. Se ei liity Jeesukseen. Kuvan nimi on "Rankka pääsiäinen."

Tästä kuuluisasta otoksestahan on siis tiettävästi lähtenyt myös kuuluisa sanonta: "Meni syvälle, ku Barbi Kuomaan." (Vai onks nuo vaa jotku perusmonot?)

Mitäs meiän pääsiäiseen muuta ku hitoksee punaviiniä. (Pitää enskerralla varmaa viiä iskälle jo iha useempi pullo tuliaisiks..) No tietty munanmaalausta ja mäenlaskua. Tässä parhaat palat aiheesta:

Miu siskolla on paljo hyviä puolia mutta askartelu ja taiteellisuus ei taida olla yks niistä. Ja uskoakseni se on jakanu tän epäsiveellisen ajatusmaailman lapsiinsa, niin ajattelin, että munien maalauksesta ei tuu muuta ku perheriita, avioero ja paha mieli. Siksipä olin kaukaa viisas ja ostin valmiita tarroja munien koristeluun. Näistä tuli hienoja:

Arvatkaa mikä on miun?? No tietty tuo jolla on pääshackra, eli ns.kolmas silmä. En tiiä luuliko joku jotai asiatonta? Toivottavasti ei :D Se on kuin onkin nimittäin sen kolmas silmä. Munasilmä. (Haahahaaa!!)

No sitte oli sitä mäenlaskua. Hanki ei kantanu mutta onneks iskä oli ajanu moottorikelkalla meille radan.

Pikkusen oli taidot ruosteessa, kun esim ku laskettii Saken kaa junassa, ni miu liukurin kahva taittu perseen alle muodostaen "käsijarrun." Ihmettelin, ku ei juna luista.. Ilmankos, ku joku ei tajuu varmistaa, että kahva on pystyssä, eikä taipuneena hanurin alle. On siinäki. Mutta hauskaahan meillä oli. Tässä vielä tiivistettynä pääsiäisen, Jeesuksen ja parhaan tädin, eli Jenni-tädin tunnelmat: 

(tulevat nuorisoraggarit meni rikkomaa miu enkelin heti ku silmä vältti. Ja kuinka ollakkan, niitten äiti etunenässä. On miula ihanan kamala perhe! ..ja perse:

Tällästä. )

Taidetta

Taidetta taas. Tää on tällänen pakollinen pikapläjäys aiheesta. Seuraavaks blogissa asiaa pääsiäisestä. Ja Jeesuksesta, Jumalan ainoasta pojasta. Mut nyt siis vielä taidetta..

Tässä ekana savityötaidetta. Tässä siis kummipoikani velipuolelle tuleva, kyrväkkään kokoinen juomakuppi. Ja koska kyseessä on siis nelijalkainen ja vieläpä koira, niin tein siihen koristeet vähä niinku aiheen mukaan..

Tässä vielä yksityiskohtia:

Hihi, tuo musti näyttää kyllä vähä.. No, elämää nähneeltä :D 

Sitte on tää puutarhakoriste, jossa lohikäärme on just aikeissa käristää ton puutarhatontun. Miula ei siis o mitää puutarhatonttuja, tai mitää muitakaa tonttuja, vastaan mutta jotenki miu mielikuvitus lähti tässä vähä laukalle.. Nää on kaikki siis menossa terapeutin talouteen.

Sitte rakas siskoni(paljastettakoon, että tää on se sama, joka pystyy käymää ennätysnopeesti vessassa) pyyti kanssa jonkunlaista puutarhakoristetta. Tein sille etanan. Sen lasitus ei menny iha nii hyvi ku tossa edellisessä (koska sain vasta ton lohikäärmeen kohalla tietää, että voi käyttää tollasiaki värejä..) mutta on sillä jotenki sellanen hyvä ilme. Tuossa se on innoissaa lähtötunnelmissa. Varmisteli, että ei jää kyydistä :D

Sellasta. Savitöitten tekemine on hauskaa. Jotenki siinä pääsee aina luovuus valloilleen..

No, takas öljymaalauksiin. Tän taulun nimi on: Kun aika on. Sen tarina ja värimaailma on inspired by yksi ystävistäni. Tuo heppa on vähä epäluulonen, ei kuitenkaan hermostunu. Se on tempautumassa mukaan elämän pyörteisiin mutta se ei ole vielä ihan varma mitä se aikoo tehä. Mennä mukana vai vastustaa niitä. Se on tarpeeks vahva myös pysymään paikoillaan ja seisomaan tuossa omilla jaloillaan, jos se niin haluaa.

Tällä taululla ei o vielä kotia.. Kuka tahtoo? :D Teen siihe kyllä vielä pikkusia viimeistelyjä, vaikka taideopettaja oli sitä mieltä, että se on valmis. Taide on niin kovin vaikee asia..