Elämää ja pääsiäistä

Munarikas pääsiäinen oliki! Iskä oli ostanu varmaan kymmenen Kinderiä ja nehän maistu. En kyllä ymmärrä, että kenen mielestä Kindereitten yllätykset on jotenki parempia? Miusta ne oli kaikki iha kuppasia. Vai johtuuko se siitä, että oon n.30 vuotta liian vanha? En tiiä. Mut enne pääsiäistä otetaan kiinni aiheesta "Elämää".

Tuo elämä tuossa otsikossa viittaa jälleen lapsiasiaan. Olin siis äsken juurikin tuossa perheHelvetti, (vai oliko se perheMarket?) Prismassa ja kuinka ollakaan, sielä oli lisäkseni perhe. Kuuntelin siinä salasuklaavalintaa tehdessäni karkkihyllyn edessä, kuinka jostain läheltä kuuluu sellanen sydäntä särkevä huuto. Se penska ei ois voinu olla hätääntyneepi, vaikka joulupaketista ois paljastunu pernarutto, niin lohduttomasti se itki. Sit ne tietysti tuli siihen miu taakse kassajonoon ja kuuntelin seuraavanlaisen keskustelun:


Lapsi: Mie en haluu mennä kotiiiiiiiiin. (Mieti mielessäsi sellanen keuhkojen alalohkoista asti kiirivä, n.4-vuotiaan koko suurella elämänkokemustunteella tuleva rääkyvä itku ja miten siihen väliin saa sanottua jotain.)
Äiti: (stoalaisen tyynenä, ollenkaan raivoamatta tai häpeilevän oloisena, jopa hieman hymähtää) Kuules Johanna-Anneli-Maria-mitänäitämuotinimiä nyt on, älä jaksa, kato kun kaikki nauraa siule.
Lapsi: Mutta ku mie en haluu mennä kotiiiiiiiin! (Edelleen se sama nuotti, ääni kestää vieläkin. Lisää räkä-efekti tuomaan tunnelmaa)
Äiti: No sie voit sitte jäähä tänne.
Lapsi: Mie en haluu jäähä tänneeeeee! (Vielä vähän lisää räkä-ryystö-efektiä)

Hihi, tässäkohtaa miuta oikeesti jo hymyilytti. Kävi mielessä kääntyä sen perheen puoleen ja todeta jotain tyylillä: "Tekiskö siun koskaan mieli jättää se pygmi tähän kassahihnalle ja lähtee ite kaljalle?" Tai: "Tuntuuko koskaan, että vanhemmuus on jotenki rankkaa?" Hillitsin kuiteki itteni. Ehkä se äiti ei ois arvostanu miu kevyttä jutustelua :D

Noni, no on niistä lapsista tosiaan hyötyäki. Miula oli Saken kanssa sopimus, että se saa munista yllärit ja mie suklaat. Kui hyvä! Kumpiki oli tyytyväisiä. Huomasin muutaman päivän taas lasten kanssa vietettyäni, että miten näppärästi melkein viisvee kusettaa melkein neljäveetä. Ne teki sopimuksen, että Holgeri saa suklaan, Sakke yllärin. Oli siis viimenen muna menossa. Mie olin vielä nukkumassa mutta kuulin tän keskustelun. Sakke ei sillee valkkaa kenen kaa se näitä diilejä tekee, se saa suklaan, joka on paikalla. No, enivei, eli diili oli selvä. Holgeri oli sit syöny jo suklaansa ja himoitsi tietysti sitä siinä ihanassa keltaisessa muovikuoressa olevaa ylläriä. Sakke taisteli vielä aamupalaa kitusiinsa ja niitten äiti käytti sitä munaa kiristyskeinona. Ei aamupalaa, ei munaa. (Onneks aikuisena kukaa ei kiristä! Mitä nyt joutuu salasuklaat syömää autossa, ku asuu tollasen terveysnatsin kanssa, jonka mielestä jokapäivä ei voi olla karkkipäivä.) No kun pygmien isi tulee pöytään, Holgeri esittelee nyt jo keltaisesta kuoresta ilmaantunutta yllätystä "Kato mitä minä sain!" Koska perheen äiti ei reagoi tässä kohtaa mitenkään, miun on pakko todeta, että mitenköhän se diili oikee meni? Sie sait suklaan ja se on nyt kyllä Saken lelu. (Ei sillä että se ois sitä enää siinäkohtaa kiinnostanu, mutta periaatteessa.) Sitte tää viisvee toteaa kohta pienemmälleen, että "Kato Sakke, tää voi olla meiän yhteinen." Hienosti sosialisoitu. Tuleva poliitikko tai joku teeveeshopin kauppamies, selkeesti :D

No, se lapsista. Otetaanko kuvia väliin?

Tässä heti Jeesus aiheesta yks pläjäys:

Kyllä se Jeesus on sellanen, ruuhkauttaa maalla ja merellä!

(Iskä, tossa kyltissä lukee "Ei saa juosta")

Käytii pitkäperjantaina ruokailemassa Skidin ja H:n kanssa. Käytii Rossossa. Kui tylsää mutta pakko todeta niinkin nolo juttu, että miusta Rossossa on ihan hyvä hinta-laatusuhde. Ikinä en o sielä saanu esim huonoa pitsaa. Toisin ku esim eräässä hienommassa ravintolassa Oulussa. Niitten pitsa maistu iha makkaralta. Mutta Rosson pitsa on hyvää :D Miula on paljon noloja paljastuksia. Esim miu Spotify´n soittolistalla on paljon noloja biisejä. Oon välillä iha hysteerinen, että eikai ne päivity mihinkää miu feispuukkii tms. Että joku näkis mitä mie just kuuntelen. Se ois pahempaa, ku vaikka joutuu juoksemaan alasti pitkin kaupungin katuja :D Miula on myös yks seminolo sarja jota seuraan mutta onneks juuriki Rossossa paljastu, että H seuraa samaa sarjaa. Ja ei, se ei o Salkkarit. Ihan NIIN nolo miekää en sentäs ole.

No, enivei. Oltii tosi Jeesuksellisissa tunnelmissa. Seurattii siitä Rosson ikkunasta, ku Jeesus-kulkue alkoi valmistautua käymään läpi 2000 vuotta vanhaa kärsimysnäytelmää. Sit joku hahmo tuli ja jäi makaamaan maahan, ihan siihe ikkunan alle. Ihmeteltii, ettei kukaan auttanu sitä. Poliisiautoki vaa kierti sen kropan ohi ajaessaan. Mutta, kuinka ollakkaan, sit tuli Jeesus ja nosti langenneen vahvoille käsivarsilleen ja kantoi kanssaan ristille. Tai johonki. En tiiä mistä kaikki ne ihmiset ties olla auttamatta sitä, vai oliks ne sitte nii uskonnollisessa hurmiossa, että ne vaa katto muualla ja aatteli, että kyllä Jeesus hoitaa, kun se on kuitenki kohta tulossa. (Vai mainittiinko jossa etukätee, että tässä tulee tällänen näytös, että siinä ei o ns.tosi kyseessä?)

Miula pyöri koko illan päässä: "..ken aasilla ratsastaa..maahan on laskettu vaatteita, lehtiä oksia..kuitenkin kuuuningaaas.." Ärsyttävää, ku ei muistanu koko biisiä. Rippikoulussa se salettii piti osata. Ois varmaa pitäny sieläki keskittyä muuhunki ku piirtelemää hevosia rippivihon kantee. 

Noni, no tässä on tällänen kuva taas. Se ei liity Jeesukseen. Kuvan nimi on "Rankka pääsiäinen."

Tästä kuuluisasta otoksestahan on siis tiettävästi lähtenyt myös kuuluisa sanonta: "Meni syvälle, ku Barbi Kuomaan." (Vai onks nuo vaa jotku perusmonot?)

Mitäs meiän pääsiäiseen muuta ku hitoksee punaviiniä. (Pitää enskerralla varmaa viiä iskälle jo iha useempi pullo tuliaisiks..) No tietty munanmaalausta ja mäenlaskua. Tässä parhaat palat aiheesta:

Miu siskolla on paljo hyviä puolia mutta askartelu ja taiteellisuus ei taida olla yks niistä. Ja uskoakseni se on jakanu tän epäsiveellisen ajatusmaailman lapsiinsa, niin ajattelin, että munien maalauksesta ei tuu muuta ku perheriita, avioero ja paha mieli. Siksipä olin kaukaa viisas ja ostin valmiita tarroja munien koristeluun. Näistä tuli hienoja:

Arvatkaa mikä on miun?? No tietty tuo jolla on pääshackra, eli ns.kolmas silmä. En tiiä luuliko joku jotai asiatonta? Toivottavasti ei :D Se on kuin onkin nimittäin sen kolmas silmä. Munasilmä. (Haahahaaa!!)

No sitte oli sitä mäenlaskua. Hanki ei kantanu mutta onneks iskä oli ajanu moottorikelkalla meille radan.

Pikkusen oli taidot ruosteessa, kun esim ku laskettii Saken kaa junassa, ni miu liukurin kahva taittu perseen alle muodostaen "käsijarrun." Ihmettelin, ku ei juna luista.. Ilmankos, ku joku ei tajuu varmistaa, että kahva on pystyssä, eikä taipuneena hanurin alle. On siinäki. Mutta hauskaahan meillä oli. Tässä vielä tiivistettynä pääsiäisen, Jeesuksen ja parhaan tädin, eli Jenni-tädin tunnelmat: 

(tulevat nuorisoraggarit meni rikkomaa miu enkelin heti ku silmä vältti. Ja kuinka ollakkan, niitten äiti etunenässä. On miula ihanan kamala perhe! ..ja perse:

Tällästä. )