keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Taidetta

Taidetta taas. Tää on tällänen pakollinen pikapläjäys aiheesta. Seuraavaks blogissa asiaa pääsiäisestä. Ja Jeesuksesta, Jumalan ainoasta pojasta. Mut nyt siis vielä taidetta..

Tässä ekana savityötaidetta. Tässä siis kummipoikani velipuolelle tuleva, kyrväkkään kokoinen juomakuppi. Ja koska kyseessä on siis nelijalkainen ja vieläpä koira, niin tein siihen koristeet vähä niinku aiheen mukaan..


Tässä vielä yksityiskohtia:


Hihi, tuo musti näyttää kyllä vähä.. No, elämää nähneeltä :D 


Sitte on tää puutarhakoriste, jossa lohikäärme on just aikeissa käristää ton puutarhatontun. Miula ei siis o mitää puutarhatonttuja, tai mitää muitakaa tonttuja, vastaan mutta jotenki miu mielikuvitus lähti tässä vähä laukalle.. Nää on kaikki siis menossa terapeutin talouteen.


Sitte rakas siskoni(paljastettakoon, että tää on se sama, joka pystyy käymää ennätysnopeesti vessassa) pyyti kanssa jonkunlaista puutarhakoristetta. Tein sille etanan. Sen lasitus ei menny iha nii hyvi ku tossa edellisessä (koska sain vasta ton lohikäärmeen kohalla tietää, että voi käyttää tollasiaki värejä..) mutta on sillä jotenki sellanen hyvä ilme. Tuossa se on innoissaa lähtötunnelmissa. Varmisteli, että ei jää kyydistä :D



Sellasta. Savitöitten tekemine on hauskaa. Jotenki siinä pääsee aina luovuus valloilleen..

No, takas öljymaalauksiin. Tän taulun nimi on: Kun aika on. Sen tarina ja värimaailma on inspired by yksi ystävistäni. Tuo heppa on vähä epäluulonen, ei kuitenkaan hermostunu. Se on tempautumassa mukaan elämän pyörteisiin mutta se ei ole vielä ihan varma mitä se aikoo tehä. Mennä mukana vai vastustaa niitä. Se on tarpeeks vahva myös pysymään paikoillaan ja seisomaan tuossa omilla jaloillaan, jos se niin haluaa.




Tällä taululla ei o vielä kotia.. Kuka tahtoo? :D Teen siihe kyllä vielä pikkusia viimeistelyjä, vaikka taideopettaja oli sitä mieltä, että se on valmis. Taide on niin kovin vaikee asia..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti