Nii, mistä? Työ jotka ootte miuta vanhempia, ni kertokaa! Oon aina välillä vähä huolissani aiheesta..
Mie oon ite huomannu huolettoman lapsuuteni vaihtuneen vääjäämättömään synkkään aikuisuuteen mm. seuraavista merkeistä:
-Hauska päivä siskon kanssa tarkotti enne shoppailureissua ja lounasta. Ostettii jotai turhaa ja vähä liian kallista jostai krääsäkaupasta, istuttii ihanassa pikkukahvilassa, jossa oli ite tehtyjä pullia ja sitte ruokailemassa, ei ollu kiire. Oltii tultu kohteeseen polkupyörällä, ilman kypärää. Nykyisin siihen liittyy kaks n.metrin mittasta mini me-hahmoa, ruokailu tapahtuu jossai lapsiystävällisessä paikassa, kahville ei voi mennä, ku ei sielä kukaa jaksa minuttia kauempaa olla(senki ajan voi käyttää Rosson leikkinurkkauksessa). Kohteena sisäleikkipuisto, johon mennää perhe-Toyotalla. "Shoppailu" tarkottaa: "Kato sie noita pentuja, mie käyn äkkii kattoo onks Lindexillä lasten haalarit tarjouksessa." Yksin saa pyöräillä ja kyllä, käytän kypärää.
-Unta tarttee iha hitoksee paljo enemmä ku enne. Se, että voi mennä illalla kympiltä nukkumaan on huippua, ei nössöä tai noloa.
-Kengillä on väliä. Sitä lähtee mieluusti kävelemään pitkää matkaa lenkkareissa, eikä välttämättä niissä kaikista littanimmissa kengissä vaan siks että niissä on pääkallo tai silmämunan kuvia. Paitsi nyt ku mietin asiaa, ni tää ei kyllä pidä paikkaansa miu kohalla. Käytän edelleen epäergonimisia kenkiä. Huh, en ookkaa nii vanha ku luulin!
-Festarireissut. Ei sillä etteikö edelleen ois huippuhauskaa liftata läpi puolikkaan kotimaan, päätyä jalkapallojoukkueen keikkabussissa lonkeroa juoden lopulliseen päämäärään ja herätä aamulla teltan lattialta puolikkaan Atlanttin kokoisesta lammikosta mutta jotenki sitä arvostaa nykysin jo sellasia asioita, kuten.. No, meinasin laittaa tähä eka että luotettavaa kulkuvälinettä, kuten VR mutta luotan kyllä liftauskyytiin enemmä! Pääsee joskus perillekki. No, sitä arvostaa ainaki Cumuluksen pehmeitä tyynyjä, lämmintä vettä ja oikeeta sänkyä. Aamupalasta puhumattakaan. Kyllä se aina vaatekomerossa vietetyn yön voittaa. No, ei siitä sen enempää. Ja ajatus siitä, että joutuis valvomaan, juomaan halpaa lonkeroa muovituopista ja kahlaamaan mudassa tuhannen muun innokkaan juhlijan muodostaman valtamassasan osana ja kaikesta tästä sais vaan kauheen päänsäryn, ni en tiiä. Jotenki en saa siitä glamourista enää nii kiinni. Oon ilonen elettyäni sen ajan mutta pakko myöntää, että vaikka ei sellanen vanha kunnon festarireissu ois mitenkään poispyyhitty ajatus mutta iha kaikkee ei sitä kyllä enää taipuis.
-Sit miula on vielä yks selkee vanhuuden, tai oikeestaa aikuisuuden määre. Se on autolaina. Miula on autolaina. Miusta miula on kiva auto, meillä menee hyvin mutta on se silti aina pelottava ajatus, että miula on lainaa.. Vielä pari vuotta!
Aikuisuus.. Mikä ihana tekosyy juua viiniä keskellä viikkoa! <3
Terkuin Jenni
Mie oon ite huomannu huolettoman lapsuuteni vaihtuneen vääjäämättömään synkkään aikuisuuteen mm. seuraavista merkeistä:
-Hauska päivä siskon kanssa tarkotti enne shoppailureissua ja lounasta. Ostettii jotai turhaa ja vähä liian kallista jostai krääsäkaupasta, istuttii ihanassa pikkukahvilassa, jossa oli ite tehtyjä pullia ja sitte ruokailemassa, ei ollu kiire. Oltii tultu kohteeseen polkupyörällä, ilman kypärää. Nykyisin siihen liittyy kaks n.metrin mittasta mini me-hahmoa, ruokailu tapahtuu jossai lapsiystävällisessä paikassa, kahville ei voi mennä, ku ei sielä kukaa jaksa minuttia kauempaa olla(senki ajan voi käyttää Rosson leikkinurkkauksessa). Kohteena sisäleikkipuisto, johon mennää perhe-Toyotalla. "Shoppailu" tarkottaa: "Kato sie noita pentuja, mie käyn äkkii kattoo onks Lindexillä lasten haalarit tarjouksessa." Yksin saa pyöräillä ja kyllä, käytän kypärää.
-Unta tarttee iha hitoksee paljo enemmä ku enne. Se, että voi mennä illalla kympiltä nukkumaan on huippua, ei nössöä tai noloa.
-Kengillä on väliä. Sitä lähtee mieluusti kävelemään pitkää matkaa lenkkareissa, eikä välttämättä niissä kaikista littanimmissa kengissä vaan siks että niissä on pääkallo tai silmämunan kuvia. Paitsi nyt ku mietin asiaa, ni tää ei kyllä pidä paikkaansa miu kohalla. Käytän edelleen epäergonimisia kenkiä. Huh, en ookkaa nii vanha ku luulin!
-Festarireissut. Ei sillä etteikö edelleen ois huippuhauskaa liftata läpi puolikkaan kotimaan, päätyä jalkapallojoukkueen keikkabussissa lonkeroa juoden lopulliseen päämäärään ja herätä aamulla teltan lattialta puolikkaan Atlanttin kokoisesta lammikosta mutta jotenki sitä arvostaa nykysin jo sellasia asioita, kuten.. No, meinasin laittaa tähä eka että luotettavaa kulkuvälinettä, kuten VR mutta luotan kyllä liftauskyytiin enemmä! Pääsee joskus perillekki. No, sitä arvostaa ainaki Cumuluksen pehmeitä tyynyjä, lämmintä vettä ja oikeeta sänkyä. Aamupalasta puhumattakaan. Kyllä se aina vaatekomerossa vietetyn yön voittaa. No, ei siitä sen enempää. Ja ajatus siitä, että joutuis valvomaan, juomaan halpaa lonkeroa muovituopista ja kahlaamaan mudassa tuhannen muun innokkaan juhlijan muodostaman valtamassasan osana ja kaikesta tästä sais vaan kauheen päänsäryn, ni en tiiä. Jotenki en saa siitä glamourista enää nii kiinni. Oon ilonen elettyäni sen ajan mutta pakko myöntää, että vaikka ei sellanen vanha kunnon festarireissu ois mitenkään poispyyhitty ajatus mutta iha kaikkee ei sitä kyllä enää taipuis.
-Sit miula on vielä yks selkee vanhuuden, tai oikeestaa aikuisuuden määre. Se on autolaina. Miula on autolaina. Miusta miula on kiva auto, meillä menee hyvin mutta on se silti aina pelottava ajatus, että miula on lainaa.. Vielä pari vuotta!
Aikuisuus.. Mikä ihana tekosyy juua viiniä keskellä viikkoa! <3
Terkuin Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti