Ne kaks muuta asiaa

Tuli palautetta miu aktiivilukijalta, että on kuulema epäreilua luvata kolme asiaa(lue edellinen teksti)ja sit kirjottaa vaa yhestä. Että oli kuulema jopa miu mittakaavassa huono veto. No okei, okei, otetaa tää asia nyt takasi sitte :D

Tässä on nyt asia numero kaksi:

Aihe, onko Jenni-täti, (voi olla myös Jenni-täi) tyhmä, tyhmä vai vaan tyhmä. Vai onko olemassa joku luonnoton voima, jolla hänestä saataisiin ihan kiva? Tästä se selvinnee..

Jenni-täti on tunnetusti ollu vähä vähemmällä viennillä tässä viimeaikoina. 1-vuotiaana ne(siskon pygmit siis) innostu kaikesta ja niille pysty opettamaa hyödyllisiä sanoja kuten: Urpo, pommi ja iso haba. Niitä pysty myös kutsumaan rääpäleiks ja niitten lempinimillä Sakke ja Holgeri. Nykysi ne on nii kovin paljon tiedostavampia kaikesta. Ei saa sanoo Sakke, en ole Holgeri, et saa pukee, et saa auttaa, en kerro mitä tein päiväkodissa, kyllä, asensin siun lentolaukkuun pommin..

Koska mie tartten niitä ihmislapsia joskus aikanaan auttamaa miuta ku mie oon vanha ni oon kaikista pikku vastoinkäymisistä lannistumatta alottanu käännytystyön. Tavoitteena on saaha ne joskus taas tykkäämää Jenni-tädistä. Viimeeks ku olin kylässä, tähän hommaan tarvittii kaks jättimäistä pääsiäismunaa täynnä (pahoja)karkkeja, pari luomupuuvillaSuomalaistakäsityötäeiolluilmasia-paitoja (jotka oli aivan väärän kokosia. pikku-Kiinalaiset osaa selkeesti tehhä paremmin kokoa vastaavia vaatteita. Varmaa siks, ku ne alottaa opettelun jo 4-vuotiaana?), yks hikinen iltapäivä Duudsoni parkissa (Espoossa, ei täällä Torniossa, jossa katto romahti. Siitä aiheesta kohta lisää.) ja tämä sisälti n.563 avustuskertaa mm.ninjaradalla, keinuköyden kanssa, sianpaskan mättämisessä ja ninjojen tuhoamisessa. Toisena päivänä sain vähä auttaa jo pukemisessa. Turvavyön laittoon en vielä kahessa päivässä pätevöityny, vaan äitin piti laittaa mutta summa summarum, kaiken tän kikistelyn jälkee JUST ku olin lähössä ovesta ulos, kohti lentokenttää, (autuaan tietämättömänä kassissani muhivasta pommista)vessasta kuuluu pieni ääni: "Jenni täti on ihan kiva." IHAN KIVA! Kiva! Huh! Olin nimittäi laittanu kahessa päivässä kaiken henkisen ja fyysisen energiani noitten kahen sulattamiseen ja just viime hetkellä se tuotti tulosta. Äiti totes, että Sakke on vähä hitaammi lämpenevä. AI VÄHÄ! Tää käännytystyö oli verrattavissa siihe, ku Muhammed kiipes sen vuoren huipulle, joka ei tullu sen luo. Vaa Muhammed joutu menee vuoren luo. Vai oliks se kilppari, joka kiipes ruukun päälle? K:n mielestä tuo ei o kilppari, vaan "joku torakka". No ehkä se on torakka jolla on kilpi?

Sit tässä vielä yhelle miu siskolle(voin paljastaa sen verran, että tää on se sama, joka on supernopee vessailija) ja ehkä vähä myös miu omalle äidille ja kaikille muille, jotka samaistuu tähän:

(Iskä: Kun lapset sanoo, että ovat siivonneet huoneensa mutta et usko tätä vaa katsot heitä että..Mmm..Mmm..)

Tässä vois olla myös teksti, että "Kun lapsesi sanoo, että ei ole piirtänyt vahaliidulla seinään mutta et aivan usko heitä."

Edelleen, äitiys on jotain käsittämätöntä. Mitalit teille, jotka sitä jaksatte!

Noni, no sit aihe osa kaks, eli miu hetki parrasvaloissa, kun sain olla johtaja! Teistä ehkä joku havaitsi jossai mediassa, että täällä Torniossa kävi hassusti, talvi yllätti Lappalaiset ja Lappilaiset ja Pohjoisen ihmiset ja kuinka ollakkaan, lumikuorma kasaantui ja tadaa: Duudsoni-parkin katto romahti! Tarkemmin sanottuna se on "Lappari", eli entinen Lapin kullan tehdas, jonka tiloissa on nykyisin kaikenlaista toimintaa, mm juurikin tuo Duudsonit-parkki. Kuinka hassu sattuma, että olin tosiaa just pari päivää aiemmin käyny moisessa paikassa, tosin 750 km etelämpänä, eli en tosiaan fyysisesti samassa parkissa mutta tän ketjun toisessa kohteessa. 

Tästä tulee vähä mielee myös tapahtuma vuosia sitten, ku en tienny yhtää missä on Hyvinkää. Tai tiesin mie nyt yhtää mutta en ollut tietääkseni koskaa käyny sielä. Sittenpä kävin, kun sielä oli yhet rock-festarit. Käveltii sinne siitä keskustan läpi.. Festarialueella tuli jostai syystä puheeks joku aikanaan tapahtunu Jenkkilän ammuskelu, jossa joku oli korkeessa tornissa(sielä alueella oli joku torni)ja ampu sieltä ihmisiä. Puhuttii, kui helppo maali tällänen ihmismassa ois jollekki ammuskelijalle, joka vaa kiipeis toho torniin tuola.. No, viikon päästä joku oli sitte keksiny tän homman. Tosin se ammuskeli siellä keskustassa, jonku rakennuksen katolta. Tuli jotenki paha olo. Jos se ois keksiny sen homman viikkoa aiemmin.. No, Hyvinkää pääs kerrasta maailman kartalle. 

No, nyt sitte Duudsoni-parkki pääs maailman kartalle. ONNEKS ei pahimmalla mahollisella tavalla. Kattohan ei romahtanu mitenkää kokonaan ja ajankohtaki oli vajaa tunti ennen sulkemisaikaa, joten sisällä ei ollu enää paljo porukkaa. Ainekset oli toki pahempaan. Hiihtolomat oli just ollu ja jos tää ois tapahtunu pari tuntia aiemmin, ni.. No, turha jossitella. 

Tää oli kaikki nyt johdatusta, okei, tylsää sellasta, aiheeseen, ku mie sain hetken olla "johtaja". HOITOjohtaja! Jos joku ei niin tunne tätä ensihoitojärjestelmää, ni meillä on sellanen meininki, että jos tulee suuronnettomuus, ni mahollisimman moni saa olla johtaja. Se on vähä niinku sellanen erikoistilanne, ni sillo saa hetkellisesti kuvitella olevansa JOTAIN. Vähä niinku vaikka joulu on erikoistilanne, sillo saa syyä suklaata vaikka ei o karkkipäivä. Eli tälläsessä tilanteessa on esim kuljetusjohtaja, lääkintäjohtaja, hoitojohtaja.. Sit sen johtajan työpari on sen kirjuri. Tää järjestelmä on kehitetty siks, että ku tollanen iso, tai ei tartte olla edes kovin isokaan, onnettomuus aiheuttaa aina kaaoksen, ni tilannetta helpottamaan kaikille on luotu omat roolit. Se on kyllä vielä vähä epäselvää, että kuka ne potilaat hoitaa, ku kaikki haluu olla johtajia mutta se on sitte jonku muun ongelma :D Sitä ei yleensä ainakaa missää harjotuksissa hajotella. Tiiä sitte tosielämässä. Toivottavasti ei tartte koskaa ottaa selvää.

No, enivei, eli meillähän oli vaan tieto romahtaneesta katosta, eikä siinä heti ollu vielä varmaa, että onko joku jääny alle vai nou. Tässäkohtaa havaitsin taas oman kylmän luonteeni, kun miu eka ajatus oli, että ei sielä o kuitenkaa mitää oikeesti tapahtunu. Kaikki, siis KAIKKI muut paikalle tulleet oli tajunnu, että jos sielä on potilaita, niin ne on sitte lapsipotilaita. Miula ei käyny ees mielessä.. Hups. Saatan olla ehkä vähä liian epäempaattine tälle alalle. Pitäsköhä hankkiutua mielummi vaikka jonnekki patologialle? Miuta kyllä jollai sairaalla tavalla kiinnostais se. Haluisin nähä ihmisaivot livenä! 

Hups, eksyin taas aiheesta. Siitä johtajuudesta miu piti.. No, ei se tunnu enää nii  jännältä aiheelta mutta ku mie nyt jo alotin, ni kerrottakoon, että sain tosiaan roolin olla "Hoitojohtaja". Hain heti autosta sellasen tarran, joka teipataan selkään. Sain patsastella se kyltti selässä melkei puolisen tuntia enneks varmistu, että ei, täällä ei o suuronnettomuutta eikä täällä o edes yhtä ainutta potilasta. Purettii suro-valmius ja palattiin arkeen. Keikkoja oli kasaantunu jonoks asti ja alettii purkaa niitä. Jos sielä ois oikeesti jääny joku romahtaneen katon alle, ni aika kauan ois kestäny enneks keikkajonot ois saatu purettua. Oiskoha ne justnytheti ambulanssia tarvitsevat ihmiset päätyny kuiteki päivystykseen omin kyydein? Ken tietää. 

Katoin seuraavana aamuna lehdestä oisinko päässy kuviin. Mietin, että kun meitä nyt oli sellanen iso keltavihree lössi siinä ovella, että kai nyt lehtikuvaajaaki kiinnostais bongata sieltä se ainut "johtaja". Että ois niinku joku todiste jälkipolville, että oon saanu hetkeni. Jooei. Meiän auto näky kyllä ainaki Lapin kansan (vai oliks se Pohjolan sanomat?)jutussa mutta miu työpari oli ottanu vilkutki pois päältä. Lisäks siinä on joku hiton paloauto eessä, että meitä ei näy. Se siitä sitte. Paluu ripulihoitajayksikön arkeen on tapahtunut. Ehkä ihan hyvä niin. 

(Iskä: EMT=Emergency Medical Technician eli vähä niinku ensihoito. Sit alkaen ekasta kuvasta:

Miten näen itse itseni, miten äitini näkee minut, miten palokunta näkee minut, miten pomo näkee minut, miten yhteisö näkee minut, miten päivystys näkee minut)

..tai soita ambulanssi. Amen.