..miu arjessa ainaki. En kyllä tiiä onks ne sattumukset ja tapahtumat kovin mielenkiintosia kenenkään muun mielestä, mutta aion kertoa niistä nyt pari. No, okei, kolme. Varoitus, olen selvinpäin, joten juttujen taso on taas sitä luokkaa, että harva varmana edes lukee loppuun asti. Mut pikku porkkanana, ehkä kerron lopussa jonku kivan vitsin! Voi että ku tekis mieli laittaa vauvavitsi mutta miu lukijoissa on vauvallisia ihmisiä ja en o iha varma kuinka hyvin heidän äitiminänsä kestää niitä. Ni en sit laita. Ehkä joku toinen vitsi. Mut nyt ne kolme asiaa, joista haluan avautua:
1. Tää ois sopinu myös tän postauksen otsikoks: Kusikisa ja muita elämän pettymyksiä. Onks teistä kukaan kovasti kilpailuhenkinen? Mie en väitä olevani mutta jatkuva häviäminen tietyissä kisasuorituksissa ärsyttää. Varsinki, ku sitä pitää aina kilpailla, vaikka tietää jo etukäteen sen olevan sellanen kisa, mitä ei jokatapauksessa voi voittaa. (No, ehkä huijaamalla tai pikku varaslähdöllä mutta ei se tunnu sit oikeelta voitolta ja siinä on edelleen se vaara, että häviää vilpistä huolimatta ja SE ois jo oikeesti ankeeta!) Tasapeli on hyvänä päivänä mahdollinen mutta toki harvinainen. Kysymyksessä on siis kisa aiheesta "Kumpi käy nopeemmin vessassa." Harrastan tätä leikkimielistä(Lue:hampaat irvessä pikapissimistä) kisailua yhden miu siskon kanssa. Hänen yksityisyyttään suojellakseni en kerro kuka heistä on miun kisakumppani mutta sen verran voin paljastaa, että nopea on! Oon joskus aiemminki avautunu aiheesta, että mitä hittoa sinne vessakoppiin mennään harrastamaan. Meet koppiin, housut alas, toimitat asian, housut ylös, JA SITTE TUUT ULOS pesee käsiä ja meikkaamaa ja lukemaa feispuukkia ja riitelemää poikaystävän kanssa messengerissä ja.. niino, oksentaminen kyllä toki kannattaa suorittaa sielä vessakopissa. Ja pikapanot. Mutta kaikki muu tollanen ylimääränen vääntäminen vois tapahtua, ainaki ruuhka-aikaan, vessakopin ulkopuolella.
Meitä nopeita suorittajia on kuitenkin todistettavasti tässä todellisuudessa ja sattumoisin kaks meistä on sattunu syntymää jopa samaan perheeseen! Mikä tuuri, mikä todennäköisyyksien lottovoitto! Tilanne meni esim viime kerralla(niinku niin usein ennenkin)jotakuinki näin: Juotii pullo skumppaa puoliks ja sit oltii menossa konserttii. Oli pakko vielä hätäpissiä enne keikan alkua, ku oli nii hottis meininki, ettei sieltä kesken ois voinu lähtee. Mentii vessaan ja sielä oli siis useita koppeja vapaana, eli päästii heti kumpiki alottaa suoritus. Siinä sitte yritin olla supernopee. Tiiättekö, että ei jää ettimää koukkua seinältä, jotta sais laukun ylös, vaan kassi lattialle, vyö auki, ei mitää ylimääräsiä suoritteita vaan suoraan asiaan. Siinä sitte ku oot MELKEI valmis mutta iha vielä ei voi pyyhkiä ni mitä kuuluu n. kahden kopin päästä? Aivan, JOKU VETÄÄ VESSAN! Ja ei tartte olla meedio tietääkseen kuka siellä jo huuhtelee. No ei siinä, äkkiä toimitus loppuu(tiiättekö, ku oikee sillee pistää turbokusivaihteen päälle, ni siitä vielä vähä reilumpi vauhti). Vessaa vetäessä käy ajatus takaraivolla, että ehkä voin vielä voittaa tän, jos tää miu nimeltämainitsematon kusikisakumppani jäis vaikka takeltelemaan välihousujen tai farkkujen nappien kaa. Miulla ois vielä toivoa. Annan ainaki toivon vielä elää. Hetken. Kunnes tapahtuu se viimeinen kuolinisku miu kisan voitolle, eli vyön tappi ei vaan osu siihe reikää ekalla. Siihen kosahti. Kun asettelen paitaa alas ja nappaan kassin, kuulen jo kopin ulkopuolelta käsienkuivaimen äänen, kuin pilkallisen naurun, joka kaikuu vessan valkeista kaakeleista. Hävisit. Taas. Avaan oven ja näen voittajan olevan jo täysin valmis ja se huikkaa siinä "Ootan siuta tossa ulkopuolella." Eikä sen kädet o edes yhtää märät, eli se ehti vieläpä kuivata ne kunnolla. Huokaus. Tää on aina nii raskas häviö jotenki. En tiiä. Ehkä mie oon huono häviäjä?
Tässä aiheeseen sopiva kuva. Tää on otettu just ennen kisasuoritusta:
1. Tää ois sopinu myös tän postauksen otsikoks: Kusikisa ja muita elämän pettymyksiä. Onks teistä kukaan kovasti kilpailuhenkinen? Mie en väitä olevani mutta jatkuva häviäminen tietyissä kisasuorituksissa ärsyttää. Varsinki, ku sitä pitää aina kilpailla, vaikka tietää jo etukäteen sen olevan sellanen kisa, mitä ei jokatapauksessa voi voittaa. (No, ehkä huijaamalla tai pikku varaslähdöllä mutta ei se tunnu sit oikeelta voitolta ja siinä on edelleen se vaara, että häviää vilpistä huolimatta ja SE ois jo oikeesti ankeeta!) Tasapeli on hyvänä päivänä mahdollinen mutta toki harvinainen. Kysymyksessä on siis kisa aiheesta "Kumpi käy nopeemmin vessassa." Harrastan tätä leikkimielistä(Lue:hampaat irvessä pikapissimistä) kisailua yhden miu siskon kanssa. Hänen yksityisyyttään suojellakseni en kerro kuka heistä on miun kisakumppani mutta sen verran voin paljastaa, että nopea on! Oon joskus aiemminki avautunu aiheesta, että mitä hittoa sinne vessakoppiin mennään harrastamaan. Meet koppiin, housut alas, toimitat asian, housut ylös, JA SITTE TUUT ULOS pesee käsiä ja meikkaamaa ja lukemaa feispuukkia ja riitelemää poikaystävän kanssa messengerissä ja.. niino, oksentaminen kyllä toki kannattaa suorittaa sielä vessakopissa. Ja pikapanot. Mutta kaikki muu tollanen ylimääränen vääntäminen vois tapahtua, ainaki ruuhka-aikaan, vessakopin ulkopuolella.
Meitä nopeita suorittajia on kuitenkin todistettavasti tässä todellisuudessa ja sattumoisin kaks meistä on sattunu syntymää jopa samaan perheeseen! Mikä tuuri, mikä todennäköisyyksien lottovoitto! Tilanne meni esim viime kerralla(niinku niin usein ennenkin)jotakuinki näin: Juotii pullo skumppaa puoliks ja sit oltii menossa konserttii. Oli pakko vielä hätäpissiä enne keikan alkua, ku oli nii hottis meininki, ettei sieltä kesken ois voinu lähtee. Mentii vessaan ja sielä oli siis useita koppeja vapaana, eli päästii heti kumpiki alottaa suoritus. Siinä sitte yritin olla supernopee. Tiiättekö, että ei jää ettimää koukkua seinältä, jotta sais laukun ylös, vaan kassi lattialle, vyö auki, ei mitää ylimääräsiä suoritteita vaan suoraan asiaan. Siinä sitte ku oot MELKEI valmis mutta iha vielä ei voi pyyhkiä ni mitä kuuluu n. kahden kopin päästä? Aivan, JOKU VETÄÄ VESSAN! Ja ei tartte olla meedio tietääkseen kuka siellä jo huuhtelee. No ei siinä, äkkiä toimitus loppuu(tiiättekö, ku oikee sillee pistää turbokusivaihteen päälle, ni siitä vielä vähä reilumpi vauhti). Vessaa vetäessä käy ajatus takaraivolla, että ehkä voin vielä voittaa tän, jos tää miu nimeltämainitsematon kusikisakumppani jäis vaikka takeltelemaan välihousujen tai farkkujen nappien kaa. Miulla ois vielä toivoa. Annan ainaki toivon vielä elää. Hetken. Kunnes tapahtuu se viimeinen kuolinisku miu kisan voitolle, eli vyön tappi ei vaan osu siihe reikää ekalla. Siihen kosahti. Kun asettelen paitaa alas ja nappaan kassin, kuulen jo kopin ulkopuolelta käsienkuivaimen äänen, kuin pilkallisen naurun, joka kaikuu vessan valkeista kaakeleista. Hävisit. Taas. Avaan oven ja näen voittajan olevan jo täysin valmis ja se huikkaa siinä "Ootan siuta tossa ulkopuolella." Eikä sen kädet o edes yhtää märät, eli se ehti vieläpä kuivata ne kunnolla. Huokaus. Tää on aina nii raskas häviö jotenki. En tiiä. Ehkä mie oon huono häviäjä?
Tässä aiheeseen sopiva kuva. Tää on otettu just ennen kisasuoritusta:
Tässä kisan voittaja palkintojenjaon jälkee:
Tässä minä:
Nyt tulee se lupaamani vitsi: Tää asia vei miusta kaikki mehut ja jätän seuraavat avautumisaiheet huomiselle! Eli tää päättyy tähä. Eiks ollutkki hassu juttu! Kyyllä. Aivottoman ensihoitajan aivoton blogi ei vastaa aivottomasta sisällöstä. Iteppä tätä luet :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti