Lapsuusmuistoja

Hei mie luin tuossa yhtä ysäriblogia. Voin suositella: http://nuoruusdisko.blogspot.fi/

Siellä on kaikkee viihdyttävää muisteleloa niille, jotka muistaa 90-lukua lämmöllä. Sieltä viimesin(ainaki tällä hetkellä viimesin) teksti on Barbie-päivitys, jossa heti pomppaa esiin tollanen musta Barbi-hevonen, joka miulaki oli! Siitä tuli sit yks huippu lapsuusmuisto, joka miu pitää nyt heti jakaa teille! 

Sain joululahjaks paljon toivomani ratsastajabarbin. Vai olikoha se niin, että sain vaan sellasen kisa-asun jo olemassa oleville Barbeille? Siskoseni, onks siula tästä muistikuvaa? No, kuitenki, miula oli Barbi, joka sai kunnian pukeutua hienoon, punaiseen kisatakkiin. Ihan ku se ois muka kisannu jotai GP-luokkia. Ha! Miu Barbiko muka! (Ratsastusalan kultainen, kirjoittamaton sääntö, millo saa käyttää punaista takkia.)

Ainut ongelma tässä nyt vaan oli loppujen lopuks se, että tää takki oli edestä niin avoin, että sen barbin tissit näky. Siinä ei jostai syystä tullu mukana mitää aluspaitaa? :D Menin avautumaa aiheesta (käsityötaitoiselle)äidilleni, ajatuksena, että asialle vois tehä jotai(laittaa vaikka jonku napin tai tarran siihe, että takki kestäis kiinni?) Mitä tekee äiti? Toteaa, että "No mut tää on tällänen seksiratsastaja!" ..ja nauraa päälle. (Okei, tuo nauru-kohta saattaa olla myös miu pään sisällä syntyny mielikuvaharha?)

 Nyt se asia naurattaa nii paljo, että meinaan täällä tukehtua aamupalaani mutta voin kertoa, että sillo se ärsytti! Saattaa se olla, että äiti ehkä teki asialle jotai loppujen lopuks mutta tuo eka kommentti on jääny vaa elävästi mieleen. Ja iskä, jos nyt sielä naureskelet tälle asialle, ni voin kertoo, että mie muistan edelleen, että sie torppasit miu urahaaveet laulajana toteamalla miule, että en pääsis Tenavatähtikisassa edes "esikarsintojen esikarsintoihin". Pohdin siis c-kasettinäytteen lähettämistä Seppo Hoville. Oon lisänny tähä myös mielessäni pienen nauruefektin siu puolelta, että kiitos vaa äiti ja iskä, tässä sitä nyt ollaa :D

Takas Barbeihin vielä sen verran, että kaikki jotka on niillä normiBarbeilla koskaa leikkiny, tietää, että niitähän ei tosiaa ollu tehty ratsastamaan. Ainakaa hevosella. (he he!) Tai ainakaa niillä "Barbihevosilla". Niitten jalathan ei taipunu millään ja ne oli pitkine säärinee ihan liian isoja niille kaakeille. Jotenki miula on kyllä muistikuva, että mei Barbit ratsasti jopa meiän My little poneilla 0_O Kauheeta eläinrääkkäystä! Onneks saatii myöhemmi sellaset pikkunuket, joitten jalat taipu hevosen selkään, satulaan ja niitten jalat sai jalustimiin. Näitä pikkuratsastajia esiinty jo muutamalla kaverilla ennen meitä mutta mie sain sellasen vasta käytyäni natsihammaslääkärin rääkättävänä. Miulta revittii kai hampaita tai paikattii? Jotai tosi kivuliasta kuitenki. Muistan siinä penkissä täristessäni ajatelleeni, että äiti lupas tästä hyvästä ostaa ne ponit meille, että kyllä mie tän kestän. "Ja natsihammaslääkäri sai taas hampaita revittäväkseen, nananananaa.." (Lauletaan nuotilla "Ja pappikin sai taas kahvia juodakseen..")

Hienoja muistoja :´)