Hihi, nyt ollaa asian ytimessä! Miula oli eile telkkari auki ja puuhasin jotai omiani ennen töihinlähtöä. Sit sieltä alko puoli 7. Se on hyvä sarja, Mummi-vainaa opetti miut kattomaa sitä. Olin joskus sen luona ja katottii sitä sarjaa yhessä. Se on jotenki sellanen hyvänmielen ohjelma, siinä ei o mitää ikävää tai överiä ja ne juontajat on jotenki tosi lepposia ja niillä on hyviä vieraita.
Tai tosta överistä voidaan olla tietty montaa mieltä.. Eilisessä jaksossa puhuttiin istukoista. Tarkemmin sanottuna "istukkaprinteistä" tai "istukkataiteesta". Kuuntelin sitä ohjelmaa eka puolella korvalla ja sit menin järkyttyneenä telkkarin ääree. Jos jotakuta kiinnostaa, ni se jakso löytyy areenasta. En kyllä suosittele sitä istukkakohtaa kenellekkää mutta koska miu tarttee saaha siitä blogikirjoitus, niin oli pakko kattoo se uusiks.
Siinä oli "doula", joka tekee istukkaprinttejä. Jos joku ei tiiä mikä "doula" on, niin se on joku synnytystukihenkilö, joka tsemppaa siinä vieressä, ku toine pusertaa puolikkaan vesimelonin kokosta asiaa ulos vessapaperirullan hylsyn kokosesta rei´ästä. No se oli sellanen harmaa hahmo, joka kertoili asiastaan ihan ku ois jutellu mistä tahansa taiteen tekemisestä. Ekana tietty kaikkia askarruttava kysymys, mitä sille istukalle tapahtuu, kun se on puskettu ulos.
Tää haastateltava hahmo toteaa siihen ihan tyynen ihmettelevänä, jopa vähän haikeana, että "Meillähän istukat menee roskiin, niitä ei käytetä yhtään mihinkään." (Miettikää! Niitä käsitellään ihan samalla tavalla ku vaikka poistettua maksaa, munuaista tai vaikka amputoitua raajaa! Se on biojätettä!! Ou mai gaad!?) Siis ihan tosiaan toteaa sillee vähä huokaisten, että hitto vanhemmat, vähä vois enemmä käyttää niistä saatavaa potentiaalia hyödyks! Niistä voi tehä vaikka naamarin! (tää on toim.huom.) Miettikää kui kiva, jos tulee vappuvauva, ni ois niinku sellane ihana luonnonmukainen hippa-asuste. Tuossa ois vähä tällästä nopeesti luonnosteltua askartelumalliaki. Piirsin nuo silmän- ja suun kohdat ihan vaan paint-ohjelmalla mutta luonnossa niitten tilalle vois leikata reiät. Korvat voi liimata sitte jostai haluamastaan matskusta. (Tai taiteilla vaikka napanuorasta?) Huomaa, että ne voi halutessaan kiinnittää myös vaikka istukkanaamarin pään päälle! Muista jättää hyvä pätkä napanuoraa nenäksi.
Noni, eksyin aiheesta. Eli siinä se sitte kertoo, että kun pygmi syntyy ja istukka syntyy, niin istukka "kuuluu perheelle." Ihan ku se ois jotai romukultaa, joka on jääny jälelle vaikka jonkun sormuksen fiksaamisesta. Että se "kuuluu sille omistajalle ja omistaja saa tehä siitä mitä haluaa." (Vaikka vappunaamarin!) Kätilö sitte paketoi sen perheelle mukaan.. "Joo, eli kotiin lähdössä? Tosi kiva! Noni, no tässä on tää teidän lapsi tässä valkosessa kääreessä ja tää istukka on sitte tässä pahvipaketissa. Laitoin siihe tollasen merkin, ettei mee sitte sekasi. Oisitteko ketsuppia tarvinnu mukaan?"
Noni, no tää hahmo tekee siis "istukkaprinttejä." Eli käytännössä se ihmisen sisällä kasvanu, tartuntatautivaarallinen, verinen elin litistetään kahen paperin väliin, napanuorasta tehään pieni kiekura, siihen vaan paperi päälle ja vähän painellaan-> tadaa, meillä on istukkaprintti! Mikä tässä sitten kiehtoo? "Voin antaa perheelle esineen, joka muistuttaa aina synnytystapahtumasta." Toisaalta kun miettii, niin onhan se tosi kiva muisto vaikka olkarin seinällä kehyksissä. Muistaa sitte aina sen raskaus ja synnytysajan ja kokemuksen, kun eihän siitä oikee mitää muuta varsinkaa elävää muistutusta jää. Eiku, lasketaanko se lapsi, joka on kiinni siinä istukassa, sellaseks??
Nauratti, kun se toimittaja meni sit tietty kokeilemaan, että mite istukkaprintti syntyy. Kaikkee neki joutuu kokeilemaan työnsä puolesta. Siinä se pyöritteli sitä napanuoraa rullalle ja kas, kun tuli hieno taideteos! Toki tekeehän tositaiteilijat taidetta omalla verellään ja ilmeisesti muillaki ruumiineritteillä, niin mitäpä mie tässä ihmettelen. Oon vaa ite nii rajottunu, että käytän öljymaaleja.
Kyllä, miusta tuntuu, että joillekki tää äitiys menee vähä turhanki syvälle tunteisiin. Toisethan syö myös istukoita uskomuksena, että ne on jotenki terveellisiä tai että niistä saa jotai taikavoimia, kuten kyvyn lentää, olla näkymätön tai muuten vaan saaha velhojen viisaus. Tieteellistä näyttöä tälle ei ole. Mutta samalla suosittelisin ihmisiä syömään just vaikka naapurin Penan maksan, kun hän saa maksansiirrossa uuden. On valmiiksi olutmarinoitukin! Suoraan uuniin vaan. Miettikää nyt mitä kaikkee hyvää tavaraa heitetään hyödyntämättä roskiin. Surullista.
Sanotaan, että synnytys on kaunis tapahtuma ja tää istukka-asia liittyy siihen jotenki tosi oleellisesti. En sitte tiiä, ku äiti repee kolmesta kohtaa, paikat on jauhelihaa ja se mitä sieltä tulee ulos, varsinki ne jotka revitään imukupilla, näyttää jotakuinki tältä:
Kaunista. Kyllä.
Tai tosta överistä voidaan olla tietty montaa mieltä.. Eilisessä jaksossa puhuttiin istukoista. Tarkemmin sanottuna "istukkaprinteistä" tai "istukkataiteesta". Kuuntelin sitä ohjelmaa eka puolella korvalla ja sit menin järkyttyneenä telkkarin ääree. Jos jotakuta kiinnostaa, ni se jakso löytyy areenasta. En kyllä suosittele sitä istukkakohtaa kenellekkää mutta koska miu tarttee saaha siitä blogikirjoitus, niin oli pakko kattoo se uusiks.
Siinä oli "doula", joka tekee istukkaprinttejä. Jos joku ei tiiä mikä "doula" on, niin se on joku synnytystukihenkilö, joka tsemppaa siinä vieressä, ku toine pusertaa puolikkaan vesimelonin kokosta asiaa ulos vessapaperirullan hylsyn kokosesta rei´ästä. No se oli sellanen harmaa hahmo, joka kertoili asiastaan ihan ku ois jutellu mistä tahansa taiteen tekemisestä. Ekana tietty kaikkia askarruttava kysymys, mitä sille istukalle tapahtuu, kun se on puskettu ulos.
Tää haastateltava hahmo toteaa siihen ihan tyynen ihmettelevänä, jopa vähän haikeana, että "Meillähän istukat menee roskiin, niitä ei käytetä yhtään mihinkään." (Miettikää! Niitä käsitellään ihan samalla tavalla ku vaikka poistettua maksaa, munuaista tai vaikka amputoitua raajaa! Se on biojätettä!! Ou mai gaad!?) Siis ihan tosiaan toteaa sillee vähä huokaisten, että hitto vanhemmat, vähä vois enemmä käyttää niistä saatavaa potentiaalia hyödyks! Niistä voi tehä vaikka naamarin! (tää on toim.huom.) Miettikää kui kiva, jos tulee vappuvauva, ni ois niinku sellane ihana luonnonmukainen hippa-asuste. Tuossa ois vähä tällästä nopeesti luonnosteltua askartelumalliaki. Piirsin nuo silmän- ja suun kohdat ihan vaan paint-ohjelmalla mutta luonnossa niitten tilalle vois leikata reiät. Korvat voi liimata sitte jostai haluamastaan matskusta. (Tai taiteilla vaikka napanuorasta?) Huomaa, että ne voi halutessaan kiinnittää myös vaikka istukkanaamarin pään päälle! Muista jättää hyvä pätkä napanuoraa nenäksi.
Noni, eksyin aiheesta. Eli siinä se sitte kertoo, että kun pygmi syntyy ja istukka syntyy, niin istukka "kuuluu perheelle." Ihan ku se ois jotai romukultaa, joka on jääny jälelle vaikka jonkun sormuksen fiksaamisesta. Että se "kuuluu sille omistajalle ja omistaja saa tehä siitä mitä haluaa." (Vaikka vappunaamarin!) Kätilö sitte paketoi sen perheelle mukaan.. "Joo, eli kotiin lähdössä? Tosi kiva! Noni, no tässä on tää teidän lapsi tässä valkosessa kääreessä ja tää istukka on sitte tässä pahvipaketissa. Laitoin siihe tollasen merkin, ettei mee sitte sekasi. Oisitteko ketsuppia tarvinnu mukaan?"
Noni, no tää hahmo tekee siis "istukkaprinttejä." Eli käytännössä se ihmisen sisällä kasvanu, tartuntatautivaarallinen, verinen elin litistetään kahen paperin väliin, napanuorasta tehään pieni kiekura, siihen vaan paperi päälle ja vähän painellaan-> tadaa, meillä on istukkaprintti! Mikä tässä sitten kiehtoo? "Voin antaa perheelle esineen, joka muistuttaa aina synnytystapahtumasta." Toisaalta kun miettii, niin onhan se tosi kiva muisto vaikka olkarin seinällä kehyksissä. Muistaa sitte aina sen raskaus ja synnytysajan ja kokemuksen, kun eihän siitä oikee mitää muuta varsinkaa elävää muistutusta jää. Eiku, lasketaanko se lapsi, joka on kiinni siinä istukassa, sellaseks??
Nauratti, kun se toimittaja meni sit tietty kokeilemaan, että mite istukkaprintti syntyy. Kaikkee neki joutuu kokeilemaan työnsä puolesta. Siinä se pyöritteli sitä napanuoraa rullalle ja kas, kun tuli hieno taideteos! Toki tekeehän tositaiteilijat taidetta omalla verellään ja ilmeisesti muillaki ruumiineritteillä, niin mitäpä mie tässä ihmettelen. Oon vaa ite nii rajottunu, että käytän öljymaaleja.
Kyllä, miusta tuntuu, että joillekki tää äitiys menee vähä turhanki syvälle tunteisiin. Toisethan syö myös istukoita uskomuksena, että ne on jotenki terveellisiä tai että niistä saa jotai taikavoimia, kuten kyvyn lentää, olla näkymätön tai muuten vaan saaha velhojen viisaus. Tieteellistä näyttöä tälle ei ole. Mutta samalla suosittelisin ihmisiä syömään just vaikka naapurin Penan maksan, kun hän saa maksansiirrossa uuden. On valmiiksi olutmarinoitukin! Suoraan uuniin vaan. Miettikää nyt mitä kaikkee hyvää tavaraa heitetään hyödyntämättä roskiin. Surullista.
Sanotaan, että synnytys on kaunis tapahtuma ja tää istukka-asia liittyy siihen jotenki tosi oleellisesti. En sitte tiiä, ku äiti repee kolmesta kohtaa, paikat on jauhelihaa ja se mitä sieltä tulee ulos, varsinki ne jotka revitään imukupilla, näyttää jotakuinki tältä:
Kaunista. Kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti