"Vainaja unohtui kylmiöön"

Mutta ennen vainajaa haluan mainita vielä viime aiheeseen viitaten vähä Jeesuksesta. Ateistiksi ja ei-lapselliseksi henkilöksi miu jutut pyörii näköjää aika paljo lasten ja Jeesuksen ympärillä.. Taitaa vanha sanonta pitää paikkaansa, että "Siitä puhe mistä puute." No, miu Jeesuksen puute tuli tuossa esille, kun lueskelin miu pientä mustaa muistikirjaa. Olin laittanu siihe blogi-aiheeks Jeesuksen pääsiäisen ja sitte yhen pikku pohdinnan. Eli kun tässä yhteiskunnassahan yritetään pikkuhiljaa päästä pois käteisestä rahasta, niin mites sitte kirkossa kolehti? Pappi tulee sellasen laitteen kanssa siihen ja toteaa: "Voiko käyttää lähimaksua?" :D Haahahaa, siinä se vitsi oli. Tässä vielä yks Jeesusmeemi, ennenku siirrytään vainajiin:

                 (Iskä: Raptor-Jeesus, kuoli sukupuuttoon sinun syntiesi tähden.)

Noni, no nyt siihen vainaja-asiaan. Käytiin tuossa kaupassa päivänä eräänä, siis työaikana, ja aina ku on vihreet työhaalarit niskassa, ni kuolema ei ole tabu. Se on normaali työhön liittyvä asia, niinku nyt vaikka post it-lappujen liimailu, porkkanaraaste työmaaruokalassa tai iltapäivän palaveri. Kuinka ollakaan City Marketin ovessa oli Ilta-Sanomien otsikkolehdykkä(sille on kai joku virallinen nimiki?)jossa oli isolla teksti: Vainaja unohtui kylmiöön. Mie en sit (tietenkää)jotenki päässy tästä aiheesta yli, vaan se jakso naurattaa miuta koko kauppareissun ajan. Miettikääpä mielessänne.. (tähä sellanen tilulilu-ääni, joka oli lapsena satukaseteilla merkkinä, että pitää kääntää sivua.)

Iso tiilirakennus, jonka päädyssä lukee patologian osasto. Sielä on kylmiö ja pieni kappeli, johon sielun hylkäämät kropat kuskataan oottamaan hautausta. Patologialla työskentelee kaksi hahmoa:

Toinen on "Pera". Pera ei koskaan vanhene. Hän tuli patologialle aikoinaan työvoimatoimiston kokeiluun joskus 90-luvun laman aikoihin ja kertoo edelleen kaikille kuinka hän on täällä vain tälläisessä väliaikaisessa työkokeilussa. Pera on leppoisa mies. Hän tykkää käyttää tiukkoja farkkuja ja näyttääkin siviilissä kutakuinkin tältä:

(iskä: kun vanhempi, pullukka tyyppi yrittää näyttää nuoremmalta käyttämällä tiukkoja fakkuja)

ja toinen on sitte sellanen "kaiken nähny", mies hänkin. Hänen nimensä on "Jarska". Ei siis Arska tai Jari vaan Jarska. 

Jarskaa ei paljon kiinnosta. Hän hakeutui alunperin (vuosisatoja sitten)töihin patologialle apupojaksi, koska ei jaksa jutella asiakkaille. Ainakaa kenellekään sellaiselle, joka vastaa. Joskus Jarska kertoo eilisen matsin tuloksen asiakkaalleen tai avautuu siitä, kuinka posti toi taas pelkkiä laskuja ja tylsän maisemakortin veljen lapsilta, jotka ovat lomalla Rodoksella. Mutta yleensä Jarska nauttii asiakkaidensa kanssa hiljaisuudesta. Tunne on molemminpuolinen. Jarska ei käy koskaan ulkomailla. Eikä juuri muutenkaan missään. Hän viihtyy patologian kellarissa. Tulee töihin ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Jarska ei näe koskaan aurinkoa ja onkin siksi muuttunut vuosien varrella lähes albiinoksi. 

Noniin, no Jarska ja Pera ovat siis töissä tavalliseen tapaan. Kahvia on kulunut jo useampi pannullinen päivän aikana ja eväätkin on syöty. Koska porukka on hiihtolomalla, niin kukaan ei ehdi kuolemaan. Hiljaista on. Vanha mainoskello tikittää omaa aikaansa seinällä, Jarska täyttää ristikkolehteä ja Pera on juuri aikeissa livahtaa tupakalle, kun ovi käy. Hautauspalvelu Tölösen apupoika Matti se sieltä saapuu kärryineen. Näköjään joku on kuin onkin ehtinyt kuolla kaiken sometuksen, hiihtolomaliikenteen, hullujenpäivien alennuksista tappelemisen ja muuten vaan niin kiireisen elämänmenon keskellä. 

Käydään seuraavanlainen keskustelu:

Apupoika Matti: "Päivää taloon, onko täällä tupa täynnä vai onko paikkaa majatalossa?" 

Pera: *naurahtaa kohteliaasti* 

Jarska: *Ei jaksa nauraa samoille vitseille mutta antaa anteeksi, koska apupoika on uusi ja ihan reippaan oloinen.* "Laita sinne ykköskämppään vaan. Tyhjää täällä on nyt joka paikassa." 

Apupoika Matti: "Selvä!" 

Tämä kärrää vainajan kärryillä ykköskaapin eteen ja vetää oven auki. Kuinka ollakkaan paljastuu, että kämppä onkin varattu.

Matti jatkaa: "Tuota noin, täähän onkin jo varattu, laitanko tuohon viereiseen?"

Pera käänty kannoillaan ja tulee katsomaan. "Mitäh..Hetkinen. Miten täällä voi olla joku?" Hän ottaa varpaaseen kiinnitetyn nimilapun ja tarkastelee sitä. Jokusen Jaska.. Hmm. No mutta mites se Jaska on täällä vielä, tämä ei ole nyt hyvä juttu, ei ollenkaan! Jaska on unohdettu tänne!" Pera alkaa käydä mielessään läpi kuinka selittää tämä pomolle ja kuinka vierittää syy jonkun niskaan.

Jarska, kaiken nähneenä, ei tästä hätkähdä, vaan toteaa rauhallisesti (nostamatta katsettaan ristikkolehdestä): "No ei se Jaskaa varmaan paljon kiinnosta missä sitä makoilee. Ei tässä hotellissa laskuteta vuorokausien mukaan." Jarska hymähtää kevyesti omalle mukahauskalle vitsilleen.

Pera: "No ei se varmaan Jaskaa haittaa mutta omaisia saattaa haitata."

Jarska: "No kuinka nyt niin, kuollu mikä kuollu."

Pera: "Ei varmaan muuten mutta Jaskan hautajaiset olivat viime sunnuntaina.."

Ha ha.