Ihan vaan arkisia asioita

Nyt kun on tässä oltu niin kovasti reissutunnelmissa niin palataan takas arkeen. Miula oli tossa jo eka työvuoroki ja kaikkee. Piti hetki miettiä mite sielä töissä oltiin ja mitä sielä piti tehä mutta tunnin päikkäreitten jälkeen alko elo taas kirkastua :D Miu työkaverit oli pitäny Jörö vähintään kuudennen hengissä koko miun loman ajan ja jos ihan rehellisiä ollaa se näytti jopa parempivointiselta kun kotona. Ne oli syöttäny sille kärpäsiä ja kaikkee. Miusta kyllä tuntuu, että miu muut kasvit kiusaa sitä, siks se ei viihdy täällä nii hyvi. Tai jotai. Katotaa mite tää arki lähtee nyt tästä taas rullaamaan senki kanssa. 

Mutta siis miu arkiset asiat on nyt niinki tylsiä kuin:

1. Muistan ku mei psykologian opettaja sano aikanaan, että se on kuulkaa kauheeta kun joku kaunis päivä huomaatte muistuttavanne vanhempianne. Teette, sanotte tai käyttäydytte jotenki sillee niinkun ne vaikka ootte kui vannonu, että ei ikinä. No mie tajusin tän päivänä eräänä, ku päätin, että nyt on meikäläisen aika hankkia oikeet aurinkolasit. (Tää juttu lähtee nyt vähä kaukaa mutta koittakaa kestää.) Miu viime kesän Kanadan reissulta Wallmartin miestenosastolta ostamat n.10egen lasit jäi Japaniin, koska ne oli nii naarmuset. En tietenkää ollu valmis näkemään varsinaista vaivaa asian eteen vaan varmistin, että kauppakeskus Rajalla pitää sisällään jonkinasteisen silmälasikaupan. Tämä siis siksi, että meillä oli muutenki jotai asiaa sinne. 

Menin sisään havaitakseni, että optikot käy näköjää samaa ankeuttajakoulua ku apteekin tädit. Hieman sillee ei-liian-asiakaspalveluintoisena se täti näytti, että tässä ois nyt kuule nää mallit, että siitä sitte vaa valkkaamaa. Kaikki oli suunnillee yhtä rumia, joten otin ne, jotka oli a) vähiten rumat b) ehkä tälläkertaa naisten malliset. Ei sillä että sillä nyt mitää väliä ois mutta kuitenki. Otin lasit, menin kassalle ja tadaa..tässäkohtaa tulee se psykologia-osuus: Meinasin pyytää niihin kotelon samaan hintaan mutta huomasin,että se ankeuttaja alkoki kaivella alalaatikkoa, joka oli täynnä koteloita. Sillä oli jo sellanen katu-uskottava musta kotelo käsissä mutta sit se vaihto sen..

Tähän:

Mie tuijotin sitä sanattomana, maksoin ostokseni ja häivyin. Eka miuta hävetti suunnattomasti mutta sit alko jo naurattaa ja päässä alko kaikua Marjut-opettajan kuolemattomat sanat siitä kuinka sitä alkaa muistuttaa vanhempiaan. Eli tuo kotelo(sen lisäks että se on kuulema joku teinimerkki?)on sellasta röpelöistä, siis nololla tavalla röpelöistä(ok, jo pelkkä sana "röpelö" on nolo!)nahkaa(tai jotai sen tuntusta matskua)ja se on ihan just sellanen boksi, jossa mei äiti on salee kuljettanu sen teeveelaseja joskus kultasella kasarilla. Ei hyvä. 

Noh, koska oon tosi tehokas ja kekseliäs, ratkasin asian. Ostin Imatranmummelin kirpparilta jonku specseiveirssin mainoskotelon ja tuunasin sen. Tuli hieno, eikö! Tässä kuvat molemmin puolin:

Että nyt ei tartte enää hävetä ottaa aurinkolaseja ulos kotelosta, vaan sen voi tehä ihan keskellä katua. Ei haittaa, jos joku vaikka näkee.. Miula ois nyt tollanen retrokotelo täällä vapaana, kuka tahtoo? :D

Hihi. Sellasta. Tuosta tuli muute mielee, että aifounilla o hitoksee vaikee kirjottaa "Hihi". (Avauduinkohan tästä jo edellisessä tekstissä? Ehkä?)

No, sitte seuraava arkinen asia.

2. Leprassa käydessäni käytii iskän kaa harrastaa kulttuuria ja käytii etelä-Karjalan museossa. Se, että sielä oli ilmanen sisäänpääsy ja oltii linnotuksessa tasan sen takia, että sielä oli vanhojen traktorien näyttely, ei tietenkää himmentäny mei kulttuuritekoa! Käytii molemmat näyttelyt. Iskä on sillee hyvää museoseuraa, että se ei jää turaamaan sinne mitää turhia. Ite yritin edes näyttää kiinnostuneelta ja lueskella suomen lipun historiasta näyttelyn ekalla pisteellä, ni iskä oli sillävälin suorittanu jo puolet kohteesta ja oli menossa kohti ovea. Pikakiersin loput näyttelystä ja siirryttii sit toiselle puolelle. Sielä oli Viipurin pienoismalli, joka kiinnosti sit vähä enemmä. Parasta miu kannalta tässä koko hommassa oli se, että sain sieltä mukaani, pientä korvausta vastaan, tän ihanan hevosmiehen! Harmi, että kuva on vuodelta -24, siis 1924, joten oletettavasti tämä mies nyt elää vaan miu haavemaailmassa(ja mei jääkaapin ovessa). *huokaus*

Mitäs muuta arkista tässä maailmassa tapahtuu?

3. No yksi kestosuosikkini ja ikuinen ihmetyksen aihe on (osa ehkä arvaakin jo..) MITÄ KAIKKEA VOI TUNKEA TALOYHTIÖN ROSKISKATOKSEEN? Tähän on niin monta oikeeta vastausta, kun on tunkijaakin mutta meillä on nyt tässä esimerkiksi imuri:

Englanninkielen itseopiskeluun tarkoitettu levyke:

ja tietty pari jääkiekkomailaa.

Ei koskaan tylsää hetkeä, kun aamuhämärässä viet roskia. Ehkä sieltä joskus löytyy vielä jonku mummo, pornolehti tai käyttämätön teeveeshopin tilaajalahja! Niitä odotellessa..

Arkinen asia numero..öö..4? 

Olin tosi kapinallinen ja menin body combat-tunnille(sellanen taistelunyrkkeilymikäonkaan-laji) juoksuhousuissa ja tänää sitte iha huvikseni zumba-tunnille miu nintento-kalsareissa. Mummin hautajaisissa äiti otti kantaa aiheeseen: Hautajaisissa ei saa olla koruja. Totesin sille, että miula on näitten korvisten lisäks pääkallokalsarit täällä hameen alla ja luulen, että Mummi ois vaan nauranu asialle. Että näillä mennään!

Arki, ihana arki.

Laitan tähä loppuu vielä yhen nimeltämainitsemattoman ystäväni lähettämän tekstiviestin. Vähä niinku loppukevennykseks:

HahahahahaahhahahahahahahaAAAAaaaaaaaaghahahaadödkbekdivebdölqjveldl XD

(luulen,että tässäkohtaa autocorreckt oli jo luovuttanu..)

Rauhaa rakkaat!

Aijoo, K:lta vielä sellanen elämänohje, että: Älä koskaan, koskaan avaa lihakellarin ovea vieraille.